Maailma mausteilla -blogi

Opintomatkalla maailmanvalloitukseen

torstai 14. joulukuu 2017 / Kommentit (0)

Taannoisella Amerikan matkalla huomio kiinnittyi coloradolaisen Boulderin pikkukaupungissa siihen, kuinka varakkaat 60-luvun kalifornialaiset ex-hipit sekoittuivat hyvin nuorempiin, hipeiltä näyttäviin opiskelijoihin. Kovin kauaksi omenat eivät ole putoilleet, vaikka vanhemmat ajavat nykyään avo-Mersulla ja nuoremmat Toyota Priuksella. Molemmat ryhmät polttavat jotain muuta kuin tupakkaa ja syövät tofua, kefiiriä ja myslejä, joissa lukee organic, GMO-free, local, antibiotic-free ja hormone-free. Tuntuu, että organic on uusi normaali, kun kaupan kassa (vanhempi herra) huomauttaa, että ”huomasittehan Sir, että ostamanne banaani ei ole organic”.

Suomalaisista lehdistä voi usein lukea, kuinka joku elintarvikeyritys valloittaa maailmaa, yhtä maanosaa tai vähintäänkin Kiinaa. Koska Amerikan valloitusta ei opeteta koulussa, oppi on haettava kokemalla. Markkinatuntemusta voi parantaa asumalla ”rikospaikalla” eli kohdemarkkinalla. Tämä on otettu tosissaan myös joissakin suomalaisissa yrityksissä, joiden toimitusjohtajat pitävät konttoria vuoden, pari esimerkiksi Singaporessa tai Shanghaissa.
Boulderin pikkukaupungista voi havaintoja tehdä jo parissa viikossa varsinkin, kun ymmärtää kulttuurin. Mutta kuten ystäväni Pasi tokaisi Shanghaista: ”meni kaksi viikkoa, ennen kuin edes tiesi, mitä katsoa”. Mitä paremmin Kiinaa tuntee, sitä vahvemmin huomaa, ettei sitä tunne. Tuntuukin hiukan rohkealta muutaman vierailun jälkeen paukutella henkseleitä ja kirjoittaa otsikkoon, kuinka Kiina vallattiin.

Matka on kokemuksen ja havainnoimisen tasolla myös oppimista. Itseasiassa oppiminen tapahtuu tutkimusten mukaan parhaiten koulun ja luokkahuoneen ulkopuolella. Parhaiten asiat jäävät mieleen, kun niitä pääsee harjoittelemaan tosielämässä asiantuntijan opastamana. Luentoa kuuntelemalla tai kirjan lukemalla mieleen jää vain murto-osa asioista. Esimerkiksi keskustelu asiantuntijan kanssa on parempi tapa oppia. Kohdemaan kysyntään kannattaakin ehdottomasti perehtyä paikan päällä.
Terveellisempi pikaruokatarjonta ei ole Boulderissa enää tuttujen, lempinimeltään Mickey D:n, Taco Hellin tai BK Loungen, varassa. Coloradosta kotoisin olevat meksikolainen grilli Chipotle ja hampurilaisketju Smash Burger tarjoavat ruokaa, joka vastaa milleniaalien eli vuosina 1980−1995 syntyneen sukupolven haluun syödä vähemmän prosessoitua ja eettisesti kestävämpää pikaruokaa. Chipotle on levittäynyt Amerikkaan jo yli 2000 ravintolan voimin.
Sama turvallisen ruuan trendi on vauhdissa niin Saksassa kuin Kaukoidässäkin. Isot amerikkalaiset pikaruokaketjut tosin laajenevat Aasiassa edelleen, mutta vaikkapa Soulissa on coolia syödä hampurilainen ”manhattanilaisessa” Shake Shack -ravintolassa.

Elintarviketieteiden Seuran kunniapuheenjohtaja Raija Ahvenainen-Rantala taitaa olla oikeassa, että lisäaineiden vähentäminen ja hellävarainen prosessointi ”on se tärkeä juttu” meillä Suomessakin (Elintarviketieteiden Seuran 70-vuotisjuhlaliite s. 8−9). Kuluttaja maksaa ylimääräistä niin Amerikassa kuin Aasiassakin puhtaudesta ja turvallisuudesta.
Suomalainen ruoka on tunnetusti puhdasta. Se kannattaa myös prosessoida niin, että puhtaus ja muut hyvät ominaisuudet säilyvät. Tuotteen puhtaus pitää pystyä välittää yksinkertaisena ”täsmäviestinä” pakkauksessa. Antti-Jussi Tahvanainen ETLAsta kiteytti markkinointiviestintää Kehittyvä Elintarvike -lehdessä 4/2017 näin:
”(Markkinointi) konseptia rakennettaessa tulee puhutella (kohde)maiden omia, elintarvikkeisiin liittyviä ilmiöitä. Viesti täytyy vääntää rautalangasta markkinoinnin työkaluin yksi hyve ja yksi kohdemarkkina kerrallaan”.

Elintarvikealan koulutuksessa leikkausten sijaan pitää motivoida opiskelijoita olemaan mukana kasvattamassa vientiä ja lähteä esimerkiksi vaihto-ohjelmien kautta kohdemarkkinoille hakemaan oppia ja havainnoimaan muutenkin ulkomaanmatkoilla. Koulut voivat rekrytoida kotimaisia viennin osaajia ja ulkomaisia luennoitsijoita pitämään tiiviitä parin viikon kursseja. Oletusarvona voisi olla, että opiskelijat esittävät pro gradu -työnsä tulokset kansainvälisissä kokouksissa, joissa tapaa samasta aiheesta kiinnostuneita kollegoita.
Yrityksissä matkustaa yleensä ainoastaan myyntihenkilöstö. Uusilla markkinoilla liiketoiminnan avaaminen on kuitenkin tiimityötä. Myynnin ja johdon lisäksi markkinatuntemusta täytyy olla niin markkinoinnissa kuin tuotekehityksessä. Tiimin reissu vaikkapa Aasian suurimmille elintarvikemessuille Tokioon saattaa antaa perspektiiviä myös kotimaan asioihin.
Samaan matkaan voi yhdistää B2B -kokouksia ja kysyä suoraan suuren ketjun ostajilta, mikä myy ja mitä voimme tehdä paremmin lähtömaassa? Kysyin kerran lääketehtaan tutkimusjohtajalta, tuliko reissulta uusia tutkimusideoita? Hän vastasi ei, mutta tuli vahvistus, mitä tutkimussuuntia voidaan lopettaa ja suunnata resurssit muualle.
On tärkeä ymmärtää, mihin tuotteeseen ja markkinaan sijoitetaan rajalliset resurssit ja mihin ei. Koko maailmaa ei voi vallata kerrallaan. Suomalainen maatalous on puhtainta Euroopassa ja ehkä koko maailmassa. Puhtauden säilyttäminen hellävaraisella käsittelyllä vientimarkkinoille saakka niin, että ulkomainen ostaja kaupassa valitsee tämän vaihtoehdon, on monen opintomatkan arvoinen tavoite.

Ari Virtanen
Soul, Etelä-Korea



Lisää kommenttisi
Nimesi


Sähköpostiosoitteesi (Ei julkaista)


Kommenttisi



Info

Olen Ari Virtanen, nykyisin Finpron Korean viestikeskuksen vetäjänä. Olen asunut 12 vuotta eri puolilla maailmaa USA:ssa, Kiinassa, Perussa ja Koreassa. Samalla matkaillut ja maistellut ruokia eri maanosissa. Kehittyvä Elintarvike -lehden Maailma Mausteilla -palstalla kerron eri maiden ruokakulttuureista.

Tämä blogi kertoo lisätiedot Maailma Mausteilla -juttuihin. Kuvia, reseptejä ja viitteitä tarinoihin löytyy täältä. Ajatuksia ja kertomuksia ruokailun maailmasta.

» Lähetä sähköpostia
» RSS-syöte

Arkisto