KE 3/2010, s. 38 Kaupan asema elintarvikeketjussa vahvistuu edelleen

Elintarvikkeiden hintataso ja hintojen kehitys herättävät aika ajoin keskustelua ja kysymyksiä kotimaisen elintarvikeketjun toimivuudesta ja kilpailullisuudesta.

Hintakehityksen lisäksi keskustelua herättää kuluttajan maksaman hinnan jakautuminen elintarvikeketjun sisällä. Tämä antaakin syyn tarkastella elintarvikeketjun eri osien keskinäisiä voimasuhteita ja näiden merkitystä kilpailulle, elintarvikeketjussa tapahtuvalle tulonjaolle ja elintarvikkeiden hinnanmuodostukselle. Pitkän aikavälin tilastojen mukaan väliportaiden osuus ruuan kuluttajahinnasta on kasvanut 2000-luvulla, kun samaan aikaan maataloustuottajien ruuan loppuhinnasta saama osuus on laskenut.

Kauppa kasvattanut siivuaan

Kun Suomi liittyi EU:hun viisitoista vuotta sitten, elintarvikkeiden hinnat putosivat keskimäärin 11 prosenttia, vaikka ruuan arvonlisäveroa tuolloin korotettiin 17 prosenttiin. Hinnanalennuksen aiheutti se, että maatalouden tuottajahinnat laskivat muiden jäsenmaiden tasolle ja elintarvikkeiden tuonti muista EU-maista vapautui.

Hintakehitys on ollut sen jälkeen varsin maltillista. Aina vuoteen 2007 saakka ruuan hinta nousi Suomessa muita hintoja selvästi hitaammin. Vuodesta 1995 vuoteen 2007 ruuan hinta kallistui nimellisesti 15 prosenttia. Yleinen kuluttajahintaindeksi nousi samassa ajassa lähes 20 prosenttia, joten ruuan reaalinen hinta pysytteli alle vuoden 1995 tason (kuva 1).

Vuosien 2008 ja 2009 aikana elintarvikkeiden hintakehitys oli kuitenkin selvästi keskimääräistä inflaatiokehitystä nopeampaa. Elintarvikkeet kallistuivat Suomessa kahden vuoden aikana peräti 10,8 prosenttia, kun kuluttajahintaindeksin vuosimuutos jäi 4,1 prosenttiin. Tämän seurauksena ruuan reaalihintahinta oli vuonna 2009 keskimäärin noin kolme prosenttia korkeampi kuin vuonna 1995.

Aiempaa suurempi osuus ruuan hinnasta jää nykyään vähittäiskaupalle, joka alkaa olla Suomessa paikoin jo yhtä keskittynyttä kuin sähkönjakelun markkinat. Kuvassa 2 on esimerkkinä ruisleivän kuluttajahinnan muodostuminen vuosina 2000 ja 2008.

Kaupan asema elintarvikeketjussa suhteessa kotimaiseen raaka-ainetuotantoon ja elintarviketeollisuuteen on vahvistunut selvästi EU-jäsenyysvuosina. Kauppaketjut pystyvät kilpailuttamaan kotimaista elintarviketeollisuutta tehokkaasti sekä keskenään että ulkomaisten yritysten kanssa. Yksittäisenkin kauppaketjun suuri markkinaosuus ja neuvotteluvoima ovat tehneet elintarviketuottajat varsin nöyriksi.

Joissakin tapauksissa kaupan osuus elintarvikkeiden verollisesta kuluttajahinnasta on kasvanut todella jyrkästi. Esimerkiksi kananmunien myynnistä kauppa sai katetta vuonna 2000 keskimäärin 73 senttiä kilolta, mutta kahdeksan vuotta myöhemmin jo 1,35 euroa. Kananmunantuottajan saama hinta nousi samalla ajanjaksolla kymmenellä sentillä 82 sentistä 92 senttiin kilolta.

Ketjussa keskittynyttä valtaa?

Määräävä markkina-asema mainitaan usein julkisuudessa tärkeimpänä, ellei jopa ainoana selityksenä tuottajaosuuden laskuun ja vähittäishintamarginaalin kasvuun. Elintarviketeollisuus ja etenkin vähittäiskauppa ovat yhdistyneet kovaa vauhtia fuusioiden, strategisten liittoutumien ja muiden yrityskokoa suurentavien järjestelyjen kautta.

Suomessa vähittäiskauppasektorin keskittyminen on ollut erityisen nopeaa. Kaksi johtavaa elintarvikkeiden ja päivittäistavaratuotteiden vähittäismyyntiketjua kasvattivat markkinaosuuttaan 55 prosentista vuonna 1990 yli 77 prosenttiin vuonna 2009.

Suuri markkinaosuus ei ole kuitenkaan merkki markkinavoiman väärinkäytöstä tai ylisuurista voitoista. Mikäli markkinoillepääsyn ja sieltä poistumisen esteet ovat matalat, markkinavoimaa on vaikea käyttää. Jos yritys nostaa hintojaan yli rajakustannusten ansaitakseen poikkeuksellisia voittoja, potentiaaliset kilpailijat voivat saapua markkinoille hyödyntääkseen näitä voittoja.

Tuottavuuserot selittävät hintamarginaalien kasvua

Kasvavaa eroa elintarvikkeiden vähittäismyynti- ja tuottajahintojen välillä selittävät myös monet muut tekijät kuten elintarvikehygienian tiukentuneet standardit, tuottavuuserot ketjun eri osissa, maatalouspolitiikan muutokset ja kansainvälisen kaupan vapautuminen. Kaikkia mahdollisia selityksiä on tarkasteltava yhdessä, jotta ymmärretään paremmin elintarvikeketjun dynamiikkaa.

MTT:ssa viime vuonna julkaistun tutkimuksen* mukaan tuottavuuden nopea kasvu maataloudessa on ollut pitkällä aikavälillä yksi merkittävimmistä syistä tuottajan ruuan hinnasta saaman osuuden laskuun. Maatalouden kokonaistuottavuus on kasvanut viime vuosikymmeninä keskimäärin nopeammin kuin muilla elintarvikeketjun toimialoilla elintarviketeollisuudessa sekä tukku- ja vähittäiskaupassa. Erityisesti työn tuottavuus on kohentunut maataloudessa huomattavasti.

Tuottavuuden kasvulla voidaankin selittää melkein kokonaan elintarvikeketjun toimialojen hintaindekseissä havaitut vaihtelut. Maataloudessa tuottavuuskasvun vaikutus on siirtynyt myös kokonaisuudessaan tuottajahintoihin: yhden prosentin tuottavuuden kasvu on johtanut keskimäärin yhden prosentin laskuun tuottajahinnoissa. Tukku- ja vähittäiskaupassa vaikutus on samansuuntainen mutta pienempi: yhden prosentin tuottavuuden kasvu on johtanut keskimäärin vain alle 0,6 prosentin laskuun kuluttajahinnoissa. Kaupan ala on näin ollen pystynyt siirtämään osan tuottavuuskasvun hyödyistä yritysten katteisiin.

Hintoihin kaivataan lisää läpinäkyvyyttä

MTT:n tuoreet tutkimustulokset** osoittavatkin, että Suomen elintarvikemarkkinoilla vallitsee epätäydellinen kilpailu eli vähittäiskaupalla on markkinavoimaa suhteessa elintarviketeollisuuteen ja maataloustuotantoon. Tämän myötä vähittäiskaupalla on mahdollisuus hyödyntää jossain määrin niin sanottua mark up -hinnoittelua eli osa hinnasta voidaan potentiaalista markkinavoimaa käyttämällä ohjata kaupan tulokseksi, mikäli kuluttajien hintajousto on sopiva, eikä hinta ole pakollinen kilpailukeino.

Markkinavoiman tosiasiallisen väärinkäytön todistaminen on kuitenkin empiirisesti erittäin vaikeaa. Hinnanmuodostuksen nykyistä tarkempi ja perusteellisempi analysointi elintarvikeketjussa edellyttäisi hintatietojen parempaa läpinäkyvyyttä, varsinkin elintarviketeollisuuden ja kaupan välillä. Elintarviketeollisuuden ja kaupan väliset hintatiedot kun ovat liikesalaisuuksia, joita ei tällä hetkellä ole saatavissa edes tutkimuskäyttöön.

Jyrki Niemi
professori
MTT Taloustutkimus

Viitteet

*Kuosmanen, T., Niemi, J. & Sipiläinen, T. 2009. Maataloustuen ja tuottavuuden vaikutukset elintarvikkeiden hintamarginaaleihin ja hinnanmuodostukseen. MTT Kasvu 3, Jokioinen, 49 p.

**Niemi, J. & Liu Xing 2010. Havaintoja markkinavoiman käytöstä elintarvikemarkkinoilla. Julkaisussa: Maataloustieteen Päivät 2010 [verkkojulkaisu]. Suomen Maataloustieteellisen Seuran julkaisuja no 26. Toim. Anneli Hopponen. Saatavissa internetistä: http://www.smts.fi/jul2010/ esite2010/009.pdf. Julkaistu 11.1.2010.

Muut teemajutut samasta lehdestä :