KE 4/2010, s. 42 Järkyttävä ja jännittävä tulevaisuuden elintarviketehdas

Göteborgissa kesällä pidetty Food Factory 2010 -konferenssi oli viides kansainvälinen konferenssi tulevaisuuden elintarviketehtaista. Konferenssi oli tarkoitettu elintarvikealan tutkijoille, teollisuudelle sekä tutkijoiden ja teollisuuden välimiehille.

Konferenssi oli tutkijoiden tykitystä toinen toistaan erikoisimmista tulevaisuuden visioista. Vai miltä kuulostavat syötävällä kalvolla päällystetyt mansikat ja DNA-sirun perusteella valmistettu personalisoitu ruoka?

Tutkimukset olivat suurimmalta osin kaukana kuluttajalähtöisestä kehittämisestä. Vai kuinka kuluttajalle ajateltiin myydä metallinanopartikkeleita sisältävä ruoka ja sähköshokkihoitoa saanut liha? Vai onko kyse vain tavasta kertoa – tai jättää kertomatta – se kuluttajalle; kaiketi muuntogeeninen ruokakin kuulosti vielä jokunen vuosi sitten utopialta.

Elintarviketutkimuksien high tech-ruoka on lähtenyt pinkomaan eri suuntaan kuluttajakäyttäytymisen kanssa. Kuluttajat suosivat entistä enemmän lisä- ja säilöntäaineetonta, kotitekoista ja lähellä tuotettua ruokaa. Onko elintarviketutkimus vieraantunut teollisuudesta, vai eikö teollisuus osaa hyödyntää uusia tutkimuksia ja menetelmiä?

Lähempänä teollisuutta ovat kuitenkin uudet tutkimukset mm. korkealle automatisoiduista ja robottikäyttöisistä pakkaus- ja prosessilinjoista, kalojen sukupuolten erottelusta robotilla sekä pakkauksien ultraäänisulkemisesta polyolefiini -kalvoilla. Tulevaisuuden elintarviketehtaan uskotaan kuitenkin olevan omavarainen ilman jätevirtoja, laitteet puhdistuvat itsestään ja tuoretuotteita valmistetaan ilman jäähdytystä.

Pk-yritysten laiska osallistuminen erilaisiin tutkimushankkeisiin sai myös kritiikkiä. Tutkimusten esitystapa on ehkä ollut kuitenkin vääränlainen; ensimmäisenä on esitettävä se hyöty, minkä yritys voi siitä saada. Muutoin siihen ei ole aikaa eikä resursseja osallistua. Tutkijoiden ja teollisuuden väliin tarvitaan toisinaan myös tulkkeja.

Kestävä kehitys on eittämättä myös osa tulevaisuuden elintarviketehtaan toimintaa. Sen esteenä on kuitenkin lyhytnäköinen ajattelu. Ajattelutapa, joka perustuu vain oman toiminta-alueen kehittämiseen (ostoon, myyntiin, valmistukseen, logistiikkaan, myyntiin, markkinointiin tai talouteen), tukahduttaa ”out side the box” -ajattelutavan. Tällöin ei ymmärretä oman toiminnan vaikutusta koko yrityksen toimintaan, saatikka sitten koko ketjun toimintaa. Jos metsän sijasta tarkastellaan vain yhtä puuta, ollaan menossa pahasti metsään.

Tällainen vuoropuhelu elintarviketutkijoiden ja teollisuuden välillä on kuitenkin tarpeellista. Se saa miettimään asioita. Mutta ainut asia, mikä tulevaisuudesta on varmaa, on se, että se tulee olemaan erilainen.

Kati Sorvali
kehityspäällikkö
Snellmanin Kokkikartano Oy

Muut teemajutut samasta lehdestä :