KE 4/2010, s. 20 Jääkö elintarviketeollisuuden veden saanti edelleen epäselvään tilanteeseen?

Vesihuoltolain muutosta on valmisteltu pitkään, ja muutosehdotus on nyt lausunnolla. Elintarvikekäytön ja elintarvikeyritysten kuuluminen lain soveltamisalaan on ollut kiistanalaista. Elintarviketeollisuusliitto on esittänyt, että elintarvikekäyttö otetaan selvästi soveltamisalueen piiriin, mutta esitystä ei ole otettu huomioon uuden lain valmistelussa.

Vesihuoltolaki säätelee vesihuoltolaitosten toimintaa, ja sen soveltamisalueeseen kuuluvat asutus ja asutukseen rinnastettava elinkeino- ja vapaa-ajantoiminta. Vesihuoltolaissa säädetään sekä talousvedestä että jätevesistä. Uutena asiana mukaan on otettu hulevedet.

Vesihuoltolain uudistamiseen osallistuu kolme ministeriötä. Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriön yleinen osasto vastaavat vesilaista (luonnonvedet), ympäristönsuojelulaista, maankäyttö- ja rakennuslaista sekä vesihuoltolaista (talousvesi). Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa terveydensuojelulaista sekä vesihuoltolain alaisuudessa olevan asutuksen ja kiinteistöjen talousveden saannista ja talousveden laatuvaatimuksista.

Säädösten toteuttamisen valvonta on nyt myös hajautettu ministeriöiden toimivallan mukaan. Elintarviketeollisuusliitto suhtautuu myönteisesti uuteen lakiehdotukseen, jolla talousveden valvonnan ohjaus siirretään Valviran alaisuudesta Eviran alaisuuteen.

Maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosasto vastaa elintarvikelaista ja pakatun veden laatuvaatimuksista. Talousvesi muuttuu elintarvikkeeksi, kun se tulee hanasta ja käytetään elintarvikkeena tai pullotetaan myytäväksi juomaksi. Kotona hanasta juotava vesi on lainsäädännön mukaan talousvettä.

Elintarvikekäyttö mukaan vesihuoltolakiin

Pääsääntöisesti vesihuolto toimii Suomessa hyvin, ja vesivaramme ovat runsaat ja korkealaatuiset. Häiriöitä vedentoimituksessa kuitenkin joskus ilmenee.

Jos vettä ei tule tai sen laatu ei täytä talousveden laatuvaatimuksia, toiminta elintarvikeyrityksessä yleensä pysähtyy. Jos vedessä on mikrobiologisia ongelmia eikä niistä saada nopeasti tietoa tuotantoon, ongelma voi riskituotteiden mukana siirtyä kuluttajille. Tuotetyypistä riippuen riski voi levitä nopeasti, esimerkiksi tuoretuotteiden mukana jopa vuorokaudessa kuluttajille asti, eli nopeammin kuin mikrobiologisten testien tulokset laboratoriossa valmistuvat.

Nykyisen vesihuoltolain soveltamisalan ulkopuolelle jääminen on konkretisoitunut elintarvikeyrityksille mm. hitaana tiedottamisena ongelmatilanteissa. Yritykset ovat voineet kuulla viranomaisten antaman veden keittokehotuksen vasta yleisölle tarkoitetusta alueradion tiedotteesta. Harvoin tieto tulee elintarvikeyritykseen suoraan vettä toimittavasta laitoksesta. Suositeltu toimenpide-ehdotus – veden keittäminen – ei yleensä myöskään ole mahdollista elintarvikeyrityksessä, vaan toiminta joudutaan keskeyttämään.

Toinen tilanne, jossa lain soveltamisalan ulkopuolelle jääminen konkretisoituu elintarvikeyrityksissä, on virheellisen toimituksen aiheuttaman taloudellisen vahingon korvaaminen (kontaminoituneet tuotteet, tuotantokatkokset, takaisinvedot ym.). Vesilaitos ei ole vahingonkorvausvelvollinen, ellei siitä ole erikseen mainittu veden toimitussopimuksessa, koska talousveden käyttö elintarvikeyrityksissä ei kuulu vesihuoltolain soveltamisalaan. Toimitussopimukset ovat olleet vanhoja, lähinnä liittymissopimuksia, tai puutteellisia vahingonkorvauksen osalta, kun niihin on paneuduttu ongelmatilanteiden jälkeen.

Haasteena on saada vesilaitos tiedostamaan asiakasyrityksen omaan toimintaan liittyvät riskit ja niiden vaikuttavuus eli muutkin riskitekijät kuin mahdollisesta takaisinvirtauksesta tai virheellisestä kytkennästä vesilaitokselle aiheutuvat riskit.
Talousvesi on merkittävä tekijä kotimaisessa elintarvikeketjussa, mukaan lukien HoReCa-sektori. On tärkeää estää vesiepidemian laajentuminen elintarvikejakelun kautta paikallisesta ongelmasta alueelliseksi tai valtakunnalliseksi. Ilman vesihuoltolain velvoitetta yhteistyön kehittyminen on yksittäisten henkilöiden aktiivisen toiminnan varassa. Lain uudistumisen myötä elintarviketurvallisuusnäkökulma toivottavasti huomioidaan selkeästi myös vesipassikoulutuksessa.

Hyviä käytännön toimenpiteitä on jo tehty

Jos elintarvikeyritys on kunnallisesti merkittävä työnantaja ja vesilaitos yhteistyöhaluinen, on vesihuoltoa kehitetty eräissä kunnissa erittäin hyvin yritysten toiveet huomioiden. Muutamat vesilaitokset ovat jo asentaneet elintarvikeyrityksen syöttövesiputkeen jatkuvatoimisia pH- tai sameusmittareita (lakisääteinen laatuseuranta on harvaa, 2 vko -2 kk välein) indikoimaan muutoksia veden laadussa.

Elintarvikeyritykseen on vedetty myös vaihtoehtoinen vedensyöttöputki kunnan toimesta toisesta vesilähteestä häiriöttömän toiminnan mahdollistamiseksi. Valveutuneet elintarvikeyritykset ovat hankkineet vedenpuhdistuslaitteita oman toiminnan turvaamiseksi. Elintarvikeyritysten käytössä on mm. jatkuvatoimisia suodattimia, UV-puhdistuslaitteita ja sisäisten putkien kloorausmahdollisuus. Vaihtoehtoisten vesilähteiden käyttöön on elintarvikeyrityksissä varauduttu esimerkiksi kunnostamalla vanhoja kaivoja tai asentamalla vastaanottoputki tankkiautolla toimitettavalle talousvedelle.

Yhteistyön kehittäminen on tärkeää

Vesihuoltolaitoksilla on Suomessa laajat vesivarat käytössään sekä erinomainen alan osaaminen. Niiden edelleen kehittäminen on myös elintarviketeollisuuden etujen mukaista. Alueen elintarviketeollisuus olisi tunnustettava asujaimistoon rinnastettavaksi veden käyttäjäksi. Päällekkäisiä vesijärjestelmiä ei Suomeen kannata rakentaa. Olemassa olevan ja osin vanhentuneen talousvesiputkiston uusimisella voidaan ennaltaehkäistä putkistorikoista johtuvia epidemioita. Se on välttämätön investointi tulevaisuuteen kaikkien vedenkäyttäjien kannalta
Nykyinen vesihuoltolaki ei ole selvästi luonut vesilaitoksille velvoitetta myös alueen elintarvikeyritysten veden saannin ja toimitettavan veden laadun turvaamisesta. Veden hankinta on kuitenkin yleensä toteutettu yritysten ja vesilaitosten kanssa yhteistyössä.

Elintarviketeollisuuden kannalta hyvä yhteistyö on tärkeää vesihuoltolaitosten kuten muidenkin raaka-ainetoimittajien kanssa. Puolin ja toisin on hyvä tutustua yritysten vastuuhenkilöihin ja toimintatapoihin sekä kartoittaa yhteiset intressit ja riskitekijät.
Kaikkien osapuolien etu on pienemmän riskin menetelmä eli häiriötilanteessa nopea tiedottaminen, tarvittaessa ennakoiden hallittu elintarviketuotannon keskeytys ja/tai siirtyminen varavesilähteiden käyttöön elintarvikeyrityksen sisäisten putkistojen ollessa vielä puhtaita. Yhteisenä tavoitteena tulee olla kaupallisesti kohtuullinen, häiriötön talousveden toimitus, turvalliset elintarvikkeet kuluttajille sekä nopea tiedonkulku ja riskien minimointi yritysten välillä ongelmatilanteissa.

Elintarviketeollisuusliitto katsoo, että edellä mainittu tavoite puoltaa talousveden elintarvikekäytön ottamista selkeästi vesihuoltolain piiriin. Vähintään yhteistyövelvoite tulee säätää vesihuoltolaissa pakolliseksi elintarvikealanyritysten kanssa, sillä muutoin elintarvikeyritys joutuu jatkossakin sopimustilanteissa keskustelemaan lain suojaamassa monopoliasemassa olevan talousveden toimittajan kanssa. Ellei vesihuoltolain piiriin päästä nyt, nykyinen epävarmuus veden toimittamisesta, sen ehdoista sekä mahdollisten haittojen korvaamisesta jatkuu ja ne jäävät pelkästään yksityisoikeudellisten sopimusten varaan.

Elisa Piesala
Toimialapäällikkö
Elintarviketeollisuusliitto ry

************************

Talousveden elintarvikekäyttö on juomavettä suurempaa

Talousvesi on keskeinen elintarvikkeiden raaka-aine. Talousveden hyvä laatu, puhtaus ja luotettava saatavuus ovat kriittisiä elintarvikeyrityksen toiminnalle toimialasta riippumatta. Vettä käytetään erilaisten juomien lisäksi mm. makkaroiden, leipien, valmisruokien, margariinien, hillojen ja säilykkeiden valmistuksessa. Jopa kuivien elintarvikkeiden kuten kahvijauheen, vehnäjauhojen ja näkkileivän valmistusprosessissa tarvitaan vettä. Poikkeustapauksissa vesi on haitallista, ja suklaa lienee niitä harvoja herkkuja, joiden valmistuksessa vesi on tuotteelle jopa vahingollista.

Tuotteessa tarvittavan veden määrään nähden elintarviketeollisuus käyttää vettä monikertaisia määriä puhdistukseen sekä prosesseissa esimerkiksi höyrynä ja jäähdytysvetenä. Vettä tarvitaan lisäksi henkilökunnan hygienian ylläpitämisessä kuten käsien pesuun. Vesiepidemiatilanteissa yrityksen henkilökunnan terveydestä huolehtiminen on ensisijaista.

Elintarviketeollisuusliiton teettämän selvityksen mukaan yli 85 % elintarvikeyrityksistä kuuluu vesihuoltolaitosten ylläpitämän vesihuollon piiriin. Muutos omien vesilähteiden käytöstä yhteiskunnan vesihuollon käyttäjäksi on tapahtunut viimeisen reilun 20 vuoden aikana. Samaan aikaan vesihuoltolaitosten toiminta on kehittynyt kunnallisista laitoksista liikelaitoksiksi.

Elintarviketeollisuus käyttää yhteensä yli 16 miljoonaa kuutiota talousvettä vuosittain. Tämä on noin kolme kertaa enemmän kuin Suomen väestön juomaveden teoreettinen tarve (5,3 miljoonaa henkilöä x 2,5 litraa x 365 päivää = noin 4,8 miljoonaa m³ /v).

Elintarvikelainsäädännön vaatimukset huomioitava

Elintarvikelainsäädäntö edellyttää lähtökohtaisesti, että elintarviketeollisuudessa myös muun kuin tuotteeseen jäävän veden tulee täyttää talousveden laatuvaatimukset. Tämä kaikki jää usein ottamatta huomioon laskettaessa vain vesihuoltolain piiriin kuuluvan asutuksen juomavesi ja elintarvikekäytössä tarvittavan talousveden määrää.

Talousveden valtakunnallisesta vuosivolyymista juomavetenä ja elintarvikkeiden valmistuksessa kotitalouksissa ja elintarvikeyrityksissä yhteensä käytetty talousvesi (arviolta noin 21 miljoonaa m³/v) on vain muutama prosentti talousveden kokonaisvolyymistä, mutta merkittävä väestön hyvinvoinnin ja elintarviketurvallisuuden kannalta.

***************************

Poimintoja talousvettä ohjaavista säädöksistä

Euroopan neuvoston direktiivi 83/98/EY on otsikoitu suomeksi direktiivi ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta ja siihen on sisällytetty myös elintarviketeollisuudessa käytettävä vesi. Tästä direktiivistä käytetään puhekielessä usein tahattomastikin nimeä ”juomavesidirektiivi”, joka suotta rajaa elintarvikekäytön soveltamisalueen ulkopuolelle. Direktiivin mukaan talousveden laadun on oltava vaatimusten mukaisia siinä kohdassa, jossa sitä otetaan hanoista tai käytetään elintarvikkeita tuottavassa yrityksessä.

Kansallinen MMM:n vesihuoltolaki 119/2001 viittaa talousveden määritelmissä STM:n terveydensuojelulakiin (763/1994), joka määrittelee talousveden seuraavasti: – kaikkea vettä, joka on tarkoitettu juomavedeksi, ruoan valmistukseen tai muihin kotitaloustarkoituksiin – kaikkea vettä, jota elintarvikealan yrityksissä käytetään elintarvikkeiden valmistukseen, jalostukseen, säilytykseen ja markkinoille saattamiseen (lisäys tehty 19.5.2000/441)

Em. säädösten mukaan voidaan tulkita, että veden elintarvikekäyttö ja elintarvikealan yrityksien tulisi kuulua vesihuoltolain piiriin.

Muut teemajutut samasta lehdestä :