KE 3/2010, s. 18 Seutuyhteistyö yhdenmukaistaa elintarvikevalvonnan toimintatapoja

Ympäristöterveyspäällikkö Outi Lepistön mukaan seutuyhteistyö yhdenmukaistaa elintarvikevalvonnan toimintamalleja ja mahdollistaa erikoistumisen työyksikön sisällä. Hän johtaa Pirtevan ympäristöterveydenhuoltoa, johon kuuluvat isäntäkunta Pirkkalan lisäksi Hämeenkyrö, Lempäälä, Vesilahti, Nokia, Ylöjärvi ja Kuru.

Seutuyhteistyön haittapuolena ovat kasvaneet välimatkat ja hankaloitunut päivittäinen yhteistyö kuntien kanssa. Pirtevassa pidetäänkin säännöllisin väliajoin mm. yhteistyöpalavereja, joihin kutsutaan eri kohderyhmien edustajia kertomaan näkemyksiään ja toiveitaan valvonnasta.

Pirtevan asukaspohja on tällä hetkellä 115 000, mutta alue saattaa laajentua uusien kuntaliitosten myötä jo lähiaikoina.
– Lisäksi teemme tiivistä yhteistyötä koko Tampereen kaupunkiseudun alueella, Outi Lepistö kertoo.

Työt Pirtevassa on jaettu, ja työskentely tapahtuu kolmessa laaturyhmässä: elintarvikevalvonnan, terveydensuojeluvalvonnan ja eläinlääkintähuollon laaturyhmässä. Jokaisella ryhmällä on vetäjä, joka koordinoi ryhmän toimintaa. Lisäksi jokaisella työntekijällä on ryhmän sisällä oma vastuualue.

– Tällä hetkellä työskennellään työpareittain. Esimerkiksi elintarvikevalvonnan tarkastajat muodostavat suurtalous-, tarjoilupaikka- ja myymälätyöparit. Vuodenvaihteessa yksikössä aloittanut valvontaeläinlääkäri tekee myös elintarvikevalvontaa, käytännössä ensisaapumis-, laitos- ja maidontuotantotilojen hygieniavalvontaa eläinsuojelu- ja eläintautivalvonnan lisäksi, Lepistö tarkentaa.

Seutuyksikkö on tuonut työhön ryhtiä

Outi Lepistön mukaan seutuyhteistyö on tuonut toimintaan ryhtiä ja laatua, ja yhdenmukaisuus ja ammattitaito ovat lisääntyneet erikoistumisen ja laatujärjestelmän myötä.

– Tällä hetkellä olemme luomassa toimintaan määrä- ja laatutavoitteita esimerkiksi tarkastuksiin ja käsittelyaikoihin. Määrätavoitteena on 3–5 tarkastusta viikossa per henkilö. Laatutavoitteet on määritelty laatujärjestelmässä kohdetyypeittäin. Muun muassa ilmoitusten ja hakemusten käsittelylle tulee maksimiaikaraja, jossa asia tulee olla käsitelty tai tarkastus tehty. Pyrimme muutenkin kehittämään toimintaa ja lisäämään mm. riskinarvioinnin osuutta koko ajan. Työn alla on myös eläinlääkintähuollon uudistus, jossa tavoitteena on lisätä seudullisuutta kunnaneläinlääkäreiden työskentelyssä, Outi Lepistö täsmentää.
Hänen oma työnsä koostuu pääasiassa hallinnollisista sekä johto- ja esimiestehtävistä. Aika kuluu paljon myös seudullisissa toimielimissä ja työryhmissä työskentelyyn.

– Pyrin kuitenkin tekemään edelleen käytännön valvontaa. Työnkuvaani kuuluukin liha- ja kala-alan laitosten valvontaa. Päätöksenteko meillä on delegoitu viranhaltijoille, mutta hallinnollisten pakkokeinojen ollessa kyseessä osallistun käsittelyyn heti alusta alkaen.

Pirtevan toimintaan on varattu tälle vuodelle noin 1,2 miljoonaa euroa, ja työntekijöitä on tällä hetkellä 21: 12 terveystarkastajia, viisi kunnaneläinlääkäriä, pieneläinavustaja, valvontaeläinlääkäri, palvelusihteeri ja ympäristöterveyspäällikkö. Pirtevan asiakasrekisterissä on noin 7 500 kohdetta, joista hieman yli puolet on elintarvikevalvonnan kohteita. Valvottavien määrä kuitenkin kasvaa kokoa ajan, kun uusia kohteita tulee hyväksymismenettelyn piiriin.

Maksut kattavat 10–25 % kokonaiskustannuksista

Outi Lepistö on tutkinut ympäristöterveydenhuollon maksullisuutta, toteutumista ja vaikutuksia valvontaan ¹ Viime vuonna valmistuneen tutkimuksen mukaan Suomessa oli vuoden 2009 alussa 135 valvontayksikköä. Määrä on vähentynyt mm. kuntaliitosten myötä, mutta yksiköitä on edelleen yli sata. Tavoitteena on, että vuonna 2013 yksiköitä olisi enää 50–85.

Tutkimuksen mukaan kuntien perimät valvontamaksut vaihtelevat paljon, vaikka maksuperusteet ovat periaatteessa joka kunnassa samat.
– Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että taksoja ei ole kaikissa kunnissa määritelty kattamaan todellisia kustannuksia. Joissakin kunnissa taksa on voimassa, mutta sitä ei kaikilta osin sovelleta tai sen tulkinta on erilaista, Outi Lepistö arvioi.

Kunnallisten maksujen suhdetta yritysten omavalvonnan kustannuksiin ei ole selvitetty, mutta niillä on yhteys toisiinsa.
– Omavalvonnan toimivuudella on melko suuri painoarvo riskinarvioinnissa ainakin Pirtevassa, mikä taas määrittelee valvonnan tiheyden ja maksujen määrän. Myös omavalvontasuunnitelman toimimattomuudesta johtuvat uusintatarkastukset ja toimenpiteet maksavat erikseen, Lepistö kertoo.

Lisäksi omavalvonnan kustannuksiin vaikuttavat esimerkiksi näytteenoton osalta lainsäädännön tulkinnat ja asetetut vaatimukset, jotka joissakin tapauksissa poikkeavat toisistaan kuntien välillä. Myös riskinarviointi vaikuttaa omavalvonnan ja valvonnan kustannuksiin.
– Tutkimuksen mukaan suurimmassa osassa yksiköitä valvontamaksut ovat 10–25 prosenttia kokonaiskustannuksista. Pirtevassa maksutuottoja kertyy noin 150 000 euroa vuodessa, eli niillä katetaan hieman yli kymmenen prosenttia kokonaiskustannuksista.

Elintarvikevalvonta yhtenäiseksi koko maassa

Elintarvikevalvonta on muuttumassa koko maassa riskiperusteiseksi. Pirtevassa valvonta perustuu jo nyt pitkälle riskinarviointiin, mutta lainsäädännön muutokset tulevat vaikuttamaan seutuyksikön työhön: ennakkovalvottavien eli hyväksyttävien ja ilmoitettavien kohteiden määrä pienenee huomattavastikin.

– Toisaalta on odotettavissa, että valvonnan kuormitus ei vähene, koska lainsäädännön vaatimusten toteutuminen kohteissa jää kuitenkin valvonnan piiriin. Tällä hetkellä omavalvontasuunnitelmien tarkastaminen ja hyväksyminen kuormittaa tarkastajia melko lailla, joten omavalvontasuunnitelmien hyväksynnän poistaminen vapauttaisi resursseja muuhun valvontaan, Outi Lepistö arvioi.
Hänen mielestään riskinarvioinnin perusteet ja ohjeistus on hyvä saada yhtenäisiksi ja tasapuolisiksi koko maassa. Esimerkiksi pikaruokaketjuissa saattaa olla eri puolilla maata kymmeniä samalla konseptilla toimivia ravintoloita, joiden valvonta on ollut paikkakuntakohtaista.

– Erilaisten ketjujen valvonta ja maksut tulisi yhtenäistää esimerkiksi siirtämällä näiden hyväksyntä vain yhden tahon hoidettavaksi. Riskiluokitukseen tarvittaisiin selkeä, valtakunnallisesti yhtenäinen “sapluuna”, joka kuitenkin olisi riittävän yksinkertainen perusvalvontakäynnin yhteydessä toteutettavaksi, Outi Lepistö perää.

Hallintotyöt kuriin, ihmiset kentälle

Kuntien ympäristöterveydenhuollossa eletään arkipäivän pulmien kanssa koko ajan. Esimerkiksi Pirtevassa talousvesi aiheuttaa jatkuvasti suurempia ja pienempiä häiriötilanteita.

– Toisaalta on hyväkin, että näitä “pakollisia harjoituksia” tulee aika ajoin, jolloin valmiustoiminta ja varautuminen erityistilanteisiin pysyvät ajan tasalla. Muuten suurimmat haasteet liittyvät oman toiminnan kehittämiseen ja mm. työajan käytön priorisointiin niin, että alati lisääntyvä hallinnollinen osuus ei vie liikaa aikaa perustehtävän eli käytännön valvonnan hoitamiselta, Lepistö sanoo.

Hän pitää huolestuttavana Pirtevan henkilöstöltä hiljattain saatua kyselypalautetta: tarkastajilla kuluu eniten työaikaa toimistotöihin ja arkistointiin!
– Tähän toivoisi kiinnitettävän huomiota myös keskushallinnon taholta, jotta kaikkinainen arkistointi, seuranta ja raportointi saataisiin pidettyä mahdollisimman joustavana.

Pirjo Huhtakangas

¹ Ympäristöterveydenhuollon maksullisuus – toteutuminen ja vaikutukset ympäristöterveydenhuollon valvontaan.

Muut teemajutut samasta lehdestä :