KE 4/2010, s. 16 Suomen elintarvikevienti haparoi, Ruotsi vahvassa kasvussa

Ruotsi vie maatalous- ja elintarviketuotteita yli viidellä miljardilla eurolla vuodessa, Suomi vain 1,3 miljardilla. EU:hun liittymisen jälkeen Suomi on yli tuplannut vientinsä, Ruotsi viisinkertaistanut omansa.

Ruotsalaisilla on IKEAnsa, joka myy halpojen kiinalaisten huonekalujen ohessa myös lihapullia ja puolukkahilloa. Jos Ikea olisi suomalainen, se olisi selkeästi suurin elintarvikkeiden vientiyritys ja vastaisi puolesta Suomen elintarvikeviennistä. No, IKEAn ruokapöytien nimet ovat sentään suomalaisia.

Miten saada suomalaisia ruokia ulkomaisille ruokapöydille? Ruotsi on onnistunut johdonmukaisella strategialla, jos on uskomista ruotsalaisiin virkamiehiin. IKEAn yli 250 ruokien showroomia tuskin selittää kaikkea menestystä. Kaukaisiin maihin ei myydä merkittäviä määriä elintarvikkeita, vaikka niissä IKEA olisikin.

Puolet ruotsalaisista elintarvikkeista päätyy Tanskaan, Suomeen, Norjaan, Saksaan ja Ranskaan. Suomalaisista ruuista puolet matkustaa Venäjälle, Ruotsiin ja Viroon. Seuraavaksi suurimmat suomalaisen ruuan ostajat ovat Saksa, USA ja Norja.
Ruotsalaiset panostavat brändeihin

Ruotsalaiset panostavat brändeihin

Ruotsalaiset ovat panostaneet jo kauan brändeihin, suomalaiset Venäjään. IKEA on auttanut Ruotsin huonekalukauppaa ja samalla viennin nousua 1,5 miljardilla eurolla, kun suomalaiset huonekalut myyvät lähinnä Ruotsissa ja Venäjällä vain 242 miljoonan euron arvosta. ELY-keskusten koostamassa raportissa syyksi luetellaan heikko markkinointi, myynti ja tuotekehitys. Silti Suomessa on montakin kuuluisaa huonekalusuunnittelijaa, joiden töitä löytyy MOMAstakin.

IKEA teettää tuotteitaan halvoissa Aasian maissa. Sen kaupat muistuttavat enemmän teemapuistoja kuin perinteisiä sohvahalleja. Mitenköhän Eero Aarnion pallotuoli menisi kaupaksi, jos niitä teetettäisiin Kiinassa, valvottaisiin tarkasti laatua ja myytäisiin 2000 euroa/kpl? Nyt kiinalaisia kopioita myydään maailmalla 500–1000 euron kappalehintaan, kun alkuperäinen maksaa 5000 euroa.

Amerikkalaiset huonekaluvalmistajat käärivät jättivoittoja teettämällä yhä enemmän huonekaluja Kiinassa, mutta myyvät niitä samalla hinnalla kuin ennenkin. Joidenkin selvitysten mukaan esimerkiksi muotivaatteen hinnasta vain 15 % jää Kiinaan.

Elintarvikkeissa tarina on toinen. Kiina vie jonkun verran, mutta myös tuo elintarvikkeita. Kuluttajat ympäri maailmaa ovat huolestuneina seuranneet, kuinka joka vuosi monta kiinalaista elintarviketuotetta, lasten lelua ja jopa hammastahnaa osoittautuu tappavan myrkylliseksi.

Kiinassa ei voi koskaan luottaa laatuun. Ensimmäinen erä saattaa olla hyvä ja toinen taas syötäväksi kelpaamaton. Eikö tässä ole suomalaisen elintarvikkeen mahdollisuus? Kiinalaiset ja muutkin aasialaiset tietävät, että suomalaiset elintarvikkeet ovat puhtaita, turvallisia ja tasalaatuisia. He myös tietävät, että kiinalaiset eivät sitä välttämättä ole.

Suomi kehittää, muut myyvät

Suomalainen elintarviketeollisuus on onnistunut hyvin tuotekehityksessä. Missään muualla ei ole niin montaa innovatiivista terveysvaikutteista elintarviketta. Lisensioitu valmistusaine tai tuotantotapa on siinäkin mielessä hyvä, että kumppaniyritys vieraassa maassa tekee itse tuotteen, joka myy.

Lisensiointikaupassa rahaa ei kuitenkaan liiku niin paljoa kuin vaikkapa myymällä sillipurkkeja, mutta eipä tarvitse käydä kalassakaan. Tilastoissa lisensioidut keksinnöt eivät juuri näy, mutta sillipurkit kylläkin. Ruotsalaisten salaisuus on myynnin ja markkinoinnin osaamisessa. Ruotsalaiset ovat jo vuosia myyneet ”Svea-silliä” USA:ssa. Purkissa lukee pienellä ”made in Finland”.

Maailman suurimmat kalastusvaltiot ovat Kiina, Peru ja Indonesia. Euroopan suurin, Norja, on sijalla 11. Peru puristaa pikkukaloista (anjovis ja sardiini) öljyn, joka myydään Norjaan ja Hollantiin ja edelleen Norjan Möllerin kalanmaksaöljytehtaan tapaisille toimijoille. Muu kala kuivataan ja myydään lähinnä norjalaisille lohenkasvattamoille kalanrehuksi. Lohenkasvattamoiden kala matkaa suuriin maihin kuten Yhdysvaltoihin, Japaniin tai Ruotsiin, josta se lähtee ympäri maailman pienempiin maihin.

Vaikka Absolut-vodka on suuri ruotsalaistuote, vuoden 2009 todellinen menestys oli norjalainen kala. Ruotsi ostaa Norjasta lohet, leikkaa ja pakkaa uudestaan. Finnairin yksi suurimmista rahtiartikkeleista Aasiaan on norjalainen lohi. Hollanti ei ole koskaan ollut mikään valtava maatalousmaa. Etelä-Amerikan hedelmät ja vihannekset vaan laivataan ensin Rotterdamiin, josta ne jaetaan kuten ruusutkin ympäri Eurooppaa.

Kehitysmaasuhteet hyötykäyttöön

Suomella on hyvät suhteet moniin kehitysmaihin. Esimerkiksi Perussa Suomella on suurlähetystö, joka hoitaa muiden Pohjoismaiden ja Viron viisumiasiat. Samassa talossa toimii Austral-yritys, jolla on 37 kalastuslaivaa Perussa.

Austral on osa norjalaista Austevoll Seafood AS -yritystä. Austevoll toimii Perun lisäksi Chilessä (7 laivaa) ja Norjassa (2 laivaa). Austevoll ostaa Perusta kalaöljyä, kalajauhoa ja pakkaa tonnikalaa. Austevoll ja sen pääomistaja Laco As kasvattavat lohta Norjassa kalajauhon avulla. Pörssilistatun Austevollin nettomyynti oli 1,43 mrd € vuonna 2009. Jos Austevoll olisi suomalainen yritys, se olisi maan kolmanneksi suurin elintarvikealan yritys HK:n ja Valion jälkeen. Austevoll on kasvanut nopeasti koko 2000-luvun pörssirahalla ja yritysostoilla.

Maailman kalaöljy tulee pääosin neljältä suurimmalta kalastusalueelta: Hokkaido, New Foundland, Pohjanmeri ja Peru. Japani, Korea ja Kiina ostavat vehnän viljelysmaata Aasiasta tai Afrikasta samalla tavalla kuin Norja kalaa Etelä-Amerikasta ja Hollanti ruusuja.

Samat Aasian maat ostavat toki kaivoksia, öljy- ja maakaasukenttiä sekä sijoittavat rahaa kehitysmaihin odottaen niistä uusia markkinoita. Hollanti on ollut logistiikan mestari Euroopassa. Suomella on hyvät suhteet yhteen maailman suurimmista valtioista: Venäjään.

Suomi on luotettu kumppani Aasiassa, kuten Kiinassa ja Intiassa. Ei ole mitään syytä epäillä, etteivätkö muut suurvallat, Brasilia ja Yhdysvallat, luottaisi suomalaiseen vähintään yhtä hyvin kuin ruotsalaiseen. Vai pitäisikö meidän tehdä yhteistyötä? Suomalaiset tekevät, ja ruotsalaiset myyvät.

Ari Virtanen
vientikeskuksen johtaja
Finpro Soul

*****************************

Myydäänkö joukko koneita vai ratkaisu?

Suomessa on erinomaista koneiden suunnittelua ja rakennusta. Voimalaitokset, paperikoneet ja nosturit ovat maailman huippua. Metalliteollisuuden ja elektroniikkateollisuuden tuotteet ovat selkeästi suurin vientiartikkeli kaukaisiinkin maihin kuten Etelä-Koreaan ja Singaporeen.

Elintarviketeollisuuden koneet ovat osoittautuneet erinomaisiksi Suomessa ja lähialueilla. Kauempana harvoin tunnetaan suomalaisia laitteita. Ruotsista lähtöisin oleva Tetra Laval uudisti hygieenisen pakkaamisen ja on kasvanut tällä osaamisellaan ja yritysostoillaan maailmalaajuiseksi suuryritykseksi.

Suomessakin on mahdollisuudet samaan. Pekka Herlin kasvatti Koneesta maailmanluokan tekijän. Kasvu tarpeeksi suureksi ja tärkeäksi voi tapahtua yritysostoilla tai yhteistyöllä. Yritysostoissa pitää olla hyvä ystävä pankissa, yhteistyössä kumppanina.

Monessa maassa taistellaan paremman ja turvallisemman ruuan puolesta. Suomalainen ruokaturvallisuus on taas hyvällä tasolla, jopa niin hyvällä, ettei Suomessa ole ollut suurempaa syytä siirtyä luomutuotteisiin. Maailmalla tilanne on toinen. Varakkaammat kuluttajat ovat valmiita maksamaan enemmän tuotteista, jotka ovat takuulla turvallisia.

Suomessa kannattaa suhtautua skeptisesti kiinalaisiin mansikoihin ja tehdä elintarviketurvallisuudesta myytävä tuote. Tehdään kiinalaisista mansikoista turvallisia, ennen kuin on liian myöhäistä. Koska kiinalainen ei maksa aineettomasta eli osaamisesta ja koulutuksesta, myydään koneita. Koneiden mukana tulee toki koulutus, softa ja ratkaisu ongelmaan.

Tämä ratkaisu voidaan tuotteistaa. Asiakkaan ei tarvitse tietää, että ratkaisuun tarvittiin 20 yritystä. Annetaan ratkaisulle nimi, joka leimataan koneiden kylkeen ja miksei myös mansikkalaatikon kylkeen: Safety Strawberry.

Muut teemajutut samasta lehdestä :