42 Lihan kulutus kolminkertaistunut 60 vuodessa

Tänä päivänä liha on enem-mänkin mielihyvän lähde ja osa hyvää ruokavaliota kuin pelkästään nälän poistaja. Myös Finfood Lihatiedotuksen viime vuoden lopulla teettämä tutkimus vahvistaa asian. Positiivinen suhtautuminen lihaan on hyvässä myötätuulessa. Tämä näkyi konkreettisesti esimerkiksi kulutuksen kasvuna viime vuonna. Hyvä imago ennakoi kulutuksen kasvun jatkumista yhä jalostetumpina tuotteina ja arvopohjaisempina valintoina.
Lähes jokainen suomalainen syö lihaa – vain 3 % ei syö sitä lainkaan ja 2 % hyvin harvoin. Lihaa syövien kuluttajien määrä on hieman kasvanut, ja samalla kasvisten ja kalan syöntiä on pyritty lisäämään.
Merkittävä osa kuluttajista pitää lihaa ihan hyvänä ruokana ja kertoo syövänsä sitä säännöllisesti. Osa kokee lihan herkullisuuden ja nautinnon lähteeksi ja pitää sitä tärkeänä osana hyvää ruokailua. Nautiskelijoita on enemmän miehissä kuin naisissa ja, ehkä yllättäenkin, yleisemmin 15–34-vuotiaiden kuin vanhempien keskuudesta. Vain viidennes suhtautuu lihaan välinpitämättömästi.

Lihan kulutus yli 20 kg alle EU-keskiarvon

Elintason noustessa lihan kulutus on kasvanut. Lihaa syödään nyt kolminkertaisesti verrattuna aikaan kuusi vuosikymmentä sitten. Kasvusta huolimatta lihan kulutus on edelleen runsaat 20 kiloa alempi kuin EU-alueella keskimäärin. Ero johtuu lähinnä sianlihan ja siipikarjanlihan vähäisemmästä käytöstä.
Lihaa syödään arkena ja viikonloppuina. Liha on useimmiten pääruoka ja samalla useimpien lempiruoka. Lihalla on ”arvotuotteen status” ja vakaat käyttötavat, mutta tuskin kulutus olisi kasvanut ilman monipuolista tarjontaa.
Tarjonnan monipuolisuus on ollut valttia myös huonoina aikoina – kulutus ei ole laskenut, on vain suosittu edullisia vaihtoehtoja. Liha jalostetaan entistä enemmän puolivalmisteiksi, lihavalmisteiksi, valmisruuaksi ja ateriakokonaisuuksien osaksi. Nykykuluttajille on erityisen tärkeää, että ruuanvalmistus sujuu vaivattomasti ja tuottaa onnistumisen iloa.
Suomessa lihan kulutuksen kasvu on painottunut siipikarjanlihaan viime vuosikymmeninä. Koko kulutuksesta vajaa neljännes on siipikarjanlihaa, puolet sianlihaa, runsas neljännes naudanlihaa ja hieman lampaanlihaa.
Siipikarjanlihan lisääntynyt käyttö mukailee asenteita. Valkoinen liha päihittää edelleen terveellisyysimagossa sian- ja naudanlihan, ja sen käyttöä pyritään lisäämään samasta syystä. Toisaalta myös makkaran ja punaisen lihan käyttö on kasvanut, vaikka käyttöä pyritäänkin kysyttäessä yleisemmin rajoittamaan kuin lisäämään.

Lihavalmisteiden runsas käyttö suomalainen piirre

Lihavalmisteiden runsas käyttö on suomalainen erityispiirre, samoin tuorevalmisruokien perinne. Pelkästään makkaroihin ja leikkeleisiin kuluu yli puolet lihan kokonaiskulutuksesta. Lihavalmisteissa suositaan runsaasti lihaa sisältäviä vaihtoehtoja, täyslihaleikkeleitä ja A-luokan grillimakkaroita.
Lihaa ostettaessa tärkeimmät valintaperusteet ovat hinta, kotimaisuus/alkuperä sekä tuoreus ja muut laatutekijät (esim. liha- tai rasvapitoisuus). Vuoteen 2004 verrattuna lihan alkuperän merkitys on kasvanut. Makkaran kohdalla maun merkitys on suurempi kuin lihalla, lähes hinnan veroinen, ja se on vielä korostunut viime vuosina.
Suhtautuminen pakattuun lihaan on selvästi myönteisempää kuin 1990-luvun lopulla. Osa kuluttajista ostaisi lihan mieluummin irtomyynnistä, mutta toisaalta ani harva kertoo vähentäneensä lihan kulutustaan siksi, että joutuu ostamaan pakattua lihaa. Tiedotuksella on vielä töitä, sillä edelleen osalla kuluttajista on ennakkoluuloja pakatun lihan laatua kohtaan.

Kuluttajat luottavat kotimaisen lihan laatuun

Kuluttajilla on hyvä kuva suomalaisen lihan laadusta, ja kuva on viime vuosina parantunut. Lähes yhdeksän kymmenestä pitää suomalaisen lihan laatua moitteettomana. Suomalainen liha päihittää laatumielikuvassa tuontilihan, mutta senkin imago on parantunut, eniten ruotsalaisen ja tanskalaisen lihan.
Eläintautitilanteen katsotaan olevan hyvällä tolalla Suomessa. Käsitys eläinten kasvatusolosuhteista on pääosin myönteinen. Siipikarjanlihaa pitää turvallisena peräti 97 % kuluttajista, joka toinen erittäin turvallisena. Niin ikään luotetaan Suomen salmonellavalvonnan tehokkuuteen.
Useimmille ei tule mieleenkään tinkiä lihan käytöstä. Lihan veroisia vaihtoehtoja ei ole helppo löytää, kun mietitään, mitä laittaa ruuaksi. Hyvän maun lisäksi vaa’assa painaa se, että liha koetaan niin oleelliseksi osaksi ruokavaliota ja terveellisen ruokavalion koostaminen tuntuisi vaivalloiselta ilman lihaa.

Anne Kallinen
toimitusjohtaja
Suomen Gallup Elintarviketieto Oy
anne.kallinen (at) tns-gallup.fi

Riitta Stirkkinen
tiedotuspäällikkö
Finfood Lihatiedotus
riitta.strikkinen (at) finfood.fi

Lihan kulutuksen historiaa 1947–2007

Maatalousvaltainen yhteiskunta ja omavaraistalous loivat pohjan lihan kulutukselle. Energiapitoisuus ja nälän poistaminen oli myös lihan ja yleensäkin ravinnon arvostuksen perusta. Sianlihaa syötiin hieman enemmän kuin naudanlihaa. Makkaraa tuotettiin jo teollisesti, mutta vain ”käsityönä”. Siipikarjanliha oli munintansa lopettaneita kanoja ja lampaanliha nykyistä yleisempi lihalaji. Säännöstelytalous hidasti kulutuksen kasvua. Kulutus palautui sotaa edeltäneelle tasolle vasta 1950-luvun lopulla. Sota-aikana kulutus väheni tilastoissa, kun osa lihasta myytiin ”mustan pörssin kaupassa”.
Ripeää kasvua 1960-luvulta lähtien

Lihan kulutus kasvoi voimakkaasti 1960-luvulta lähtien, kun tarjonta monipuolistui ja liha-teollisuus kehittyi. Kokonaisia pakastebroilereita näkyi jo kaupoissa. Ruokavaliossa oli myös nakkeja, leikkelemakkaroita, grillimakkaroita, valmisruokalaatikoita ja -säilykkeitä.
Sianlihan käyttö makkaran raaka-aineena lisääntyi, ja sen kokonaiskäyttö ohittikin naudanlihan 1970-luvun alussa. Myös naudanlihan kulutus kasvoi ja oli korkeimmillaan 1970-luvun lopussa.
Broilerin tuoretarjonta ja kulutuksen rakettimainen nousu käynnistyi 1980-luvulla. Tehokas tuotekehitys raivasi tietä muullekin pakatulle lihalle. Vuosikymmenen lopun ”kulutusjuhla” kohotti lihan ja valmisruokien käyttöä. Sittemmin lama leikkasi kokolihan syöntiä, mutta nosti edullisempien vaihtoehtojen kysyntää.

EU-aika kansainvälistänyt ruoka-alaa

Siirryttäessä Euroopan unioniin halvenneet hinnat piristivät kulutusta, joka kasvoi suuren ”hintajulkisuuden” säestämänä. Asenteet valmisruokia kohtaan tulivat myönteisemmiksi, ja kulutus alkoi kasvaa. Syitä kasvuun olivat myös viikonloppu- ja arkiruokailun eriytyminen ja kansainvälistyminen. Lisäksi koulutustason nousu nopeutti uusien tapojen omaksumista.
Kuluttajia on ohjattu vähentämään rasvan ja suolan käyttöä. Lihasta on riisuttu näkyvä rasva, lihavalmisteiden ja valmisruo-kien rasvapitoisuutta on alennettu ja suolan määrää vähennetty.
Lihantuotantoa ovat koetelleet myös eläintaudit 2000-luvulla. Kuluttajien luottamus on kuitenkin palautunut nopeasti viranomaisten ja liha-alan tehokkaan toiminnan tuloksena. Vaikutukset kulutukseen ovat olleet Suomessa vähäisempiä kuin muualla. Tautiuhka on leikannut lähinnä tuontia niin BSE:n kuin lintuinfluenssan kohdalla.

Lähteet:
• Lihan kulutusta ohjaavat tekijät 1997–2006, Finfood Liha-tiedotus.
• Lihan kulutustrendit 1947–2006, Suomen Gallup Elintarviketieto Oy