KE 4/2010, s. 24 Pakkaavista yrityksistä tulossa jätehuoltofirmoja?

Uuden jätelakiehdotuksen mukaan pakattuja tuotteita markkinoille toimittavista yrityksistä tulee jätehuoltoyrityksiä. Ehdotus merkitsee hankalaa lajittelua kuluttajille, on taloudellisesti tehoton ja ympäristölle tuhoisa.

EU:n vuonna 2008 voimaan astuneen jätepuitedirektiivin tavoitteena on suojella ympäristöä ja ihmisten terveyttä ehkäisemällä tai vähentämällä jätteen syntymisen ja jätehuollon aiheuttamia haittavaikutuksia sekä vähentää materiaalien käytöstä aiheutuvia kokonaisvaikutuksia ja parantaa tehokkuutta.

Sen sijaan, että EU:n jätepuitedirektiivi olisi sovellettu kansalliseen lainsäädäntöön sellaisenaan, päätettiin uusia Suomen jätelaki. Työssä lähdettiin melkoiseen urakkaan, jonka suurimpia kysymyksiä olivat kuntien jätehuollon järjestäminen ja jätteen omistusoikeus. Jätelain muutostyön yhteydessä suureksi ongelmaksi nostettiin myös pakkausten osittainen tuottajavastuu, vaikka kaikki pakkausten hyötykäyttöön kohdistuvat lakisääteiset vaatimukset oli ylitetty reippaasti.
Ympäristöministeriö asetti vuonna 2007 JÄLKI-työryhmän valmistelemaan jätelain muutosta. Työryhmä koostui pääosin eri ministeriöiden, laitosten ja kuntien virkamiehistä. Elinkeinoelämää siinä edusti EK:n asiantuntija Benny Hasenson.

Työryhmä kuuli monia tahoja työnsä aikana ja asetti muun muassa tuottajavastuujaoston tekemään ehdotuksen siitä, miten tuottajavastuuta tulisi uudessa jätelaissa käsitellä. Tuottajavastuujaosto jätti oman erimielisen muistionsa työryhmän käyttöön. Vasta joulun alla 2009 saatiin nähtäville varsinaisia pykäliä.

Jätelakiehdotus lähti lausuntokierrokselle maaliskuun alkupuolella mukanaan seitsemän eriävää mielipidettä, ja nopea lausuntokierros tuotti yli 150 lausuntoa.
Nykyisessä jätelaissa pakkausten tuottajavastuu on osittainen ja tarkoittaa sitä, että pakkaajat ja pakattujen tuotteiden maahantuojat vastaavat pakkausten hyötykäytöstä lainsäädännössä asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Osa pakkausjätteestä kuuluu asumisessa syntyvään jätteeseen ja kuntien vastuulle.

Tuottajavastuu koskee kaikkia pakkauksia, niin kuljetus-, myynti- kuin kuluttajapakkauksia. Velvoitteet on voinut siirtää pakkausalan tuottajayhteisöille tekemällä sitä koskevan sopimuksen Pakkausalan Ympäristörekisteri PYR Oy:n kanssa. Tämän valtaosa pakkaajista ja pakattujen tuotteiden maahantuojista on tehnytkin.

Pakkauksille ja pakkaajille tiukat vaateet

JÄLKI-työryhmän valmistelema jätelakiehdotus muuttaisi nykytilannetta pakkausten osalta siten, että niitä tulisi koskemaan täysi tuottajavastuu. Pakkaajat ja pakattujen tuotteiden maahantuojat olisivat jätehuoltovastuussa tuotteidensa mukana markkinoille saattamistaan pakkauksista.

Maaliskuussa lausuntokierrokselle jätetyn jätelakiehdotuksen tuottajavastuu-luvussa sanotaan mm. näin: ”Tuottajien on järjestettävä jätteenä käytöstä poistettavien tuotteiden vastanottopaikkoja siten, että tuotteen haltija voi maksutta ja ilman kohtuutonta vaivaa luovuttaa jätteen näin järjestettyyn vastaanottoon.” Tämä koskee myös muita tuottajavastuun piiriin kuluvia tuotteita, joita ovat autot, renkaat, sähkö- ja elektroniikkalaitteet, akut ja paristot, sanoma- ja aikakauslehdet sekä toimistopaperit.

Muutos on pakkausten osalta erittäin merkittävä, sillä pakkaukset poikkeavat oleellisesti muista tuottajavastuujakeista. Sähkölaitteita, autoja ja renkaita ostetaan sellaisenaan käyttöön, mutta pakkaukset toimivat osana esimerkiksi elintarvikkeiden jakelua. Pakkaajille ja pakattujen tuotteiden maahantuojille pakkaukset ovat osa tuotantokustannuksia, mutta välttämättömiä tuotteen suojaamisen ja jakelun kannalta. Asetusluonnosten mukaan autoille, renkaille ja sähkö- ja elektroniikkalaitteille tarvittaisiin vain muutamia satoja vastaanottopisteitä, mutta pakkauksille vaadittaisiin tuhansia, sillä kukin pakkausmateriaali olisi kerättävä erikseen.

Hallituksen iltakoululla kiire

JÄLKI -työryhmän esitys oli hallituksen iltakoulun käsiteltävänä huhtikuussa 2010. Hallituksen iltakoulussa keskityttiin ydinvoimalakysymyksiin, joten jätelakiehdotus käsiteltiin ilmeisestikin melkein läpihuutojuttuna. Ainakaan 150 lausuntoa ei ehditty käsitellä.

Hallituksen iltakoulu evästi lain jatkovalmistelua pakkausten osalta todeten, että pakkaajien ja pakattujen tuotteiden maahantuojien on järjestettävä myös kuluttajapakkausten erilliskeräys ja jätehuolto koko maassa. Tuottajien vastuulle säädetään erilliskerättävien kuluttajapakkausten alueellisen vastaanoton järjestäminen.

Varsin toiveikkaasti todettiin, ettei pakkausten erilliskeräyksestä varmaankaan synny päällekkäistä verkostoa kunnallisen jätehuollon kanssa, sillä kuntien oletetaan luopuvan omista verkostoistaan. Asunto-osakeyhtiöllä tulisi olla oikeus kiinteistökohtaiseen keräykseen niin halutessaan ja mahdollisuus kuljetusten tilaamiseen keneltä haluavat.

Hankala ja ympäristölle tuhoisa lakiesitys

Kuluttajalle pakkausten täysi tuottajavastuu tarkoittaisi sitä, että hän ei jatkossa voisi laittaa esimerkiksi muovista jauhelihapakkausta tai juuston rasvaista muovikäärettä kunnallisen jätehuollon sekajäte- tai energiajaeastiaan. Uuden lain mukaan nämä pakkausjätteet pitäisi sen sijaan kiikuttaa erilliseen, usein kauempana sijaitsevaan muovipakkauksille tarkoitettuun keräysastiaan.

Kotitaloudessa syntyvät muut muoviset jätteet pitäisi tietenkin yhä palauttaa sekajäteastiaan – niitä kun ei olisi lupa palauttaa pakkausjätteen keräyspisteeseen. Sekavaa? Kyllä. Hankalaa? Kyllä. Taloudellisesti tehokasta? Ei. Ympäristöystävällistä? Ei.

Pakkaajien edustajat, Pakkausalan Ympäristörekisteri PYR Oy, pakkausalan tuottajayhteisöt, kauppa ja muut alan liitot, mukana myös Elintarviketeollisuusliitto, kommentoivat lain valmistelua ja esittivät omia ehdotuksiaan ja lausuntojaan siitä, mikä olisi järkevää pakkausten tuottajavastuun toteuttamisessa. Alan tavoitteena on kustannusten ja ympäristökuormien minimointi, osittaisen tuottajavastuun säilyttäminen jollain tavoin ja kierrätys- ja hyötykäyttötavoitteiden säilyttäminen EU:n tasolla.

Ajatuksena on, että nykyään toimiva yhteistyö kuntien ja muiden tahojen kanssa takaa kuluttajien palvelutason ympäristöä rasittamatta. Suurena pelkonahan on, että keräysverkoston merkittävä laajentaminen nostaa hyötykäyttökustannuksia ja moninkertaistaa kuljetuksia. Likaisten kuluttajapakkausten erilliskeräys materiaaleittain lajiteltuna ei ole taloudellisesti eikä ympäristön kannalta järkevää.

Jos jokaiseen taajamaan joudutaan sijoittamaan oma keräysastia kaikille materiaaleille, tulevat pelkästään keräyksestä ja kuljetuksista aiheutuneet ympäristörasitukset ylittämään monin kerroin hyödyt, jotka saadaan kierrätykseen saatavasta materiaalista

Jätelaki politiikan pelinappulana

Ympäristöministeriön virkamiehet työstävät jätelakia eteenpäin hallituksen iltakoulun evästysten perusteella. Virkamiehet ovat keskustelleet jälleen monien tahojen kanssa ja tekevät työtä melkoisen paineen alla. On valitettavaa, että valmistelijoiden harteille on heitetty raskaita poliittisia tavoitteita, joiden mukaan jätelaki pitäisi saada hyväksytyksi vielä tämän eduskuntakauden aikana.

Jätelakiehdotuksen seuraava versio on odotettavissa alkusyksystä hallituksen esityksenä eduskunnan käsittelyyn. Täytyy vain toivoa, että jätelakiehdotus ja tulevat asetukset ovat sellaisia, ettei toimivaa järjestelmää jouduta purkamaan, että ympäristölle ei aiheuteta turhia rasituksia, eivätkä kustannukset nouse kohtuuttomiksi. Pakkausten tuottajavastuu tulee voida hoitaa järkevästi yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Mäyräkoiran raadot puistoissa ja muu roskaaminen on huonoa käytöstä, jota ei voi estää tiukentamalla pakkaajiin kohdistuvia hyötykäyttövaatimuksia.

Annukka Leppänen-Turkula
toimitusjohtaja
Pakkausalan Ympäristörekisteri PYR Oy

*****************************************

Nykyinen käytäntö on tehokas

Osittainen tuottajavastuu toimii tehokkaasti. Kierrätettävä materiaali saadaan teollisuuden ja kaupan pakkausjätteistä, pantillisista juomapakkauksista ja olemassa olevista kuluttajille tarkoitetuista pakkausjätteiden keräyspisteistä. Kuluttajat voivat palauttaa esimerkiksi pakkauskartongit yli 1600 kartonkikeräyspisteeseen.

Pakkausalan tuottajayhteisöt vastaavat hyötykäytöstä, johon yritykset osallistuvat kiitettävästi – mukana on 95 % pakkaajista. Pakkaajat maksavat pakkausjätteen hyötykäytöstä tuottajayhteisöjen materiaalikohtaisesti määrittämät hyötykäyttömaksut suhteessa markkinoille saattamiensa pakkausten määrään.

Hyötykäyttömaksut käytetään korvaamaan hyötykäyttö- ja kierrätysjärjestelmien kuluja tuottajayhteisöjen vastaanottopisteestä eteenpäin. Hyötykäyttömaksut eivät sisällä jätemaksuja. Nykyjärjestelmällä on saavutettu merkittäviä synergiaetuja ja hyötykäyttö on voitu organisoida niin taloudellisesti kuin ekologisestikin kestävällä tavalla.

Annukka Leppänen-Turkula

********************************************

Vain pieni osa pakkausten kokonaiskäytöstä jää hyödyntämättä

• Vuonna 2008 Suomessa käytettiin yli 2,4 miljoonaa tonnia pakkauksia.
• Uudelleenkäytettävien osuus oli 1,7 miljoonaa tonnia (korit, laatikot, lavat, pullot yms.)
• Pakkausjätettä syntyi runsaat 700 000 tonnia (2008)
• Tästä hyödynnettiin 630 000 tonnia (2008)
• Järjestelmän ulkopuolella ovat alle miljoonan liikevaihdon omaavien yritysten pakkaukset, rekisteröimätön nettituonti, kuluttajien oma tuonti ja vapaamatkustajat.

Hyödyntämis- ja kierrätysvelvoitteet ovat materiaalikohtaisia
• Kaikista käytetyistä pakkauksista käytetään uudelleen tai hyödynnetään 82 %
• Vuonna 2008 pakkausjätteitä 5 % vähemmän kuin vuonna 2001 suhteessa BKT:hen
• Kaikesta pakkausjätteestä hyödynnetään 61 % siten, että pakkausjätteestä kierrätetään vähintään 55 %
• Kuitupakkaukset: hyödyntäminen 75 %, kierrätys 60 %
• Lasipakkaukset: kierrätys 60 %
• Metallipakkaukset: kierrätys 50 %
• Muovipakkaukset: kierrätys 22,5 %
• Puu: kierrätys 15 %

Muut teemajutut samasta lehdestä :