22 Kokkikartanon perustaja Esa Heikkinen kehottaa:SATSATKAA LAATUUN!

Kokkikartanon perustaja ja Snellmanin valmisruokabisneksestä vastaava Esa Heikkinen tähdentää laadun merkitystä neljän vuosikymmenen työkokemuksella.
– Kyllä täällä pärjätään, jos pidetään ruoan laadusta kiinni. Se on minun testamenttini alalle, hän teroittaa.
n Esa Heikkinen kehottaa erikoistumaan ja olemaan omintakeinen, jotta olisi markkinajohtaja tai hyvä kakkonen omalla erikoisalueellaan. Hän uskoo, että valmisruokien asema vahvistuu entisestään, mutta jalostusaste nousee.
– Valmisruoat pitävät pintansa, mutta tuotteet ja pakkaukset kehittyvät.

Yrittäjäksi varttuneella iällä

Esa Heikkinen on työskennellyt elintarviketeollisuudessa 30 vuotta ja nyt alan yrittäjänä vajaan vuosikymmenen. Hän oli 20 vuotta Lihakunnalla Kuopiossa tuotantopäällikkönä, tuotantojohtajana ja lopuksi varatoimitusjohtajana. Vuonna 1987 hän siirtyi Tuottajain Lihakeskuskuntaan toimialajohtajaksi ja pari vuotta myöhemmin palasi takaisin Kuopioon Lihapolar Oy:n varatoimitusjohtajaksi.
Kun Itikka Lihabotnia ja Lihapolar tekivät kombinaatiofuusion, josta myöhemmin muodostettiin Atria, hän siirtyi Nurmoon lihavalmiste- ja valmisruokalinjan johtajaksi, sittemmin kehitys- ja vientijohtajaksi. Atrian ruotsalaisen tytäryhtiön toimitusjohtajana hän oli vuoden. Kun hän keväällä 1998 palasi Suomeen, töitä ei enää ollutkaan emoyhtiössä EU-ajan saneerauksen jäljiltä. Työttömyyden sijasta hän valitsi yrittäjän uran.
– Kun pistin pystyyn elintarvikealan konsulttifirman, olin jo 55-vuotias. Pian selvisi, että paras tapa työllistyä on valmistaa tuotteita. Kokkikartanon liikeideana oli tehdä laadukasta valmisruokaa kotireseptein. Suomessa valmisruoka oli lähinnä suurille massoilla tarkoitettua standardilaatua, Heikkinen kertoo.
Hänen mukaansa valmisruokateollisuus ei ymmärtänyt vielä 1990–2000-lukujen taitteessa, että kuluttajia oli neljänlaisia, joten heille piti valmistaa erilaisia ruokia: gourmetia, premiumia, standardia ja halpoja tarjoustuotteita.
Kokkikartano asemoi itsensä premium-kategoriaan ja alkoi tehdä laadukasta valmisruokaa. Osakkaaksi lähtivät Heikkisen serkku Jaakko Jokinen ja vanha ystävä, teollisuusneuvos Allan Lehto Haaparannasta.

Sipoosta Keravalle radan varteen

Kun Kokkikartano aloitti vuonna 1999, kävi satumainen onni: yritys sai vuokrattua Nikkilän entisen sairaalan keittiörakennuksen, johon remontoitiin mm. varastointi- ja jäähdytystilat.
– Yrittäjä tarvitsee onnea, osaamista ja olosuhteita. Epäilimme aluksi, että Nikkilän tilat (1 200 m2) ovat liian suuret, mutta ne antoivat tilaa kasvattaa kapasiteettia. Nykyisessä tehtaassa Keravalla on tuotantotilaa 2 600 m2.
Helsingin kaupungin omistama Nikkilän alue saneerataan kokonaisuudessaan asuntokäyttöön. Kokkikartanonkin vuokrasopimus olisi umpeutunut loppuvuodesta 2007. Yritys osti Keravan Jäspilästä tontin jo vuonna 2002, johon rakennettiin uusi tehdas 6,5 miljoonalla eurolla. Tuotanto alkoi siellä syksyllä 2005. Koneista ja laitteista 80 prosenttia piti uusia, mutta ne löytyivät helposti Suomesta.
– Tämä tontti on hyvä: olemme pääradan varressa ja lähellä logistiikkakeskuksia. Kun valmiit tuotteet kuljetetaan S-ryhmän, Keskon ja Tradekan keskusterminaaleihin, ne ovat jo muutaman tunnin kuluessa kaupoissa, Heikkinen kuvaa yrityksen nykyistä sijaintia.

Isien tekemää ruokaa

Kokkikartanon laatikkoruuat lähtivät myymään hyvin heti alkuunsa.
– Puolen vuoden päästä olimme varmoja, että jäämme yrityksenä henkiin. Ratkaisevaa oli toimiva liikeidea sekä 30 vuoden kokemus alalta, Heikkinen kertoo.
Tänä päivänä tehdas pyörii aamukuudesta iltakymmeneen porrastetusti. Ensimmäiset työntekijät tulevat klo 6 ja viimeiset (lähettäjät) klo 13.30. Työntekijöitä on yhteensä 33. Heistä kolmannes on virolaisia, jotka tekevät töitä viikot Suomessa ja ovat viikonloput kotona Virossa. He asuvat Keravalla Jäspilän tilan päärakennuksessa, jonka Kokkikartano saneerasi vuonna 2005.
– He olivat alan ammattilaisia jo tullessaan ja ovat todella hyviä ja säntillisiä työntekijöitä, Heikkinen kehuu.
Kokkikartanossa töistä poissaoloja on todella vähän (2 %.). Osasyynä tähän on kannustava palkkapolitiikka. Ja koko tehdastontti on savuton, vaikka työntekijöistä 70 % on miehiä.
– Meillä isät tekevät ruokaa. Joukossa on muutama seniori kuten minä, mutta keski-ikä on noin 36 vuotta.

Tuotteet tutuiksi maistattamalla

Kokkikartanon tuotteita on markkinoitu maistattamalla niitä kaupoissa kuluttajille.
– Saimme suoran kontaktin kuluttajiin ja spontaania palautetta, jota hyödynsimme tuotekehityksessä. Samalla kauppiaat tulivat tutuiksi. Neljä vuotta kiersin perjantait ja lauantait konsulenttina kaupoissa, Heikkinen kertoo.
Vuonna 2000 Kokkikartanon tuotteet esiteltiin silloisen HOKin ostopäällikölle ja saatiin myyntiin ensin Järvenpään Prismaan. Kun tuote puri, HOK otti sen myyntiin kaikkiin Prismoihinsa.
– Sitten oli helppo mennä S-ryhmän valikoimapäällikön luokse, koska tuotteet olivat osoittaneet elinvoimaisuutensa. Saimme tuotteet valtakunnalliseen myyntiin kymmeneen Prismaan, sitten koko ketjuun. Sittareissa (Citymarket) ja suppareissa (K-Supermarketit) on edetty kauppa kaupalta, Tradekassa ketjun kautta. Nyt kaikki ostopäätökset tehdään ketjukohtaisesti, Heikkinen selvittää.
Hän sanoo, että Kokkikartanon tuotteet myyvät, koska ne ovat hyviä ja poikkeavia.
– Me olemme erikoistuneet makuun: teemme laaturuokaa kotireseptein.
Kokkikartano lähti liikkeelle kiusauksilla, jotka ovat edelleen myydyimpiä tuotteita.
– Olemme kiusauksissa markkinajohtaja. Lisäksi teemme tuorepastoja, jotka paistetaan uunivuoissa. Niissä Saarioinen on ykkönen, me hyvä kakkonen. Lisäksi teemme perinteisiä joululaatikoita.
Kokkikartanon tuotteet eivät ole raskaita, vaikka niissä käytetään kuohukermaa, sillä sitä ei lotrata. Lähtökohtana ovat hyvät raaka-aineet. Perunat yritys ostaa valmiiksi keitettyinä. Niitä kuluu vuodessa yli miljoona kiloa.
– Ei tule hävikkiä, kun keskitymme vain tekemiseen, Heikkinen selventää.

Monia pakkauskokoja

Tällä hetkellä Kokkikartanon kiusauksia on neljässä pakkauskoossa: yhden annoksen (350 g), kahden annoksen (700 g) ja neljän annoksen (1,1 kg) pakkauksissa sekä palvelulinjastopakkauksessa (2,8 kg).
Kun yritys muutti Nikkilästä Keravalle 2005, tuotantomäärä oli kaksi miljoonaa kiloa. Tänä vuonna tuotantomäärä yltää lähes kolmeen miljoonaan kiloon.
– Laadukkaat raaka-aineet ja puolivalmisteet ovat meille tärkeitä, emme käytä lisäaineita tuotteissamme. Toinen tärkeä asia on toimintavarmuus. Teemme vaikka pienemmänkin erän, että saamme tuotteet perille tilauksen mukaisesti, Esa Heikkinen tähdentää.

Logistiikka toimii Suomessa

Sähköiset tilausjärjestelmät toimivat myös pienessä yrityksessä. Esa Heikkinen laskeekin, että laskutukseen menee yksi tunti viikossa. Myymälöistä tiedot tulevat Kokkikartanoon suoraan sähköisesti.
Heikkinen kehuu, että Suomessa logistiikka toimii sujuvasti ja on kukonaskelin edellä esimerkiksi Ruotsia. Ulkomailla ihmiset usein kysyvätkin häneltä, miten pienen maan lihayritykset menestyvät niin hyvin lähialueillaan.
– Syitä on useita. Suomen lihateollisuuden johdossa on hyviä tyyppejä, logistiikka osataan, finanssipolitiikka on edistyksellistä, koulutus korkeatasoista, ja suomalaiset ovat nopeita tekemään päätöksiä, Heikkinen listaa ja muistuttaa, että ruokamarkkinat ovat hyvin maakohtaisia.
– Ruotsissa pitää olla ruotsalaisempi kuin he itse. Siellä ei voi myydä suomalaisia valmisruokia. Ruotsin valmisruokatehtaat sijaitsevat pääosin etelässä, Skånessa. Kun maa on 2000 kilometriä pitkä ja logistiikka oli vielä 1990-luvulla kehitysvaiheessa, on valmisruoat toimitettu kauppoihin pakasteina. Siksi ruotsalaiset laittavat tuoreet lihapullatkin vielä monasti pakastimeen.
Pakasteisiin liittyy yksi ruotsalainen erikoisuus. Kuukauden kolmannen viikon jälkeen maksetaan eläkkeet ja elintarvikemyynti laskee 20 %, koska eläkeläiset syövät ensin pakastimensa tyhjäksi ja tulevat vasta sitten ruokakauppaan.
– Ruotsissa 90 % valmisruoista on pakasteita. He vannovat tuoreruoan nimeen, mutta business ei ota onnistuakseen, ainakin kun liiketuloksia tarkastelee. Sinne pitää mennä sellaisilla argumenteilla, jotka ovat heitä itseään lähellä.

Pirjo Huhtakangas