KE 3/2010, s. 22 Suomi voi kehittyä merkittäväksi maataloustuotteiden viejäksi ilmaston lämmetessä

Suomella on lämpenevän ilmaston ja vesiomavaraisuuden myötä mahdollisuudet kehittyä nykyistä merkittävämmäksi maataloustuotteiden viejäksi, arvioidaan VTT:n ja Ilmatieteen laitoksen tutkimuksessa ”Elintarviketurvallisuus muuttuvassa ilmastossa”.

Ilmatieteen laitoksen tekemien ilmastomallinnusten ja mittausten perusteella on syytä odottaa, että Suomen keskilämpötila kohoaa 2030-luvulle siirryttäessä. Lämpeneminen painottuu talveen siten, että talvet tulevat olemaan yli 2 ºC lämpimämpiä 2030-luvulla kuin vertailujaksona 1971–2000.

Samalla lumipeiteaika lyhenee, ja etenkin Etelä-Suomessa routa vähenee. Sademäärä tulee lisääntymään Suomessa ja varsinkin talvisateet yleistyvät. Ilmaston ääri-ilmiöiden, kuten kuivuuden, hellejaksojen, tulvien ja rankkasateiden, odotetaan yleistyvän.

Maa-, karja- ja kalataloudelle uusia mahdollisuuksia

Maataloudessa lämpötilan nousu ja siihen sovitettu tehokas kasvinjalostus uusine lajikkeineen luo mahdollisuuksia. Uhkana on lisääntyvä sateisuus ja yksipuolinen viljelykierto. Tämä voi uhata viljelymaiden laatua, mikä voi pahimmillaan estää satoisuuden paranemisen.

Kirjallisuudesta saatujen viitteiden mukaan etenkin hyönteisten ja muiden eliöiden välittämien mikrobien aiheuttamat (vektorivälitteiset) kasvitaudit ja -tuholaiset sekä homesienten tuottamat homemyrkyt, mykotoksiinit, tulevat lisääntymään ja niiden kirjo tulee muuttumaan. Tutkimusta toivottiinkin suunnattavan myös Suomessa näihin molempiin aihealueisiin.

Ilmaston sateisuus mahdollistaa karjatalouden, sillä karja tarvitsee paljon vettä. Pitkät kesät sallivat karjan pidon kauemmin laitumella, ja karjan tarvitsema säilörehun tarve vähenee. Lauhkeampi ilmasto mahdollistaa kevyemmän rakentamisen ja alhaisemmat lämmityskustannukset. Toisaalta meille uudet eläintaudit nostavat lääkityspainetta, minkä seurauksena lääkeainejäämäriski elintarvikkeissa saattaa lisääntyä.

Eläintuotannon tutkimustarpeet kohdistuvat etenkin eläintautien tutkimukseen ja eläintautidiagnostiikan kehittämiseen. Lisäksi tietoa tarvitaan enemmän maito- ja lihataloutta uhkaavien uusien vektorivälitteisten tautien leviämisestä sekä nykyisten tuhoeläinkantojen laajenemisesta.

Tutkimusta toivottiin kohdennettavan myös kotimaisen rehun saatavuuteen ja laatuun. Lisääntyvien kasvitautien ja -tuholaisten, kuten mikrobien (listeria, kampylobakteeri) ja mykotoksiinien vaikutusta rehun kautta lopputuotteisiin toivottiin selvitettävän.

Kalatalous odottaa ilmaston ja vesien lämpenemisen lisäävän alan tuottoisuutta. Toisaalta veden lämpötilan ja happamuuden nousu sekä happipitoisuuden lasku saattavat aiheuttaa kalojen stressaantumista. On odotettavaa myös, että uudet taudit ja mikrobit sekä levien biotoksiinit aiheuttavat haittaa kalankasvatukselle ja äyriäistuotannolle.

Tutkimusta tulisi suunnata etenkin levien muodostamien levätoksiinien tutkimiseen ja niiden seurannaisvaikutuksiin. Lisäksi tutkimuksen kohteena voisivat olla ilmastonmuutokseen sopeutuvat kalanviljelymenetelmät.

Porotalous ei hyödy ilmaston lämpenemisestä

Porotalouden ei odoteta hyötyvän ilmaston lämpiämisestä. Talvien nollalämpötilojen pelätään aiheuttavan jääkannen jäkäläkerroksen päälle, mikä vaikeuttaa porojen ravinnonhankintaa ja aiheuttaa tarvetta lisäruokinnalle.

Poronhoitoalueen kutistuminen voi puolestaan johtaa luonnon ylikuormittumiseen sekä eläinten stressin ja tautipaineen lisääntymiseen. Lisäksi pelätään etelästä saapuvan uusia tauteja ja loisia porojen kiusaksi. Porotalouden odotetaan siirtyvän ilmastonmuutoksen myötä pohjoisemmaksi.

Porotaloudessa tutkimusta tulisi kohdentaa koko elinkeinon sopeutumiseen ilmaston muuttuessa. Tutkimustarpeisiin liittyy niin ravinnonhankinta, poronhoitoalueen ylilaidunnus kuin erilaisten mikrobien ja loiseläinten tutkiminen.

Mikrobeille altistutaan entistä herkemmin

Kuluttajien ja etenkin alkutuotannossa olevan työvoiman altistumisen erilaisille mikrobeille arvellaan lisääntyvän ilmastonmuutoksen myötä. Kuivina kesinä homeitiöiden kulkeutumisen pölyn mukana ja märkinä kesinä valumavesien välityksillä odotetaan lisääntyvän. Lisäksi on odotettavissa, että kontaminantit siirtyvät yksilöstä toiseen uusien, aiemmin tuntemattomien ketjujen kautta. Mikrobien siirtäjiä, vektoreita, tulee todennäköisesti lisää sekä lajimäärältään että yksilömäärältään.

Hygieniatutkimusta tulisi kohdentaa viljelijöiden muuttuviin työolosuhteisiin, mikrobeille ja homeille altistumisketjuihin sekä mahdollisiin teknisiin ratkaisuihin altistumisen vähentämiseksi.

Elintarvike- ja vesivälitteisten epidemioiden riski kasvaa

Elintarvikkeiden tuotantoketjussa hygienian osuus korostuu entisestään tulevaisuudessa. Lauhkeampi ilmasto mahdollistaa esimerkiksi mikrobien säilymisen ja kasvamisen viljavarastoissa ja luo paineita kuljetusketjun lämpötilanhallinnalle.

Teollisuuden käyttämän raaka-aineen laadun hallinnan lisäksi käyttöveden laadun tarkkailu tuo haasteita. Elintarvike- ja vesivälitteisten epidemioiden riski lisääntyy pääasiassa lämpötilan nousun ja ilmaston ääri-ilmiöiden seurauksena.

Elintarviketeollisuuden kannalta olisi tärkeää tietää, mitkä ovat sellaisia riskitekijöitä, joiden hallinta vaatii tehostettua seurantaa tai lisäinvestointeja tuotantoketjun hygieniaan. Tutkimustarpeet kohdentuvat lisäksi varastointi- ja kuljetusketjun lämpötilan hallintaan, veden laadun varmistamiseen sekä riskienarviointi- ja omavalvontajärjestelmien kehittämiseen.

Riitta Molarius
tutkija

Jaana Keränen
tutkija
VTT

Lisätietoja:
Mikrobiologiset uhat: erikoistutkija Arja Laitila, arja.laitila(at)vtt.fi ja tutkija Tuija Sarlin, tuija.sarlin(at)vtt.fi VTT

Ilmastoskenaariot: erikoistutkija Kirsti Jylhä, Ilmatieteen laitos, kirsti.jylha(at)fmi.fi

****************************************************************

Tuotantopaineet siirtyvät maapallon pohjoisosiin

Ilmastonmuutos aiheuttaa haasteita maailman elintarviketuotannolle. On ennustettu, että laajoilla alueilla nykyisissä kehitysmaissa sekä viljantuotantoalueilla kuivuus tulee lisääntymään. Satomenetyksiä aiheuttavat äärimmäiset sääilmiöt kuten lumimyrskyt, rankkasateet ja tulvat. Vedenpinnan nousu uhkaa tuhota laajoja tuottavia maatalousalueita rannikkoalueilla.

Arvioiden mukaan elintarvikkeiden tuotantopaineet siirtyvät maapallon pohjoisosiin. Suomen ja Pohjois-Euroopan elintarviketuotannon uskotaan selviytyvän lievimmin vaurioin ja sopeutuvan paremmin tuleviin muutoksiin. Alueelliset erot tulevat kuitenkin olemaan suuria.

VTT:n ja Ilmatieteen laitoksen tutkimuksessa Elintarviketurvallisuus muuttuvassa ilmastossa selvitettiin arvioita suomalaisen elintarvikeketjun haavoittuvuudesta ilmastonmuutoksen aiheuttamassa paineessa.

SFS-standardin mukaan elintarviketurvallisuus tarkoittaa sitä, että elintarvikkeet eivät vahingoita kuluttajaa käyttötarkoituksensa mukaisesti käsiteltyinä ja nautittuina , jolloin ”elintarviketuotannon turvallisuus” tässä hankkeessa tarkoittaa tuotantoketjun kykyä toimittaa tuotteita, jotka eivät vahingoita kuluttajaa.

Neljävaiheinen tutkimus

Elintarviketurvallisuus muuttuvassa ilmastossa -tutkimuksessa oli neljä vaihetta: kirjallisuuskatsaus, ilmastoskenaarioiden kokoaminen, haastattelut ja asiantuntijaseminaari.

Kirjallisuuskatsauksella muodostettiin näkemys nykyisestä alueeseen liittyvästä tutkimustoiminnasta ja tutkimustiedosta. Ilmatieteen laitoksen tuottamat ilmastoskenaariot kuvasivat tulevaisuuden ilmaston ja auttoivat hankkeen asiantuntijoita mieltämään tulevaisuuden samalla tavalla.

Haastatteluissa selvitettiin asiantuntijoiden näkemyksiä aiheeseen liittyvistä uhista ja tutkimustarpeista. Lopuksi pidettiin asiantuntijaseminaari, jossa koottiin yhteen elinkeinoelämän, tutkimuslaitosten ja elintarviketuotannon edustajia pohtimaan ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen tutkimustarpeita.

SFS-EN ISO 22000, 2006. Elintarviketurvallisuuden hallintajärjestelmät
Muut teemajutut samasta lehdestä :