26 Tyrni luonnon oma monivitamiinivalmiste

Tyrni on ihmemarja, joka sisältää lähes kaikki ihmiselämän tärkeät vitamiinit sekä kivennäis- ja hivenaineet. Tyrniä käytetään elintarvikkeissa, luontaistuotteissa ja kosmetiikassa, mutta hyödyntämismahdollisuuksia on vielä paljon.

Tyrni on Suomen vanhimpia luonnonkasveja, sillä se on kotiutunut tänne heti jääkauden jälkeen. Nykyään tyrniä tavataan luonnonvaraisena länsirannikolla ja Ahvenanmaalla. Viljelykasvina tyrni yleistyi meillä 1990-luvulla, ja tällä hetkellä sen viljelyala on vajaa 200 hehtaaria.

Kotimaista tyrniä on käytetty pääasiassa tuoremarjana sekä mehuina ja hilloina. Tyrniä käytetään myös luontaistuotteissa sekä kosmetiikassa.

Venäjällä tyrniä käytetään muiden marjojen tavoin. Joillakin Itä-Siperian alueilla se on ainut kasvikunnan tuote talvikautena. Venäjän kehittyneimmissä osissa tyrnistä hyödynnetään teollisesti koko kasvi. Tärkeimpänä osana on tyrniöljy, jota käytetään rohdos- ja lääkevalmisteena. Tyrniöljypohjaisia lääkkeitä on Venäjällä hyväksytty nyt 20 eri valmistetta.
Pietarissa toimii lääketieteellisen akatemian yhteydessä Interregional Center ”Adaptogen”, joka on erikoistunut mm. luonnonvaraisissa ja viljelyissä yrteissä ja marjoissa esiintyvien terveyttä edistävien tai lääkkeenomaisten komponenttien tutkimiseen. Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus Mikkelissä järjesti huhtikuussa seminaarin, jossa luennoivat professori Alexander Shikov ja Vladimir Dadali Adaptogenista.

Tyrnin syntyperä ja keruuajankohta

Villinä tyrni on ollut olemassa noin 24 miljoonaa vuotta. Monet tiedemiehet pitävät sen alkukotina Itä-Aasiaa, luultavasti Kiinaa ja Himalajan rinteitä. Siellä tavataan usein jopa 18 metriä korkeita yksilöitä, joiden rungon halkaisija saattaa olla peräti 2,4 metriä. Venäjällä tyrni tuli suosituksi viljelykasviksi 1960-luvulla.

Tyrniä tunnetaan kolme lajiketta: Hippophae salicifolia, Hippophae tibetana ja Hippophae rhamnoides. Kuitenkin vain Hippophae rhamnoides on kiinnostava marja- ja lääkintäkasvina. Se on piikikäs tyrni, mutta Altailla tavaraan vähäpiikkistä tyrniä.
Tyrni on kaksikotinen ja geneettisesti hämmästyttävän mukautumiskykyinen kasvi. Tyrnin laji- ja muotokirjo on laaja maaperästä, ilmastosta ja maantieteellisistä oloista riippuen (yli 100 erilaista tyyppiä).

Marjojen keruuaika riippuu siitä, mihin tarkoitukseen niitä tullaan käyttämään. Niinpä esimerkiksi askorbiinihapon (C-vitamiinin) määrä on tyrnimarjoissa korkeimmillaan niiden kasvitieteellisellä kypsymishetkellä eli värin ollessa voimakkaimmillaan. Tällöin marjat ovat kimmoisia ja kestävät hyvin kuljetusta.

Jos halutaan saada mahdollisimman paljon öljyä, on syytä odottaa vielä kaksi viikkoa. Tällöin askorbiinihapon määrä pienenee, mutta muut biologisesti aktiiviset aineet pysyvät käytännössä ennallaan. Marjoja ei saa säilyttää alumiiniastioissa tai muissa helposti hapettuvista metalleista tehdyissä astioissa.

Tyrnin biologisesti aktiiviset aineet

Maailmanlaajuista mainetta tyrnille on tuonut sen marjalihasta, siemenistä, lehdistä ja jopa kuoresta saatava öljy. Tyrnin biologisesti aktiivisten aineiden määrä riippuu lajikkeesta, kasvupaikasta, keruuajasta yms. tekijöistä. Marjaliha sisältää enintään 8 % ja kivet/siemenet enintään 12 % öljyä.

Marjaliha sisältää lisäksi K-vitamiineja (maks. 200 mg/100 g), P-vitamiinia, foolihappoa, koliinia (50—110 mg/100g), betaiinia (0,09—0,36 ), kumariineja, fosfolipidejä (alle 1), steriinejä (β-sytosteriini ja stigmasteriini) alle 2 %, triterpeenejä, sokeria alle 7 %, orgaanisia happoja (omenahappo, sitruunahappo, viinihappo) alle 3 %, parkkiaineita, kivennäis- ja hivenaineita (natrium, magnesium, pii, rauta, alumiini, kalsium, lyijy, nikkeli, molybdeeni, mangaani, strontium). Tokoferolit ja K-vitamiini säilyvät hyvin pakastetuissa marjoissa.
Marjoista puuttuu askorbiinihapon hajoamisen aiheuttava entsyymi, minkä ansiosta askorbiinihappo säilyy hyvin.

Marjojen öljy on voimakkaan oranssia ja sisältää runsaasti karotenoideja sekä E-vitamiinia. Siemenöljy on vaaleankeltaista sisältäen E-vitamiinia ja pieniä määriä karotenoideja. Monityydyttämättömien rasvahappojen pitoisuudeltaan tyrniöljy on parempaa kuin muut öljyt. Linolihappopitoisuuden osalta tyrniöljy vastaa oliiviöljyä.

Marjalihasta saatavassa öljyssä on yli 60 % palmitiini- ja palmitoleenihappoa. Siemenöljyssä niitä on huomattavasti vähemmän. Palmitoleenihapon pitoisuus marjalihassa nousee jopa 53 %, kun taas siemenöljyssä se ei ylitä 5,9 %. Siemenöljyssä noin 60 % rasvahappojen kokonaismäärästä on linoli- ja linoleenihappojen seosta suhteessa 1,5:1,0.

Tyrniöljyssä on 1 % fosfolipidejä (kefaliinia ja lesitiiniä), eli yhtä paljon kuin maissiöljyssä ja enemmän kuin auringonkukkaöljyssä. Marjaöljyn jodiluku on noin 75, ja siemenöljyn 129.
Tyrniöljyn standardointi Venäjän farmakopisten vaatimusten mukaisesti tehdään karotenoidien (vähintään 180 mg/100 g) ja tokoferolien kokonaismäärän (vähintään 110 mg/100 g) perusteella. Happoluvun tulee olla vähintään 14,5. Happoluku määrittelee vapaiden rasvahappojen määrän.

Tyrnin käyttö lääketieteen näkökulmasta

Tyrni sisältää eri E-vitamiinin muotoja, C-vitamiinin rasvaliukoisen muodon sekä karotenoideja. Koska tyrnissä on itsessään sekä rasvaliukoisia että vesiliukoisia vitamiineja, siinä olevat aineet imeytyvät hyvin. Esimerkiksi E-vitamiini rasvaliukoisena edistää karotenoidien imeytymistä.

E-vitamiini eli tokeferoli vahvistaa elimistön biokalvoja eli normalisoi biokalvon viskositeettia. Verisuonten kalkkeutumisessa elastisuus vähenee, joten E-vitamiinia voidaan käyttää ennaltaehkäisevänä aineena verisuonten kalkkeutumisessa.

Lisäksi E-vitamiini edistää kudosten herkkyyttä insuliinille ja suojaa sädehoidossa. E-vitamiini ja seleeni vahvistavat toistensa antioksidanttivaikutusta, joten näiden yhteiskäytöllä on pystytty ennaltaehkäisemään rintasyöpää ja paksunsuolensyöpää.

Tyrnissä on ihmisen terveyden kannalta välttämättömiä rasvahappoja. Jos elimistössä on alfa-linoleenihappoa, ihmisen elimistö pystyy itse muodostamaan omega-3-rasvahappoja. Ihmisen terveyden kannalta on tärkeää omega-6- ja omega 3-rasvahappojen suhde. Omega-6-rasvahappoja pitäisi olla viisi kertaa enemmän kuin omega-3-rasvahappoja.
Tyrnissä olevien B-vitamiinien ansiosta tyrni edistää haavojen paranemista ja estää tulehduksia haavoissa.

Tyrnimarjojen jatkojalostusmenetelmät

Nykyään on yleistä, että kasviraaka-ainetta jalostettaessa siitä erotetaan vain tietyt komponentit, joilla on lääkinnällistä tai ravitsemuksellista arvoa. Tällaisen jatkojalostuksen esimerkkinä voidaan mainita tyrni, jonka tärkein jatkojalostustuote on farmakologisten vaikutustensa ansiosta tunnetuksi tullut tyrniöljy. Mutta tyrnimarjoja jatkojalostettaessa syntyy myös sivutuotteita, kuten tuoremehua ja puristusjätettä.

Tyrniöljyä valmistetaan teollisesti uuttamalla tai puristamalla. Tyrniöljyn uuttomenetelmiä on kolme: kuivan puristusjätteen uuttaminen kasviöljyllä ja marjalihan tai erikseen siementen uuttaminen orgaanisella liuottimella sekä uuttaminen nesteytetyillä kaasuilla.

Suurinta mielenkiintoa herättävät tyrnimarjojen kokonaisvaltaisen jatkojalostuksen menetelmät, koska niiden avulla samassa prosessissa saadaan useita tuotteita ja ns. sivuvirrat voidaan hyödyntää myös tehokkaasti. Tavoitteena on saada tyrniöljy sekä marjalihasta että siemenistä mahdollisimman tarkkaan talteen.

Elintarvikkeiden valmistus ja kosmetiikkatuotteet

Tyrniä voidaan käyttää kuten mitä tahansa marjaa tai hedelmää. Siitä voidaan valmistaa erilaisia mehuja, hilloja, soseita jne. Tyrnistä valmistetaan myös laadukkaita jälkiruokaviinejä. Tyrniviini on oranssinkeltaista, pehmeää, miellyttävän ja omaperäisen makuista. Tyrniä voidaan käyttää myös kompottien (sokeriliemeen säilötyt kokonaiset marjat), marmeladien, hedelmähillojen ja sukaattien (sokerilla kuorrutettu valmiste) valmistukseen.

Tyrnin marjat, lehdet ja erityisesti öljy sisältävät biologisesti aktiivisia aineita, jotka ovat välttämättömiä ihon normaalin toiminnan ja sen ravitsemuksen kannalta ja joita tarvitaan myös ihon sairauksien hoitoon. Kosmetiikkavalmisteissa tyrniöljyä käytetään pehmentävänä, virkistävänä, ravitsevana ja ihon kimmoisuutta lisäävänä ainesosana, ja myös aurinkosuojana.
Normaalin ihon puhdistukseen voidaan käyttää tyrnimehua. Tällaisen ihon hierontaan on järkevää käyttää tyrniöljyä, koska se sisältää runsaasti A- ja E-vitamiineja.

Kuivaa ihoa hoitavat hyvin ravitsevat tyrnivoiteet. Tyrniöljy läpäisee hyvin orvaskeden parantaen ihonalaisen rasvakerroksen ravinnonsaantia ja aineenvaihduntaa. Kosmeettisiin tarkoituksiin on paras käyttää oliiviöljyyn sekoitettua tyrniuutetta. Erotukseksi muista öljyistä oliiviöljy imeytyy hyvin ihoon.

Tyrnimarjoista tehdyt naamiot elvyttävät orvaskeden ulkokerroksen hapanta suojakerrosta, joka suojaa ihoa pieneliöiltä. Pitkäaikainen oleskelu auringossa tai kuivassa ilmastossa johtaa ihon kuivamiseen. Tällöin rasvaiset ja kosteuttavat emulsiot (vesipohjaiset tyrniöljyemulsiot) ovat erittäin hyviä.

Rasvaisen ihon saippuapesun sijasta voidaan käyttää puhdistusta tyrniöljyllä. Tyrnin lehdillä on antiseptisiä ominaisuuksia. Sen vuoksi niistä tehdyt naamiot tehoavat erittäin hyvin rasvaiseen ihoon. Tyrnin lehdistä tehdyn rasvauutteen pohjalta valmistetut suojavoiteet on todettu erittäin tehokkaiksi antioksidanteiksi.

Marita Leskinen
Erikoistutkija
Helsingin yliopisto
Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus
Mikkeli
marita.leskinen (at) helsinki.fi

Venäjällä tyrnistä tehdään monenlaisia farmaseuttisia tuotteita, esimerkiksi seuraavia:

Tyrniöljy käytettäväksi sisäisesti ja paikallisesti
Tyrniöljy marjoista ja lehdistä
Tyrniöljykapselit, öljy peräpuikkoina
Tyrniöljytiiviste lääkeaineiden valmistukseen
Aerosolivaahto, joka edistää haavojen paranemista
Palohaavakalvo
Peräpuikot
Yhdistelmäaerosoli, jolla on verenvuotoa tyrehdyttävä vaikutus
Yhdistelmävaahto, jolla on tulehdusta rauhoittava, uusiutumista edistävä ja antiseptinen vaikutus
Tyrniöljyä sisältävä kalanrasva kapseleina käytettäväksi ruoan lisäaineena