18 Lastenruokien raaka-aineet valitaan huolella

EU:n lastenruokadirektiivi kiristi lastenruokien torjunta-ainejäämävaatimuksia heinäkuussa 2002. Nestlén Turun lastenruokatehtaan tuotannossa tiukentuneet vaatimukset otettiin huomioon jo kesäkuussa 2001.
— Lastenruokien turvallisuuskerroin on monien kasvinsuojeluainejäämien osalta satakertainen muuhun ruoantuotantoon verrattuna: niissä ei saa olla havaittavia määriä torjunta-aineita tai niiden hajoamistuotteita, raaka-aineasiantuntija Jussi Hautala kiteyttää.

Eri puolilla maailmaa on käytössä yli 800 torjunta-aineiden tehoainetta. Euroopankin rekistereissä on vielä noin 700 tehoainetta, mutta niiden määrä supistuu noin 450:een 1.7.2003 mennessä. Uusien EU-vaatimusten mukaan lastenruoissa jäämien yläraja on 10 mikrogrammaa/kg (10 ppb). Määrä on todella pieni: suhteessa sama kuin yksi senttimetri tuhannesta kilometristä.
— Yksi gramma kasvinsuojeluainetta voi pilata sata tonnia raaka-ainetta, Jussi Hautala täsmentää.
Nestlén Turun tehtaan lastenruokien raaka-aineet analysoidaan ennen käyttöä ja niiden alkuperä pitää olla tiedossa. Usein alkuperä tiedetään viljelijätasolle saakka, mutta ainakin viljelijäryhmätasolle asti. Raaka-aineiden torjunta-ainetaso pitää olla alle 10 ppb tai nolla.
Tuolla tarkkuudella tutkitaan noin 400 torjunta-aineiden tehoainetta ja metaboliittia, mutta muistakaan laatuvaatimuksista ei voi tinkiä, kuten mausta, väristä ja pH-arvosta. Nestlén käyttämät lastenruokien raaka-aineet analysoidaan omassa laboratoriossa Saksassa ja kolmessa huolellisesti valitussa yhteistyölaboratoriossa.

Raaka-aineet jäljitetään pellolta purkkiin

Nestlén Turun tehdas hankkii suomalaisilta sopimusviljelijöiltä kaikki ne raaka-aineet, jotka on järkevä kasvattaa ja esikäsitellä täällä lastenruokatuotantoa varten. Muut raaka-aineet tulevat sopimusviljelmiltä muualta Euroopasta tai kauempaa. Kasvisperäiset raaka-aineet tulevat Vaasa-Tampere-Helsinki-akselin länsipuolelta, ja yli puolet raaka-aineiden kokonaismäärästä ostetaan Suomesta.
Raaka-ainehankinnan riskipisteitä ovat viljelytoimenpiteet, varastointi, kuljetukset ja prosessointi. Lastenruokaraaka-aineet pitää viljellä, varastoida ja kuljettaa erillään muusta raaka-aineesta.
— Koko ketjun täytyy pitää. Siksi on tärkeää tietää esimerkiksi se, millaisiin viljasiiloihin lastenruokien raaka-aine varastoidaan ja mitä muuta varastossa tehdään. Siellä ei esimerkiksi saa käsitellä torjunta-aineita eikä säilyttää torjuntavälineitä, Hautala tähdentää.
Sopimustilojen viljelyperiaatteisiin kuuluvat kasvinsuojelutarpeiden minimointi, viljelykierto, hyvä siemenhuolto, hyvä viljelykäytäntö ja tasapainoinen lannoitus. Viljelijöitä koulutetaan tasapainoisten kasvinsuojeluohjeiden pohjalta. Lisäksi on omia lastenruokatuotantoon liittyviä ohjeita ja rajoituksia.
Viljelijät kirjaavat tiedot ja toimittavat ne tehtaalle: mm. mitä kasvinsuojelutoimenpiteitä on tehty, millä aineella, millaisissa sääolosuhteissa, milloin ja mikä oli tulos.
Monien vaatimusten vuoksi joistakin raaka-aineista voi olla ajoittain puutetta, raaka-ainevalikoima on supistunut jonkin verran, resepteihin on tehty muutoksia, ja hintapaineet ovat kasvaneet. Moni raaka-ainetoimittaja on vaihtunut.

Lastenruoat puhtaita ja säilöntäaineettomia

Laadunvarmistuspäällikkö Lea Miettinen tähdentää, että lastenruoat valmistetaan korkeat laatuvaatimukset täyttävistä raaka-aineista. Lastenruokiin ei lisätä säilöntäaineita, vaan niiden säilyvyys perustuu lämpökäsittelyyn. Ne pakataan tuoteturvallisuuden vuoksi uusiin lasitölkkeihin. Täydet, ilmatiiviisti suljetut purkit lämpökäsitellään ennen etiketöintiä. Raaka-aineet ovat valmiiksi esikäsiteltyjä, esim. valtaosa kasviksista hankitaan pakasteina. Näin vältetään mullan joutuminen tehtaalle. Laadunvarmistuksessa tarkkaillaan mm. ulkonäköä, makua, painoa, ja pH-arvoa.
— Kuluttajapakkauksissa kannet ilmaisevat, onko pakkaus tiivis. Avattaessa ilmatiiviistä pakkauksesta kuuluu klik-ääni, ja tölkeissä on turvasinetti. Etiketeissä on tarkat tuoteselosteet, ravintosisällöt sekä käyttö- ja säilytysohjeet, Lea Miettinen listaa.
Myös allergia-asiat otetaan kattavasti huomioon lastenruokien valmistuksessa. Raaka-aineista mm. maitojauheet ja vilja käsitellään omissa huoneissaan.
Linjahenkilökunta hoitaa osan laadunvarmistuksesta. Tehtaalla on sovittu tarkkaan, mitä mitataan missäkin kohdassa tuotantolinjaa. Näistä tärkeimmät, tuoteturvallisuuden kannalta ns. kriittiset valvontapisteet, on merkitty keltapunaisella kolmiolla.
— Laatua valvotaan mm. varmistamalla, että purkin vakuumi on kunnossa, tyhjä tölkki on ehjä, tarkkailulaitteet ovat kunnossa, lämpökäsittely toimii moitteettomasti, oikea etiketti menee oikeaan tölkkiin ja ettei lastenruokapurkissa ole metallia tai muita sinne kuulumattomia esineitä.

Kulttuurierot näkyvät myös lastenruoissa

Tuotekehittäjä Riitta Roos sanoo, ettei lastenruokien prosessoinnissa ole merkittävää eroa muihin täyssäilykkeisiin verrattuna, mutta pienten vauvojen ruoka on hienojakoista. Viiden kuukauden ikäisille tehdään hieman karkeampaa ruokaa, kahdeksan kuukautisille tehdystä ruoasta löytyy jo palasia ja vuoden ikäisten ruoista isompia paloja.
— Kahdeksan kuukauden ja vuoden ikäisten ruoissa alkavat paikalliset ruokakulttuurierot näkyä. Esimerkiksi Suomessa käytetään suolaa vasta vuoden ikäisten ruoissa, Ruotsissa jo viiden kuukauden ikäisten aterioissa. Ruotsiin ja Tanskaan menevissä lastenruoissa on enenevässä määrin yhteisiä reseptejä, Riitta Roos kertoo.
Lasten valmiissa aterioissa kokonaisproteiinipitoisuuden alaraja on 0,7 g/100 kilojoulea. Jos lastenruoan nimessä mainitaan jokin perinteinen proteiinin lähde (liha/kala), on laissa määritelty minimiraja ko. raaka-aineen pitoisuudelle ja siitä saatavalle proteiinimäärälle. Rasvapitoisuus ei saa ylittää 1,1 g/100 kilojoulea.

Pirjo Huhtakangas ********

Tuotanto kolminkertaistui nopeasti

Nestlén lastenruokatehdas Turussa on puhtaasti tuotannollinen yksikkö, jonka valmistuotevaraston kautta kulkee valtaosa Suomen Nestlén tavaravirrasta. Vuodesta 2000 lähtien tehtaassa on tehty vain lasten purkkiruokia. Vuonna 1999 tehtaassa tuotettiin vajaa 40 eri tuotetta yhdessä vuorossa viitenä päivänä viikossa. Vuonna 2000 tehtiin kahdessa vuorossa yli 200 tuotetta. Vuonna 2001 tuotanto kolminkertaistui, ja tehtaassa siirryttiin kolmivuorotyöhön.
— Oli iso ruljanssi nostaa tuotantomäärä vuodesta 1999 vuoteen 2002 kolminkertaiseksi. Reseptien määrä on noussut 39:stä 112:een, materiaalinimikkeiden määrä 130:stä 400:ään ja tuotenimikkeiden määrä 58:stä 269:ään, Jussi Hautala toteaa.
Tehtaan tuotannosta 60 prosenttia myydään Suomessa, jossa käytetään suhteellisesti eniten lastenruokia maailmassa. Lastenruokia tehdään Suomen lisäksi muihin Pohjoismaihin, Venäjälle, Baltian maihin sekä entisiin SEV-maihin. Ruotsiin tuotannosta menee neljännes ja Venäjälle 8%. Nestlén valmistamien lastenruokien markkinaosuudet ovat suuria kaikissa Pohjoismaissa.
Tehtaassa työskentelee alle sata työntekijää: 70 tuotannossa, 15 lähettämössä ja kymmenen muissa tehtävissä. Tehtaan tuotanto on arvoltaan noin 35 miljoonaa euroa (noin 10 000 tonnia) vuodessa. Tehtaan tuotannosta 51 % on liha- ja kasvispohjaisia, 41% hedelmäpohjaisia ja 8 % kasvispohjaisia (ei lihaa eikä kalaa) lastenruokia.

**********

Suomessa syödään eniten teollisia lastenruokia

Lastenruoat ovat Suomen Nestlén suurin tuoteryhmä. Vuonna 2001 lastenruokien osuus liikevaihdosta oli 42 % ja viime vuonna 39 %. Lisäksi lastenruokien vienti toi 14 prosenttia yrityksen liikevaihdosta.
Nestlé on lastenruokien markkinajohtaja Suomessa runsaan 40 %:n markkinaosuudella. Lastenruokamarkkinoiden arvo on Suomessa noin 53 miljoonaa euroa. Yhteensä lastenruokia myydään yhdeksän miljoonaa kiloa vuodessa.
Lastenruokiin kuuluvat äidinmaidonkorvikkeet, vellit, puurot ja tölkkiruoat. Eniten Suomessa syödään tölkkiruokia, joiden osuus koko lastenruokamarkkinoista on lähes 55 prosenttia.
Suomen lastenruokamarkkinat ovat tähän asti olleet vielä lievästi kasvussa, vaikka syntyvyys on ollut viimeisen kymmenen vuoden ajan laskussa. Viime kuukausina markkinat ovat olleet pysähdyksissä huonojen syntyvyyslukujen vuoksi.
Nestlén lastenruokia myydään eri puolilla maailmaa hyvin monessa eri maassa. Ruokien sisällöistä löytyy maakohtaisia eroja jopa eri Pohjoismaiden välillä. Jokaisessa maassa noudatetaan maakohtaisia suosituksia ja otetaan huomioon maakohtaiset makutottumukset. Tanskassa myydään lastenruokapurkissa öllebrödiä, joka on veteen liuotettua, keitettyä ja sokerilla maustettua ruisleipää, Suomessa on perinteinen karjalanpaisti.
Ravitsemussuositukset eroavat jonkin verran maittain ja myös lakipykälissä löytyy erilaisia tulkintoja. Nämä vaikuttavat myös tölkkiruokien eroihin. Suomessa ei alle vuoden ikäisten lasten ruokiin lisätä lainkaan suolaa. Sen sijaan jo Ruotsissa suolaa lisätään viiden, Norjassa kuuden ja Tanskassa kahdeksan kuukauden ikäisten lasten ruokiin.
Hunajaa voidaan Etelä- ja Keski-Euroopassa tarjota alle vuoden ikäisille lapsille, mutta Pohjoismaissa sitä annetaan vasta yli 1-vuotiaille. Pinaattia suositellaan Suomessa vasta yli 1-vuotiaille, mutta monissa Etelä- ja Keski-Euroopan maissa sitä on lisätty jo alle vuoden ikäisten lasten ruokiin.
Myös lastenruokien myynti eroaa maittain. Suomessa syödään teollisia lastenruokia eniten koko maailmassa. Tämä näkyy myös monipuolisena valikoimana lastenruokahyllyillä.
Yrityksellä on lastenruokatehdas Suomessa, Norjassa, Belgiassa, Espanjassa ja Portugalissa ja kaksi tehdasta sekä Saksassa että Ranskassa.