KE 3/2010, s. 6 Kuka on lehmän tunteiden tulkki?

Eläinten kärsimys on saanut paljon kohua aikaan. Minua askarruttavat muutamat kysymykset, joihin en ole saanut kuitenkaan vielä yksiselitteisiä vastauksia: Miten eläinten hyvinvointi määritellään? Kuinka moni osaa katsoa asiaa eläimen silmin? Onko markkinoilta mahdollista saada vaatimuksia vastaava raha eläimen hoitajalle? Vaikeusastetta pohdintaan lisää se, että jokaisen yksilön hyvinvointi on hetkestä riippuvainen ja sisältää useita tekijöitä. Hyvinvointia arvioitaessa mietitään useimmiten ruokintaa ja juottoa, sopivia tiloja, terveyttä ja tarkoituksenmukaista käyttäytymistä.

Euroopan Elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) heinäkuussa 2009 ilmestyneessä lypsylehmien hyvinvointia ruotivassa raportissa yleisimmät ongelmat liittyivät sairauksiin ja eläinten pito-oloihin. Euroopassa osa lypsylehmistä laiduntaa ympäri vuoden ja osa ei lainkaan. Suomessa laidunnus TAI jaloittelu on pakollista parsinavetoiden lehmille kesäaikana 60 vuorokauden ajan.

Erityistä huomiota raportissa kiinnitettiin jalkaongelmiin ja utaretulehdukseen. Lisääntymis-, aineenvaihdunta- ja käytösmuutokset mainitaan mittareina, joita voidaan käyttää arvioitaessa eläinten hyvinvointia. Geneettinen valinta yksinomaan korkean maitotuotoksen suhteen voi altistaa sairauksille. Eläinten koko on kasvanut vuosikymmenten aikana ja rakenne muuttunut. Jalostuksessa tulee ottaa huomioon hedelmällisyys, terveys ja pitkäikäisyys. Nämä asiat parantavat myös tuottajan taloudellista tulosta.

Lehmien koon kasvu tulisi ottaa huomioon mitoitettaessa uusia ratkaisuja pihatto- ja parsinavetoissa. Riittävä väljyys helpottaa lehmien liikkumista, syömistä ja juomista sekä ennaltaehkäisee vedinpolkemien syntyä.

Raportti kannustaa eläinten terveydenhuollon kehittämiseen. Eläinperusteisia mittareita pitää sisällyttää hyvien käytäntöjen oppaisiin.

Mitä Suomessa tehdään? Käytännössä eläinlääkäri merkitsee käynneillään lehmien siemennyskortteihin sairaus- ja hoitokoodit, jotka siementäjä kerää ja tallentaa tiedostoon. Näistä kerätään vuosittaiset terveystilastot, jotka raportoidaan tiloille ProTuotos -raportilla, ja tieto kulkee myös kunnaneläinlääkäreille. Faba -palvelu on kerännyt terveystietoja vuodesta 1982. Tilastoista saadaan tietoa utareterveydestä ja hedelmällisyydestä, sekä poikimisista ja vasikkakuolleisuudesta.

Sorkkaterveyttä koskevia tietoja on alettu kerätä sorkkahoitajien raporteista 2003 alkaen.

Yhtenä tärkeimpänä lypsykarjan terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen työkaluna pidän NASEVAA (elinkeinon rahoittama ETU eläinterveydenhuoltojärjestelmä naudoille), jota kehitetään parhaillaan terveyttä, tuotosta ja eläinten hyvinvointia palvelevaksi. Järjestelmään siirretään mm. lääkitys- ja sairaustietoja.

Terveydenhuoltosopimusten ja järjestelmällisen terveydenhuollon saaminen säännölliseksi maidontuotantotiloille on etenemässä tulevina vuosina. ETU -asiantuntijaryhmä on valinnut vuoden 2011 vasikoiden terveyden ja hyvinvoinnin teemavuodeksi.

Suomessa meijerit raportoivat eri laatuluokkiin jakautuvat maitomäärät Maitohygienialiitolle, joka julkaisee vuosittain (vuodesta 1988) maidon solulukuja, bakteerimääriä ja mikrobilääkejäämiä tilastoina. Suomessa tuotettu maito on korkealaatuista. Raakamaidon bakteeripitoisuudet ovat hyvin alhaiset, maailman ja Pohjoismaiden huippuluokkaa. Laadukkaan maidon tuottaminen perustuu osin lainsäädäntöön, pitkäjänteiseen laatutyöhön ja laatuhinnoitteluun. Tuottajalle laadusta maksettava korvaus on aina paras kannustin.

Utareterveyttä on seurattu pitkällä aikavälillä, ja uusi utareterveyskartoitusprojekti on juuri alkamassa. Suomessa on käytössä eläimille päivitetyt mikrobilääkityskäytännöt, jotka ovat viranomaisten ja asiantuntijoiden yhteisesti laatimat. Päivitetyt hoitokäytännöt ovat nähtävissä Eviran nettisivuilla.

Navetassa ammattitaitoinen eläinten hoitaja seuraa päivittäin eläinten hyvinvointia ja puuttuu asioihin, jos hän havaitsee lehmän käytöksessä muutoksia. Esimerkiksi utaretulehdus voi olla kyseessä, jos lehmä tepastelee, eikä asetu märehtimään samaan aikaan kuin muut kaverinsa tai makailee vain toisella kyljellä.

Lehmä osaa sanoa vain muu, joten täytyy osata lukea ja tulkita lehmän kieltä. Tulkin työ vaatii vankan peruskoulutuksen ja taitoa poimia pienimmätkin vivahteet elekielestä. Tuottajalla on siis vaativa tulkin homma.

Vuokko Puurula
toiminnanjohtaja
Maitohygienialiitto ry

Muut teemajutut samasta lehdestä :