KE 6/2010, s. 30: Baltic Food Academy tarjoaa yrityksille verkkokoulutusta

Itämeren alueen yhteinen elintarvikealan verkkokoulutus jatkuu ensi vuonna. Toukokuussa pidetyn pilottikurssin päätteeksi on vahvistettu rantavaltioiden yhteinen koulutusyhteistyö: Baltic Food Academy. Toinen verkkokurssi alkaa ensi keväänä.

Baltfood-hankkeeseen kuuluva Baltic Food Academy järjestää elintarvikealan täydennys- ja jatkokoulutusta. Ensimmäiselle kurssille pääsivät mukaan pk-yritysten edustajat. He aloittivat vapun jälkeen Healthy to go – Food innovation -verkkokurssin.

Lyypekin yliopiston järjestämälle kurssille osallistui noin 60 elintarvikealan ammattilaista kuudesta Itämeren maasta: Suomesta, Ruotsista, Saksasta, Tanskasta, Puolasta ja Liettuasta. Kurssilla pureuduttiin terveellisten tuoteuutuuksien ja liiketoiminnan kehittämiseen kööpenhaminalaisen etäopettajan, Lasse Solheim Hansenin, ohjauksella. Kurssi kesti viisi viikkoa, ja opetuskielenä oli englanti.

Osallistujille maksuton kurssi oli suunnattu keskijohdossa, tuotannossa, tuotekehityksessä, tutkimuksessa ja liiketoiminnan kehittämistehtävissä työskenteleville asiantuntijoille. Koulutus koostui interaktiivisista harjoituksista, case-tutkimuksista ja opetusmateriaalista. Kurssilaiset muun muassa kehittivät tuoteideoita ja käyttivät virtuaalisen luokkahuoneen keskustelufoorumeita vaihtaakseen tietoja eri maiden kollegoiden kesken. Monia kiinnosti muiden maiden elintarvikelainsäädäntö, kulutustottumukset ja kuluttajien valmisruokasuosikit.

Verkkokurssin sisältö ja opetusmenetelmät julkistettiin kesäkuussa pidetyssä videokonferenssissa samanaikaisesti Kööpenhaminassa, Kaunasissa, Lublinissa, Lyypekissä ja Turussa. Samalla maiden edustajat allekirjoittivat aiesopimuksen halustaan vahvistaa Baltic Food Academyn työtä ja Baltfood-verkostoa. Suomen puolesta aiesopimuksen allekirjoitti teknologia-asiantuntija Heikki Aro Tekesistä.

Suomalaiset aktiivisia

Ensimmäiselle verkkokurssille osallistui 16 suomalaista elintarvikealan ammattilaista useista yrityksistä.

– Vitario Oy:stä oli eniten osallistujia ja lisäksi Raisiosta, Biofermeltä, Maustajalta, Härmäfoodista, Snackpointista ja elintarvikealan asiantuntijaorganisaatioista, kertoo suunnittelija Heidi Valtari Turun yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Braheasta.
Heidi Valtari on Baltfoodin ja verkkokoulutuksen Suomen yhteishenkilö. Euroopan unioni tukee koko Baltfood-hanketta 1,8 miljoonalla eurolla Interreg IV B -ohjelman kautta ensimmäisellä kolmivuotiskaudella. Tämän vuoksi hankkeen koulutukset ovat osallistujille maksuttomia vuoden 2011 loppuun saakka.

– Vuoden 2011 jälkeistä Itämeren alueen elintarvikealan yhteistoimintaa jo suunnitellaan, mutta vielä siitä ei voi sanoa mitään varmaa, Valtari valottaa jatkosuunnitelmia.

Elintarvikealan virtuaalikoulutusta kuitenkin jatketaan toukokuussa järjestetyn kurssin pohjalta. Seuraava Healthy to go -kurssi alkaa keväällä 2011. Suunnitteilla on myös uusia kursseja. Heidi Valtari uskoo, että eri maissa järjestettävät tilaisuudet, workshopit ja seminaarit tarjoavat sisällön lisäksi oivan mahdollisuuden verkostoitumiseen.

– Yhteistyön ja verkottumisen painopiste on tukea pieniä ja keskisuuria yrityksiä rajoja ylittävissä valmistus- ja tuoteinnovaatioissa. Verkoston avulla ne voivat nopeammin tunnistaa trendejä, muuntaa tutkimusta markkinoitaviksi tuotteiksi ja läpäistä kansainväliset markkinat, Valtari sanoo.

Vitariosta neljä verkkokurssilla

Pöytyän Kyrössä toimiva Vitario Oy oli mukana pilottiverkkokurssilla neljän henkilön voimin. Vitario Oy tekee valmiita salaatteja ja kasviskomponentteja ruuanvalmistukseen erityisesti ammattikeittiöille. Arkitöiden ohella tietokoneen ääressä opiskelivat toimitusjohtaja Liisa Uusipaikka, markkinoinnista vastaava Lasse Pilpola, tuotantotekniikasta vastaava Anna Tuominen ja työnjohtaja Leonard Ihekweazu.

– Koulutus keskusteluineen tarjosi meille tilaisuuden omien ideoittemme, asenteittemme ja ajatustemme peilaamiseen. Käytännössä meillä kaikilla opiskelu taisi ajoittua iltaan ja iltayöhön, ja työn ohessa käytiin hetkittäin keskustelua opiskelussa meneillään olevista aiheista, Liisa Uusipaikka kiteyttää.
Hän arvioi, että verkkokoulutukseen löytyy intoa jatkossakin, jos aihe sivuaa omaa alaa.

– Osallistuisin vastaavanlaiselle kurssille jatkossakin, mutta ensi kerralla osaan käyttää koulutustapaa paremmin hyväksi. Verkko-opiskelu on enemmän nuoremman sukupolven opiskelutapa, Lasse Pilpola puolestaan toteaa.
Hän sanoo, että kiinnostavia kysymyksiä olisi ehkä pitänyt ensin ottaa esille omassa porukassa ja sen jälkeen pohtia niitä verkkokurssilla eri maiden kollegoiden kesken.

– Opetus oli vähän kuin messuilla kävisi. Sitä ei voi heti hyödyntää, vaan pikku hiljaa oivaltaa, voisiko tuota soveltaa meilläkin, Pilpola selittää kurssin antia.
Hän arvioi, että myös harjoittelijavaihto hyödyttäisi Vitariota, jos opiskeluryhmässä olisi saman alan yrityksiä esimerkiksi Puolasta ja Saksasta.

Kaikki opetus ei onnistu verkossa

Liisa Uusipaikka muistuttaa, että moni koulutus vaatii käytännön opetusta. Vitariossa tarvitaan jatkossa muun muassa ensiapu- ja trukinajokoulutusta.
– Ne eivät mene niin notkeasti verkko-opetuksena. Verkko-opetus on näppärä tapa käydä joitakin asioita läpi, kun ajan ja paikan voi valita itse. Aika usein opiskelun jopa parasta antia on kuunnella muiden opiskelijoiden kommentteja ja pohdintoja ihan livenä, Liisa Uusipaikka tähdentää.

Vitarion noin 60 työntekijästä kaksi kolmasosaa on ulkomaalaisia. Osa heistä on tullut yritykseen CIMOn (Centre for International Mobility) opiskelijavaihdon kautta. Tällä hetkellä Vitariossa työskentelee suomalaisten lisäksi nigerialaisia, espanjalaisia, bulgarialaisia, romanialaisia, ukrainalaisia, slovakialaisia ja virolaisia.

Pirjo Huhtakangas

***********************************************************

Tuoretuotteita ympäri Suomea

Ympäri Suomea myytävien Vitarion tuotteita valmistamiseen kuluu vuosittain noin 2,5 miljoonaa kiloa vihanneksia, hedelmiä ja juureksi. Tehtaan yhteydessä on oma kuorimo sekä puoti, josta voi ostaa talon tuotteiden sekä hedelmien ja vihannesten lisäksi lähiseudun valmistajien elintarvikkeita.

Kaikkia raaka-aineita ei voi pilkkoa koneellisesti. Jotkut vihannekset ja hedelmät eivät kestä konekäsittelyä, ja toiset ravintolat eivät halua liian tasakokoisiksi pilkottuja tuotteita.

– Valikoimissamme on muutamia tuotteita, joiden valmistamisessa käsi ja veitsi ovat edelleen selkeästi paras yhdistelmä. Lisäksi on muutamia tuotteita, joita varten koneen hankintahinta on liian kallis tai koneen tuottama työjälki ei vastaa odotuksiamme, toimitusjohtaja Liisa Uusipaikka tarkentaa.

Laatu lähtee pellolta

Vitarion tuotteet menevät 95-prosenttisesti ammattikeittiöille, ja kuluttajapakatut tuotteet lähinnä Turun, Salon ja Lahden seudulle samoissa kuljetuksissa kuin ammattikeittiötuotteet. Raaka-aineiden kotimaisuusaste riippuu satokaudesta ja laadusta.

– Porkkanat on jo pitkään hankittu hollantilaiselta toimittajalta, koska ne ovat hyvälaatuisia ja niitä saa ympäri vuoden. Keräkaali tulee Köyliöstä ja kiinankaali Hämeestä, Liisa Uusipaikka selvittää.

Hedelmä-, tomaatti- ja erikoissekoitustuotantolinjan työnjohtaja Jaana Torikka kertoo, että esimerkiksi omenoiden tulee olla kiinteitä, hyvänmakuisia ja kauniita. Niissä pitää olla pieni siemenkota, jonka saa helposti kerralla pois.

– Omenat voivat olla erikokoisia, -makuisia ja -näköisiä eri maissa, vaikka kyseessä on samanniminen omenalajike, Jaana Torikka huomauttaa.
Lasse Pilpola kertoo, että esimerkiksi hyvälaatuisten vesimeloneiden ja ananasten hankinta läpi vuoden vaatii työtä. Onneksi massatuotelinjan työnjohtaja Leonard Ihekweazu tuntee muun muassa ananaksenkasvatuksen henkilökohtaisesti, joten hän osaa valikoida sopivat lajikkeet.

– Meidän tuotteidemme laatu lähtee pellolta. Raaka-aineiden pitää olla ensiluokkaisia, ja luotamme aistinvaraiseen arviointiin. Teemme tuoretuotteita, joiden käyttöaika on viisi vuorokautta, joten emme voi odottaa laboratoriotulosten valmistumista, Liisa Uusipaikka tähdentää.

Koneita vaikea puhdistaa

Vitarioon on ostettu koneita ympäri maailmaa. Yrityksen perustaja Pentti Tuominen on matkustanut suoraan koneenvalmistajien puheille etsiessään sopivia koneita ja laitteita yritykseen. Hänellä on salaattikasvattajan tausta ja hyvä pohjakoulutus, sillä hän on valmistunut maa- ja metsätaloustieteiden maisteriksi.

Sopivia koneita ja laitteita on saatavilla, ja niiden materiaalit ovat parantuneet, mutta ne ovat edelleen hankalasti puhdistettavia. Joskus löytyy puhdistusväline, joka on tarkoitettu vallan toisenlaiseen tarkoitukseen.

– Kerran etsimme koneen puhdistamista varten pienenpientä harjaa ja löysimme lopulta sopivan: hammasväliharjan, vitariolaiset selittävät.