23 Valmistus- ja lisäaineet lainsäädäntöjen palapelissä

Joissain tapauksissa on haasteellista ratkaista, missä roolissa elintarvikkeen ainesosa on elintarvikkeessa ja päätellä, mikä lainsäädäntö säätelee ainesosan käyttöä ja muun muassa pakkausmerkintöjä. Jatkuvasti uusiutuva ja päivittyvä Euroopan yhteisön ja kansallinen lainsäädäntö siirtymäaikoineen tuovat omat haasteensa tähän palapeliin. Aineen käyttötarkoitus ratkaisee pitkälti sen, mitä lainsäädäntöä sovelletaan ja miten.

Elintarvikkeiden ainesosat jaotellaan EU-lainsäädännön näkökulmasta valmistusaineisiin ja elintarvikeparanteisiin kuten lisäaineisiin, aromeihin tai entsyymeihin. Elintarvikkeita voidaan myös täydentää ravintoaineilla. Omaksi ryhmäkseen voidaan ajatella ns. terveysvaikutteiset ainesosat, joilla pyritään elintarvikkeen terveysvaikutuksien lisäämiseen ja edelleen terveysväitteen käyttöön.

Rajanveto valmistus- ja lisäaineen välillä

Valmistusaineet ovat tavanomaisissa elintarvikkeissa ja ominaiset aineet ravintolisissä ne pääraaka-aineet, jotka ovat elintarvikkeelle ominaisia kuten jauhot leivälle ja marjat hillolle tai valkosipuli valkosipulikapselille. Vastaavasti lisäaineiksi katsotaan aineet, joita ei yleensä kuluteta sellaisenaan, vaan ne lisätään jotakin teknistä käyttötarkoitusta varten elintarvikkeeseen.

Sääntö olisi selvä ilman poikkeuksia. Ongelmia ei yleensä tuota perinteiset, sellaisenaankin nautittavat aineet, vaan hivenen pidemmälle jalostetut ja ns. koostetut raaka-aineet, joilla on myös jossain määrin teknologisia tai makuun vaikuttavia ominaisuuksia elintarvikkeessa. Esimerkiksi ruokasuola katsotaan valmistusaineeksi elintarvikkeessa, vaikka sillä on myös teknologista merkitystä eli vaikutus säilyvyyteen.

Lisäainelainsäädännössä on lueteltu koko joukko muitakin poikkeuksia ainesosista, jotka ovat rajattu lisäainelainsäädännön ulkopuolelle kuten monosakkaridit, disakkaridit tai oligosakkaridit, ns. nestemäinen pektiini, purukumin perusaineet, dekstriini, tietyt muunnellut tärkkelykset, maitoproteiini, gluteeni, kaseiini sekä inuliini.

Toisaalta tavanomaisista ainesosista kuten kasveista tulee lisäaine, jos niitä uutetaan valikoiden esimerkiksi paremman teknologisen (esim. värjäävän) ominaisuuden saamiseksi. Jos tämä ominaisuus on toissijainen, tällainen tiivistetty elintarvike tai ainesosa ei ole lisäaine, vaan valmistusaine.

Selkeä esimerkki on C-vitamiini, joka on ominaisena ainesosana ABC-monivitamiinivalmisteessa, eli tässä tapauksessa ravintolisässä. Kun C-vitamiinia on lisätty hilloon happamuuden säätämiseksi, se on lisäaineryhmään ”happamuuden säätöaineet” kuuluva lisäaine.

Elintarvike-entsyymit ja aromit

Ns. elintarvikeparanteita eli lisäaineita, aromeja ja elintarvike-entsyymejä koskeva lainsäädäntöpaketti uudistui ja astui voimaan reilu vuosi sitten.
Yhteisön aromeja koskeva asetus koskee elintarvikkeissa käytettäviä aromeja ja elintarvikkeiden ainesosia, joilla on aromaattisia ominaisuuksia. Aromeja käytetään parantamaan tai muuttamaan elintarvikkeen makua tai tuoksua.

Aromiasetusta ei sovelleta aineisiin, joilla on yksinomaan hapan, makea tai suolainen maku eikä raakoihin elintarvikkeisiin tai koostamattomiin mausteisiin ja yrtteihin. On syytä huomata, että arominvahventeet ovat yksi lisäaineryhmistä erotuksena näistä varsinaisista aromeista, aromiaineista tai aromivalmisteista, joita säädellään oheisessa taulukossa mainitulla aromiasetuksella.

Paranteita koskevan lainsäädännön uudistuksessa elintarvike-entsyymit muodostavat oman lainsäädännöllisen ryhmänsä, ja niitä säädellään omalla asetuksella (Taulukko). Asetuksen piiriin eivät kuitenkaan kuulu entsyymit, jotka syntyvät prosessin tuloksena elintarvikkeeseen eivätkä myöskään entsyymit, jotka lisätään elintarvikkeeseen tarkoituksena vaikuttaa ihmisen ravitsemukselliseen tilaan tai ruuansulatukseen.

Täydennetyt elintarvikkeet ja apuaineet

Elintarvikkeiden ravitsemuksellisesta täydentämisestä on oma lainsäädäntönsä ja siten elintarvikkeisiin tässä tarkoituksessa lisättyjä vitamiineja ja kivennäisaineita ei tule pitää lisäaineena. Vitamiinimuodot, joita voidaan lisätä, ovat säädeltyjä ja täydennyksestä tulee tehdä ilmoitus kansalliselle elintarvikeviranomaiselle. Esimerkiksi kun appelsiinituoremehua täydennetään C-vitamiinilla, se on ravitsemuksellisessa tarkoituksessa lisätty ravintoaine, eikä sitä siten säädellä lisäaineena.

Jos ainesosaa käytetään ja tarvitaan elintarvikkeen prosessoinnissa tai ainesosien käsittelyssä, mutta siitä ei ole enää kuin tahattomia jäämiä lopputuotteessa, on kyse valmistuksen apuaineesta eikä lisäaineesta.

Kaikille paranteille yhtenäinen hyväksymismenettely

Vain arvioituja hyväksyttyjä lisäaineita, aromeja ja entsyymejä saa käyttää elintarvikkeen valmistuksessa. Kaikkia paranteita koskee sama hyväksymismenettely, joka on kuvattu asetuksessa 1331/2008/EY.

Jos lisäaine tai vastaavasti aromi tai entsyymi on oleellisesti erilainen kuin jo arvioitu ja hyväksytty lisäaine, aromi tai entsyymi, sille pitää hakea yhteisön hyväksyntä ennen käyttöä. Uusien valmistusteknologioiden soveltaminen lisäaineen, aromin tai entsyymin valmistukseen voi myös saattaa sen uudelleen arvioinnin piirin.

Uusien valmistusaineiden hyväksymismenettely

Jos aine on selkeästi valmistusaine, mutta sillä ei ole aiempaa käyttöhistoriaa ihmisravintona ennen vuotta 1997 Euroopan Unionissa, sen turvallisuus tulee arvioida ennen kuluttajamarkkinoille saattamista. Tämä turvallisuusarvio tapahtuu uuselintarvikelainsäädännön mukaisesti.

On syytä huomata, että ainesosan aiempi käyttö ravintolisissä ei ole tae sille, että ainesosa olisi hyväksytty elintarvikekäyttöön laajemminkin, vaan tilanne täytyy arvioida uudelleen käyttötarkoituksen muututtua. Uuselintarvikehyväksyntää voidaan hakea ns. loppuelintarvikkeelle tai ainesosalla. Jos hyväksyntä on ainesosalla, on ratkaisevaa missä elintarvikeryhmissä se on hyväksytty käytettäväksi. Tuoteryhmien laajennus vaatii yleensä uuden hakemusmenettelyn.
Milloin terveysväitelainsäädäntö astuu kuvaan?

Ravitsemus- ja terveysväitelainsäädäntöä sovelletaan, jos tuotteessa kerrotaan sen ravintosisällöstä (ravitsemusväite) tai ainesosan lisäämisellä pyritään terveysvaikutuksen aikaansaamiseen (terveysväite). Lyhyesti sanottuna kyse on siitä, että EU-terveysväiterekisterin tultua valmiiksi vain tässä rekisterissä olevia väitteitä voi käyttää.

Rekisteri tulee sisältämään ne terveysväitteet, jotka kuluttajalle suunnattuun elintarvikkeeseen voidaan liittää sisältäen myös käytön ehdot kuten tarvittava ainesosan määrä tai annos elintarvikkeessa. Jos terveysväitettä halutulle elintarvikkeelle/ainesosalle ei ole rekisterissä, se tulee saattaa sinne hakemusmenettelyn kautta ennen kuluttajamarkkinointia.

Terveysvaikutteiset ainesosat ovat yleensä elintarvikkeen valmistusaineita. Jos ne ovat uusia, arvioidaan ne uuselintarvikelainsäädännön mukaisesti turvallisuuden osalta. Terveysväitehyväksyntä ja uuselintarvikehyväksyntä ovat siis kaksi toisistaan riippumatonta prosessia.

Jos tuote on muokattu jonkin erityisryhmän ravitsemuksellisia tarpeita ajatellen, sitä pidetään usein erityisruokavaliovalmisteena. Erityisruokavaliovalmisteessa voidaan ja tulee kertoa se erityinen ravitsemuksellinen tai fysiologinen tila, johon elintarvike on tarkoitettu käytettäväksi, esim. ”soveltuu diabeetikoiden ruokavalioon”. Tätä merkintää ei katsota terveysväitteeksi. Jos diabetestuotteeseen lisätään muu terveysväite, tämän ”lisäväitteen” tulee olla ravitsemus- ja terveysväitelainsäädännön mukainen.

Geenimuunneltu elintarvike kulkee omaa polkuaan

Jos elintarvike tai elintarvikeainesosa mukaan lukien ns. paranteet ovat geenimuunnellusta lähteestä peräisin ja sisältävät tunnistettavia määriä geenimuunneltua ainesta lopputuotteessa, niiden turvallisuus arvioidaan ns. GMO-asetuksen ja siihen liittyvien suositusten mukaan.

Jos GMO-elintarvike tai ainesosa kuuluu lisäksi johonkin muuhun ennakkohyväksyntää edellyttävän lainsäädännön alle, se on myös käsiteltävä senmukaisesti. Esimerkiksi GMO-lisäaine tarvitsee GMO-turvallisuusarvion lisäksi hyväksynnän lisäaineeksi.

Essi Sarkkinen
toimitus- ja tutkimusjohtaja
FT, dosentti
Oy Foodfiles Ltd
essi.sarkkinen(at)foodfiles.com

Pia Karjalainen
rekisteröintiasiantuntija, TtM
Oy Foodfiles Ltd
pia.karjalainen(at)foodfiles.com