KE 3/2010, s. 9 Ympäristömerkit uivat kalatiskiin

Tuotteiden ympäristöystävällisyydestä kertovat ympäristömerkit ja -sertifikaatit ovat maailmalla melko uusi ilmiö. Niitä on aktiivisesti kehitetty ja myönnetty vuosikymmenen ajan. Ympäristömerkit tekevät tuloaan myös kalatuotteisiin.

Maailmalla pelkästään kala- ja äyriäistuotteille myönnettäviä ympäristömerkkejä on yli 30. Suomalaisilla kalatuotteilla niitä ei ole vielä toistaiseksi käytössä.
Kansainvälisillä markkinoilla ympäristömerkeistä on tulossa yhä enemmän tukku- ja vähittäisportaan sekä HoReCa-toimialan käyttämiä markkinointikeinoja.
Esimerkiksi pohjoismainen Scandic-hotelliketju on ottanut käyttöön Krav-merkityn aamiaisen. Lontoon 2012 olympialaisiin hankitaan vain sertifioituja kalatuotteita. Sodexo on päättänyt USA:ssa siirtyä ostamaan vuoteen 2015 mennessä pelkästään MSC-merkittyä kalaa.

Kuluttajan apuna

Ympäristömerkkien yhtenä tavoitteena on auttaa kuluttajia tunnistamaan helposti ympäristöä säästävimmät tuotteet. Merkki kertoo tuotteen alkuperästä ja auttaa ympäristötietoista kuluttajaa arkipäivän valinnoissa.

Yritykset puolestaan antavat ympäristömerkillä markkinoille tietoa tuotteiden ympäristövaikutuksista ja kestävän kehityksen periaatteita huomioivasta toiminnasta. Ne myös tiedottavat kuluttajalle tuotteensa kilpailukyvystä ympäristöasioissa.

Osto-organisaatioille merkit ovat yksi keino asettaa tuotteille ja tuottajille yhtenäisiä kriteereitä.

Merkki maksaa

Ympäristömerkit ovat vapaaehtoisia niiden käyttäjille. Merkki luo standardin, jonka minimivaatimukset ylittämällä yritys saa osoituksena ponnisteluistaan oikeuden käyttää markkinoinnissaan ympäristömerkkejä. Merkkiä voi hakea yritys koosta, sijainnista tai tuotantoteknologiasta riippumatta.

Ympäristömerkin käyttöönotto ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista eikä halpaa. Merkkejä myöntävät yksityiset sertifiointeja suorittavat yritykset ja yhteisöt. Perusajatuksena merkkien kriteereissä on, että kussakin tuoteryhmässä vain parhaat tuotteet saavat niitä käyttöönsä. Kun tuotteiden yleinen ympäristötaso nousee, myös kriteerit tiukkenevat.

Kriteerit täytettävä

Jos yritys haluaa ympäristömerkin, on tarkkaan mietittävä, millainen merkki yritykselle sopii parhaiten. Kun valinta on tehty, sertifiointi lähtee liikkeelle esiselvityksellä, jossa tutkitaan, onko yrityksellä yleensäkään edellytyksiä aloittaa varsinaista merkin hakuprosessia.

Varsinaisessa sertifiointiprosessissa yritys joutuu osoittamaan, että se täyttää valitsemansa merkin kriteerit. Työn tekee sertifiointeihin erikoistunut yritys tai asiantuntija.

Selvitystyön aikana yrityksen toiminta ja tuotteen valmistusprosessi käydään läpi. Lisäksi kuullaan intressiryhmien kommentit yrityksestä. Kun kaikki merkin saamiseen vaikuttavat asiat on käyty läpi ja ehdot täyttyneet, yritys saa käyttää toiminnassaan, tuotteissaan ja markkinoinnissaan kyseistä ympäristömerkkiä.
Suurin menoerä merkinhakuprosessissa syntyy itse sertifiointityöstä. Päälle tulevat merkin käyttöönottomaksut, vuotuinen käyttömaksu sekä käyttöoikeus- tai lisenssimaksu. Hinnoittelupolitiikka vaihtelee merkistä riippuen.

Merkeissä löytyy

Ympäristömerkkejä on tarjolla sekä kalastetulle että kasvatetulle kalalle. Merkeistä ehkä tunnetuin alun perin WWF:n ja Unileverin yhteistyönä syntynyt ympäristömerkki MSC (Marine Stewardship Council) sertifioi vain luonnosta pyydettyä kalaa. MSC-merkin voi hakea mille tahansa toimitusketjun tasosta alkutuotannosta kauppaan ja ravintoloihin. Merkki takaa muun muassa, ettei pyynti kohdistu ylikalastettuun saaliiseen.

FOS (Friends of the Sea) sertifioi sekä viljeltyä että luonnonkalaa. FOS on myönnetty ympäri maailmaan noin 80 yritykselle. Kriteereihin kuuluu esimerkiksi, ettei FOS-kala ole ylikalastettua, sivusaaliit eivät ole kieltolistalla ja ne jäävät alle 8 prosenttiin kokonaissaaliista. Viljelty FOS-kala käyttää FOS:n määrittämää rehua.
ACC:n (Aquaculture Certification Council) tarkoitus on edistää kalanviljelyssä kestävän kehityksen periaatteita. Se kattaa vasta kolme lajia, mutta uusia on tulossa.

Merkkejä löytyy myös kansallisesti. Muun muassa Irlannissa kalataloushallinto BIM on ottanut käyttöön viljellylle lohelle ja simpukalle laatu-, luomu- ja ympäristömerkit.

Keski-Euroopassa myös luomumerkit ovat yleistyneet vauhdilla. Kalalle on käytössä Freiland-, Naturland-, Bio Austria-, Bioland- ja Bio Suisse -merkit. Ruotsissa on käytössä Krav.

EU:llakin on oma virallinen ympäristömerkkinsä. EU-kukka on käytössä kaikissa EU-maissa. Se on nyt mahdollista myöntää myös elintarvikkeille.

Onko kuluttajalla maksuvalmiutta?

Ympäristömerkitystä kalasta pitäisi tuottajan saada parempaa hintaa. Vaikka ympäristömerkit ovat esillä paljon julkisuudessa, ne eivät välttämättä heijastu kuluttajan ostopäätöksiin.

Vuonna 2009 tehdyn tutkimuksen mukaan joka toinen suomalainen ei välitä ruuan alkuperästä ostopäätöstä tehdessään. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei kuluttaja olisi kiinnostunut ympäristöasioista. Kuluttajat ovat epävarmoja erilaisten pakkausmerkkien viidakossa.

Tutkimuksissa on huomattu, että minkä tahansa ympäristömerkin tunnettavuuden lisääminen vaatii suunnitelmallista ja pitkäjännitteistä markkinointia. Jos siinä onnistutaan, ympäristömerkki voi antaa merkittävän markkinointihyödyn tuotteelle ja tuottajalle.

Teksti: Mika Remes

Selvitys Kalatuotteiden ympäristömerkit ja -sertfikaatit löytyy Pro Kalan internetsivuilta www.prokala.fi

Muut teemajutut samasta lehdestä :