46 Nykykäsitys ravinnon rasvoista

Käsitys tyydyttyneiden rasvahappojen haitallisuudesta ja monityydyttymättömien rasvahappojen edullisuudesta sydänterveyteen (kirjoituksessa CHD, coronary heart disease) luotiin 1950-luvulla valikoidun tilasto-otoksen perusteella.

Tämä ns. rasvahypoteesi on pyritty osoittamaan oikeaksi sadoissa vuosisadan loppupuolella tehdyissä laajoissa tai suppeammissa tutkimuksissa siinä onnistumatta. Tulokset ovat olleet täysin ristiriitaisia, kuten suomalaisessa SETTI-tutkimuksessa on osuvasti todettu (Pietinen ym. 1997).

Mitä uudet meta-analyysit kertovat rasvoista?

Hiljattain on julkaistu kolme merkittävää, yhteensä satoja tutkimuksia kattavaa yhteenvetoa, ns. meta-analyysiä rasvahappojen ja sydänterveyden välisistä suhteista.

Skeaff ja Miller (2009) sisällyttivät selvitykseensä 28 yksittäistä väestötutkimusta. Tämän huolellisen meta-analyysin tuloksena voitiin todeta:

• Kulutetun rasvan kokonaismäärällä ei ollut merkitsevää yhteyttä CHD tapahtumien eikä kuolleisuuden vaaraan (riskiin).
• Tyydyttyneillä rasvahapoilla ei ollut merkitsevää yhteyttä tapahtumien eikä kuolleisuuden vaaraan.
• Kertatyydyttymättömillä rasvahapoilla ei ollut yhteyttä tapahtumien eikä kuolleisuuden vaaraan.
• Monityydyttymättömillä rasvahapoilla oli merkitsevä yhteys lisääntyneeseen kuolleisuuden, muttei tapahtumien vaaraan.
• Monityydyttymättömällä, ihmiselle välttämättömällä linolihapolla (omega-6) oli merkitsevä yhteys lisääntyneeseen kuolleisuuden, muttei tapahtumien vaaraan.
• Monityydyttymättömällä, ihmiselle välttämättömällä alfa-linoleenihapolla (omega-3) ei ollut yhteyttä kuolleisuuden eikä tapahtumien vaaraan.
• Pitkäketjuisilla omega-3 -monityydyttymättömillä rasvahapoilla ja kalan kulutuksella oli merkitsevä yhteys vähentyneeseen kuolleisuuden, mutta ei tapahtumien vaaraan.
• Trans-rasvahapoilla oli merkitsevä yhteys sekä lisääntyneeseen kuolleisuuden että tapahtumien vaaraan.

Skeaff ja Miller tarkastelivat myös tuloksia viidestä interventiotutkimuksesta, joissa monityydyttymättömien ja tyydyttyneiden rasvahappojen saantisuhdetta, ns. P/S-suhdetta oli muutettu. Toisaalta 16 tutkimuksessa oli muutettu erityisesti pitkäketjuisten omega-3 -rasvahappojen saantia. Analyysit osoittivat:

• Edullisena pidetty suuri P/S-suhde ei vähentänyt CHD-kuolleisuuden vaaraa, mutta merkitsevyyden rajalla vähensi näiden tapahtumien vaaraa.
• Pitkäketjuiset omega-3 monityydyttymättömät rasvahapot eivät vähentäneet kuolleisuuden vaaraa, mutta vähensivät merkitsevästi tapahtumien vaaraa.

Skeaff ja Miller viittaavat julkaisunsa ”post sciptumissa” kohteliaasti samanaikaisesti tehtyyn meta-analyysiin (Jacobsen ym. 2009). Siinä 11 valikoidun tutkimuksen perusteella ehdotetaan, että ravinnon tyydyttyneiden rasvahappojen korvaaminen monityydyttymättömillä rasvahapoilla ehkäisee CHD-tapahtumia ja kuolleisuutta.

Selvitykseen valitussa tutkimusaineistossa rasvan kokonaissaanti vaihteli välillä 26.0–42.3 E%, tyydyttyneiden rasvahappojen saanti välillä 9.4–21.3 E% ja monityydyttymättömien välillä 2.2–9.0 E%. Näiden kahden rasvaryhmän välinen P/S-suhde vaihteli välillä 0.10–0.84.

Selvitys ja sen väittämä herättävät monia kriittisiä kysymyksiä:

• Edellä kuvatut rankat muutokset eri tutkimusryhmien ravinnon rasvasisällössä merkitsevät väistämättömästi valtavia muutoksia myös satojen muidenkin ravintoaineiden saannissa. Miten tutkijat voivat kohdistaa muutokset CHD-tapahtumissa ja kuolleisuudessa juuri P/S- suhteen muutoksiin? Tätä aivan olennaista kysymystä ei ole julkaisussa juuri laisinkaan pohdittu.
• Tutkijoiden ehdotus antaa yksioikoisen, suorastaan absurdin kuvan, jonka mukaan P/S-suhteen loputon kasvattaminen hävittäisi CHD- tapahtumat ja -kuolleisuuden. P/S-suhteen kovin suuri muuttaminen esimerkiksi Suomen nykyoloissa on teoreettinen eikä käytännön ravitsemuksessa edes mahdollinen (Sanders, 2009).
• Selvitys ei erottele fysiologisilta vaikutuksiltaan aivan erilaisia lyhyt-, keskipitkä- ja pitkäketjuisia tyydyttyneitä rasvahappoja.
• Selvitys käyttää yleistä ilmaisua ”monityydyttymättömät rasvahapot” puuttumatta laisinkaan nykyisin aivan olennaiseen asiaan, omega-6 ja omega-3 monityydyttymättömien rasvahappojen saantisuhteeseen ja niiden erilaisiin, keskenään kilpaileviin, ratkaisevasti erilaisiin vaikutuksiin.
• Selvitys ei myöskään puutu laisinkaan omega-3 rasvahappojen, välttämättömän alfa-linoleenihapon ja tärkeiden pitkäketjuisten omega-3 happojen saantisuhteeseen ja erilaisiin fysiologisiin vaikutuksiin.

Jacobsenin ym. meta-analyysissä rasvan käytön ääripäissä olivat USA:n adventistit ja toisaalta 1960-luvun suomalaiset. Näiden ryhmien ravinto kokonaisuudessaan tai esimerkiksi alkoholin käyttö, muut käytöstavat ja elinympäristö olivat taatusti täysin erilaiset. Siten CHD:n sitominen vain kahteen kovin ylimalkaiseen rasvaryhmään ja niiden suhteeseen on yksinkertaisuudessaan ällistyttävä. Jacobsenin ym. meta-analyysin varaan ei rasvasuosituksia voida rakentaa.

Mente ym. (2009) ovat tarkastelleet mielenkiintoisessa artikkelissaan ravinnon ja CHD:n välistä suhdetta. Kohteena on ollut runsaat 500 väestötutkimusta ja vajaat 100 interventiotutkimusta. Johtopäätöksenä väestötutkimuksista todetaan mm:

• Trans-rasvahapot lisäävät merkitsevästi CHD- vaaraa.
• Kertatyydyttymättömät rasvahapot (MUFA) ja varauksin pitkäketjuiset omega-3 rasvahapot vähentävät merkitsevästi CHD- vaaraa.
• Tyydyttyneillä ja monityydyttymättömillä rasvahapoilla ei ole yhteyttä CHD- vaaraan.
• Alfa-linoleenihapolla ei ole yhteyttä CHD-vaaraan.

Menten ym. analyysin mukaan interventiotutkimukset osoittavat mm:

- Pitkäketjuisten omega-3 rasvahappojen lisääntynyt käyttö vähensi CHD-vaaraa. – Monityydyttymättömien ja tyydyttyneiden rasvahappojen suhteella (P/S) ei ollut yhteyttä CHD- vaaraan.

Suomi Euroopassa

Pohjoismainen ravitsemussuositus (Nordic Nutrition recommendations, 2004) on kartoittanut rasvan kulutusta ja sen yhteyttä sydän- ja verisuonitauteihin Islannissa, Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa. Suomessa kulutettiin toiseksi vähiten tyydyttyneitä rasvahappoja, 14.0 E%, ja toiseksi eniten monityydyttymättömiä rasvahappoja, 5.1 E%. P/S-suhde Suomessa oli toiseksi suurin eli 0,36.

Pohjoismaiden välisen vertailun mukaa tyydyttyneiden tai monityydyttymättömien rasvahappojen kulutusmäärät tai P/S-suhde eivät mitenkään korreloidu sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen. Suomessa, missä sydän- ja verisuonitautikuolleisuus on vertailumaista suurin, rasvahappojen kulutusluvut ja P/S-suhde ovat rasvahypoteesin mukaan kuitenkin lähes parhaat.

Transfair-tutkimus (van de Vijver ym, 2000) on ainutlaatuinen selvitys rasvan kulutuksesta ja veren rasva-arvoista kahdeksassa Euroopan maassa: Espanjassa, Hollannissa, Islannissa, Kreikassa, Portugalissa, Ranskassa, Ruotsissa ja Suomessa. Suomen tutkimusosuudesta vastasi silloinen Kansanterveyslaitos.

Suomen sijoittui Portugalin jälkeen toiseksi vähiten rasvaa kuluttavaksi kansakunnaksi (29.4 E%). Tyydyttyneitä rasvahappoja meillä kulutettiin 11.0 E% eli kolmanneksi vähiten ja monityydyttymättömiä rasvahappoja 4.2 E%. P/S-suhde Suomessa oli siten 0.37.

Veren LDL-pitoisuudet vaihtelivat välillä 3.6–3.9 mmol/l ollen Suomessa 3.7 mmol/l. HDL-pitoisuudet vaihtelivat välillä 1.2–1.6 mmol/l ollen Suomessa 1.5 mmol/l. LDL/HDL-suhde vaihteli välillä 2.4–3.4 mmol/l ja oli Suomessa 2.6 mmol/l.
Eurooppalaisessa vertailussa kokonaisrasvan, tyydyttyneiden tai monityydyttymättömien rasvahappojen kulutusmäärät tai P/S-suhde eivät mitenkään korreloidu veren rasva-arvoihin tai CHD-kuolleisuuteen. Suomessa, missä sydän- ja verisuonitautikuolleisuus on vertailumaista suurin, rasvahappojen kulutus ja veren rasva-arvot ovat rasvahypoteesin mukaan kuitenkin lähes parhaat.

Yhteenveto Suomen olosuhteisiin

Karkeaan rasvahappoluokitteluun perustuvalla rasvahypoteesilla ei ole tieteellisiä perusteita. Tyydyttyneillä tai monityydyttymättömillä rasvahapoilla ei ryhminä ole yhteyttä sydän- ja verisuonitauteihin. Siten tyydyttyneiden rasvahappojen jatkuva korvaaminen monityydyttymättömillä eli P/S- suhteen suurentaminen saattaa johtaa, ellei ole jo johtanutkin ennalta-arvaamattomiin seuraamuksiin. Herääkin kysymys, onko suhteen kasvattamisella ja samanaikaisesti suositetulla hiilihydraattikuorman lisäämisellä ollut vaikutusta diabeteksen ja lihavuuden voimakkaaseen lisääntymiseen?

Huomiota on kiinnitettävä erityisesti omega- 6 sarjaan kuuluvan linolihapon ja omega-3 sarjan alfalinoleenihapon ja vastaavien pitkäketjuisten happojen kohtuulliseen absoluuttiseen ja keskinäiseen saantimäärään (Lands, 2008).
Samoista aneenvaihduntaentsyymeistä kilpaillen niistä syntyy fysiologiaamme ja terveyteemme herkästi vaikuttavia prostanoideja, joiden roolia ei täysin edes tunneta. Ravitsemussuositukset ovat jo mahdollisesti johtaneet linolihapon liialliseen saantiin ja suosimiseen alfalinoleenihapon ja muiden omega-3 happojen kustannuksella.

Kasviöljyjen kemiallisessa kovetuksessa syntyvät trans- rasvahapot tulee tarpeettomina ja CHD- vaaraa lisäävinä poistaa suomalaisesta ruokavaliosta. Onneksi näin on eräin osin jo kaikessa hiljaisuudessa tapahtunut. Esimerkiksi pöytämargariinien valmistusteknologia on muutettu, joskin puolestaan vaihtoesteröinnissä syntyvien triglyseridien vaikutuksia on tutkittava.

Kari Salminen
Professori

PS Toivon, että kirjoitukseni aktivoi asiantuntijat ja -harrastajat mielipiteiden vaihtoon lehdessämme.

PS2. Artikkelini ollessa jo painovaiheessa ilmestyi jälleen erinomaisen huolellisesti tehty artikkeli tyydyttyneiden rasvojen ja sydänsairauksien välisestä yhteydestä (Siri-Tarino P S, Sun Q, Hu F ym. Am J Clin Nutr, January 13, 2010 as doi: 10.3945/ajcn.2009.27725). Tutkimus toteaa yksikäsitteisesti, etteivät tyydyttyneet rasvat ole yhteydessä sydänsairauksiin. Nykytieteen valossa tätä käsitystä voidaan pitää nyt varmana.

Viitteet

• Jacobsen MU, O´Reilly EJ, Heitmann BL, ym. Major types of dietary fat and risk of coronary heart disease: a pooled analysis of 11 cohort studies. Am J Clin Nutr 2009;89:1425-32.
• Lands B. A critique of paradoxes in current advice on dietary lipids. Progress in Lipid Research 2008;47:77-106.
• Mente A, de Koning L, Shannon HS, ym. A Systematic review of the Evidence Supporting a Causal Link Between Dietary Factors and Coronary Heart Disease. Arch Intern Med 2009;169:659-69.
• Nordic Nutrition Recommendations 2004. Nordic Council of Ministers. Copenhagen, 2004.
• Pietinen P, Ascherio A, Korhonen P, ym. Intake of Fatty Acids and Risk of Coronary Heart Disease in a Cohort of Finnish Men. Am J Epid 1997;145:876-87.
• Sanders TAB. Fat and Fatty Acid Intake and Metabolic Effects in the Human Body. Ann Nutr Metab 2009;55:162-72.
• Skeaff CM, Miller J Dietary Fat and Coronary Heart Disease: Summary of Evidence from Prospective Cohort and Randomised Controlled Trials. Ann Nutr Metab 2009;55:173-201
• van de Vijver L, Kardinaal AFM, Couet C ym. Association between trans fatty acid intake and cardiovascular risk factor in Europe: the TRANSFAIR study. Eur J Clin Nutr 2000;54:126-135