KE 3/2010, s. 24 Kemialliset vaarat huomioitiin elintarviketurvallisuusselonteossa

Maa- ja metsätalousministeriö antoi eduskunnalle maaliskuun lopussa selonteon elintarviketurvallisuudesta. Siinä käsiteltiin myös Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran uuden julkaisun Elintarvikkeiden ja talousveden kemialliset vaarat esiin tuomia tärkeimpiä vierasainevaaroja ja tarvittavia hallinnollisia toimenpiteitä niiden välttämiseksi. Elintarviketurvallisuusselonteosta käydään parhaillaan keskustelua eduskunnassa ja maatalousvaliokunnassa. Sen jälkeen tulevat toimenpidetarpeet ministeriöihin työstettäväksi.

Erityisesti ympäristömyrkyistä dioksiinit ja dioksiinikaltaiset PCB:t sekä teollisuudessa käytetyt vettä hylkivät PFOS-yhdisteet (perfluoratut alkyyliaineet) yhdessä elohopean, kadmiumin ja arseenin kanssa nousivat vierasainevertailussa esille. Niiden saanti on lähellä kansainvälisesti asetettuja siedettäviä päivittäisiä enimmäismääriä, joiden ylittävillä saantimäärillä voi syntyä terveyshaittoja.

Kaikista edellä mainituista yhdisteistä ei kuitenkaan ole saatavilla kotimaista saantitietoa, ja laskennassa on osittain käytetty keskimääräisiä eurooppalaisia kulutuslukuja. Jotta saannin arvioista voidaan vetää vierasaineiden turvallisuuteen liittyviä johtopäätöksiä, on tarkoin tunnettava riskinarvioinnin taustat aina turvallisuuskokeita myöten.

Kalojen haitta-ainepitoisuudet erityissyynissä

Yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) kanssa Evira on koordinoinut jo 1990-luvulta asti selvitystyötä koskien dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB -yhdisteiden kertymistä kaloihin. Vuonna 2009 alkaneessa EU kalat II -hankkeessa on mukana myös Suomen ympäristökeskus (SYKE).

Hankkeessa tuotetaan tietoa sekä Itämeren että kotimaisten järvikalojen dioksiini- ja PCB-yhdisteiden sekä bromattujen palonestoaineiden pitoisuuksista eri-ikäisissä ja kokoisissa kaloissa lajeittain ja alueittain. Mukana on myös aikaisemmin tutkimattomat perfluoratut yhdisteet sekä orgaaniset tinayhdisteet.

Aiempi vastaava kartoitus EU kalat I tehtiin vuosina 2002–2003. Uuden hankkeen tulosten perusteella voidaan arvioida, onko kalojen haitta-aineiden pitoisuuksissa tapahtunut ajan kuluessa muutoksia. Lisäksi saadaan monenlaista uutta tietoa kalojen haitallisten ja uusien, aikaisemmin tutkimattomien yhdisteiden pitoisuuksista kalalajeissa ja eri ympäristöissä EU:n lainsäädäntötyötä varten. Kun uudet saantilaskelmat on tehty, voidaan tarkistaa, onko kuluttajille annettuja kalan syöntisuosituksia syytä muuttaa.

Komission lainsäädäntötyössä tarkastellaan parhaillaan uusien WHO:n asettamien toksisuusekvivalenttikertoimien (TEF-kertoimien) vaikutusta vanhoihin raja-arvoihin, Suomen ja Ruotsin poikkeuslupaa myydä enimmäispitoisuusrajan ylittäviä kaloja, kuten silakkaa ja lohta omassa maassaan sekä uusien raja-arvojen asettamista ei dioksiininkaltaisille PCB:ille.

Riskinarviointityön tulevaisuuden haasteita

Jotta lainsäädäntöä voidaan kehittää Euroopan tasolla yhteneväiseksi ja samalla arvioida eurooppalaisten altistumista erilaisille vierasaineille, komissio antaa vuosittain monitorointisuosituksia jäsenvaltioille. Tulevina vuosina monitorointia tulisi tehdä edellä mainittujen tutkimushankkeiden lisäksi mm. elintarvikkeiden akryyliamidi-, furaani- ja arseenipitoisuuksista sekä viljojen ergot-alkaloideista.

Eviran riskinarviointiyksikössä tehdään jatkuvasti kansallisia saantilaskelmia tärkeimmistä vierasaineista. Samalla kehitetään saanninarvioinnin menetelmiä EU:n elintarvikeviranomaisen EFSAn periaatteiden mukaisesti. Arviointityössä on tärkeää tuntea eri elintarvikkeiden vierasainepitoisuudet sekä kyseisten elintarvikkeiden kulutustiedot. Jotta arviointi olisi entistä tarkempaa, lasten ja muiden herkkien ryhmien vierasainealtistuminen tulisi tuntea paremmin. Tämä vaatii kattavaa tietoa lasten ja erityisryhmien ruuankäytöstä. Kokonaisvaltaisen saanninarvioinnin (TDS= Total Diet Study) harmonisoimiseksi onkin perustettu EFSAan oma työryhmä tänä keväänä.

Evirassa seurataan jatkuvasti elintarvikkeiden kemiallisiin vaaroihin liittyvää kansainvälistä kehitystä. Riskinarvioinnilla pyritään ennakoimaan ja kartoittamaan mahdollisia uhkia, jotta riskinhallintatyötä voitaisiin tehostaa ja näin parantaa elintarvikkeiden turvallisuutta. EU:n vuosittaisia monitorointitutkimustuloksia voidaan hyödyntää sekä valvonnassa että riskinarvioinnissa. Määräystenvastaiset erät poistetaan markkinoilta, ja samalla tuotetaan tietoa saanninarviointeihin kansallisesti. Monitorointien tutkimustulokset toimitetaan myös EU:n turvallisuusviranomaiselle EFSAlle, joka mahdollistaa jäsenmaiden välisen vertailun ja koko Euroopan saantitasojen laskemisen. Monet tutkimukset julkaistaan myös tieteellisissä julkaisusarjoissa.

Vierasaineista on tuotettu runsaasti materiaalia Eviran kotisivuille osoitteessa www.evira.fi

Anja Hallikainen
tutkimusprofessori
Riskinarviointiyksikkö
Evira

Ulla Karlström
ylitarkastaja
Tuoteturvallisuus
Evira

***********************************************************

Kattava tietopaketti elintarvikkeiden ja talousveden kemiallisista vaaroista

Elintarvikkeiden ja talousveden kaikkein tärkeimmistä vierasaineista on valmistunut raportti Elintarvikkeiden ja talousveden kemialliset vaarat Eviran julkaisusarjaan numerolla 13/2009. Se löytyy pdf-muotoisena Eviran internet-sivuilta: www.evira.fi. Raportti on ilmainen.

Julkaisussa kuvataan noin 40 vierasainetta ja vierasaineryhmää, joista löytyy ajankohtaista tietoa niin tutkimuksista kuin riskinarvioinneistakin. Raportissa on eri elintarvikkeissa esiintyvien vierasaineiden pitoisuuksia ja tietoa, miten paljon kuluttaja voi saada niitä päivittäisestä ravinnostaan. Euroopan turvallisuusviranomainen (EFSA) tai maailman terveysjärjestö (WHO) on asettanut vierasaineille siedettävät päivittäiset tai viikoittaiset saantimäärät. Kansallisia saantilaskelmia voidaan verrata niihin, jolloin muodostuu käsitys siitä, miten suuria turvallisuusmarginaaleja eri vierasaineilla on.

Raportissa annetaan myös elintarvikevalvontaan liittyviä suosituksia viranomaisille riskiperusteisesti pellolta pöytään periaatteella. Raportti antaa välineitä myös toimivan omavalvonnan suunnitteluun: kun osataan arvioida, missä kohtaa ketjua vaarat ilmenet, on niihin helpompi puuttua. Oheiseen taulukkoon on poimittu raportista tietoa eräiden elintarvikkeiden tärkeimmistä kemiallisista vaaroista, joiden saantiin kuluttaja voi itsekin vaikuttaa.

***********************************************************

Elintarvikkeissa esiintyvät vierasaineet voidaan ryhmitellä seuraavasti

• raskasmetallit (esim. lyijy ja kadmium)
• muut ympäristön vieraat aineet (esim. dioksiinit ja PCB-yhdisteet)
• homemyrkyt (esim. viljan Fusarium-toksiinit)
• kasvisten luontaiset myrkyt (perunan glykoalkaloidit)
• ruoan valmistuksessa syntyvät vieraat aineet (esim. PAH -yhdisteet ja akryyliamidi)
• kasvinsuojeluaine- ja eläinlääkejäämät
• pakkausmateriaalien vieraat aineet
• radioaktiiviset aineet

Muut teemajutut samasta lehdestä :