Maailma mausteilla -blogi

Valmistusratkaisuja vientiin

keskiviikko 06. syyskuu 2017 / Kommentit (0)

Elintarviketeknologia on vaikea, monitieteellinen ala. Elintarvikkeen valmistamiseen, kuljetukseen, vientiin ja myymiseen liittyy paljon vaatimuksia asiakkaan, kaupan ja viranomaisten puolelta. Työpaikat ovat vähentyneet maataloudesta viimeisen sadan vuoden aikana rajusti kaikissa länsimaissa, mutta samaan aikaan elintarvikkeiden jalostus on lisääntynyt tehtaissa ja ravintolakeittiöissä. Elintarviketeollisuus on läntisen maailman suurimpia valmistavan teollisuuden työllistäjiä.
Pohjoismaat ovat elintarvikkeiden nettoviejiä. Tanska tunnetaan kaikkialla maailmassa liha- ja maitotuotteistaan. Ruotsi tunnetaan alkoholista, kahvista ja makeisista, mutta maassa jalostetaan yhä enemmän myös kalaa ja lihatuotteita. Norjan valtion strategian mukaan maa on johtava kalan ja muiden merenelävien vientimaa. Norjasta löytyy myös Orkla, joka omistaa lukuisia elintarvikejalostajia Pohjois-Euroopassa.

binäre optionen analyse tools Pohjoismaissa elintarviketeollisuuden kone- ja laiteosaaminen on ollut vahvinta maidon ja oluen valmistuksessa. Molemmissa on kunniakas tutkimushistoria, kuten Carlsberg ja Valio, joissa on tehty aikoinaan Nobel-tason huippututkimusta. Nyt tutkimuksen osuus on pienentynyt.
Elintarviketeollisuuden koneiden valmistus Pohjois-Euroopassa on sekin keskittynyt yhä harvempiin käsiin. Saksalainen GEA ja ruotsalainen Tetra Laval -konserniin kuuluva DeLaval ovat maailman johtavia elintarvikekoneiden valmistajia. Osittain ruotsalainen ABB ja tanskalaiset Grundfos ja Danfos ovat tuttu näky myös elintarviketehtaissa.
Pellolta pöytään -elintarvikeketjussa maatalouskoneet ovat tärkeä osaamisalue. GEA toimittaa niin lypsyrobotteja kuin maidon kuivaimia ja hallitsee maidonjalostusketjua. Tetra Lavalin laitteilla pakataan suurin osa maidosta. Ruokatarvikkeita myös kuljetetaan pitkiä matkoja. Oluet ja jäätelöt voivat kulkea tuhansia kilometrejä maasta toiseen, ennen kuin ne nautitaan. Nopea vilkaisu ympärille niin Shanghain kadulla kuin Helsinki-Lahti-moottoritiellä osoittaa, että suuri osa kuorma-autoista kuljettaa elintarvikkeita ja juomia.
Ruotsissa laitettiin telakat kiinni 80-luvulla, ja viimeksi autotehtaat ovat vaihtaneet omistajaa. Suomessa telakat on onnistuttu pelastamaan, ja autotehdaskin palkkaa lisää väkeä. Toisaalta ruotsalaiset elintarvikkeita ja alan koneita valmistavat yritykset voivat paremmin kuin koskaan. Norja on onnistunut kalan ja rapujen viennissä varsinkin Aasiaan. Tanskalaista Arlan juustoa voi ostaa noin sadasta maasta Afrikkaa tai Latinalaista Amerikkaa myöten.
Hämäläisen ohranjyvän matka laosilaisen viidakkokylän oluen juojan tuoppiin on vaatinut paljon tuotekehitystä, osaamista, koneita, teknologiaa ja kuljetuskapasiteettia. Jotta suomalaisen ohran tai mustikkasadon saa myytyä toisella puolella maapalloa, täytyy vastata kuluttajakysyntään. Tuotetta on täytynyt muokata paikalliseen makuun sopivaksi, ja pakkauksen tulee olla houkutteleva.

köp Viagra 150 mg online utan recept Suomalaisen koneen tai laitteen myyminen yhtä hyvin Kiinassa kuin Australiassa täytyy vastata tarpeeseen. Yleensä asiakas haluaa ratkaisun, jolla pystytään tekemään haluttu määrä haluttua tuotetta. Edes Kiinassa asiakas ei yleensä osta halvinta kiinalaista konetta, vaan haluaa luotettavan koneen.
Teknologian tason pitää vastata asiakkaan tarvetta. Saattaa olla, että afrikkalainen yritys tarvitsee hieman yksinkertaisempaa ja robustimpaa konetta kuin kiinalainen jättiyritys, joka tarvitsee nopean pakkauskoneen poistamaan pullonkaulaa. Italialainen Coesia osti ruotsalaisen Flexlinkin kuljettimia valmistavan yrityksen täydentämään pakkauskoneita valmistavia tehtaitaan.
Asiakkaan tarpeeseen vastaaminen voi tulla kalliiksi, jos yrittää vastata erilaisten asiakkaiden tarpeisiin erilaisilla ratkaisuilla. Tulee mieleen kolme mielenkiintoista, toimivaksi osoittautunutta tapaa, joilla on ratkaistu asiakkaan tarpeita kaikilla mantereilla: modulaarinen konttiratkaisu, paikallinen kohdemarkkinoilla toimiva agentti ja maahantuojan tekemä räätälöinti sekä tarjota mahdollisimman paljon erilaisia optioita. Kaikista näistä löytyy Suomesta hyviä esimerkkejä.
Peräkärryyn tai konttiin pakattu ratkaisu on tuttu ainakin monen maan armeijasta. Soppatykki tai USA:n armeijan kontteihin pakattu keittiö tai sairaala ovat tästä hyviä esimerkkejä. Pohjalainen Kometos Oy on toimittanut jo useita, modulaarisia ”avaimet käteen” -teurastamoja, joissa eri osa-alueet on valmiiksi ajateltu ja kokeiltu. Viranomaismääräykset täyttävät ratkaisut on jo kokeiltu ja referenssejä löytyy niin naudan, sian, lampaan kuin porojen käsittelystä. Kometos valmistaa myös pyörillä liikkuvaa teurastamoa, jolloin eläimet eivät stressaannu kuljetusten takia.
Toinen konttiratkaisun hyödyntämistapa on käytössä porilaisella Rosenlewilla. Puimuri pakataan osina ja moduleina konttiin. Koska puimuri valmistetaan kohdemaassa, siitä tulee myös valmistusmaa. Moni maa suosii oman maan tuotteita maatalouskonevalmistuksessa.

binäre optionen experten Maailman suurimman telakan, Hyundain, ostaja Etelä-Korean Ulsanissa kertoi, että jostain syystä keravalaisen Metos Oy:n keittiö on kaikkien laivan tilaajien prioriteettilistalla. Jeitek on Metoksen korealainen maahantuoja ja agentti. Jeitek hankkii kylmäkaapit ja terästasot paikallisesti, ja asiakas säästää kokonaiskustannuksissa.
Metoskaan ei valmista itse kaikkia laitteita, vaan kuuluu italialaiseen ALI-groupiin. Esimerkiksi kaasuliedet kehitetään ja valmistetaan yritysryhmän muilla tehtailla. Jeitek auttaa suunnittelussa, ja avainkomponentit tuodaan pakettina Suomesta. Avain menestykseen on paikallisen laitteen ja keittiökalusteen yhdistäminen suomalaiseen tarjontaan sekä asennus, testaus ja huolto.
Lisäksi Metos tarjoaa optioita, esimerkiksi myy omalla merkillään myös Rationalin monitoimiuunia. Rational on muodostunut jo aikamoiseksi legendaksi. Uunilla voi tehdä melkeinpä mitä tahansa, ja se maksaa vain maksaa pienen henkilöauton verran. Metoksen ja Jeitekin historia Korean laivanrakennuksessa alkoi jo yli 30 vuotta sitten. Löytyypä Koreasta ja merillä seilaavista laivoista Metoksen saunojakin.
Avant-kuormaajaa valmistetaan Suomen Ylöjärvellä. Pienen kokonsa, hydraulisen voimansiirron ja helpon ajettavuuden takia laitetta voisi kutsua traktorien Ferrariksi, vaikka se on vihreä. Avant on kehitetty ratkaisemaan asiakkaan tarpeet. Siihen on saatavissa lähes 200 lisälaitetta, joilla laite muuntuu niin maatilalle, kiinteistön lumenpuhdistukseen kuin golfpallojen keruuseen.

trading onlineguadagni Lisälaiteoptiot tekevät Avantista monikäyttöisen, mutta lisäävät myös hintaa. Yleensä asiakas ihastuu ja on ”myyty”, jos hän ostaa laitteen omaan käyttöönsä, koska korkeampi hinta on perusteltu. Pienestä koosta on paljon hyötyä. Kone ei esimerkiksi uppoa nurmikkoon samalla tavalla kuin isompi traktori. Toisaalta asiakkaita on välillä vaikea vakuuttaa, että pieni kone tekee paljon enemmän kuin kooltaan kaksinkertainen kone. Tämä on tuttua elektroniikkateollisuudesta. Välillä tekninen laite paketoidaan isoihin peltikuoriin, että se on uskottavamman oloinen.
Lisälaitteita tekee myös toinen ylöjärveläinen yritys: Dynaset Oy. Se on erikoistunut hydrauliikalla toimiviin generaattoreihin, painepesureihin ja vastaaviin laitteisiin. Laitteet, jotka yleensä tarvitsevat sähköpistokkeen, toimivat Avantin tai kauhakuormaajan moottorin voimalla.
Liiketoimintastrategian tehtävänä on professori opzioni binarie migliori Michael Porterin mukaan päättää, miten yritys toimii uniikisti, mutta samalla päättää, mitä se ei tee. Ikea on luultavasti parhaimmin toteutettuja strategioita. Tylsästä huonekaluhallien kiertämisestä on tehty erilainen, nuorekas elämys. Yritys voi valinnoillaan erilaistua kilpailijoista ja menestyä.

trading opzioni binarie cos/\\\\\\\\\\\'è Ari Virtanen
forex news calendar live Soul, Etelä-Korea
sistema sicuro per fare soldi sul treding ari.virtanen(at)redwheel.fi



Onko raaka-ainebisneksessä järkeä?

perjantai 28. huhtikuu 2017 / Kommentit (0)

Kansainvälisessä kaupassa kiinnostavat hyvät raaka-aineet ja vahvat brändit.

Maailmankuulut tuotemerkit, kuten Finlandia-vodka ovat meille parasta liiketoimintaa, jos tuote valmistetaan Suomessa ja siinä käytetään suomalaisia maatalouden tuotteita raaka-aineina. Tuotteen arvosta jää silloin suurin osa lähtömaahan. Raaka-ainekaupassa maitotaloustuotteita, viljaa ja lihaa viedään sieltä, missä niitä tuotetaan yli oman tarpeen sinne, missä on eniten maksukykyisiä ihmisiä.
Perinteisesti Suomesta on viety elintarvikeraaka-aineita, jotka ovat olleet ylijäämää Suomessa. Joissakin muissa maissa, kuten Tanskassa tai Norjassa elintarviketuotantoa on rakennettu pitkään vientiteollisuudeksi. Kasvatetaan tehokkaasti viljaa, possuja ja kaloja, ja viedään ne toisella puolelle maailmaa tehokkaan logistisen ketjun avulla.
Toisaalta kuuluisia tuotemerkkejä, kuten Guinness-olut, Häagen Dazs -jäätelö tai Heinz-ketsuppi viedään kauaksi, koska ne tunnetaan, eikä markkinointiin tarvita paljoa panoksia. Suomalaisilla yrityksillä ei ole montaa vahvaa, maailmanlaajuista brändiä. Itse asiassa Suomen suurimmat elintarvikealan vientituotteet ovat useimmiten raaka-aineita.

opzionebinrie trading KISS – Keep It Simple Stupid
Onko järkeä myydä pakastettua possua tai mustikkaa ulkomaille? Voisimmehan samalla vaivalla myydä nakkeja tai mustikkajäätelöä. Suomalaiselle elintarviketeollisuudelle jää toki paremmin katetta, kun nakin sisässä menee suomalaista vettä, jauhoja ja osaamista. Toisaalta suomalainen nakki on erilainen kuin kiinalainen tai amerikkalainen nakki. Jokainen maa haluaa tehdä omat nakkinsa, mutta jokaisessa maassa ei ole maukasta ja hyvää porsaanlihaa sen tekemiseen.
Ruotsi on kasvattanut menestyksekkäästi elintarviketeollisuuden vientiään 7,8 miljardiin euroon. Yksi vientibrändi, Absolut, on onnistunut siinä, missä moni muu ei. Toisaalta Ruotsista on kasvanut nopeasti yksi Euroopan suurimpia kalatuotteiden viejiä. Worldatlas.com-sivuston mukaan Ruotsin kalatuotteiden vienti (3,7 mrd $) on toiseksi suurinta Euroopassa Norjan (8,8 mrd $) jälkeen. Suuri osa kalasta tulee Ruotsiin Norjasta, jossa se jalostetaan vientikuntoon. Yksinkertaista ja suoraviivaista liiketoimintaa.

http://swazilandforum.com/?n=tradelg-codici-binari tradelg codici binari Vodka, hapankorppu, silli ja laku uranuurtajina
Alkoholijuomat ovat kuluttajatuotteita, joiden maailmankauppa on valtavaa. Suomalainen vodka, skotlantilainen viski, chileläinen viini ja belgialainen olut eivät tarvitse paljoa markkinointia. Hinta on kohtuullinen, ja tuotteet tunnetaan.
Yhdysvaltalaisesta hypermarketista voi yleensä löytää suomalaista vodkaa, hapankorppuja, silliä ja lakuja. Suomalaisen vodkan suurimmat vientimarkkinat ovat Puola, USA, Israel, Latvia ja Tšekki. Maailman suurimmalle alkoholimarkkinalle Kiinaan suomalaista vodkaa myydään vaatimattomalla sadalla tuhannella eurolla vuodessa. Armenian vienti on viisi kertaa suurempaa ja vienti Israeliin yli viisikymmentä kertaa suurempaa.
Absolut vodkasta kasvoi taitavan, uudentyyppisen markkinoinnin ansiosta muodikas juhlajuoma. Se on hyvä esimerkki siitä, miten perinteinen tuote uudistuu tuotteen imagon ansiosta, ei reseptinsä kautta. Toisaalta sen markkinointiin laitettiin myös paljon rahaa.

optionfair com opzioni binarie Verkostomainen toimintamalli ruokabisnekseenkin
Globaali, verkostomainen toimintamalli on jo käytössä muun muassa vaatteiden, puhelimien ja kaasugrillien valmistuksessa ja osittain joissakin elintarvikkeissakin. Yoplaitin jogurtit tehdään eri maissa kyseisen maan raaka-aineista, ja reseptiä sekä pakkaustakin usein paikallistetaan.
Tarinan mukaan Häagen Dazs yritti tehdä jäätelöä Uudessa-Seelannissa Aasian markkinoille, mutta sikäläinen maito ei ollut samanlaista kuin New Yorkin osavaltiossa. Lisäksi jäätelöä on tehty vuodesta 1992 lähtien ranskalaisessa pikkukaupungissa, joten vuonna 2016 yritys alkoi ilmoittaa joissain vientituotteissaan ”made in France”. Varsinkin Aasian markkinoilla Ranska on parempi brändi kuin New York.
Valion mustaleima-emmental tehdään Suomessa suomalaisesta maidosta. Se takaa saman laadun kaikkialla, mutta rajoittaa valmistuksen laajentamista moneen maahan ja tuotantomääriä. Suomalaisista valmistus- ja lisäaineista kasvisstanolin ja Lactobacillus GG -jauheen vientiin sisältyy huomattava määrä osaamista. Niissä viedään konsepti, brändit ja yhteistyö aivan uudelle tasolle. Benecol on myös oman alansa johtava brändi.
Aikaisempi suomalainen keksintö, ksylitoli, tunnetaan xylitol-nimellä ympäri maailman. Xylitol on kuitenkin kyseisen sokerialkoholin kauppanimi, eikä ollut silloisen valmistajan, Suomen Sokeri Oy:n omistama.

Tastylia (Tadalafil) 100% guarantee of pleasure Powered by Finnish mustikka
Antosyaani on mustikan ja monen muun marjan ja hedelmän tumman värin taustalla. Mielenkiintoista on se, että mustikka ja varsinkin Lapin mustikka ovat parhaita antosyaanin lähteitä. Siksi mustikkaa myydään varsinkin Kiinaan. Siellä antosyaani eristetään ja myydään eteenpäin kapseleina.
Voisiko antosyaanin tuotteistaa ja suomalaisen mustikkajauheen myydä arvoisenaan lisäaineena? Se on erinomainen antosyaanin lähde, mutta myös hyvänmakuinen. Mustikkaa viedään Suomesta noin 30 miljoonan euron arvosta, joka on vielä kaukana Ruotsin 3 000 miljoonan euron kalanviennin arvosta.
High tech -osaamisen vastakohtana on veden myyminen kaukaisiin maihin vahvoilla tuotemerkeillä. Sekin on ollut joillekin yrityksille tuottoisaa liiketoimintaa. Suomessa on tutkitusti maailman puhtain vesi, jota varmasti riittäisi myyntiinkin.
Kaikkein tuottoisinta raaka-ainekauppaa olisi jätteiden jalostaminen ja myyminen. Jo nyt käytettyjä kaljatölkkejä ostetaan ja myydään pitkien matkojen takaa. Suomessa on erittäin kehittynyt menetelmä kompostoida elintarviketeollisuuden ja yhdyskunnan jätteistä multaa maatalouteen. Saisiko tästä tuotteen myytäväksi Kiinaan, jossa hyvästä maa-aineksesta on pulaa?

الخيارات الثنائية تجارة الفلبين Ari Virtanen
Viagra bald billiger Soul, Etelä-Korea
trading on line demo gratuiti senza iscriversi ari.virtanen(at)redwheel.fi
**********************
binaire opties in belgie Tuplataan elintarvikevienti viemällä puolivalmisteita

Suomen elintarvikevienti väheni viime vuonna 1 460 miljoonaan euroon edellisen vuoden 1 475 miljoonasta eurosta. Venäjän kaupan ongelmat vaikuttavat suuresti. Ne ovat pienentäneet suomalaisten yritysten mahdollisuuksia ja kiinnostusta viedä tuotteita Venäjälle.
Suomen suurimmat vientielintarvikkeet ovat alkoholijuomat, voi, maitojauhe, muut maitotaloustuotteet, sianliha, suklaa, kaura, juusto, vehnä ja tuore kala. Tuoreen kalan vienti oli ainoita valopilkkuja viime vuoden suurimpien vientituotteiden listalla. Sen myynti kasvoi viime vuonna 33 miljoonaan euroon edellisen vuoden 19 miljoonasta. Muiden suurimpien tuotteiden vienti pysyi samalla tasolla tai laski vuoden 2015 tasosta. Alkoholijuomien vienti pysyi hyvässä 139 miljoonan euron tasossa. Suklaa on kymmenen suurimman listalla alkoholin ohella toinen kuluttajatuote.
Top 10 -vientituotteiden ulkopuolella marjapakasteiden vienti putosi 26:sta 22 miljoonaan euroon, ja maltaan vienti pysyi 16 miljoonan euron tasolla.
Muiden kuin kymmenen suurimman tuotteen vienti oli hienoisessa nousussa: 602 miljoonaa euroa vuonna 2015 ja 620 miljoonaa euroa vuonna 2016. Suurin suklaatuote moneen maahan on maitosuklaarouhe (chocolate crumb), jota käytetään keksien suklaakuorruttamiseen. Sinänsä loistava puolivalmiste: tuomme kaakaota ja yhdistämme sen suomalaiseen maitoon ja viemme. Suurimmat vientituotteet säilyvät suhteellisen hyvin. Niille on kysyntää, koska ne sopivat raaka-aineeksi monelle muulle tuotteelle.
Raaka-aineiden ja puolivalmisteiden vienti hallitsee kauppaa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Esimerkiksi Norja ei käytännössä panosta muuhun kuin kala- ja raputuotteiden vientiin. Tuoreen kalan vienti Norjasta on huomattavaa jopa suomalaiselle Finnairille, jonka koneiden ruumassa kalaa matkaa Aasian suurkaupunkeihin.



KE 5/2016, Maailma mausteilla: Yritys kasvuun, navigaattorit kiinni

perjantai 28. lokakuu 2016 / Kommentit (0)

Navigaattori tai ”gepsi” on systeemi, joka suunnistaa satelliittien avulla paikasta A paikkaan B. Hyödyllinen kapistus. Oikeastaan täytyy ihmetellä, miten kuljettajat yleensä löysivät perille autoilun ensimmäisen sadan vuoden aikana, jolloin laitetta ei ollut.
Osa meistä kuuluu tosin kategoriaan ”En tarvitse neuvoja reitin valintaan”. Navigaattori erehtyi kerran hidastelemaan uuden reitin laskennassa sen verran, että sijoitin sen takakonttiin varapyörän päälle. Olen noudattanut kaverini ohjetta ”eksymällä näet enemmän”. Jos on ylimääräistä aikaa, suosittelen aina välillä eksymään ja haistamaan jotain uutta. Kirjailija ja toimittaja opzioni binarie e rsi Rudyard Kilpingin sanoin The first condition of understanding a foreign country is to smell it.
Välillä tuntuu, että myös yritysten ohjaamisessa on navigaattori päällä. Ohjausta tehdään keskittymättä siihen. Mennään samoilla asetuksilla kuin ennenkin ja yritetään ratkaista ongelmat pienillä korjauksilla, vaikka tarvittaisiin isoja muutoksia. Budjetointi hoidetaan viime vuoden pohjilla sen isommin keskittymättä siihen, mikä on strategia. Vientiä tehdään sinne, missä on resursseja tai mihin se sujuu omalla painollaan.

Venäjän kaupan romahduksessa on aika paljon samaa kuin Neuvostoliiton hajotessa. Suomesta ostettiin suuria määriä elintarvikkeita ilman, että myyntiin ja markkinointiin olisi tarvinnut paljoa panostaa. Kun kaikki on myyty ensi vuodeksi, ei tarvitse etsiä uusia markkinoita. Tämän vuoden budjetti on laiha päivitys viime vuoden budjettiin.
Nokian matkapuhelimen myynnin romahdus maailman johtajuudesta on sekin koettu kautta teollisuushistorian. Harvardin yliopiston professori Clayton Christenssen on ehkä tunnetuin alan tutkija. Hänen keksimänsä käsite disruptive innovation selittää hyvin, kuinka oman alansa markkinajohtaja suhtautuu aluksi pieneen tai kaukaiseen kilpailijan innovaatioon väheksyen. Isotkin yritykset voivat suhteellisen nopeasti kadota, jolleivät ne tiedä, mitä kilpailijat tekevät ja tarvittaessa uudistu nopeasti. Mediakeisari Rupert Murdochin mukaan the world is changing very fast. Big will not beat small anymore. It will be the fast beating the slow.
Transistoriradion ja walkmanin keksijä Sony on enää haamu entisestä. Ihmiset Sonylla eivät ole kyenneet enää keksimään uusia, suuria innovaatioita.

Suomalaisissa yrityksissä ideoidaan paljonkin. Ongelma on ehkä enemmänkin siinä, ettei hyviä ideoita kaupallisteta tuotteiksi asti. Ne jäävät pöytälaatikoihin odottamaan. Usein kuulee ulkomaalaisten kehuvan suomalaisia elintarvikkeita. Aktiivisimmat tulevatkin itse ostamaan esimerkiksi sieniä ja marjoja Italiaan tai Japaniin. Lähinnä Suomesta viedäänkin raaka-aineita tai puolivalmisteita.
Ruotsalaiset elintarvikeyritykset yleensä tutkivat markkinaa ja muokkaavat muun muassa tuotteen pakkauskoon sinne sopivaksi. Monet menestyneet tuotteet on räätälöity asiakkaalle. Disneyn uusimmassa puistossakin Shanghaissa lauletaan Leijonakuningas asiakkaan kielellä. Suomalainen sanonta sen sanoo parhaiten: Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.

Haastavina aikoina yrityksellä on tarvetta lisätä voittoja. Siihen on kaksi tapaa: säästää kuluissa tai lisätä myyntiä. Kulujen säästö on helppoa: irtisanotaan, myydään omaisuutta eikä investoida. Saaduilla säästöillä voidaan korottaa osinkoja ja näyttää menestystä.
Myynnin lisääminen on selvästi työläämpää puuhaa. Ensin pitää investoida eli palkata myyntiin ihmisiä. Myyntiä ei voi juurikaan lisätä Suomessa, kun markkinat on jo jaettu ja ihmiset säästävät. On melkeinpä pakko myydä ulkomaille.
Monessa isossakin suomalaisyrityksessä on resurssoitu koko kotimarkkinan eli EU:n ulkopuoliseen myyntiin vain 1‒4 ihmistä, kun menestyneellä kilpailijalla on useampi myyjä per vientimaa. Suomalainen yritys valitsee voiton kasvattamiseksi useimmin kulujen pienentämisen.

Suomessa ei ole investoitu useampaan vuoteen uuteen kasvuun, eikä muun maailman imu muutu suuriksi voitoiksi. Onneksi on myös kasvuun panostavia poikkeuksia viitoittamassa tietä. Jotkut pk-menestyjät ovat valinneet huolella parikymmentä vientimaata, joita palvellaan hyvin. Niissä on edustaja, tekninen tuki ja vankka pääkonttorin tuki.
Jotkut toiset taas vievät tuotteitaan Suomesta yli 100 maahan maailmassa. Myyntiosastolla puhutaan sujuvasti yli kymmentä kieltä. Työvuorot on ajoitettu niin, että ollaan töissä ostajien ollessa hereillä toisella puolella maailmaa. Valitettavan harvassa suomalaisessa yrityksessä puhutaan maailman valtakieliä, kiinaa, japania tai portugalia, vaikka vientihaluja olisikin.
Erään Amerikan suomalaisen ”Artun” setä joutui sotaan Tyynelle valtamerelle japanilaisia vastaan. Hän tarttui tilaisuuteen ja teki omaisuuden rakentamalla telttasaunat eri saarille ja vuokraamalla niitä. Sauna oli sotilaille paras tapa päästä eroon loisista. Suomalaisille ratkaisuille on kysyntää, mutta vain harva tulee niitä täältä hakemaan.

Ari Virtanen
General Manager CEO
Redwheel Ltd
ari.virtanen(at)redwheel.fi



KE 5/2015, Maailma mausteilla: Palvelua ja kokonaisuuksia kaukomaille

torstai 14. tammikuu 2016 / Kommentit (0)

Suomen menestyneimmät vientiyritykset ovat enemmän palveluyrityksiä kuin tavaranviejiä. Sellaiset lippulaivayritykset kuin Kone, Konecranes, Wärtsilä, Metso ja Cargotec saavat suurimman osan tuloistaan myymällä palveluja.

Ennen vanhaan asentaja ja huoltomies tekivät ainoastaan sen, mitä nimike kertoo: asensivat ja huolsivat. Nykyajan asennusmies on monialainen ammattilainen, myyntitaidot omaava insinööri, joka huoltaa kilpailijoiden koneet ja myy uudet laitteet nähdessään tehdassalissa uusimisen tarvetta.

Suomen palveluvienti ei ole vielä kasvun moottori, eli parannettavaa on. Vaikka digitaalista sisältöä on kiitettävästi myyty bitteinä toiselle puolelle maapalloa, suurin osa palveluviennistämme liittyy edelleen teollisuuspalveluihin. Ohjelmistojenkin vienti tarvitsee markkinointirahaa. Pelitalot kuten Supercell ja King käyttävätkin satoja miljoonia dollareita markkinointiin. Teollisuuspalveluita taas ei voi aloittaa tyhjästä, vaan vienti vaatii paikallisen toiminnan perustamista ja investointia.

Tanskalainen ISS on erikoistunut palvelemaan yrityksiä aloilla, jotka eivät ole yrityksen ydinliiketoimintaa. Puolet (51 %) palveluista on siivousta, minkä lisäksi heillä on omat erikoissiivouspalvelut haastaviin kohteisiin, kuten ydinvoimaloihin, sairaaloihin ja elintarviketeollisuuteen. Yrityksen yli 500 000 työntekijästä yli puolet työskentelee kehittyvillä markkinoilla, jotka tuovat jo neljänneksen liikevaihdosta.

Aikoinaan suomalaiset toimittivat meijeriprosesseja kuten juustonvalmistuslinjoja kaukaisiin maihin aina Uruguayta ja Uutta-Seelantia myöten ja kaukolämpöverkon Koreaan sekä uudistivat Hanoin vesihuollon. Suomalaiset ovat kehittäneet viime aikoinakin innovatiivisia elintarviketeollisuuden prosesseja, mutta kokonaisten laitosten myyminen on ollut vähäistä. VTT:n keksimä oluthiivan immobilisointi ja Valion laktoositon maito ovat hyviä esimerkkejä suomalaisista prosessiosaamisesta.

Monissa tapauksissa ulkomainen asiakas haluaa ratkaisun ongelmaan. Paras ratkaisu on usein avaimet käteen: kokonaisen laitoksen toimitus, käyttöönotto ja operointi. Toimittajan kumppanina toimii usein systeemi-integraattori, jonka osaamista on valita toimivat komponentit kokonaisuuteen. Toimittaja hankkii laitteet pakettiin ja paikallisesti, mitä voi, sekä auttaa rahoituksessa.

Nopean kasvun vuodet Euroopassa ovat historiaa. Vientimarkkinoita kannattaakin etsiä lähinnä nopeasti kasvavilta markkinoilta erityisesti Aasiasta, kuten Mongoliasta, Kazakstanista, Vietnamista ja Myanmarista. Elintarviketuotantoa voitaisiin tehdä muuallakin kuin Suomessa. Monissa Etelä-Amerikan maissa on runsas hedelmien-, vihannesten- ja kalantuotanto, mutta elintarvikkeita prosessoiva teollisuus puuttuu lähes kokonaan. Esimerkiksi Peruun tuodaan tuoremehut lähes kokonaan Brasiliasta, vaikka maa tuottaa runsaasti hedelmiä, usein liikaakin.

Paperinvalmistus ja siihen liittyvät palvelut siirtyivät nopeasti Kiinaan lähelle kasvavia markkinoita. Ehkä elintarvikevalmistustakin voisi tehdä lähellä asiakasta liittämällä siihen laatusertifioidut palvelut ja tuomalla osaamisen ja raaka-aineet puhtaasta, innovatiivisesta Suomesta.

Suomalainen yritys aloittaa kaukomailla usein minimoiden riskit ja ilman mitään investointia. Esimerkiksi ruotsalaisten yritysten kansainvälisen menestyksen taustalla on usein asioiden selvittäminen kohdemarkkinoilla ennen sinne menoa ja investointi omaan henkilöstöön ja tiloihin etabloitumisvaiheessa. Suomalaiset kuluttajatuotteet myydään Aasiassa usein online -kanavan kautta, raaka-aineet suoramyyntinä ja prosessikoneet paikallisen agentin avustuksella. Suomen pääkonttorin osallistuminen myynnin suunnitteluun ja markkinointiin on usein olemattomia.

Jo edesmennyt liiketoimintaguru Peter Drucker sanoi kerran: Yrityksen johto, joka ei ota liiketoimintariskejä, tekee yleensä kaksi suurta virhettä vuodessa. Yritysjohto, joka taas ottaa riskejä, tekee myös kaksi isoa virhettä vuodessa. Lindström on loistava esimerkki siitä, että välillä pitää ja kannattaa ottaa riskejä kansainvälistymisessä.

Ari Virtanen

**********************************
Lindströmin kiinalaisessa pesulassa palveluvientiä teollisuudelle

Kiinalaiset maahanmuuttajat perustivat pesuloita San Fransiscoon ja moniin muihin kaupunkeihin yli 100 vuotta sitten ja loivat alan standardin. He tuskin uskovat, että suomalainen yritys on löytänyt markkinan Kiinan vaatehuollosta.

Lindström vuokraa, pesee ja huoltaa työvaatteita jo 23 maassa Suomen ulkopuolella, ja tarjoaa vaatteita ja niiden huoltoa myös puhdastiloihin. Tyypillisiä asiakkaita ovat elintarvike-, lääke- ja elektroniikkateollisuuden yritykset sekä raskasteollisuus ja konepajat. Asiakaslista on pitkä ja vakuuttava varsinkin Kiinassa ja Intiassa. Näissä maissa Lindström huoltaa työvaatteita monelle, globaalille elintarvikeyritykselle. Esimerkiksi Intiassa Lindström palvelee 200 elintarviketeollisuuden asiakasta.

Lindströmin myyntijohtaja Tuomas Komi on ollut laajentamassa yrityksen toimintaa Intian ja Kiinan lisäksi moneen muuhunkin maahan. Yrityksen menestyksen salaisuus on Komin mukaan konseptoitu moduulipesulamalli, joka sisältää paitsi itse pesulan myös liiketoimintamallit, sertifioidut työmenetelmät sekä analyyseilla varmennetun pesutuloksen. Konsepti ohjaa myös henkilöstön perehdytystä sekä takaa jatkuvan palvelun.

Lindström omaa harvinaislaatuista rohkeutta tehdä investointeja kaukaisiin maihin. Pienten alkuinvestointien ja valmiin, siirreltävän pesulamoduulin avulla toiminta voidaan käynnistää uudella markkinalla hyvinkin ketterästi. Konseptoitu palvelu mahdollistaa myös nopeat lisäinvestoinnit esimerkiksi laitteisiin, asiakastarpeiden muuttuessa tai kasvaessa.
Lindström työllistää Euroopassa ja Aasiassa kaikkiaan yli 3 000 ihmistä, jotka pitävät yli miljoonan työntekijän vaatteet puhtaana. Intiassa Lindström palvelee asiakkaitaan jo kymmeneltä paikkakunnalta, ja yritys kasvaa reipasta 40−50 prosentin vuosivauhtia niin Intiassa kuin Kiinassakin.

− Mitä puhtaampaa, sertifioitua jälkeä tarvitaan esimerkiksi lääketehtaan puhdastiloissa, meijerissä tai autotehtaan maalaamossa, sitä vahvemmilla ovat Lindströmin ratkaisut, Tuomas Komi kertoo.

Lindström on loistoesimerkki palvelutoimittajasta, jonka myytävä tuote on palvelu ja jossa vuokravaatteet sekä prosessilaitteet ovat osa kokonaisuutta. Olennaista menestyksessä on rohkeus tehdä nopeita investointipäätöksiä osana markkinoille etabloitumista.



KE 3/2015 Maailma mausteilla: Suomalaista lihaa Kaukoitään ja vieläkin kauemmaksi

perjantai 12. kesäkuu 2015 / Kommentit (1)

Aasiassa syödään yhä enemmän lihaa. Kulutustottumukset muuttuvat samalla, kun kanssakäyminen muiden Aasian ulkopuolisten maiden kanssa lisääntyy, tulotaso kasvaa ja amerikkalaiset ravintolaketjut ilmestyvät katukuvaan.

Liha kuuluu perinteisesti monen Aasian maan ruokavalioon. Itä-Aasiaan kuuluvassa Mongoliassa ei juuri vihanneksia pöydässä olekaan, kun taas eteläisempään Aasiaan kuuluvassa Intiassa syödään lähinnä vain kasvisruokaa. Kulutustottumukset muuttuvat nopeimmin itäisessä Aasiassa.

Itä-Aasia, tai ennen vanhaan Kaukoitä, on Kiinasta Japaniin ulottuva alue, joka on maailman talouden dynamo. Suurimmat alueen taloudet − Kiina, Japani ja Etelä-Korea − tuovat koko ajan yhä enemmän lihaa ja lihatuotteita muualta maailmasta. Pääasiassa tämä johtuu kasvavasta tulotasosta. Alueen maat ovat osittain samanlaisia, mutta ruokakulttuuriltaan myös erilaisia. Tämä heijastuu myös lihan kulutukseen.

Korean niemimaa on kuulunut niin Kiinaan kuin Japaniinkin. Ruokakulttuurissa on paljon vaikutteita molemmista, mutta varsinkin lihansyönnissä ollaan aika omalla polulla. Japanissa fiilistellään erilaisilla herkillä aromeilla ja pienillä annoksilla, kun Koreassa lihaa tilataan ravintolan pöytään kilo tai pari.

Koreassa tarjoillaan lihan ohessa paljon pieniä lisukkeita, mutta Kiinassa taas päivällisellä nautitaan selkeästi kahdeksan alkupalaa ja kahdeksan pääruokaa. Eteläkorealaiseen päivälliseen kuuluu runsas alkoholinkäyttö myös arki-iltoina.

Suomalaisilla lihataloilla on lupa viedä possua Japaniin ja Koreaan, mutta ei esimerkiksi Kiinaan. Ainoastaan kahdeksalla EU-maalla on sopimus porsaanlihasta Etelä-Korean kanssa. Lupaneuvottelut ovat maiden välisiä, pitkäaikaisia neuvotteluja, joihin sisältyy usein muun muassa tarkastukset teurastamoilla. Neuvottelut hoitaa Suomen puolesta Evira, ja ne kestävät tyypillisesti useita vuosia.

Kyse on elintarviketurvallisuudesta, mutta usein myös kauppapolitiikasta. Lehtitietojen mukaan possunlihan vientilupa Kiinaan olisi saavutettavissa lähiaikoina. Siipikarjan lihan vientilupaneuvottelut Etelä-Korean kanssa ovat olleet käynnissä jo yli seitsemän vuotta.
Suomen kannattaisi panostaa resursseja hyvissä ajoin kaupankäynnin aloittamisen mahdollistaviin lupaprosesseihin. EU ajaa yhteisiä sopimuksia. Koska tautitilanne eri EU-maissa on hyvin erilainen, Suomen etu saattaa olla neuvotella omat sopimukset; suomalainen possunliha on maailman puhtaimpia.

Suomen lihanvienti Uuteen-Seelantiin johtuu kohdemaan tiukasta eläintautipolitiikasta. Jalostamattoman lihan tuonti sinne on sallittu ainoastaan Suomesta, Ruotsista ja Australiasta. USA ja EU kuitenkin vastustavat tällaisia kaupan esteitä. Vuoden 2013 lopussa Uuden-Seelannin korkein oikeus tuomitsikin perusteet tuontikiellolle riittämättömiksi ja avasi näin ovet myös muille maille. Ainakaan toistaiseksi tämä ei onneksi näy notkahduksena suomalaisen lihan viennissä Uuteen-Seelantiin.

Australialla on edelleen tiukka politiikka pakastetun lihan tuonnissa. Tanska, Kanada ja USA ovat suurimmat lihajalosteiden, kuten pekonin ja salamin, viejät Australiaan. Suomalaisten lihatalojen kannattaisi panostaa entistä enemmän Australian markkinoille johdonmukaisella markkinointistrategialla. Tämä voisi lisätä sekä pakastetun lihan että jalostetumpienkin lihatuotteiden vientiä. Suomen lihan vienti Australiaan on ollut hyvin vaatimatonta, mutta vuonna 2014 vienti on kuitenkin herännyt.

Lihajalosteiden vienti edellyttää tuotekehitystä Suomen päässä, jos haluamme viedä muuta kuin raaka-aineita. Suomen vienti Japaniin on lähinnä puuta ja paperia, kun taas Koreaan ja Kiinaan koneita ja laitteita. Elintarvikkeissa Suomen vienti koostuu huomattavassa määrin raaka-aineista ja puolivalmisteista.

Kuluttajatuotteiden markkinoinnissa on tärkeä huomata, että Itä-Aasiassa yhteisön mieltymykset ajavat aina yksilön edelle. Kun joku tuote on suosittu kiitos TV-ohjelman, niin kaikki pitävät siitä. Tämä pätee myös päinvastoin. Koreassa pestään hampaita ruoan jälkeen useasti päivässä. Kukaan ei kuitenkaan käytä sähköhammasharjaa, koska sen uskotaan olevan huonoksi hampaille.

Itä-Aasiassa ei ole totuttu runsaaseen suolan käyttöön ja monet suomalaiset lihatuotteet ovat sellaisenaan liian suolaisia Aasian vientiin. Mausteita käytetään hillitysti varsinkin Japanissa ja Kiinan Itäisessä puoliskossa. Korean köyhä historia maistuu vielä monien ruokien runsaana chilin, valkosipulin ja myös MSGn käyttönä.

Taudittomuus on suomalaisen possunlihan suurin etu, asia jota ei ole juurikaan käytetty markkinoinnissa. Suomen puhtaan ja terveellisen ruuan maineella myydään Etelä-Koreassa ksylitolipurukumin lisäksi suklaakeksejä, jossa suklaa on Suomesta sekä paikallista alkoholijuomaa Sojua, jossa makeuttamiseen käytetty fruktoosi on Suomesta. Ravintoloissa mainitaan, onko liha Koreasta tai esimerkiksi vielä tarkemmin tietystä maan provinssista. ”Possua Suomesta” -tuotemerkin käyttö ei olisi ainakaan haitaksi.

Amerikkalaisella lihalla on huono maine Etelä-Koreassa. Tuontilupa amerikkalaiselle naudanlihalle johti jopa mellakoihin Soulin kaduilla. Lihaan liittyykin paljon tunnetta, jota ”Possua Suomesta” -markkinointi voisi käyttää positiivisesti hyödyksi. Tavoitteena voisi olla vuosittaisten vientimäärien vakiinnuttaminen ja viennin monipuolistaminen jalostetummille tuotteille. Tämä taas voisi korvata Venäjän viennin menetyksiä.

Suomi vie Kiinaan lähinnä maitojauhetta ja mustikkaa, Japaniin taas menee possua ja suklaata. Etelä-Koreaan Suomi vie lihaa, lähinnä possun sisäelimiä 1,4 miljoonaa kiloa (1,8 miljoonan euron arvosta) vuodessa sekä pakastettua possua, lähinnä possun kylkeä 2,2 miljoonaa kiloa (6,5 miljoonan euron arvosta).

Ari Virtanen



KE 1/2015, Maailma mausteilla: Kulttuurierot ratkaisevat

torstai 19. maaliskuu 2015 / Kommentit (0)

Ihmisten arvot ja asenteet tulee huomioida elintarvikkeiden markkinoinnissa.

Eri kulttuureissa asenteet ja arvot ovat erilaisia. Samalla suhtautuminen ruokaan ja ruokailuun on hyvinkin erilaista. Suomessa ollaan suorituskeskeisiä, Välimeren maissa hyvin ihmissuhdekeskeisiä ja Etelä-Koreassa taas erittäin ryhmäkeskeisiä. Myös ruokailulla on erilaisissa kulttuureissa täysin erilainen merkitys.

Ruuan valintakin kaupan hyllyltä on erilaista. Yhdessä maassa etsitään lähinnä terveellisyyttä ja toisessa ruoka on väline yhdessäoloon. Ruokien markkinoinninkin pitäisi olla erilaista. Kulttuuritutkimus voi antaa osviittaa, mitä, missä, milloin ja kenelle tuotetta kannattaa myydä.

Geert Hofstede on alankomaalainen (s. 1928) kulttuurien ja organisaatiokulttuurien tutkija, joka työskennellessään IBM:llä alkoi kyselytutkimuksella koota tietoa eri maista. Hän kuvaa eri valtioita kuuden eri dimension avulla.

Hofsteden dimensioiden lisäksi muitakin tutkimuksia kulttuurien vaikutuksesta liiketoimintaan on tehty. Harvardissa selvitettiin korrelaatiotutkimuksella suurten yritysten liiketoiminnan kannattavuutta eri maissa. Jos liiketoiminta oli erityisen kannattavaa yhdessä maassa, se ei yleensä ollut sitä naapurimaassa.

Liiketoiminnan kannattavuus USA:ssa korreloi hyvin Chilen, Suomen ja Korean kanssa. Joidenkin maiden välillä oli jopa negatiivinen korrelaatio kannattavuudessa. Mitä paremmin bisnes luisti Koreassa, sitä huonommin se sujui Argentiinassa. Vaikka Chilessä ja Kolumbiassa on yhteinen kielikin, liiketoiminnan voitollisuus korreloi negatiivisesti näiden kahden maan välillä.

Ruoka useiden sosiaalisten tilanteiden keskipisteessä on osa kulttuuria. Ruokaa voi käyttää apuna kulttuurierojen kaventamiseen. Hyvin toimiva liiketoiminta taas perustuu usein ystävyyteen. Yritysten kannattaisikin palkata vientityöhön ihmisiä, jotka ovat taitavia sopeutumaan vieraisiin kulttuureihin, mutta voisivat huolehtia yrityksen arvoista kaukaisissa maissa. Ruoka, kuten muutkin tuotteet vaativat sopeuttamista paikalliseen makuun. Hyvä paikalliseen makuun fuusioitu ruoka on mitä parhain apu yhdistämään ihmiset eri kulttuureista.

Ari Virtanen
johtaja
Finpro ry, Etelä-Korea

Lähteet:
Hofstede, G., Hofstede, G.J. & Minko, M. 2010 3rd. ed. Cultures and organizations.
Khanna, T. 2014. Contextual Intelligence. Harvard Bus. Rev. Sep: 58−68.
********************
Hofsteden käyttämät indeksit valtioiden kuvaamiseen. Asteikko 0−100.

Valtaetäisyys kuvaa, kuinka ihmiset hyväksyvät hierarkian ja eriarvoisuuden yrityksessä tai esimerkiksi perheessä. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa luku on hyvin pieni. Suomessa (33) ihmiset kyseenalaistavat epätasa-arvoisuuden, ja kaikilla tulee olla mahdollisuus menestyä yhteiskunnassa. Markkinointi pitää suunnata suurelle joukolle tavallisia ihmisiä, koska päätökset tehdään yhdessä.

Itävallan valtaetäisyys on vain 11. Esimerkiksi Meksikossa valtaetäisyys on suuri (80) ja päätökset tekee yrityksen tai perheen johto. Markkinoinnin pitää vakuuttaa perheen pää siitä, että tuote hyödyttää perhettä. Malesiassa (100) yksinvaltias vetäjä aivan varmasti valitsee, missä ravintolassa tänään syödään.

Individualismi (vastakohta kollektivismi) kuvaa ihmisten ajattelutapaa ”minä vai me”. Suomessa (63) ihmisten odotetaan pitävän huolta vain itsestään tai ydinperheestään. Yhdysvalloissa (91) on runsas elintarvikevalikoima ja yksilöt haluavat ruualta erilaisia asioita McDonaldsista luomusupermarketteihin.

Etelä-Koreassa (18) on hyvin tavallista, että työpäivän jälkeen tiimi syö yhdessä päivällisen. Perussa (16) ruokailu yhdessä perheen kanssa on erityisen tärkeää. Italia (76) on individualistinen maa, mutta ero pohjoisen ja etelän välillä on suuri. Etelässä ruualla ja sen nauttimisella on suuri merkitys. Eläminen on hyvinkin kollektiivista verrattuna Pohjois-Italiaan.

Maskuliinisissa maissa kuten Japani (95), Italia (70) ja Meksiko (69) sukupuolirooleilla on selvä ero. Feminiiniset maat ovat sukupuolineutraaleja. Niissä markkinointi ei huomioi sukupuolta. Tällaisia maita ovat erityisesti Pohjoismaat, esimerkiksi Suomi (26). Aasiassa Thaimaa (34) ja Etelä-Amerikassa Chile (28) poikkeavat feminiinisyydellään muista alueen maista.

Vaikka Japani ja Korea ovat naapureina hyvin samankaltaisia, Korea on feminiininen maa (39). Feminiinisyys korostaa huolenpitoa muista ihmisistä ja näkyy myös keittiössä. Maskuliinisessa Japanissa (95) nainen hoitaa perheessä keittiön ja kodin. Italiassa kuten monessa muussakin maassa arvot muuttuvat ajan myötä maskuliinisuudesta kohti sukupuoliroolien tasa-arvoistumista. Maskuliinisuus korostaa kilpailua ja halua olla paras.

Epävarmuuden välttäminen on tärkeä dimensio uusien asioiden kokeilemiselle. Esimerkiksi Ruotsissa (29) kokeillaan helposti uusia ruokia. Suomessakin (59) pizzojen lisäksi kokeillaan jo korealaista kimchia tai syödään hihnalta sushia. Suomessa kuten monessa muussakin maassa sukupolvien välinen ero on kuitenkin suuri. Vanhemmissa ikäryhmissä ei uuden kokeileminen ole tapana.

Kuvaavaa on, ettei Suomessa ole juurikaan meksikolaisia ravintoloita, vaan ruuan pitää olla amerikkalaistettua meksikolaista niin kutsuttua TexMex-ruokaa. Japani (92), Korea (85), Peru (87) ja Meksiko (82) saattavat kokeilla etnisiä ruokia, mutta lähinnä syödään oman maan tyylin mukaan.

Pitkän tähtäimen orientaatio kuvaa sitä, kuinka suuri merkitys perinteillä on ja kuinka henkilökohtainen hyöty nähdään. Joissain aasialaisissa kulttuureissa yritykset tähtäävät pitkäaikaiseen hyötyyn, eikä hyödyn odoteta olevan lyhyen ajan osakekursseissa. Korea (100) ja Japani (88) ovat tuttuja suuryrityksistään ja ihmisten venymisestä vaikeina aikoina. Suomi (38) on lähempänä keskikastia, mutta paino on siirtymässä kvartaalitalouteen.

USA (26), Meksiko (24) ja Argentiina (20) haluavat hyödyn nopeasti. Markkinoinnissa näissä maissa kannattaa painottaa lyhyen aikavälin etuja, kun taas Koreassa kannattaa korostaa perinteitä ja pitkän aikavälin etuja.

Itsensä hemmottelu on kuudes dimensio. Meksikossa (97) arvostetaan vapaa-aikaa ja ollaan valmiita laittamaan rahaa itseensä ja elämästä nauttimiseen helpommin kuin vaikka Suomessa (57) tai Perussa (46). Korealaiset (29) ja italialaiset (30) eivät tee samassa määrin impulsiivisia ostoksia, vaan sosiaaliset normit sitovat enemmän.

Markkinoinnilla USA:ssa (68) vedotaan usein seksikkyyteen, kun taas Koreassa voi painottaa sosiaalista arvoa, esimerkiksi miten tuote sopii sosiaaliseen järjestykseen. Vapaa-ajalla ei ole samanlaista merkitystä, koska elämä Koreassa painottuu erilaisiin ryhmiin niin töissä kuin vapaa-aikana. Sosiaalinen status ohittaa muut arvot.



Kymmenen parasta tapaa tuplata yrityksesi elintarvikevienti

torstai 11. joulukuu 2014 / Kommentit (0)

Ruoka on usein enemmän tunneasia kuin hinta-, terveys- tai ulkonäkökysymys.

Teollisuusmaissa ruokaan kuluu pieni osa käytettävissä olevista varoista. Matkustamisen helppous, tuotteeseen liittyvät palvelut ja sosiaalinen media haastavat perinteisen ”marketing Mix” 4P:n teorian: Product, Price, Place ja Promotion. Tuotteen pitää vedota positiivisiin tunteisiin. Jos yllätysmunassa olisi ikävä yllätys tai ruoka pilaantunut, tuotteen tarina olisi varmasti lopussa. Amerikkalaisen mainoksen söpö lapsi tai koira ei ole sattumaa. Söpö lapsi tai koiranpentu myy perheen äidille melkein mitä vaan.

1. Elintarvikemessut eivät aina ole se paras tapa tuoda oman yrityksesi elintarvikkeet suuren, globaalin kansan tietoisuuteen.

SIAL Paris tuo yhteen 6 300 näytteilleasettajaa sekä 150 000 vierailijaa Ranskasta ja 105 muusta maasta. Näin suurilla messuilla yhden yrityksen voi olla vaikeaa tuottaa VAU-elämys ja erottua porukasta.

Mielipidevaikuttajat ovat hyviä ”mannekiineja” esittelemään uutuuksia elintarvikeseminaareissa. Tuotesijoittelu suosittuun draamasarjaan saattaa olla hyvä joillakin markkinoilla. Ravintolapäälliköille suunnatut skandinaaviruokaviikot voivat tuoda ruuat helposti HoReCa-ketjuun. Aina on tärkeää osata erottua edukseen.

2. Power bloggersit kertovat nykyiset trendit. Aasiassa bloggaajat saavat palkkaa ja ovat linkittäneet tuotteet ja palvelut suoraan sivuille, josta kyseisen tuotteen voi ostaa. Facebook-markkinointi Kiinassa ei ole hyvä ajatus. Koreassa hakuportaali Naver on paljon suositumpi kuin Google. Lähtökohtaisesti massamarkkinointi televisiossa ja tienvarsimainoksilla on niin kallista, että siihen pystyvät ainoastaan paikalliset suuryritykset.

Suomalaisten kannattaa panostaa omiin vahvuuksiinsa: mobiili- ja internet-markkinointiin. Hyviä kokemuksia on saatu myös mielipidevaikuttajista ja tuotesijoittelusta. Kannattaa kurkata netistä uusimmat sissimarkkinoinnin (Guerrilla Marketing) tekniikat, jotka ovat halpoja, mutta epätavallisia.

3. Oikean markkinan valinta on äärimmäisen tärkeä, mutta harvoin tehty valinta. Taloudeltaan maailman suurimmat kaupungit ovat Tokio, New York, Los Angeles, Soul ja Lontoo. Onko joku näistä se oikea, vai kenties joku muu Suomen väkilukua suurempi kaupunki? Niitä on maailmassa viisikymmentä.

Kymmenestä väkirikkaimmasta suurkaupungista kahdeksan on Aasiassa ja kaksi latinalaisessa Amerikassa. Kaikissa näissä asuu yli 20 miljoonaa kuluttajaa. Kiinan tai Intian sijaan on varmasti hyödyllistä tehdä tarkempi valinta, esimerkiksi Pohjois-Kiinan miljoonakaupunkien vaurastuvan keskiluokan nuoret 25−35-vuotiaat perheenäidit.

4. Uusilla markkinoilla tarvitaan aina partneri: Joku sellainen, jolle tämä uusi liiketoiminta on tärkeää. Pienimmillään se voi olla yksi henkilö tai parhaimmillaan kumppani, jolla on jo markkinakanava rakennettuna, mutta uusi tuote silti merkittävä. Partneriverkoston hallinnassa suomalaiset eivät aina ole hyviä. Partneri tarvitsee tukea, ohjausta ja motivointia kuten omatkin työntekijät.

5. Yhdessä markkinoille meno kannattaa. Siihen saa taloudellista tukea, ja yhdessä on helpompi vastata mittakaavan asettamiin haasteisiin. Suurkaupungissa halutaan usein koko ”ratkaisupaketti” yksittäisen tuotteen sijaan.

Pieni yritys voi mennä isomman kyydissä, ehkä jopa samalla tuotemerkillä. Joissakin tapauksissa pk-yritykset voivat mennä yhteisellä tuotemerkillä. Esimerkiksi Canada Wood yhdistää menestyksellä kaikki kanadalaiset puutoimittajat yhden merkin alle. Kun taiwanilainen 7eleven-kauppaketju kysyy Suomi-viikkoja tai korealainen kahvilaketju haluaa suomalaisen aamupalan kahvilaansa, niitä voi kehottaa kiertämään Suomea tuotteita etsien. Ulkomaalaiselle toimijalle se on kuitenkin haastavaa. Joko toimijoilla keskenään tai vaikka yksittäisellä toimijalla voisi olla liiketoimintana tuotteiden ja palveluiden paketoiminen kokonaisuuksiksi.

6. Logistiikka on jo Kiinassakin hyvällä tasolla: Kun postimyynnistä tilaa aamulla radion tai pihvin, se on samana päivänä keittiön pöydällä. Tosin kuljetus ei ole ihan yhtä nopea Sisä-Mongolian aroilla. Yrityksen kannattaa muutenkin keskittyä yhteen kaupunkiin eikä haukata kokonaista mannerta kerralla. Koska suomalainen tuote on lähes aina niche, erikoistuote, kannattaa ainakin tehdä valinta, onko internet/postimyynti riittävän hyvä kanava.

7. Elintarvike on vähintäänkin ruuan ja pakkauksen muodostama yksikkö. Monissa tapauksissa siihen liittyy myös palvelu. Pakkaaminen ja palvelu kannattaa tehdä ainakin osittain paikallisesti, lähellä markkinaa.

Pakkauksen koko, ulkonäkö ja viestit ovat aika erilaisia eri markkinoilla. Kiinalaiseen nuoreen äitiin pureva viestintä ei tepsi vanhemman sukupolven isään. Suomalaisen yrityksen kannattaa keskittyä aistittavien ominaisuuksien ”tuunaamiseen” markkinoille sopivaksi ja jättää osa asioista paikallisiin käsiin.

8. Hittituotteeksi pääsemiseen pitää monen asian onnistua. Elintarviketrendit ovat tärkeitä varsinkin nopeasti muuttuvilla markkinoilla. Aasian kellotaajuus on aivan erilainen kuin vaikkapa Euroopassa tai Etelä-Amerikassa. Se mikä on Shanghaissa trendikästä, ei välttämättä ole hitti naapurikaupungeissa Tokiossa tai Soulissa.
Trendit kannattaa selvittää joko paikallisen konsultin tai hyvän kumppanin avulla. Hiljaiset muutokset kulutuskäyttäytymisessä voi tunnistaa ainoastaan tuntemalla markkinat hyvin. Sen ennakoiminen, millaisille tuotteille on markkinat vuonna 2020, on paljon haastavampaa kuin tutkia markkinatilanne nyt.

9. Harley DavidsonTM on tunnettu brändi, joka on vahvasti laajentunut moottoripyöristä vaatteisiin ja kahviloihin. Donald Trump on tunnettu kiinteistösijoittaja, jolla on niin oma vaatemallisto kuin omat t-bone steak-tuotteensa. Molemmilla tähdätään keski-ikäiseen, varakkaaseen mieheen.

Piirrettyjen elokuvien hahmoja on käytetty jo kymmeniä vuosia elintarvikepakkauksissa. Pelimaailman sankarit Angry Birds tai Super Mario ovat tuttuja hahmoja myös pelien ulkopuolelta. Aasialaisten chattiohjelmien, Kakaotalkin ja Linen, pienet hahmot ovat nekin päässeet jo ruokakaupan hyllylle. Kohderyhmästä riippuen tuttu hahmo voi ratkaista ostopäätöksen. Harley Davidsonin omistaja tuskin ostaa Hello Kitty -karkkipussia tai viettää aikaansa Hello Kitty -kahvilan ikkunapöydässä.

10. Tuotteen pitäisi olla samaan aikaan tuttu ja turvallinen, mutta myös uusi ja jännittävä. Hyvä, uusi tuote on jännittävä, houkutteleva ja turvallisen oloinen. Vaikka eteläisessä Kiinassa paistettu käärme on tuttu ja tavallinen näky, suomalainen neulamuikku tai lakkahillo siemeneineen saattaa olla vähemmän houkutteleva. Kulttuurierot voivat vaihdella suuresti. Asiakas onkin tunnettava hyvin. Jos yritys saa yhden prosentin markkinaosuuden eteläisessä Kiinassa, se on jo suurempi kuin 20 prosentin markkinaosuus Suomessa.

Ari Virtanen
johtaja
Finpro ry, Etelä-Korea



Ei kannata laittaa kaikkia munia samaan koriin ja muita ruokaviisauksia

perjantai 31. lokakuu 2014 / Kommentit (0)

Suomessa mitä ilmeisimmin hautoo oma viisautensa, koska maiden välisessä tulosluettelossa olemme kermaa. Tokikaan lottovoittajien maassa ei aina tunnu olevan kaikki muumit laaksossa, eikä kerman kuorintaan ole päästy hetkeen. Nukkuva karhukin on herätetty ja samalla tökätty ampiaispesään sillä seurauksella, että vientimme on mukannut rotvallin reunaan entistä pahemmin.

Amerikassa on kannettu pekonia pöytään kiihtyvällä tahdilla jo muutaman vuoden. Mutta jostain syystä Euroopalle ja varsinkin Suomelle vuoden 2008 lamasta toipuminen ei ole ollut ihan samanlainen kakkupala, vaikka maailma tarjoaa mahdollisuuksia kuin sieniä sateella. Räpyttelemme eväitämme liikaa Euroopassa, joka saattaa olla laiha lahna pitkään. Katseen voisi suunnatakin Itämerta kauempana oleviin kalastusalueisiin, ainakin Venäjän muihin rajanaapureihin Aasian puolella, miksei myös Amerikkaan.

Mutta ennen kuin ryhdymme tosissamme heittämään lusikkaa nurkkaan tai edes kiskomaan nakkeja silmille, voi olla hyvä päästä jyvälle nykykehityksestä.

Vaikka suomalainen sanonta osuvasti kertookin, että tikulla silmään, joka vanhoja muistelee, niin joskus olisi hyvä ottaa käytäntöön kantapäiden kautta opitut läksyt. Suomalaisissa yrityksissä on nyt taas tehty monet yt:t ylitöinä. Kun sopeuttaa toimintansa takaisin nakkikioski-luokkaan, noususuhdanteessa ei kasveta enää kuin pullataikina. Alihankkijat sopeuttavat myös siirtämällä porukkaa kortistoon ja eläkkeelle, jossa ollaan jo nyt kuin sillit suolassa.

Suomessa tuntuu olevan suhteessa helpompi laittaa työntekijä juoksemaan mutkia verrattuna moneen muuhun maahan. Kilpailukykymme ei ole paras mahdollinen, joten kansantalouden tervanjuontiahan se on. Suurimmilla yrityksillämme on tuotantoa monissa maissa ja valintoja tehdään ihan muulla kuin kotiseuturakkaus-periaatteella.
Suomalaiset pk-yritykset pelaavat edelleen pientä peliä ja ovat yhden kortin varassa. Muualla on toisin. Jopa pienissä, alle kymmenillä puukengillä tallaavassa hollantilaisfirmassa leivotaan muutakin kuin kakkuja Amsterdamissa. Heidän tuotteittaan seilaa kansantaloudelle merkittävissä määrin muihin maihin.
Suomessa tällaisia rohkeita intiaaneja on vain muutama kanootissa. Eräillä kotimaisilla perheyrityksillä on pullat hyvin uunissa, mutta Suomen vienti on uhkaavan paljon sadan suurimman yrityksen laihtuvilla hartioilla. Jos naapurimaamme Pelle Svensson ja muut vieraat vielä ostavat alennushintaan koko yrityksen pois kuleksimasta, niin soppahan on aika valmis.

Manalan mannekiin, tuo vanha liuhuparta, harventaa mielellään juuri niitä alansa huippuyrityksiä, joiden tuotteissa lukee Made in Finland. Niiden kadottua me pöllölaakson synnyttämät lottovoittajat voimme siirtyä kaikki palvelualalle. Rehellisyyden pasuunan nimissä on kuitenkin todettava, että me kaupan kassat emme ole hyviä siinä puolessa.

Jospa ei kuitenkaan laiteta hampaita naulaan ihan vielä. Suomella on vapaakauppaa moneen maahan, muun muassa Chileen, Meksikoon ja Koreaan. Neuvotteluja käydään myös muualla. Aikoinaan äitimme kehottivat lapsiaan lähtemään niin pitkälle kuin pippuri kasvaa ja nopeammin kuin Nasan raketti. Ehkä se hetki on nyt lyönyt.
Entinen Nokian myyntimies myy salmiakkia kuin häkää Mansessa. Ehkä Meksikossa tai Manilassa voitaisiin ostaa muutakin suomalaista kuin kapuloita. Uusia markkinoita kannattaakin nyt etsiä kissojen ja koirien kanssa, jotta suomalaiset tuotteet leviävät maailman joka kolkkaan kuin Jokisen eväät.

Ari Virtanen
johtaja
Finpro, Etelä-Korea



Ruuan ekonomiaa

torstai 12. kesäkuu 2014 / Kommentit (0)

Virtuaalielintarvikkeen hinnanmuodostus on hurjaa luettavaa: Candy Crush -pelin kehittäneen yrityksen listautumisessa puhutaan satojen miljoonien tai miljardiluokan yrityksestä. Jos murskaamalla karkkimatriisin pelilaudalla päädytään tuohon hintalappuun, paljonko onkaan puhtaita elintarvikkeita tuottavan ketjun hinta?

Suomalaisetkin ovat saaneet myytyä pelifirmojaan ja omistajat ovat rikastuneet, mutta silti Suomen talous kävelee hitaasti suossa. Eurooppa keskimäärin on jo onneksi kovalla maalla ja vetää Suomen mukanaan ennemmin tai myöhemmin. Muun maailman kysyntä on vironnut jo aikaisemmin, mutta esimerkiksi Kiinan kasvussa on ollut paljon pettymyksiäkin.

Robotit tulevat kaikkialle

Yalen ja MIT:n taloustieteen professori Bengt Holmström kertoo Visio-lehdessä, että on turha arpoa; nyt eletään jo megamuutoksen aikaa. Automaatio ja erityisesti ICT-teknologian laskentatehon eksponentiaalinen kasvu muuttavat maailmaa kiihtyvällä tahdilla kohottamalla työn tuottavuutta.

Robotit ja automaatio tulevat seuraavaksi kaikkialle, ulos tehtaista kaikille aloille. Kehitystä ei kannata vastustaa, vaan opetella toimimaan robottien ja automaation kanssa. Nyt tarvitaan uusiutumista, sillä työpaikat eivät palaa Aasiasta eivätkä pk-yritykset ole päässeet isojen imussa sinne toivotulla tavalla.

Tulevaisuuden työ ei ole enää samanlaista kuin ennen. Teollisuustyö on automatisoitunut jo pitkään, mutta sairaaloiden leikkauspöydälläkin käytetään yhä useammin robottia. Amerikkalainen DaVinci -robotti pystyy ihmisen ohjauksella tekemään sydänleikkauksen pienen kurkistusreiän kautta.

Robotin kehittäneen yhtiön osakkeen hinta onkin noussut yli 2 000 prosenttia ja jokaisella laatusairaalalla pitää olla 1−2 DaVincia töissä. Jos robotti hoitaa sydänleikkauksen, helpommatkin työt sujuvat varmasti.

Nettikauppa kasvaa nopeasti

Candy crush -pelin suosion taustalla on osittain sen sähköinen myynti. Appsin voi ladata pienellä rahalla missä päin maailmaa tahansa. Vaikka elintarvikkeen logistiikka ei ole yhtä helppoa, ruuan nettikauppa lisääntyy Aasiassa nopeasti.

Uusissa, korealaisissa asuinkerrostaloissa on lukitut ja jäähdytetyt laatikot tavarantoimittajille. Ostokset voi tehdä netissä, ja tavara odottaa kotitalossa. Laatikkoon voi myös laittaa oman pakettinsa ja lähettää haluamaansa osoitteeseen.

Elintarvikkeissa työn ja palveluiden osuus on suuri. Suomessa koko ketju työllistää pellolta pöytään 300 000 ihmistä. Britanniassa arviolta 500 000 ihmistä on töissä pelkästään elintarviketeollisuudessa. Yhdysvaltojen kolme suurinta työnantajaa ovat nekin osittain ruokabisneksessä. Suurimmalla työantajalla, Wal Martilla, on yli kaksi miljoonaa työntekijää, Yum brandsilla (KFC, Taco Bell ja Pizza Hut) yli puoli miljoonaa ja McDonaldsilla 440 000.

Lisää ruokaa, vettä ja energiaa

Ihminen tarvitsee ruokaa, vettä ja energiaa yhä suurempia määriä. Vuoteen 2050 mennessä McKinsey (Resource Revolution, McKinsey Global Institute) ennustaa, että energian tarve kasvaa 85 prosenttia, ruokaa tarvitaan 70 prosenttia enemmän ja vettä 55 prosenttia enemmän. Vaikka väkiluku kasvaa 7,2 miljardista 9,6 miljardiin, isompi merkitys on kehittyvien maiden keskiluokan nopealla kasvulla ja kaupungistumisella.

Ihmisen perustarpeet, ruoka, vesi ja energia, ovat yhä enemmän kytköksissä toisiinsa. Kun yhden hinta nousee tai laskee, se korreloi suoraan kahteen muuhun. Yhdysvalloissa energiayhtiöt, vesilaitokset ja elintarvikeyritykset ovat olleet myös takuuvarmoja sijoituksia ja lisäksi hyviä osingonmaksajia.

Ne ovatkin suosittuja eläkesijoituksia. Osingoilla ja osakkeen arvolla mitattuna elintarvikeyritykset ovat olleet tuottoisin sijoitus kymmenen vuoden aikana vaikkapa lääkeyhtiöihin verrattuna. Elintarvikkeita tuottavien Heinzin ja Kellogsin lisäksi eläkkeen kartuttamiseen suositellaan usein pesuaineyritys P&G:tä ja pehmeää wc-paperia valmistavaa KimberlyClarkia.

Ruokaa on hyvin vaikeaa korvata edes hyvällä mielikuvituksella. Sähköntuotantoon kehitetään uusia ratkaisuja kuten vetykennoja ja juomavettäkin voi tehdä merivedestä.

Ruuan korvikkeeksi ajatellut pillerit tai ravintoliuokset eivät täytä kuluttajan ruualle asettamia psykologisia tai sosiaalisia vaatimuksia. Päinvastoin, kysyntä luonnonmukaisille elintarvikkeille on kasvussa. Kaivataan vanhoja hyviä aikoja, kun ruokakaupasta sai hedelmiä, vihanneksia ja muita tuoreita elintarvikkeita. Ruoka on paljolti tunneasia.

Tavoitekustannuslaskenta tuotekehitykseen

Niin kutsutussa japanilaisessa mallissa kiinnitetään huomiota kustannuksiin. Paljon Suomessakin käytetty ABC-menetelmä perustuu huomioon, että esimerkiksi 20 prosenttia asiakkaista aiheuttaa 80 prosenttia kustannuksista. Asiakkaat ja tuotteet jaetaan A-, B- ja C-ryhmiin, joita kohdellaan eri tavalla. Tästä kehitetty ABM (Activity Based Management) on vielä askel tehokkaampaan suuntaan.

Toyotalla kehitettiin tavoitekustannuslaskenta, jossa tuotekehityksellä painetaan kustannukset alemmaksi. Uuden tuotteen kehittäminen aloitetaan päättämällä, millä laadulla (luotettavuus, toimitusaika jne.) ja hinnalla tuote menestyy markkinoilla. Suunnittelulla ja tuotekehityksellä tehdään valinnat tuotannon eri vaiheissa niin, että laatu ja kustannukset pidetään sovittuna, myös alihankintaketjussa.

Tätä menetelmää käytetään nykyisin eri puolilla maailmaa varsinkin Aasiassa, mutta myös isoissa yhdysvaltalaisyrityksissä kuten Boeingilla, Intelillä ja Caterpillarilla.

Elintarviketeollisuudessa tavoitekustannuslaskentaa käytetään vähän. Esimerkiksi 2000-luvulle tultaessa hollantilaisessa tutkimuksessa todettiin, että vain yksi neljästä sikäläisestä elintarvikeyrityksestä käytti tavoitekustannuslaskentaa, kun taas kaikki elektroniikka- ja mittainstrumenttiyritykset käyttivät sitä.

Elintarviketeollisuudessa varsinkin pakkauksissa ja joissakin raaka-ainehankinnoissa voidaan tehdä suuria säästöjä. Jos jotkut laadun kannalta vähämerkityksiset, tuoreet raaka-aineet voidaan korvata pakastetuilla tai kuivatuilla ainesosilla, hävikkiä voidaan pienentää. Brittiläisessä julkaisussa (From Gate to Plate, L. Jack, 2008) kannustetaan maatalousyrityksiäkin siirtymään tavoitekustannuslaskentaan, jolloin muun muassa alihankkijoiden käyttö ja vertailujen tekeminen helpottuu.

Vain harvoissa tuotantolaitoksissa seurataan, miten paljon resursseilla on hukkakäyttöä. Tuotannon ja muiden osastojen kulut jaetaan tuotteille tarkemmin tai vähemmän tarkemmin. Koneiden, tilojen ja ihmisten hukkakäyttö jää usein huomiotta.

Välillä tuntuu, että yritykset tehostavat toimintaansa lähinnä irtisanomisilla ja tuotannon supistuksilla. Aasiassa turvaudutaan harvoin massairtisanomisiin. Sen sijaan tuotantoa tehostetaan jatkuvasti ja vientiä kasvatetaan. Markkinaosuutta ulkomailla yritetään saada koko ajan lisää. Länsimaisissa yrityksissä optimoidaan voittoa, kun taas Aasiassa minimoidaan kustannukset.

Ari Virtanen



8 maailman mielenkiintoisinta ravintolakonseptia

torstai 27. helmikuu 2014 / Kommentit (0)

Maailmassa on monta ravintolakonseptia, jotka nojaavat yhteen etniseen keittiöön sen kummemmin muuttamatta mitään alkuperäiseen verrattuna. Mutta ravintolan palvelukonsepti on paljon muutakin kuin ruokaa.

Perinteisesti ruoka tilataan pöytään tai ostetaan kassalta. Ruuanvalmistusta voi seurata paikallisessa pitseriassa usein lasin takaa tai pizza buffet -ravintolassa ruuan saa hakea itse noutopöydästä. Jossakin päin maailmaa asiakas jopa tekee ruuan itse pöydässä, kuten sveitsiläisessä raclettepaikassa, kiinalaisessa hotpot-ravintolassa tai korealaisessa barbeque-paikassa.

Tämän hetken kuumimmat ravintolakonseptit yhdistelevät makuihin viihdettä, fuusiota tai funktiota.

TAPAS − pieni koko ja suuri maku

Tapakset ovat hauska tapa maistaa viinin juonnin ohessa espanjalaista, paikallisen maakunnan ruokakulttuuria. Espanjalaiset ovat tosin vesittäneet oman tapas-kulttuurinsa hinnoittelemalla yhden miniannoksen useamman euron arvoiseksi.
Tapas on sinänsä yksinkertaisen nerokas keksintö, jota myös japanilaiset usein käyttävät; tehdään pieniä annoksia, joissa on mielenkiintoinen maku. Maistelija saa itse tehdä valintansa. Vain mielikuvitus on rajana, jos tapas-menetelmää käyttää vaikkapa suomalaiseen ruokaan.

80/20 fuusiossa on voimaa

Etnisen ruuan muokkaaminen paremmin paikalliseen makuun on taiteenlaji. Yleensä varminta on pitää suurin osa tuttuna ja turvallisena, mutta eksoottinen maku voi tuoda ruoka-annoksiin mukavan säväyksen.

Meksikolainen tai thaimaalainen perussetti nostattaa usein kyynelet silmiin. Mutta amerikkalaisten laimentama versio niin meksikolaisesta, thaimaalaisesta kuin kiinalaisestakin keittiöstä maistuu kaikkialla: suuret annokset ja hallittu tulisuus, ei luita eikä varsinkaan kalassa ruotoja. Mitähän amerikkalainen kokki saisi aikaan ruisleivästä, sillistä, puolukkahillosta ja karjalanpiirakasta?

YKSI annos ja siinä kaikki

Aasiassa on paljon ravintoloita, joissa tarjoillaan vain yhtä annosta. Kun edellinen asiakas nousee pöydästä, uusi annos jo odottaa seuraavaa asiakasta. Aasiassa on toki kahden annoksen paikkojakin, esimerkiksi Soulissa bibimbab-risoton saa joissain ravintoloissa raakana ja kypsänä.

Yhdysvalloissa ovat suosittuja hieman hillitymmät yhden ruuan paikat. Gourmet-hampurilaispaikoissa on jo pitkään voinut tilata burgerin omilla mieltymyksillään ja tuunata makuakin. Nyt on avattu myös hotdog-paikkoja, joissa makkaratkin tehdään käsityönä paikan päällä.

RUOKALISTA maistellen läpi

Joskus takavuosina Hong Kongissa oli ravintoloita, joissa kokki sai vapaat kädet tuoda pöytään uusia ruokalajeja, pieniä sormisyötäviä kuin coctail-tilaisuudessa. Illan lopuksi piti sitten vaan sopia, kuka hoitaa laskun.

Amerikassa on yleistynyt ravintolakonsepti, joissa chef on taiteilija ja asiakas ostaa setin ruokaa. Kokki saa vapaat kädet luoda elämyksiä asiakkaalle. Asiakas päättää ainoastaan, paljonko hän haluaa käyttää rahaa ruokaan.

KOKKIkilpailtu ravintola

Keittiöaiheisia ohjelmia on pyörinyt televisiossa koko laitteen historian ajan. Viime vuosina kokkikilpailut ovat muuttuneet enemmän tosi-tv-draaman suuntaan ja kilpailun voittajista on tullut kuuluisia.

Kilpailujen voittajista on tullut myös ravintolan omistajia. Toisaalta sinänsä hyvä kehitys; aiemmin kuuluisilla Hollywood-tähdistä NHL-pelaajiin oli omia ravintoloita ilman sen suurempaa ravintolakokemusta.

POP UP kasvaa aikuiseksi

Ylpeänä on voinut seurata, kuinka Suomessa on ravintolapäiviä. Erilaisia katuruokapaikkoja on varsinkin kehittyvissä maissa, ja valikoima on hyvä. Kärryt parkkiin ja koju on valmis. Tai niin kuin Aasiassa: iltaisin nousee värikkäitä telttaravintoloita vilkkaille ravintola-alueille.

Maailmalla parhaista pop up -ravintoloista on kasvanut oikeita ravintoloita. Itse asiassa aika hyvä työnäyte kokille kokkailla kokeeksi teltassa ja siirtyä sisätiloihin ja vakituiseksi, kun suosio on kohdallaan.

LEIPOMO takoo pienestä purtavaa

Maailmalla kilpailu kahvila-asiakkaista käy kiihkeänä. Uusia konsepteja tarvitaan perinteisen pullatiskin lisäksi. Suomalaisella leipomon kahvilalla olisi mahdollisuuksia maailmallakin. Rikas leipäkulttuuri olisi näyttävää kahvilassa tai ravintolassa tuoksuineen kaikkineen verrattuna monen maan paahtoleipäkulttuuriin.

Ainakin Shanghaissa oli tanskalaisen lihakaupan yhteydessä pieni ravintola. Asiakkaat voivat ruokailun ohella seurata, miten tuotteita valmistetaan. Possun lahtaus saattaa olla liian makaaberia katsottavaa, mutta karjalanpiirakan rypytys olisi mielenkiintoista.

NAKKIKIOSKIn paluu

Mistä nykyään saa ostettua porilaisen tai lihapiirakan kaikilla mausteilla? Katuruoka on maailmalla hyvässä nosteessa. Pop up -ravintolat ovat tuoneet uusia tuulia katuruokaankin. Jokaisessa maassa on tietty ruoka, jota yleisesti syödään taksijonossa pitkähkön ravintolaillan jälkeen.

Katuruoka kojusta on monessa maassa myös hyvä lounaspaikka. Pienellä investoinnilla voi palvella silloin, kun kysyntää on. Eikä raha ole kiinni tiloissa, joissa ei ole asiakkaita lounas-, päivällis- tai yöpalan lisäksi. Ehkä nakkikioski on hyvä konsepti, mutta lauantaimakkarasiivu kahden paahtoleivän välissä ei ole kestänyt ajan hammasta.

Ari Virtanen
johtaja
Finpro, Etelä-Korea
ari.virtanen(at)finpro.fi



Info

Olen Ari Virtanen, nykyisin Finpron Korean viestikeskuksen vetäjänä. Olen asunut 12 vuotta eri puolilla maailmaa USA:ssa, Kiinassa, Perussa ja Koreassa. Samalla matkaillut ja maistellut ruokia eri maanosissa. Kehittyvä Elintarvike -lehden Maailma Mausteilla -palstalla kerron eri maiden ruokakulttuureista.

Tämä blogi kertoo lisätiedot Maailma Mausteilla -juttuihin. Kuvia, reseptejä ja viitteitä tarinoihin löytyy täältä. Ajatuksia ja kertomuksia ruokailun maailmasta.

» Lähetä sähköpostia
» RSS-syöte

Arkisto