6 Ateriat muuttumassa välipalatyyppisiksi

Finravinto 2002 -tutkimuksen mukaan keskimääräinen päivittäinen ruokavalio koostuu kuudesta ateriointikerrasta, joista tyypillisimmin yksi on pääateria. Ateriointi on muuttumassa aikaisempaa enemmän välipalatyyppisistä aterioista koostuvaksi.

Tutkimuksen mukaan miehistä ja naisista noin puolet söi työpäivinä kaksi pääateriaa. Työpäivinä yksi neljästä söi lounaan henkilöstöravintolassa, yksi neljästä söi eväitä ja joka viides ruokaili lounastauollaan kotona. Lähes joka neljäs tutkittava jätti työpäivinä varsinaisen lounaan syömättä. Noin puolet päivittäisestä energiasta saatiin pääaterioista lounaasta ja päivällisestä. Välipalojen osuus energian saannista oli kolmannes.
Suomalaisten miesten energian saanti oli 9,2 MJ/vrk ja naisten 6,6 MJ/vrk. Energiaravintoaineista erityisesti kovaa rasvaa saatiin yli suositusten, kun taas hiilihydraattien ja kuidun saanti jäi alle suositusten. Välttämättömien rasvahappojen saanti oli riittävää, mutta pehmeiden ja öljymäisten rasvojen saanti on Suomessa edelleen suosituksiin (> 15% energiasta) verrattuna niukahkoa.
Koska miesten keskimääräinen energian saanti oli suurempi kuin naisten, myös muiden ravintoaineiden absoluuttiset saannit C-vitamiinia lukuun ottamatta olivat suurempia miehillä kuin naisilla. Naisten ruokavalio on useiden ravintoaineiden osalta kuitenkin miesten ruokavaliota laadukkaampi. Se sisältää energiaan suhteutettuna useita ravintoaineita enemmän kuin miesten ateriat (Kuva 1).
Naiset aliarvioivat syömisiään miehiä useammin. Osa naisista syö kuitenkin myös todellisuudessa nykyään niin vähän, että tiettyjen ravintoaineiden päivittäinen saanti voi jäädä riittämättömäksi. Niin D-vitamiinin, tiamiinin kuin raudankin päivittäinen kokonaissaanti on erityisen niukkaa naisilla.
Alkoholin kulutuksen enimmäisrajaa (5 % kokonaisenergiasta) ei koko aineisto huomioon ottaen ylitetty. Alkoholijuomia tutkimuspäivinä käyttäneillä etanolin osuus energiasta oli kuitenkin huomattavan suuri suositusten enimmäismäärään verrattuna. Tässä tutkimuksessa alkoholin saanti on lisäksi aliarvio, koska perjantai-päivät puuttuivat aineistosta. Alkoholijuomien kulutus oli miehillä noin nelinkertainen naisiin verrattuna kaikissa ikäryhmissä.

Nuorten aikuisten ruokavalio köyhtyy

Nuoret aikuiset syövät ja juovat makeita virvoitusjuomia, täysmehuja, jogurtteja, juustoja, vähärasvaisia maitoja, makeisia ja pitsoja. Näiden elintarvikeryhmien suosio oli suurempi 25—34-vuotiailla kuin vanhemmilla ikäryhmillä. Tämän ikäryhmän ruokavaliolle on tyypillistä, että se sisältää runsaasti välipaloiksi sopivia, nopeasti nautittavia, nestemäisiä ja makeita elintarvikkeita.
Nuorten aikuisten ruokavalio sisältää suositeltua vähemmän kuitua, D-vitamiinia ja folaatteja. Tulos kielii täysjyväviljan ja kalan vähäisyydestä nuorten aterioilla. Nuorten naisten ravinto sisältää suositeltua enemmän sakkaroosia, mikä heijastelee makeisten ja sokeroitujen elintarvikkeiden suosiota. Nuorimman ikäryhmän ruoan kuitu-, vitamiini- ja kivennäisainesisältö oli vanhimpaan ikäryhmään verrattuna selvästi köyhempi (kuva 1).

Keski-ikäiset naiset tiennäyttäjinä

Kypsään ikään ehtineet (55—64-vuotiaat) syövät tuoreita hedelmiä, ruisleipää, puuroja ja kalaruokia. Vanhimman ikäryhmän miehille maistuu myös peruna ja ravintorasvat paremmin kuin naisille tai nuorille.
Vanhimman ikäryhmän ja erityisesti naisten ruokavalio oli useimpien ravintoaineiden osalta laadukkaampi kuin nuorten aikuisten (Kuva 1). Kalaruokien ja myös kasvirasvalevitteiden suosio turvasi vanhimmassa ikäryhmässä D-vitamiinin saannin hyvin.
Yli 60-vuotiaille suositellaan kuitenkin D-vitamiinia ravinnosta kaksinkertainen määrä, koska iäkkäillä auringonvalosta saatava määrä vähenee ja hyväksikäyttö saattaa heikentyä. Raudan saanti oli vanhimmassa ikäryhmässä riittävää myös naisilla vähentyneen tarpeen seurauksena.
Finravinto 2002 -tutkimuksen mukaan kivennäisaineiden saannit olivat suositusten mukaisia lukuun ottamatta suolaa (NaCl), jota saadaan edelleen noin kaksinkertaisesti suosituksiin nähden. Myös fosforin saanti on yli kaksinkertaista suosituksiin nähden.
Useimpien ravintoaineiden saanti ei eronnut koulutusryhmittäin. Miehillä ylimpään koulutusryhmään luokiteltujen ruokavalio sisälsi kuitenkin eniten E- ja C-vitamiinia. Naisilla alimpaan koulutusryhmään luokiteltujen ruokavaliossa oli vähiten kuitua ja C-vitamiinia sekä eniten kovia rasvoja ja seleeniä.

Kuluttajat ovat eksyksissä

Sekä miesten että naisten tulokset antavat aihetta sekä ruokavalion rasvan että hiilihydraattien laadun parantamiseen. Kuluttajan on kuitenkin entistä vaikeampi arvioida esim. kovien rasvojen ja nopeasti imeytyvien hiilihydraattien määriä elintarvikkeissa.
Kuluttajan itsekuri on koetuksella kasvavien ruoka-annosten ja pakkauskokojen sekä jatkuvan ruokatarjonnan ja markkinoinnin pyörityksessä. Onnellinen on se, jolla liikunta on osa arkea ja energian kulutus pysyy saannin kanssa tasapainossa.

Elintarvikkeiden kehityksellä haasteita

Suomessa on viimeisten vuosikymmenien aikana pitkäjänteisesti ja onnistuneesti kehitetty laaja valikoima vähän kovia rasvoja sisältäviä peruselintarvikkeita: maito-, juusto- ja lihalaaduissa on mistä valita. Myös ravintorasva- ja kasviöljyvalikoima on laadukas.
Ruisleipäkulttuurimme hakee vertaistaan. Muiden täysjyväviljatuotteiden kehitystyöhön on panostettu. Kevyesti suolattuja vaihtoehtoja löytyy kiitettävästi eri elintarvikeryhmistä. Laadukkaat kasvis-, hedelmä- ja marjavalikoimat ovat entistä houkuttelevampia.
Finravinto -tutkimuksen tulokset antavat kuitenkin aihetta toivoa, että elintarvikkeiden kehitystyössä nykyään imeliksi makeutettujen elintarvikkeiden, esim. marja- ja maitovalmisteiden rinnalla olisi aikaisempaa useammin tarjolla myös ”kevyesti” makeutettuja vaihtoehtoja.
Entisestään kasvava elintarvikevalikoima, lisääntyvä elintarvikkeiden ainesosien määrä ja kuluttajalle vaikeasti avautuvat pakkausmerkinnät haastavat ravitsemusasiantuntijan elintarviketuntemuksen. Lisäksi väestöryhmittäin pirstoutuvat ruokavalinnat edellyttävät ravitsemustiedottajilta aikaisempaa parempia taitoja ja keinoja tavoittaa kohderyhmänsä.

Liisa Valsta
Dosentti, erikoistutkija
Kansanterveyslaitos
Liisa.valsta (at) ktl.fi

********************************

Ruokavalio selvitettiin uusituin menetelmin

Kansanterveyslaitos (KTL) on seurannut suomalaisen työikäisen väestön terveydentilaa sekä yleisimpien kansansairauksien riskitekijöitä viiden vuoden välein toteutetuissa väestötutkimuksissa. Näiden FINRISKI -tutkimusten osana on kerätty ajantasaiset tiedot suomalaisten ruokavaliosta nk. Finravinto -tutkimuksissa.
Uusin Finravinto -tutkimus toteutettiin kevättalvella 2002, ja perustulokset julkaistiin viime kesänä Kansanterveyslaitoksen julkaisusarjan raporttina (B3/2003) sekä KTL:n Internet-sivuilla http://www.ktl.fi/ravitsemus/.
Finravinto 2002 -tutkimus toteutettiin 25—64-vuotiaiden miesten ja naisten otoksessa viidellä tutkimusalueella. Tutkimusalueet olivat samat kuin vuonna 1997: Helsingin ja Vantaan tutkimusalue, Turun ja Loimaan alue, Pohjois-Savon maakunta, Pohjois-Karjalan maakunta sekä Oulun lääni.
FINRISKI -tutkimukseen kutsutuista 32 % poimittiin satunnaisesti ravintotutkimukseen, jonka tavoitteena oli selvittää väestön keskimääräinen ruoankäyttö ja ravintoaineiden saanti. Hyväksyttyjä ravintohaastatteluja saatiin 2007 (63 % kutsutuista).
Ruoankäyttö selvitettiin kahden edellisen päivän ruoankäyttöhaastattelun avulla. Haastattelua varten kehitettiin uusi tiedonkeruu- ja laskentaohjelma Finessi, päivitettiin elintarvikkeiden kansallinen koostumustietokanta Fineli ja uudistettiin sen ylläpitojärjestelmät. Ruoka-annosten arvioinnissa käytettävää kuvakirjaa laajennettiin vastaamaan nykyistä elintarvikevalikoimaa.