KE 4/2010, s. 22 Elintarviketeollisuuden vesisopimukset ovat liike-elämän sopimuksia

Vesihuoltolaitoksen toimintaa säännellään muun muassa terveydensuojelu-, vesihuolto-, vesi- ja ympäristönsuojelulaissa. Sääntely vaikuttaa sopimussuhteisiin ja kaventaa osaltaan sopimusvapautta, mutta vesihuoltosopimus on silti yksityisoikeudellinen sopimus, jonka sisältö määräytyy pääosin sopijapuolten tahdon mukaisesti ja jossa myös sopimusoikeudelliset periaatteet tulee ottaa huomioon.

Vedenhankinnan vesihuoltosopimusta ei helposti mielletä liike-elämän sopimukseksi. Siitä seuraa, että sopimusehtoja ei käydä kunnolla läpi sopimuksentekohetkellä eikä varmistuta, että sopimuksessa on otettu huomioon asiakassuhteen erityispiirteet.

Usein teollisuuslaitoksen sopimus tehdään samalle pohjalle, jota käytetään asutuksen vesihuollossa. Suhtautumiseen voi vaikuttaa se, että kunnan ja elintarviketeollisuuden yhteistyöllä on pitkät perinteet: ennen puhuttiin ”kunnan vedestä”. Vesihuoltolaissa vesihuoltolaitos nähdään kuitenkin kunnasta erillisenä palveluntarjoajana, jolla ei ole viranomaisen roolia.

Näkemys siitä, mitä sopimus tarkoittaa, on myös muuttunut. Nykyaikaisessa sopimusoikeudessa sopimusta pidetään sopijapuolten yhteisenä hankkeena, joka palvelee kummankin etua. Tavoitteena on toimia niin, että sopimukseen kirjattuja sanktioita ei tarvitsisi soveltaa käytännössä.

Hyvä sopimussuhde perustuu vuorovaikutukseen

Sopimussuhteen onnistuminen perustuu vuorovaikutukseen. Vuorovaikutus auttaa myös ymmärtämään paremmin toisen sopijapuolen olosuhteita ja tarpeita. On tärkeää, että sopijapuolten kanssakäyminen jatkuu myös sen jälkeen, kun nimet on pistetty paperiin.

Lisäksi sopimussuhteessa tulee olla lojaali ja ottaa huomioon toisen sopijapuolen etu. Tähän kuuluu muun muassa se, että toinen sopijapuoli saa mahdollisimman nopeasti tiedon sellaista asioista, jotka vaikuttavat sopimuksessa tarkoitettuun toimitukseen. Elintarviketeollisuusasiakasta ei tulisi jättää häiriötilanteissa radiosta tai kotisivuilta saatavan ilmoituksen varaan, eikä vesihuoltolaitosta arvailemaan normaalia suuremman vedenkulutuksen syytä. Siksi tulee sopia siitä, kuinka mahdollisista häiriöistä tai merkittävistä toiminnan muutoksista ilmoitetaan sopimuskumppanille.

Ilmoitusvelvollisuuksien kirjaaminen ei kuitenkaan riitä, vaan ne on myös sisällytettävä toimintatapoihin. Lisäksi on syytä sopia muista yhteistoiminnan muodoista, esimerkiksi säännöllisistä tapaamisista vähintään kerran vuodessa. Tapaamiset auttavat ymmärtämään paremmin sopimuskumppanin olosuhteita ja tarpeita.

Toiselle sopijapuolelle ilmoitettava erikoistilanteista

Sopimuksessa tulee erottaa vahingot sellaisista tilanteista, joissa ei tapahdu vahinkoja, mutta joissa sopijapuolelle tulee tai voi tulla muuten lisäkustannuksia, kuten tilapäisistä toimitushäiriöistä, pakollisista keskeytyksistä ja sovittujen määrien ylityksistä. Sopimuksessa joudutaan varaamaan mahdollisuus toimituksen keskeyttämiseen esimerkiksi huolto- ja korjaustöiden johdosta.

Huolto- ja korjaustöistä voi aiheutua keskeytyksiä tai häiriötä veden laadussa, mutta ne ovat välttämättömiä vesihuoltojärjestelmän palvelutason ylläpitämiseksi. Keskeytyksistä voi seurata myös häiriöitä veden laadussa. Kun vedentoimitus joudutaan joskus keskeyttämään, sen alkaessa uudestaan rauta- ja mangaanipitoista sakkaa voi lähteä liikkeelle verkostossa. Huolto- ja korjaustyöt on syytä ottaa sopimuksessa huomioon, kun sovitaan laitoksen ilmoitusvelvollisuuksista ja välttämättömistä keskeytyksistä. Ennalta ilmoittamalla haittoja voidaan estää tai ainakin rajoittaa mahdollisimman vähiin.

Ilmoittaminen ennakolta liitetään usein myös siihen, että sopijapuoli joutuu ylittämään tilapäisesti vedenoton sovitut enimmäismäärät. Ylityksiin liitetään myös yleensä velvollisuus korvata siitä sopijapuolelle aiheutuneet ylimääräiset kustannukset.

Myös asiakkaan tulee varautua riskeihin

Sopimuksessa joudutaan ottamaan huomioon riskit ja niihin varautuminen. Keskeiset riskit sopimussuhteessa liittyvät elintarviketeollisuuden kannalta siihen, että vettä ei saada tai se ei täytä terveydensuojelulain mukaisia talousveden laatuvaatimuksia. Vesihuoltolaitokselle voi puolestaan tulla eteen tilanne, että se ei voi toimittaa sovittua määrää vettä, koska raakavesilähde ei ole käytettävissä tai poikkeuksellinen kuivuus haittaa vedentoimitusta.

Tavoitteena on, että sovittua toimitusvelvollisuutta noudatetaan myös poikkeuksellisissa oloissa. Vesi on kuitenkin jatkuvassa kosketuksessa ympäristöön ja altis sen vaikutuksille, joten sovittujen vesimäärien toimittaminen ei aina onnistu. Teollisuuslaitoksen on syytä huolehtia veden laadun riittävästä varmistuksesta esimerkiksi tarkkailemalla sitä säännöllisesti myös silloin, kun häiriöitä ei ole tiedossa.

Lisäksi voi tapahtua sellaista, mihin kumpikaan sopijapuoli ei ole osannut varautua, vaikka onkin toiminut huolellisesti. Tätä kutsutaan ylivoimaiseksi esteeksi. Ylivoimaisesta tapahtumasta aiheutuneesta vahingosta ei ole kohtuullista asettaa toiselle korvausvelvollisuutta, mikä on syytä ottaa huomioon sopimuksessa.
Sopimuksessa voidaan muutenkin rajata tietyntyyppiset vahingot korvausvelvollisuuden ulkopuolelle. Vesihuoltolaitosten näkökulmasta korvausvastuuta joudutaan rajoittamaan ainakin sellaisten vahinkojen osalta, joihin ei aina saada korvausta vakuutuksesta, esimerkiksi taloudellisten ja välillisten vahinkojen osalta. Sopimuksessa tulisikin kiinnittää huomiota myös asiakkaan varautumiseen muun muassa sen takia, että vältettäisiin isot taloudelliset vahingot.

Sopijapuolet vastaavat omista verkostoistaan

Lähtökohtana on, että vesihuoltolaitoksen toimittaman veden tulee täyttää terveydensuojelulainsäädännön mukaiset talousveden laatuvaatimukset. Kumpikin sopijapuoli vastaa veden laadun säilymisestä oman verkostonsa piirissä. Vastuunjaon kannalta merkityksellinen on se kohta, jossa asiakkaan verkosto liitetään vesihuoltolaitoksen verkostoon.

Vesihuoltolaitos joutuu tuomaan esiin huolensa siitä, että kiinteistöllä mahdollisesti olevat kytkennät ulkopuolisiin vesilähteisiin, kuten omaan kaivoon tai järviveteen, voivat vaarantaa veden laadun. Rakentamismääräyskokoelman vastaisista kytkennöistä voi aiheutua esimerkiksi käsittelemättömän järviveden takaisinvirtausta vesihuoltolaitoksen verkostoveteen.

Vesihuoltolaitos voi joutua korvaamaan vahinkoja, jos verkostoon pääsee epäpuhtauksia ja se johtaa vedenkäyttäjien sairastumiseen. Sopimuksissa onkin paikallaan kieltää ilman vesihuoltolaitoksen lupaa tehtävät kytkennät. Lisäksi sopimuksessa tulisi antaa vesihuoltolaitokselle mahdollisuus tarkastaa tarvittaessa sopimuskumppanin vesihuoltolaitteistojen kunto ja toiminta nykyisten laitteistojen asianmukaisuuden selvittämiseksi. Liittyjällä on vastuu omien vesihuoltolaitteistojensa kunnosta ja asianmukaisuudesta.

Muut ehdot sovitaan tapauskohtaisesti

Sopimukseen kuuluvat lisäksi myös veden hintaa, mittausta ja laskutusta koskevat ehdot. Ei riitä, että vesi mitataan, vaan mittari tulee myös säännöllisesti tarkastaa ja lukea. On syytä harkita tapauskohtaisesti, kirjoitetaanko esimerkiksi mittausta ja laskutusta koskevia ehtoja sopimukseen, vai riittääkö, että viitataan vesihuoltolaitoksen yleisiin toimitusehtoihin.

Tehtäessä vesihuoltosopimusta elintarviketeollisuuslaitoksen kanssa sopimuksen ehdot joudutaan laatimaan tuotannon laadun ja sopijapuolten olosuhteiden mukaan. On kuitenkin mahdollista löytää joitain keskeisiä asioita, jotka toistuvat useimmissa sopimuksissa, ja laatia niitä koskevia malliehtoja. Järjestöillä ei ole voimavaroja toimia konsulttina yksittäisten sopimusten laatimisessa, eikä se kuuluisi luontevasti niiden toimialaankaan. Järjestöt voivat parhaiten palvella jäsenlaitoksiaan laatimalla yleisiä periaatteita tai malliehtoja sellaisista asioista, jotka toistuvat useimmissa sopimuksissa tai joiden kanssa on ollut ongelmia.

Anneli Tiainen
lakiasiain päällikkö
Vesi- ja viemärilaitosyhdistys
anneli.tiainen(at)vvy.fi

Muut teemajutut samasta lehdestä :