KE 3/2010, s. 40 Keliakia yleistyy länsimaissa

Keliakia on lisääntynyt selvästi Suomessa, ja sitä sairastaa jopa joka viideskymmenes aikuinen suomalainen – osa tietämättään.

Keliakian syntymekanismia ei vielä tunneta tarkkaan, mutta sen kehittymiseen tarvitaan tietty perinnöllinen alttius sekä altistuminen gluteenille. Lisäksi taudin puhkeamiseen vaikuttaa mahdollisesti muita ympäristötekijöitä kuten virusinfektiot.

Keliakiadiagnoosit ovat lisääntyneet huomattavasti viime vuosikymmenten kuluessa. Kehittyvä Elintarvike-lehden numerossa 1/2010 kerrottiin Tampereen yliopistossa tarkastetusta tutkija Sini Lohen väitöskirjasta. Sen mukaan keliakian esiintyvyys lähes kaksinkertaistui Suomessa kahdessa vuosikymmenessä. Löydös on sopusoinnussa muiden autoimmuunisairauksien kuten tyypin 1 diabeteksen ja allergisten sairauksien lisääntymisen kanssa.

Väitöstyössä seulottiin ja vertailtiin keliakian esiintyvyyttä vuonna 1978–1980 niin kutsutusta Mini-Suomi -aineistosta ja Terveys 2000 -aineistosta. Keliakian kokonaisesiintyvyys nousi 1,05 prosentista 1,99 prosenttiin kahden vuosikymmenen kuluessa. Diagnosoitujen keliakiaa sairastavien määrä nousi tänä aikana 0,03 prosentista 0,52 prosenttiin väestöstä.

Keliakiatutkimusryhmän johtajan, professori Markku Mäen mukaan Tampereen yliopiston tuloksille on jo saatu vahvistusta USA:sta. Nyt etsitään syitä siihen, mistä keliakian yleistyminen johtuu.

– Emme tiedä, onko kyseessä pelkästään ravitsemuksen tai suoliston mikrobiston ja infektioiden muuttuneesta tilanteesta ajan funktiona. Tuloksilla on vaikutusta muidenkin autoimmunisairauksen ja allergioiden lisääntymisen ymmärtämiseen, jos saamme selvyyden asiaan, Mäki kertoo.

Suuri osa ei tiedä sairastavansa

Keliakiaa sairastavista jopa 74 prosenttia jää Suomessa vaille oikeaa diagnoosia. Lohen väitöstyön mukaan keliakiavasta-aineiden avulla löydettyjen tietämättään keliakiaa sairastavien osuus kasvoi parissakymmenessä vuodessa 1,03 prosentista 1,47 prosenttiin tutkimusaineistossa.

Keskustelua käydään nyt siitä, pitäisikö tunnistamattomat tapaukset etsiä mahdollisimman varhain esimerkiksi väestötason seulonnoilla. Silloin löytyisivät ne henkilöt, jotka hyötyvät oikean diagnoosin myötä hoidosta eli gluteenittomasta dieetistä.

Tutkimustiedon karttuessa keliakia voidaan tulevaisuudessa diagnosoida mitä ilmeisimmin verikokein.

– Terveydenhuollon käytössä on yhä paremmat keliakian seulontakokeet. Näitä on käytettävä liberaalisti nimenomaan perusterveydenhuollossa. Tähän arsenaaliin on tullut mukaan keliakian pikatesti, joka löytää luotettavasti keliakian. Diagnoosiin tarvitaan edelleen ohutsuolen limakalvon nukan tutkiminen, Mäki selvittää.
Samassa väitöstyössä tutkittiin myös tunnistamattoman keliakian ennustetta kuolleisuuden ja syöpien suhteen. Hyvä uutinen oli, ettei tunnistamattomaan keliakiaan näytä liittyvän lisääntynyttä yleistä syöpä- tai kuolleisuusriskiä.

Keliakiaa on siellä missä syödään vehnää

Keliakiaa esiintyy kaikissa maanosissa vehnää syövällä väestöllä. Se on yleinen niin Euroopassa, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Australiassa, Aasian lounaisosissa ja pohjoisen Afrikan arabiväestöllä. Sen sijaan Afrikan keski- ja eteläosissa tai Kaukoidässä keliakiaa ei käytännössä tavata. Euroopassa keliakian esiintyvyys vaihtelee karkeasti puolen ja kahden prosentin välillä.

– Suomessa keliakiaa esiintyy kutakuinkin yhtä usein kuin muissa länsimaissa keskimäärin. Länsi-Euroopan maista Saksassa keliakiaa on sen sijaan poikkeuksellisen vähän, Lohi pohtii.

Keliakia on perinnöllinen sairaus. Siihen liittyy vahvasti pitkään tunnettu HLA haplotyyppi DR3-DQ2. DQ2- molekyyliä koodaavat kaksi alleelia, jotka ovat todettavissa 90 prosentilla suomalaisista keliaakikoista, mutta myös 20 prosentilla terveistä suomalaisista. Noin 10 prosentilla suomalaisista keliaakikoista on HLA- haplotyyppi DR4-DQ8, joka on ominainen myös tyypin I:n diabeetikoille.

Keliakia todetaan ohutsuolinäytteestä ja veren vasta-aineista, mutta geenitestiä voidaan käyttää hyödyksi etenkin keliakian poissulkemisessa, jos diagnoosi on epävarma. Geenitestistä on hyötyä, kun ohutsuolivaurio on lievä tai jos potilas on jo ollut gluteenittomalla ruokavaliolla koepalan ottoa aiemmin.

Virusinfektioilla vaikutusta?

Akatemiatutkija Päivi Saavalainen tutkii Suomen Akatemian Ravitsemus, elintarvikkeet ja terveys (ELVIRA) -tutkimusohjelman hankkeessa keliakian perinnöllisiä riskigeenejä. Alttiusgeenien tunteminen auttaa ymmärtämään taudin syntymekanismeja ja mahdollistaa uusien hoitokeinojen sekä ennaltaehkäisyn kehittämistä.

Hiljattain valmistuneessa yhteiseurooppalaisessa tutkimuksessa kartoitettiin genomit 5 000 keliaakikolta ja 11 000 vertailuhenkilöltä.
– Tutkimuksissa varmistui 40 keliakian riskigeeniä tai geenialuetta, joista vain muutama tunnettiin jo aiemmin. Lähes kaikki riskigeenit liittyvät immuunipuolustukseen, ja kaksi niistä toimii reseptoreina viruksille. Tämä viittaa siihen, että virusinfektiot voivat vaikuttaa keliakian puhkeamiseen, Saavalainen kertoo.

Keliakian riskigeenit liittyvät vahvasti puolustusjärjestelmän säätelyyn ja tulehdusreaktioiden syntyyn, jossa valkosolut ovat keskeisessä roolissa. Riskigeenit eivät liity niinkään esimerkiksi gluteiinin prosessointiin ruoansulatuskanavassa.

– Riskigeenit liittyvät muun muassa valkosolujen säätelyyn, erilaistumiseen, kehittymiseen, aktivaatioon ja siihen, miten valkosolu suunnistaa kohdekudokseen eli tässä tapauksessa ohutsuoleen.

Taudit muovaavat immuunipuolustusta

Keliakian yleistyminen saattaa selittyä osin ns. hygieniahypoteesin avulla. Kehittyneissä maissa infektiokuorma lapsuudessa muuttuu ja pienenee, kun hygienia paranee ja rokotukset ja antibioottien käyttö lisääntyvät. Tämä vaikuttaa todennäköisesti kriittisellä tavalla puolustusjärjestelmän kypsymiseen ja suosii allergioiden ja muiden autoimmuunisairauksien kuten keliakian ja lapsuusiän diabeteksen yleistymistä.

Erot allergisten ja autoimmuunisairauksien esiintyvyydessä Venäjän Karjalassa ja Suomessa tukevat hygieniahypoteesia. Keliakia on suomalaisilla koululaisilla viisi kertaa yleisempi ja tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus kuusi kertaa yleisempi kuin ikätovereilla Venäjän Karjalassa. Koivu- ja kissa-allergiaa kuvaavat vasteet ovat suomalaisilla koululaisilla viisi kertaa yleisemmät kuin karjalaisilla lapsilla. Erot eivät johdu perinnöllisistä tekijöistä, sillä autoimmuunisairauksiin altistavat HLA-geenivariantit ovat suunnilleen yhtä yleisiä suomalaisilla ja Venäjän karjalaisilla.

Teksti:
Kaisu Meronen
ravitsemusasiantuntija

Lähteet:
Suomen Akatemian Ravitsemus, elintarvikkeet ja terveys (ELVIRA)-tutkimusohjelman hankkeen tutkija Päivi Saavalaisen, tutkija Sini Lohen ja keliakiatutkimusryhmän johtaja Markku Mäen haastattelut sekä väitös- ja tutkimustiedotteita.
www.keliakiakiitto.fi

*******************************************

Miten keliakia oireilee?

Keliakia on elinikäinen vehnän, ohran ja rukiin sisältämän valkuaisaineen, gluteenin, aiheuttama sairaus. Gluteeni aiheuttaa mm. ohutsuolen limakalvolla tulehduksen ja vaurioittaa suolinukkaa. Hoitamattomassa keliakiassa ravintoaineiden imeytyminen häiriintyy. Hoitamaton keliakia oireilee yksilöllisesti ja monella tapaa.

Tyypillisiä oireita ovat erilaiset suolistovaivat, mutta oireita voivat olla myös pahoinvointi, ruokahaluttomuus ja oksentelu, anemia ja väsymys. Keliakia voi olla myös olla vähäoireinen, oireeton tai ilmetä muilla kuin suoliston oireilla, jolloin oireiden yhdistäminen ruokavalioon ja keliakiaan voi olla ongelmallista. Tällaisia oireita ovat mm. luukato, niveloireet ja neurologiset oireet.

Yhä useammin keliakia tunnistetaan aikuisiässä epätyypillisten oireiden, suoliston ulkopuolisten oireiden tai liitännäissairauksien tutkimusten yhteydessä.
Hoitamatonta keliakiaa sairastavien nuorten on todettu olevan väsyneempiä ja ärtyneempiä kuin terveet ikätoverinsa. Keliakiaa sairastavilla nuorilla esiintyy jonkin verran enemmän vakavaa masennusta ja vakavia käytöshäiriöitä kuin muilla nuorilla.

Keliakian diagnostiikan perusta on ohutsuolibiopsiatutkimus, jolla voidaan todeta taudin aktiivissa vaiheessa ohutsuolen suolinukan vaurio.
Tunnistamattomaan keliakiaan ei näytä liittyvän lisääntynyttä yleistä syöpä- tai kuolleisuusriskiä

Muut teemajutut samasta lehdestä :