KE 4/2010, s. 10 Huomisen ruoka – esitys kansalliseksi ruokastrategiaksi

Kesäkuun lopulla valmistui vuorineuvos Simo Palokankaan johtaman työryhmän esitys kansalliseksi ruokastrategiaksi.

Esityksen visio huomisen ruuasta on: Vuonna 2030 suomalaiset kuluttajat syövät maukasta, terveellistä, kestävästi tuotettua ja turvallista ruokaa. Kuluttajilla on kyky tehdä tietoisia valintoja. Kysyntään vastaa läpinäkyvä, osaava, joustava sekä kansainvälisesti kilpailukykyinen ruoka- ja palvelujärjestelmä. Alan kasvua ja kehitystä tukee hyvin koordinoitu korkean tason tutkimus- ja kehitystyö.

Visio on kyllä hyvin kunnianhimoton verrattuna vaikka Sitran ERA-ohjelman strategiatyöhön, jossa tavoitteena oli olla terveellisen ravitsemuksen mallimaa. Tai Elintarvikekehityksen osaamisklusterin visioon nähden, missä halutaan vaikuttaa merkittävästi siihen, että Suomi on vuonna 2013 Euroopan johtava terveellisen, terveyttä edistävän ja turvallisen ruuan tuottaja. Ehkä työryhmä on ottanut oppia edellisistä ja päättänyt pitää jalat tukevasti maan kamaralla.

Mieluummin ohjausta kuin veroja

Visiossa ei tuoda esille erityisesti elintarvikeviennin lisäystä, mutta kun tavoitteena on ruuantuotannon arvon kaksinkertaistaminen vuoteen 2030 mennessä, vaaditaan myös merkittävää viennin lisäämistä sekä tietysti tuonnin pitämistä järkevissä rajoissa. Ruuan jalostusarvon eli hinnan merkittävä nostaminen kotimaassa ei liene realistista. Esityksessä korostetaan voimakkaasti koko ketjun yhteistyötä, ja myös kuluttajan tarpeet on otettu hyvin huomioon.

Kulutuksen ohjaaminen kannustimilla sanktioiden sijaan on periaatteessa oikeansuuntainen ehdotus. Käytännössä veromuutokset ovat ongelmallisia, esimerkiksi ravitsemuksellisesti edullisten vihannesten, marjojen ja hedelmien verojen vähentäminen voisi olla järkevää, mutta käytännössä tämä suosisi pääosin tuontia. EU:n kauppapolitiikan mukaan näin ei tietysti saisi ajatella, mutta varmasti muut kuin suomalaiset näin ajattelevat.

Ruokailutottumusten muuttaminen terveellisempään suuntaan on yksi esityksen tavoitteita. Siinä tarvitaan tiedottamista, valistamista ja koulu- ja muun joukkoruokailun arvostuksen nostamista. Vastuutahoksi esitetään opetushallintoa, sosiaali- ja terveyshallintoa ja kuntia. Tavoite on erittäin kannatettava ja kansanterveyden ja -talouden kannalta merkittävä.

Vesivarat vahvuutenamme luonnonvaroissa

Esityksessä korostetaan Suomen vahvuuksina puhtaita maaperä- ja vesivaroja sekä ilmastonmuutoksen myötä mahdollisesti paranevia kasvuolosuhteita. Näillä on myös kääntöpuolensa, ja itse nostaisin näistä vesivarat globaalilla tasolla suurimmaksi vahvuudeksemme.

Ilmastomuutos ja ympäristökuormitus on tuotu hyvin esille esityksessä. Ne ovat ilman muuta tärkeitä jo imagosyistä. Meidän on hyvä olla eturintamassa, mutta on samalla huolehdittava, ettei liika etunoja heikennä elintarvikeketjumme kansainvälistä kilpailukykyä.

Tutkimus, tuotekehitys ja koulutus tuodaan voimakkaasti esille tässäkin esityksessä. Suomi on kuitenkin maailmalla pieni tekijä, ja meidän resurssimme ovat vielä pirstoutuneet hyvinkin hajalleen. Tutkimus ja koulutus ovat jakautuneet monen ministeriön tontille, ja koordinointi on hyvistä yrityksistä huolimatta vajavaista.

Esityksessä toimenpiteenä mainitaan eri toimijoiden tehtävien ja keskinäisen tehtävänjaon täsmentämistä. Olisiko voinut ehdottaa radikaalimpia toimenpiteitä? Lisäksi todetaan, että Tekesin rahoituksesta suhteettoman pieni osa kohdistuu elintarvikealan T&K:hon. Näin on, mutta tässä alan on syytä katsoa myös peiliin.

Tekninen perusosaaminen Suomessa on kyllä pääosin kunnossa, mutta kaupallisesti menestyvien innovaatioiden kehittämisessä meillä on vielä paljon kehitettävää.
Alkutuotannon säilyminen elinvoimaisena Suomessa on elintarvikeketjumme säilymisen perusedellytys. Myös huoltovarmuus on tuotu hyvin esille esityksessä, ja se on syytä säilyttää ainakin nykyisellä tasollaan. Osaamisen kehittäminen ja tuottavuuden kasvattaminen maataloudessa on edelleen tavoitteena.

EU:n maatalouspolitiikalla on ratkaiseva vaikutus ja esityksen mukaisesti Suomen on syytä kaikin tavoin vaikuttaa päätöksiin, jotka vaikuttavat tuotantoomme. Esityksessä on tuotu esiin positiivisesti myös GM-lajikkeiden kehittäminen ja käyttö. GM-lajikkeet voivat tuoda merkittävää etua sekä kilpailukyvyn että ympäristön kannalta, kun turvallisuus on taattu ja kuluttajalle annetaan mahdollisuus valita.

Riittävä yhteistyötahto A ja O

Esitys kansalliseksi ruokastrategiaksi on looginen kokonaisuus, jossa tärkeimmät elintarvikeketjuumme ja -huoltoomme liittyvät osaset on tuotu hyvin esille. Strategiselta kannalta se on ennemminkin nykytilan terävöittäminen kuin suuria uusia visioita luova.

Strategiassa esitetyt toimenpiteet ovat periaatteessa mahdollisia toteuttaa jo muutaman vuoden sisällä, jos riittävästi yhteistyötahtoa ja resursseja löytyy ketjun eri toimijoilta. Toteutuessaan toimenpiteet turvaavat kotimaisen elintarvikeketjumme toimivuuden ja luovat edellytykset toiminnan kasvattamiseen sekä myös mahdollisuuden hyvinvoinnin lisäämiseen elintarvikkeiden avulla.

Juha Ahvenainen
professori
VTT

Muut teemajutut samasta lehdestä :