Maailma mausteilla -blogi

KE 3/2015 Maailma mausteilla: Suomalaista lihaa Kaukoitään ja vieläkin kauemmaksi

perjantai 12. kesäkuu 2015 / Kommentit (1)

Aasiassa syödään yhä enemmän lihaa. Kulutustottumukset muuttuvat samalla, kun kanssakäyminen muiden Aasian ulkopuolisten maiden kanssa lisääntyy, tulotaso kasvaa ja amerikkalaiset ravintolaketjut ilmestyvät katukuvaan.

Liha kuuluu perinteisesti monen Aasian maan ruokavalioon. Itä-Aasiaan kuuluvassa Mongoliassa ei juuri vihanneksia pöydässä olekaan, kun taas eteläisempään Aasiaan kuuluvassa Intiassa syödään lähinnä vain kasvisruokaa. Kulutustottumukset muuttuvat nopeimmin itäisessä Aasiassa.

Itä-Aasia, tai ennen vanhaan Kaukoitä, on Kiinasta Japaniin ulottuva alue, joka on maailman talouden dynamo. Suurimmat alueen taloudet − Kiina, Japani ja Etelä-Korea − tuovat koko ajan yhä enemmän lihaa ja lihatuotteita muualta maailmasta. Pääasiassa tämä johtuu kasvavasta tulotasosta. Alueen maat ovat osittain samanlaisia, mutta ruokakulttuuriltaan myös erilaisia. Tämä heijastuu myös lihan kulutukseen.

Korean niemimaa on kuulunut niin Kiinaan kuin Japaniinkin. Ruokakulttuurissa on paljon vaikutteita molemmista, mutta varsinkin lihansyönnissä ollaan aika omalla polulla. Japanissa fiilistellään erilaisilla herkillä aromeilla ja pienillä annoksilla, kun Koreassa lihaa tilataan ravintolan pöytään kilo tai pari.

Koreassa tarjoillaan lihan ohessa paljon pieniä lisukkeita, mutta Kiinassa taas päivällisellä nautitaan selkeästi kahdeksan alkupalaa ja kahdeksan pääruokaa. Eteläkorealaiseen päivälliseen kuuluu runsas alkoholinkäyttö myös arki-iltoina.

Suomalaisilla lihataloilla on lupa viedä possua Japaniin ja Koreaan, mutta ei esimerkiksi Kiinaan. Ainoastaan kahdeksalla EU-maalla on sopimus porsaanlihasta Etelä-Korean kanssa. Lupaneuvottelut ovat maiden välisiä, pitkäaikaisia neuvotteluja, joihin sisältyy usein muun muassa tarkastukset teurastamoilla. Neuvottelut hoitaa Suomen puolesta Evira, ja ne kestävät tyypillisesti useita vuosia.

Kyse on elintarviketurvallisuudesta, mutta usein myös kauppapolitiikasta. Lehtitietojen mukaan possunlihan vientilupa Kiinaan olisi saavutettavissa lähiaikoina. Siipikarjan lihan vientilupaneuvottelut Etelä-Korean kanssa ovat olleet käynnissä jo yli seitsemän vuotta.
Suomen kannattaisi panostaa resursseja hyvissä ajoin kaupankäynnin aloittamisen mahdollistaviin lupaprosesseihin. EU ajaa yhteisiä sopimuksia. Koska tautitilanne eri EU-maissa on hyvin erilainen, Suomen etu saattaa olla neuvotella omat sopimukset; suomalainen possunliha on maailman puhtaimpia.

Suomen lihanvienti Uuteen-Seelantiin johtuu kohdemaan tiukasta eläintautipolitiikasta. Jalostamattoman lihan tuonti sinne on sallittu ainoastaan Suomesta, Ruotsista ja Australiasta. USA ja EU kuitenkin vastustavat tällaisia kaupan esteitä. Vuoden 2013 lopussa Uuden-Seelannin korkein oikeus tuomitsikin perusteet tuontikiellolle riittämättömiksi ja avasi näin ovet myös muille maille. Ainakaan toistaiseksi tämä ei onneksi näy notkahduksena suomalaisen lihan viennissä Uuteen-Seelantiin.

Australialla on edelleen tiukka politiikka pakastetun lihan tuonnissa. Tanska, Kanada ja USA ovat suurimmat lihajalosteiden, kuten pekonin ja salamin, viejät Australiaan. Suomalaisten lihatalojen kannattaisi panostaa entistä enemmän Australian markkinoille johdonmukaisella markkinointistrategialla. Tämä voisi lisätä sekä pakastetun lihan että jalostetumpienkin lihatuotteiden vientiä. Suomen lihan vienti Australiaan on ollut hyvin vaatimatonta, mutta vuonna 2014 vienti on kuitenkin herännyt.

Lihajalosteiden vienti edellyttää tuotekehitystä Suomen päässä, jos haluamme viedä muuta kuin raaka-aineita. Suomen vienti Japaniin on lähinnä puuta ja paperia, kun taas Koreaan ja Kiinaan koneita ja laitteita. Elintarvikkeissa Suomen vienti koostuu huomattavassa määrin raaka-aineista ja puolivalmisteista.

Kuluttajatuotteiden markkinoinnissa on tärkeä huomata, että Itä-Aasiassa yhteisön mieltymykset ajavat aina yksilön edelle. Kun joku tuote on suosittu kiitos TV-ohjelman, niin kaikki pitävät siitä. Tämä pätee myös päinvastoin. Koreassa pestään hampaita ruoan jälkeen useasti päivässä. Kukaan ei kuitenkaan käytä sähköhammasharjaa, koska sen uskotaan olevan huonoksi hampaille.

Itä-Aasiassa ei ole totuttu runsaaseen suolan käyttöön ja monet suomalaiset lihatuotteet ovat sellaisenaan liian suolaisia Aasian vientiin. Mausteita käytetään hillitysti varsinkin Japanissa ja Kiinan Itäisessä puoliskossa. Korean köyhä historia maistuu vielä monien ruokien runsaana chilin, valkosipulin ja myös MSGn käyttönä.

Taudittomuus on suomalaisen possunlihan suurin etu, asia jota ei ole juurikaan käytetty markkinoinnissa. Suomen puhtaan ja terveellisen ruuan maineella myydään Etelä-Koreassa ksylitolipurukumin lisäksi suklaakeksejä, jossa suklaa on Suomesta sekä paikallista alkoholijuomaa Sojua, jossa makeuttamiseen käytetty fruktoosi on Suomesta. Ravintoloissa mainitaan, onko liha Koreasta tai esimerkiksi vielä tarkemmin tietystä maan provinssista. ”Possua Suomesta” -tuotemerkin käyttö ei olisi ainakaan haitaksi.

Amerikkalaisella lihalla on huono maine Etelä-Koreassa. Tuontilupa amerikkalaiselle naudanlihalle johti jopa mellakoihin Soulin kaduilla. Lihaan liittyykin paljon tunnetta, jota ”Possua Suomesta” -markkinointi voisi käyttää positiivisesti hyödyksi. Tavoitteena voisi olla vuosittaisten vientimäärien vakiinnuttaminen ja viennin monipuolistaminen jalostetummille tuotteille. Tämä taas voisi korvata Venäjän viennin menetyksiä.

Suomi vie Kiinaan lähinnä maitojauhetta ja mustikkaa, Japaniin taas menee possua ja suklaata. Etelä-Koreaan Suomi vie lihaa, lähinnä possun sisäelimiä 1,4 miljoonaa kiloa (1,8 miljoonan euron arvosta) vuodessa sekä pakastettua possua, lähinnä possun kylkeä 2,2 miljoonaa kiloa (6,5 miljoonan euron arvosta).

Ari Virtanen


  1. Suvi Sivuranta sanoo:

    “Possua Suomesta” – idea erinomainen. Porsaan lihaa Suomesta suomen kielellä ja suomalaisen korvaan kuulostaa kuitenkin aikuismaisemmalta kuin possua Suomesta. Miten ajattelit, että se käännettäisi englannin kielelle?

    maanantai 11. huhtikuu 2016


Lisää kommenttisi
Nimesi


Sähköpostiosoitteesi (Ei julkaista)


Kommenttisi



Info

Olen Ari Virtanen, nykyisin Finpron Korean viestikeskuksen vetäjänä. Olen asunut 12 vuotta eri puolilla maailmaa USA:ssa, Kiinassa, Perussa ja Koreassa. Samalla matkaillut ja maistellut ruokia eri maanosissa. Kehittyvä Elintarvike -lehden Maailma Mausteilla -palstalla kerron eri maiden ruokakulttuureista.

Tämä blogi kertoo lisätiedot Maailma Mausteilla -juttuihin. Kuvia, reseptejä ja viitteitä tarinoihin löytyy täältä. Ajatuksia ja kertomuksia ruokailun maailmasta.

» Lähetä sähköpostia
» RSS-syöte

Arkisto