20 Maidon valkuais- ja rasvapitoisuus riippuvat pitkälti lehmän perimästä

Maidon valkuais- ja rasvapitoisuus sekä juustoutuminen ovat lehmän perinnöllisiä ominaisuuksia. Niihin voidaan vaikuttaa ruokinnalla rajallisesti, vain muutaman prosenttiyksikön kymmenyksen tai sadasosan verran.

Tilakoon ja eläinmäärien suureneminen sekä tekniikan kehitys rehuntuotannossa ja navetassa tuovat uusia haasteita. Huolellinen rehunteko, hyvälaatuiset rehut, terveet eläimet ja tasapainoinen ruokinta sekä hyvä navetta- ja lypsyhygienia takaavat myös hyvälaatuisen maidon tuottamisen.
Kuluttajat ovat yhä enemmän dieetti- ja terveystietoisia ja haluavat enemmän proteiinia ja vähemmän rasvaa. Samalla kiinnostus tyydyttämättö-miin rasvahappoihin, etenkin omega-3 -monityydyttämättömiin rasvahappoihin ja konjugoituun linolihappoon on lisääntynyt. Viimeisen vuosikymmenen aikana maidon rasvapitoisuus onkin laskenut ja valkuaispitoisuus noussut jalostuksen ja väkirehun käytön lisääntymisen sekä maidon valkuaista suosivan koostumushinnoittelun myötä.

Ruokinnan vaikutus nopea, mutta pieni

Ruokinnalla voidaan vaikuttaa maidon rasva- ja valkuaispitoisuuteen periaatteessa nopeasti, mutta muutokset jäävät useimmiten muutamaan prosentin kymmenykseen tai sadasosaan säilörehuvaltaisella ruokinnalla. Sen sijaan geneettiset erot eläinten välillä voivat olla rasvapitoisuudessa yli kaksi ja valkuaispitoisuudessakin yhden prosenttiyksikön verran.
ProAgrian tuotostarkkailun mukaan vuonna 2005 lehmäroduistamme suomenkarja ja valtarotumme ayrshire tuottivat keskimäärin rasva- (4,35 ja 4,31 %) ja valkuaispitoisinta (3,46 ja 3,44 %) maitoa ja holstein-friisiläinen laihinta (rasva 3,94 %, valkuainen 3,36 %), minkä valkuais/rasvasuhde on kuitenkin parempi (85 vs. 80). Rasvan kohdalla suuremmat muutokset ovat helpommin saavutettavissa kuin valkuaisella, mi-kä helpottaa valkuais/rasva-suhteen muuttamista edullisemmaksi.
Maidon koostumus riippuu -rehuannoksen vaikutuksesta ruoansulatuskanavasta imeytyneiden lopputuotteiden suhteisiin, ravintoaineiden metabo-liasta maksassa ja maitorauhasessa sekä ravintoaineiden vaikutuksesta aineenvaihduntaa sääteleviin hormoneihin. Pötsin rasvahapoista etikkahappo ja etenkin voihappo lisäävät maidon rasvapitoisuutta ja propionihappo vähentää sitä.

Laidun on hyvä ja halpa rehu

Laidun on luonnollisin ja halpa rehu, jonka hyväksikäyttöä tulisi tehostaa. Sisäruokinnasta laidunruokintaan siirryttäessä meijerimaidon pitoisuudet laskevat hieman, rasva enemmän kuin valkuainen, ja nousevat syksyllä sisäruokinnan alkaessa. Alimmillaan rasva on yleensä elokuussa.
Laidunruokinnalla maitorasvassa on paljon monityydyttämättömiä rasvahappoja, jodiluku on korkea ja rasva on peh-meää. Nuoren lehtevän ruohon laiduntaminen on myös paras luonnollinen tapa lisätä maitoon konjugoitua linolihappoa (CLA). Sillä on todettu syöpää ja valtimokovettumia sekä rasvan synteesiä ehkäiseviä vaikutuksia koe-eläimissä.
Maidon ß-karoteenin pitoisuus on myös korkea laidunruokinnalla. ß-karoteeni on herkkä UV-säteilylle. Siksi sitä on nurmisäilörehussa enemmän kuin heinässä ja nuoressa ruohossa enemmän kuin vanhassa. Myös E-vitamiinia on enemmän tuoreessa, nuoressa ruohossa kuin säilötyssä ja säilörehussa enemmän kuin heinässä. E-vitamiini on tärkeä antioksidantti suojaamaan meijerituotteita hapettumiselta.
Laitumella maidon antioksidanttinen suoja on suurempi, vaikka monityydyttämättömien rasvahappojen pitoisuus on korkeampi. Laitumella eläimen D-vitamiinivarastot myös täydentyvät. Teollisiin kivennäis- ja rehuseoksiin lisätään myös A-, D- ja E-vitamiineja, joten eläinten vitamiinien saanti tulee tyydytettyä myös sisäruokinnassa, vaikka perusrehuissa olisi puutteita. Luomutuotannossa synteettisten vitamiinien käyttöä ei sallita, joten eläimet ovat riippuvaisia vitamiinien saannista perusrehuista.

Säilörehun laadulla suurin vaikutus

Säilörehun laatu vaikuttaa maidon koostumukseen ja laatuun enemmän kuin väkirehun määrä ja koostumus. Hyvin sulava säilörehu lisää yleensä maidon pitoisuuksia. Säilörehun korjuun viivästyminen nurmen tähkimisen alkuvaiheesta viikolla tai kahdella laskee yleensä maidon valkuais- ja rasvapitoisuutta.
Säilörehun käymislaatu on ehkä tärkein maidon koostumukseen ja laatuun vaikuttava tekijä. Säilöntäaineen käytöllä pyritään varmistamaan säilörehun hyvä käymislaatu ja minimoimaan säilöntätappiot.
Happosäilöntäaineilla käymistä rajoitetaan, jolloin säilörehussa on enemmän sokeria jäljellä. Biologisilla säilöntäaineilla (bakteerit ja/tai entsyymit), joita suositellaan vain esikuivatulle rehulle, maitohappokäymistä pyritään edistämään. Ilman säilöntäainetta säilöttäessä onnistuminen riippuu ruohon sokeripitoisuudesta ja luontaisesta maitohappokäymisestä sekä kuiva-ainepitoisuudesta.
Käymisen lisääntyminen vähentää yleensä maidon valkuais- ja rasvapitoisuutta niin tuoretta kuin esikuivattuakin säilörehua syötettäessä muutoksen määrän riippuessa säilörehun sokerin ja käymishappojen määrästä. Kuiva-ainepitoisuuden noustessa säilörehun käyminen vähenee ja myös eri säilöntämenetelmien väliset erot maidon koostumuksessa pienenevät.
Kesän toisella säilörehusadolla tuotetun maidon valkuais- ja rasvapitoisuudet ovat usein vähän alemmat ensimmäiseen satoon verrattuna. Kasvilajeista puna-apila joko heinäkasviseoksissa tai yksinään laskee yleensä maidon rasvapitoisuutta ja lisää rasvan linoli- ja linoleenihappopitoisuutta. Myös valkuaispitoisuus laskee useimmiten. Yksivuotinen, paljon sokeria sisältävä raiheinä on vähentänyt myös maidon rasvapitoisuutta.

Väkirehulla on merkistystä

Kotoisista viljoista eniten rasvaa ja kuitua sisältävä kaura ainoana väkirehuna laskee yleensä maidon rasva- ja valkuaispitoisuutta tärkkelyspitoisempaan ohraan verrattuna, mutta maitorasvassa on enemmän tyydyttämättömiä rasvahappoja kaura- kuin ohraruokinnalla.
Kuitupitoiset teollisuuden sivutuotteet, kuten sokerijuurikasleike ja ohrarehu sekä ohran kypsennys vähentävät myös maidon rasvapitoisuutta ohraan verrattuna. Näistä enemmän rasvaa sisältävä ohrarehu alentaa myös valkuaispitoisuutta. Väkirehuun lisätty kasviöljy vähentää myös maidon valkuais- ja rasvapitoisuutta riippuen öljyn määrästä.
Tehokkain tapa muuttaa maidon tai lihan rasvan rasvahappokoostumusta ja nostaa mm. konjugoitua linolihapon määrää, on lisätä rehuun monityydyttämättömiä rasvahappoja sisältäviä öljyjä.
Väkirehun valkuaismäärän lisäys vaikuttaa vain vähän maidon valkuaispitoisuuteen, ellei eläimellä ole valkuaisvajausta. Ureapitoisuus sen sijaan nousee. Rasvapitoisuus voi vähän laskea, jolloin valkuais/rasvasuhde hieman paranee. Käytännössä väkirehut ovat useimmiten eri rehujen seoksia, jolloin vaikutukset maidon koostumukseen pienenevät.
Väkirehumäärän lisääminen useimmiten nostaa maidon valkuaispitoisuutta ja laskee rasvapitoisuutta sekä nurmisäilörehu- että laidunruokinnalla, jolloin maidon valkuais/rasvasuhde muuttuu edullisemmaksi.
Energian saannin lisäys nostaa yleensä valkuaispitoisuutta ja energian aliruokinta laskee sitä. Maidon juoksettuvuusominaisuuksiin vaikuttaa positiivisesti ne ruokinnalliset tekijät, jotka lisäävät maidon valkuaispitoisuutta. Seosrehuruokinnalla ja tuotoksen mukaisella säilörehun ja väkirehun erillisruokinnalla ei ole kokeissa ollut eroa maidon koostumuksessa

Alkutuotannossa on riskejä

Säilörehun mikrobiologisella laadulla on merkittävin vaikutus raakamaidon hygieeniseen ja aistinvaraiseen laatuun. Virhekäynyt, pahanhajuinen, voihappoinen tai lämmennyt rehu voi aiheuttaa pahoja makuvirheitä maitoon haju- ja makuaineiden siirtyessä joko navettailman tai ruoansulatuskanavan kautta maitoon.
Myös bakteerit (mm. klostridit, bacillukset, enterobakteerit) sekä homesienet ja niiden mahdollisesti muodostamat toksiinit voivat olla riski maidon laadulle. Lietelannan levitys nurmen pintaan saattaa lisätä kontaminaatioriskiä. Voihappobakteeri-itiöt tunnetaan hyvin juuston laadun pilaajana.
Märät rehut ovat ongelmallisimpia. Esikuivatus vähentää virhekäymisriskiä, mutta lisää lämpenemis- ja homeriskiä. Joskus lypsykoneen ja jäähdytyksen toimintahäiriöt sekä jäämät voivat olla maidon laatuvirheiden syynä. Eläinten terveys vaikuttaa myös maidon koostumukseen ja laatuun. Utareterveyttä pyritään parantamaan maidon bakteeri- ja solulukuun perustuvalla laatuhinnoittelulla.

Terttu Heikkilä
tutkija
MTT/Kotieläintuotannon tutkimus
terttu.heikkila (at) mtt.fi