12 Miksi suomalaiset lihovat?

Suomalaisten lihavuus on yleistynyt kahden edellisen vuosikymmenen aikana. Tällä hetkellä lähes 70 % miehistä ja yli puolet naisista lasketaan vähintään lievästi lihaviksi. Suomalaiset eivät taistele tukevoitumista vastaan yksin, vaan on arvioitu, että maailmassa on yli miljardi lihavaa ihmistä. Myös kulttuureissa, joissa perinteisesti ollaan oltu hoikkia, ovat painokäyrät kääntyneet nousuun.

Äskettäin julkaistu WHO:n ravintoa ja kroonisten tautien ehkäisyä koskeva raportti pitää tärkeänä painopistealueena lihavuuden ehkäisyä maailmassa. Paino saisi nousta aikuisiässä korkeintaan viisi kiloa!
Lihavuus ei jakaudu väestössä tasaisesti, vaan on yleisempää alimmassa sosiaaliluokassa. Muita riskiryhmiä ovat odottavat äidit, nuoret perheet, liikapainoisten vanhempien lapset, paljon alkoholia käyttävät nuoret miehet, tupakoinnin lopettaneet ja vähän liikkuvat henkilöt.
Nykyisessä yltäkylläisyydessä on vaikea pysyä normaalipainoisena ilman tietoista ponnistelua. Avainasemassa ovat monipuolinen, pääosin kasviksiin, hedelmiin, marjoihin, täysjyväviljaan, vähärasvaisiin maito- ja lihavalmisteisiin perustuva ruokavalio, kohtuullisuus ruoka-annoksissa ja alkoholin käytössä sekä liikunnallinen elämäntapa.

Ruokavaliossa parantamisen varaa

Finravinto 2002 -tutkimus osoitti, että myönteinen kehitys suomalaisten ravintotottumuksissa on pysähtynyt. Erityisesti nuorten keskuudessa virvoitusjuomien ja makeisten kulutus on kasvanut. Kovan rasvan käyttö on ennallaan, eikä pehmeiden rasvojen osuus ole kasvanut toivotulla tavalla. Viime vuosikymmenten hyvästä kehityksestä huolimatta kasvisten ja hedelmien kulutus on alle WHO:n suosituksen, joka on vähintään 400 g päivässä.
Elintarvikkeiden ja erityisesti erilaisten herkkujen tarjonta on lisääntynyt. Kiireinen elämäntyyli on lisännyt sokeri- ja rasvapitoisten välipalojen syöntiä. Kouluissa limsa- ja karkkiautomaatit kilpailevat kouluaterioiden kanssa.
Keskimäärin jo noin kolmannes päivittäisestä energiasta saadaan erilaisista välipaloista. Tuhannen euron kysymys kuulukin, miten saada elintarviketeollisuus, kauppa ja muut ruokahuollosta vastaavat kehittämään terveellisiä välipaloja ja saada suomalaiset syömään niitä?

Annos- ja pakkauskoot kohtuullisiksi

Kulutustottumuksissa tulisi kiinnittää huomiota myös syödyn ruoan määrään. Amerikkalaisten tutkimusten mukaan usein syötyjen elintarvikkeiden annoskoot ovat selvästi kasvaneet viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Esimerkiksi pikaruokaloiden annokset ovat kasvaneet 2—5-kertaisiksi alkuperäisistä annoksista. Ruokakauppojen neljän litran maito- ja täysmehukanisterit sekä kilon margariinipurkit ovat Yhdysvalloissa arkipäivää.
On myös havaittu, että jos ihmisille annostellaan isompi annos, hän helposti syö enemmän, kun jos annos olisi alunperin ollut pienempi. Joukkokanteiden pelko on jo pakottanut elintarviketeollisuuden Yhdysvalloissa harkitsemaan tarjottujen annos- ja pakkauskokojen pienentämistä samalla, kun tuotteista tehdään terveellisempiä.
Pakkauskoot ovat meillä Suomessakin viime aikoina kasvaneet. Meidät totutetaan huomaamatta isompiin ruokamääriin, jolloin myös kohtuullisen ja riittävän annoksen arvioiminen vaikeutuu. Paras tapa tottua pienempiin annoksiin olisi, jos tarjotut ruoat kotona ja kodin ulkopuolella olisivat jo valmiiksi hieman pienempiä.
Elintarviketeollisuus on kiitettävästi tuonut markkinoille ns. kevyttuotteita, joiden energiapitoisuus on vähintään 30 % vähemmän kuin vastaavassa normaalissa tuotteessa. Lihavuuden ehkäisyn kannalta ruokavaliosta kannattaakin vaihtaa kevyttuotteisiin kaikkein useimmin ruokavalioon kuuluvat ruoat kuten maito, jogurtti, juusto, leikkeet ja rasva.
Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että kevyttuotteisiin siirtyneet saivat usein aterioistaan yhtä paljon kaloreita kuin muutkin. Ihmisillä on taipumus syödä kevyttuotteita suurempia määriä verrattuna vastaaviin tavallisiin tuotteisiin. Esimerkiksi yhdestä viipaleesta 30-prosenttista juustoa saa energiaa noin 40 kcal. Jos tilalle valitseekin kaksi viipaletta 10-prosenttista juustoa, energiaa saadaan 50 kcal.
Elintarvikeviraston kampanja kehottaa ihmisiä lukemaan kevyttuotteiden ravintoarvomerkinnät huolella ja vertamaan niitä muihin tuotteisiin. Vaikka kevyttuotteiden energiamäärä on pienempi kuin vastaavien tavallisten tuotteiden, ne voivat sisältää enemmän energiaa kuin jokin muu luontaisesti kevyt elintarvike (esim. kevytmetvursti vs. kalkkunaleike). Kuluttajan on hyvä muistaa, että hyvä ruokavalio on monen tekijän summa: yksittäinen elintarvike ei tee ruokavaliosta hyvää tai huonoa.

Lisää arkiliikuntaa

Lihomisen taustalla on myös työ- ja arkiliikunnan väheneminen. Liikunta ei ole enää osa tavallista elämää, vaan sitä lähdetään erikseen harrastamaan. Suomalaisista vain noin neljännes harrastaa liikuntaa vähintään neljä kertaa viikossa puolen tunnin ajan. Uusimmat WHO:n terveyden edistämiseen tähtäävät liikuntasuositukset kehottavat liikkumaan vähintään tunnin päivässä.
Äskettäin julkaistussa 50 000 yhdysvaltalaista sairaanhoitajaa koskeneessa tutkimuksessa television katseluun käytetty aika liittyi suorassa suhteessa lihomiseen ja riskiin sairastua aikuisiän diabetekseen. Tulosten mukaan 30 % lihavuudesta ja 40% aikuistyypin diabeteksesta olisi ehkäistävissä, jos television katselua rajoitettaisiin alle 10 tuntiin viikossa ja sen sijaan lähdettäisiin kerran päivässä vähintään puolen tunnin reippaalle kävelylenkille.
Suomessa myös valtioneuvosto on tehnyt terveyttä edistävää liikuntaa koskevan periaatepäätöksen viime vuonna. Lähivuosina tullaan kiinnittämään huomiota erityisesti väestöryhmiin, jotka hyötyvät eniten liikunnan lisäämisestä: lapset, nuoret ja vanhukset.

Pienikin painonpudotus hyödyttää

Lihavuus on suurimpia kansanterveydellisiä ongelmiamme. Se tulee myös yhteiskunnalle kalliiksi. Tuoreessa valtion ravitsemusneuvottelukunnan toimintaohjelmassa kansallisten ravitsemussuositusten toteuttamiseksi lihavuuden ehkäisy on valittu yhdeksi keskeiseksi ravitsemuspolitiikan painoalueeksi.
Lihavuuden Käypä hoito -suositus muistuttaa, että jo 5—10 % painon pudotuksella saavutetaan merkittäviä terveyshyötyjä, kun osa lihavuuteen liittyneistä sairauksista (mm. aikuisiän diabetes, verenpainetauti, tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ja osa syövistä) jää kokonaan puhkeamatta tai jo puhjenneet sairaudet lievittyvät.
Suomalainen diabeteksen ehkäisytutkimus on äskettäin osoittanut, että elintapamuutoksilla on käytännössä merkitystä sairauksien ehkäisyssä. Tutkimus osoitti, että painonpudotuksella, parantamalla ruokavalion rasvan laatua, lisäämällä kuidun saantia ja liikuntaa voitiin aikuisiän diabeteksen ilmaantuvuus vähentää puoleen sairauden suhteen korkeariskisillä miehillä ja naisilla.

Satu Männistö
ETT, dosentti, Erikoistutkija
Kansanterveyslaitos
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan jäsen
Satu.mannisto (at) ktl.fi