KE 3/2010, s. 26 Norovirukset aiheuttavat pääosan Suomen vesiepidemioista

Kehittyneiden analyysimenetelmien ansiosta vesiepidemioiden aiheuttajat kyetään nykyään useimmiten tunnistamaan. Eniten vesiepidemioita ovat aiheuttaneet norovirukset, joiden osuus on 68 prosenttia sairaustapauksista. Kampylobakteerit ovat syyllisiä 28 prosenttiin sairaustapauksista.

Nämä mikrobit säilyvät hyvin luonnossa, ne kulkeutuvat maaperässä ja vesistöissä hyvin ja niiden taudinaiheuttamiskyky on suuri. Muitakin viruksia ja esimerkiksi Salmonella-bakteereja on esiintynyt vesiepidemioiden yhteydessä. Giardia-alkueläimen aiheuttamilta infektioilta säästyttiin aina Nokian vesikriisiin asti, jolloin alkueläin havaittiin likaantuneessa verkostovedessä sairastuttaen veden käyttäjiä.

Kaikkein parhainta olisi, jos epidemiat voitaisiin estää ennalta. Tämä näyttää olevan vaikeaa, sillä usein ongelma havaitaan vasta, kun ensimmäiset potilaat ilmaantuvat. Talousveden mikrobiologista laatua tulisi seurata mahdollisimman hyvin ongelmien estämiseksi.

Haasteena on se, että mikrobeja saattaa esiintyä vedessä vain lyhyen ajan, jolloin likaantumisen havaitseminen on onnenkauppaa. Normaalisti vesistä ei analysoida taudinaiheuttajamikrobeja, vaan veden saastumista seurataan ulostesaastutusta kuvaavien Escherichia coli -bakteerin ja enterokokkibakteerien analyysien avulla.

Teollisuuden syytä tarkkailla käyttövetensä laatua

Kotitalouksien varautuminen vesivälitteisiin epidemioihin on hankalaa. Vesilaitokset ja suurkuluttajat, kuten teollisuus voivat varautua vesiongelmiin. Onkin järkevää ylläpitää mahdollisuutta saada vettä useammasta kuin yhdestä vesilähteestä.
Vaikka vesilaitokset ja kunnat valvovat talousveden laatua, teollisuuden on talousveden suurkuluttajana syytä tarkkailla omalta osaltaan käyttämänsä veden laatua. Parhaiten ongelmien jäljille voi päästä on-line -mittausjärjestelmien avulla, sillä ne varoittavat heti ongelmasta.

Kun veden saastumista epäillään, on syytä ryhtyä välittömiin torjuntatoimenpiteisiin. Likaantumisesta tulee kertoa mahdollisimman nopeasti talousvettä käyttäville tahoille. Epidemian vaikutukset vähenevät, jos kaikille käyttäjille (yksittäiset asiakkaat ja suurasiakkaat) saatetaan tieto juomaveden likaantumisesta ja annetaan ohjeet torjuntatoimenpiteistä.

Yksityistalouksissa tehokkain tapa tuhota juomaveden mikrobit on juomaveden keittäminen, mutta keittokehotus ei auta esimerkiksi elintarviketeollisuutta Vesilaitokset voivat puhdistaa verkostoa huuhtelujen ja desinfioinnin avulla. Syy juomaveden likaantumiseen täytyy selvittää ja likaantumisen toistuminen estää.

Yhdeksi varotoimeksi vesilaitosten riskien arviointi?

Suomi ei ole jäänyt toimettomaksi vesiepidemioiden edessä. Tietoisuus vesiepidemioiden muodostamasta uhasta on levinnyt vesihuollosta vastaaville tahoille. Maahan on mm. luotu talousvesihygieenisen osaamisen testausjärjestelmä, joka velvoittaa kaikkia talousveden valmistukseen osallistuvia.

Testejä voivat järjestää valtuutetut organisaatiot, ja testausjärjestelmää valvoo Valvira. Toivon mukaan testausjärjestelmä edistää vesilaitoksien henkilökunnan kykyä vastata äkillisiin ongelmatilanteisiin.

Talousveden laatua ja valvontaa käsittelevää asetusta tullaan myös muuttamaan niin, että vesilaitoksilla tulee olla aiempaa paremmat valmiudet talousveden desinfioinnin käynnistämisvalmius ongelmatilanteissa.

Varotoimia on kuitenkin tarpeen edelleen kehittää. Eräs ratkaisu voisi olla vesilaitoksen riskien arviointi tai kartoitus, jonka tekisivät vesilaitoksen toiminnasta vastaavat henkilöt vesialan ammattilaisten tukemana. Veden laadun valvonnan ja vedenkäsittelyn tulisi ottaa huomioon vedenhankintaan kohdistuvat uhkatekijät, kuten vedenottamon alueella mahdollisesti esiintyvät jätevesijärjestelmät, vedenottamon sijainti ja kaivojen rakenne.

On todennäköistä, että valmisteilla oleva ja muutaman vuoden kuluttua voimaan astuva EU:n uusi juomavesidirektiivi esittää, että käyttöön otetaan vesihuollon kokonaisvaltainen riskien arviointi- ja hallintajärjestelmä, ns. Water Safety Planning -menettely. Toivottavaa on, että nämä toimet vähentävät vesiepidemioiden esiintyvyyttä Suomessa.

Ilkka Miettinen
erikoistutkija
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Lisätietoja:
Miettinen IT, Pitkänen T. & Zacheus O. 2005. Vesiepidemiat ja niiden selvittäminen Vesitalous 4: 9–12

Vesivälitteisistä epidemioista lisää: http://thl.fi/portal/3098

***************************************************

Suomessa vuosittain 3–10 vesiepidemiaa

Suomessa on maailman parhaisiin kuuluva vesivälitteisten epidemioiden seuranta- ja ilmoitusjärjestelmä, joka velvoittaa kuntien terveydensuojeluviranomaiset ilmoittamaan kaikki ruokaperäisten ja vesivälitteisten epidemiaepäilyt Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle. Ilmoitus on tapahtunut vuoden 2010 alusta lähtien sähköisesti (https://palvelut2.evira.fi/rymy/).

Vuonna 1997 käyttöön otettu ilmoitusmenettely paljasti, että maassamme esiintyy säännöllisesti vesiepidemioita: vesivälitteisiä epidemioita esiintyy kolmesta kymmeneen joka vuosi. Kaiken kaikkiaan vuosien 1998–2009 aikana raportoitiin 67 vesiepidemiaa, joissa sairastui tilastojen mukaan yli 27 100 ihmistä.

Sairaustapauksista 95 prosenttia aiheutui kunnallisien vesilaitoksien jakamasta talousvedestä. Nokian vesikriisin kokoisia vesiepidemioita ei Suomessa ole aikaisemmin koettu, mutta se ei suinkaan ole ollut ainoa vesiepidemia, jonka yhteydessä on sairastunut tuhansia ihmisiä.

Vesiepidemioiden seuranta- ja raportointijärjestelmä ei sinällään aiheuta yhtäkään vesiepidemiaa. Suurin osa vesiepidemioista on johtunut pohjavesien mikrobiologisesta saastumisesta. Pohjavesiä likaavat erilaiset jätevesijärjestelmät ja niihin liittyneet haaverit. Pohjavedet likaantuvat myös pintavalumien välityksellä esimerkiksi lumien sulamisen tai rankkasateiden aikaan.

Pohjavedenottamoiden sijainti erityisesti mäkien rinteissä ja hiekkamontuissa altistavat ne likaantumiselle. Pohjavesiä suojaavat maakerrokset ovat usein niin ohuet, että mikrobit kykenevät läpäisemään ne.

Ilkka Miettinen

Muut teemajutut samasta lehdestä :