KE 4/2010, s. 68 Moni asia on toisin tulevaisuuden elintarviketehtaassa

Teollinen tuotanto digitalisoituu, kestävä kehitys ja hyödykkeiden niukkuus ohjaavat muutoksia. Myös elintarviketeollisuus tarvitsee kilpailukykynsä ylläpitämiseksi uusia innovatiivisia tuotantomenetelmiä, liiketoimintastrategioita, tuotekonsepteja ja organisaatiomalleja.

Tulevaisuuden elintarviketehdas -teemailtapäivässä 3.6. pohdittiin VTT:llä, miten elintarviketeollisuus voi hyödyntää muiden toimialojen kokemuksia ja voivatko kestävän kehityksen ratkaisut tuoda kilpailuetua elintarvikealalle.

VTT:n tutkijat herättelivät kuulijoita alustuksissaan muiden toimialojen esimerkeillä. Tutkija Stephen Fox nosti esiin digitaalisen vallankumouksen tuomia uusia mahdollisuuksia. Erikoistutkija Pentti Eklund uskoi, että elintarviketeollisuus voi hyödyntää valmistavan teollisuuden kokemuksia monissa tulevaisuuden haasteissa.

Teollisuuden palveluverkostoja kehittävä erikoistutkija Magnus Simons kertoi esimerkkejä palvelujen lisäämisestä tuotteisiin ja palveluliiketoiminnan tulevaisuuden haasteista valmistavassa teollisuudessa.

Professori Sirpa Kurppa MTT:ltä kertoi raaka-aineketjun ympäristökestävyydestä kotimaassa ja kansainvälisesti, ja erikoistutkija Helena Wessman VTT:ltä esitteli ympäristövaikutusten laskentatyökaluja.

Digitaalinen vallankumous luo mahdollisuuksia

Myös elintarvikkeiden tuotantoketju hyötyy uudesta teknologiasta. Automatisoitu pakkaussuunnittelu nopeuttaa suunnittelua, vähentää kustannuksia ja mahdollistaa uusia innovatiivisia pakkausratkaisuja. Uudet IT-ratkaisut mahdollistavat reaaliaikaisen ja personoidun tuoteinformaation kuluttajalle ja välittävät tietoa myös kuluttajalta tuotteen valmistajalle.

Kaupungistuminen lisää tarvetta paikalliseen elintarviketuotantoon ja ratkaisuksi tarjotaan vihannesten viljelyä kerroskasvihuoneissa (vertical farming).

Verkkopohjainen markkinointi tuo yhtäkkiä koko maailman kohderyhmäksi.
Uudet tuotantojärjestelmät ja valmistusmenetelmät, tehdastason kehittyvät tieto- ja viestintäliikenneteknologiat ja niihin liittyvä logistinen informaatio mahdollistavat joustavan tuotannon ja itseohjautuvan valmistuksen sekä lisäävät tuotannon tehokkuutta.

Alustajien puheenvuorot innostivat kuulijoita pohtimaan tulevaisuutta. Esiin nousivat muun muassa simuloinnin ja mallintamisen hyödyntäminen suunnittelussa, lisätty todellisuus suunnitteluun ja tuotteisiin, robotiikan hyödyntäminen prosessien ohjauksessa ja automaatiossa sekä innovatiiviset, turvallisuutta ja jäljitettävyyttä lisäävät ja tiedonsiirtoa helpottavat teknologiat, pakkaukset ja järjestelmät.

Elintarviketuotannon digitalisoituessa tekijöiden taitojen ja osaamisen merkityksen todettiin kasvavan. Myös tuotteen laadun ja turvallisuuden mittaamiseen haluttiin uusia menetelmiä. Perinteisen työnjaon, teollisuus-kauppa-kuluttaja, uudelleenarviointia peräänkuulutettiin.

Palvelun lisääminen tuotteeseen on mahdollisuus ja riski

Sekä isot kansainväliset että kotimarkkinoilla toimivat valmistavan teollisuuden yritykset ovat kasvattaneet liiketoimintaansa lisäämällä fyysisiin tuotteisiinsa palveluja. Palvelujen osuus voi kattaa jopa yli puolet liikevaihdosta.

Monialatuotepalvelut tuovat kuluttajan käden ulottuville vaivattomasti mukaan otettavia elintarvikkeita. Palvelut lisäävät liiketoimintamahdollisuuksia ja yhteistyötä eri elintarvikealan toimijoiden välillä, mutta samalla myös elintarvikkeen valmistajan riskejä, kun piilokustannukset lisääntyvät ja ulkoistaminen vähentää valvonnan mahdollisuutta myytävästä tuotteesta tai palvelusta.

Erilaisten verkostojen rooli nähtiin tärkeänä tulevaisuuden elintarviketehtaan toiminnassa. Ajatusten vaihtoa eri toimialojen välillä pidettiin tärkeänä. Myös asiakas halutaan mukaan verkostoihin ja mukaan esimerkiksi tuotekehitys- ja ideointityöhön.

Ympäristöarvot ja vastuullisuus osaksi kilpailukykyä

Tulevaisuuden haasteena on siirtyminen teknisistä kuormituksen vähentämiseen keskittyvistä yksittäistoimenpiteistä ympäristöinvestointeja korostavaan järjestelmään. Ympäristövaikutusarvioinnin rinnalle tulisi nostaa ympäristöinvestointien tilakohtainen suunnittelu. Globaalina haasteena ovat niukkenevat proteiini- ja vesivarat. Suomen vahvuutena ovat runsaat ja hyvin hallitut vesiresurssit, mutta kasviproteiinin tuontiriippuvuus on suuri.

Ympäristövaikutuksia voidaan arvioida erilaisin laskentatyökaluin. Elinkaariarviointi (LCA, life-cycle assessment) määrittelee päästöt, kustannukset, materiaalinkulutuksen ja/tai energiankäytön tuotteen elinkaaren aikana.

Hiilijalanjälki määrittelee kasvihuonekaasujen määrän tuotteen elinkaaren aikana ja ensimmäiset merkit ovat jo kaupan tuotteissa. Vesijalanjälki on uusi ympäristöindikaattori, jonka kehittämisessä on vielä työsarkaa.

Vastuullisuudesta puhutaan tänä päivänä paljon. Vastuullisuutta voidaan arvioida ympäristön lisäksi eläinten hyvinvoinnin, työntekijöiden hyvinvoinnin, ravitsemuksen, tuoteturvallisuuden, paikallisuuden ja talouden näkökulmista.
Kestävän kehityksen ja ympäristömyönteisten arvojen uskottiin avaavan uusia liiketoimintamahdollisuuksia elintarvikealalle.

Lisätietoja:
Mirja Mokkila
mirja.mokkila(at)vtt.fi

Anu Kaukovirta-Norja
anu.kaukovirta-norja(at)vtt.fi

Seminaarin esitykset löytyvät VTT:n Nutritech-ohjelman sivuilta http://www.nutritech.fi/calendar

Muut teemajutut samasta lehdestä :