Ajankohtaista

Keltainen keräyslaatikko haastaa uusiin muoviratkaisuihin

torstai 26. syyskuu 2019

TEKSTI: tutkimusjohtaja Tiina Nakari-Setälä, VTT Oy

Taloyhtiömme aloitti muovin keräämisen kevättalvella, ja asukkaat ovat joutuneet opettelemaan uusia käytäntöjä arkielämässä. Olen havainnut, että perheemme saldo on isohko muovikassi viikossa, ja valtaosa muovijätteestä on peräisin elintarvikepakkauksista.
Tilanne on sama koko EU:ssa. Elintarvikepakkaukset muodostavat jopa lähes puolet muovijätteestä. Ylipakataanko siis elintarvikkeita ja miksi juuri muoviin?
Pakkaus on välttämätön osa nykyaikaista elintarviketuotetta: se suojaa, parantaa tuotteen säilyvyyttä ja mahdollistaa tehokkaan logistiikan. Muovi hoitaa nämä tehtävät erinomaisesti. Muovin suoritusominaisuudet ovat hyvät, sen hinta on edullinen, ja sitä on helppo työstää.
Muovi on siis oikea ihmeaine. Vai onko? Kun muovipakkaus on tehnyt tehtävänsä, siitä muodostuu yllättäen roska, jolle on vaikea löytää oikeaa sijoituspaikkaa tai jatkokäyttöä. Pahimmillaan muovipakkaus tai -kääre heitetään luontoon, ja se päätyy mikromuovina ruokalautaselle. Kuluttajien välinpitämättömään asenteeseen ei välttämättä auta edes panttijärjestelmä.

Muovihaasteeseen on pyritty vastaamaan keräysvelvoitteilla. Niinpä meidänkin taloyhtiömme roskakatokseen ilmestyi keltainen roska-astia muoville. Ensi vuodesta alkaen ei enää riitä muovin kerääminen, vaan jätemuovi pitää kierrättää uusiomuoviksi. Kierrätys energiaksi ei enää voi olla yksinomainen ratkaisu. Matka nykyisestä 30 prosentin kierrätysasteesta 70−80 prosentin perinteiseen materiaalien kierrätystasoon on vielä pitkä.
Jotta tavoite saavutetaan, tarvitaan uusia kierrätysratkaisuja. Muovien tunnistusta ja lajittelua voidaan tehostaa keinoälyn ja robotiikan avulla. Jätemuovin jalostusteknologioitakin toki on, ja niitä kehitetään koko ajan lisää. On mekaanisia, kemiallisia ja jopa mikrobeja ja entsyymejä hyödyntäviä jalostusprosesseja. VTT kehittää näitä kaikkia. Esimerkiksi kaasutus- ja pyrolyysikonseptit ovat jo pilotointivaiheessa ja mahdollistavat tulevaisuudessa jätemuovin kierrätyksen uusiomuoviksi.
Kierrätysongelman ytimessä ovat kuitenkin muovien monimuotoisuus ja muovipakkausten yhdistelmämateriaalit. Esimerkiksi elintarvikkeissa käytetyt monikerrosmuovit ovat kierrättämisen kannalta hankalia. Meidän ei oikeastaan pitäisikään puhua muovista vaan muoveista monikossa.

Öljypohjaisista valtamuoveista valmistetuille pakkauksille on olemassa vaihtoehtoja. Kaupallisina tuotteina löytyy erilaisia biopohjaisia muoveja. Monet niistä ovat kemiallisilta ominaisuuksiltaan identtisiä valtamuovien kanssa ja kierrätettävissä. Osa on kompostoituvia. Myös ne kuuluvat EU:n määritelmän mukaisesti muoveihin, mutta koska niillä ei ole kierrätysjärjestelmiä, niiden käyttö halutaan rajoittaa erikoistapauksiin.
Merkittävimmäksi muovin korvaajaksi jäävät kuitupohjaiset tuotteet. Perinteiset paperi- ja kartonkipakkaukset ovat meille kaikille tuttuja. Taipuisiko selluloosakuitu myös muoviksi?
VTT on kehittänyt menetelmiä, joiden avulla selluloosasta saadaan lämpömuokattavaa, ja sen työstäminen onnistuu perinteisillä muovintyöstökoneilla. Materiaalista tehtyjä kalvoja voidaan yhdistää monikerrosrakenteiksi toisen, nanoselluloosapohjaisen kalvon kanssa. Jo kolmesta kerroksesta tehty pakkauskalvo riittää suojaamaan elintarvikkeen vesihöyryltä, rasvalta ja hapelta. Se sopii niinkin vaativan tuotteen pakkaamiseen kuin suklaa.
Myös ohut kartonki saadaan nykyteknologialla venymään. Muovattava kartonki voi korvata jatkossa muoveja esimerkiksi leikkelepakkauksissa. Ja mikä parasta, pakkaus voidaan käytön jälkeen viedä paperin ja kartongin keräysastiaan, mistä sen matka jatkuu uuteen kuitutuotteeseen.

Muovihaasteen ratkaisemiseksi on kolme hyvää keinoa: kierrätä, korvaa ja keksi uudelleen. Haastetaan itsemme ja toisemme viemään muoviroskat keltaiseen keräyslaatikkoon, yritykset tuomaan korvaavia materiaaliratkaisuja markkinoille, ja elintarviketeollisuus keksimään uusia tapoja vähentää pakkaustarvetta.
Teknologia on suuri mahdollistaja. Jo nyt voi aavistaa tuloillaan olevan älykkään ja ketterän ruuan tuotannon ja jakelun järjestelmän, joka vastaa tulevaisuuden kuluttajien monimuotoisiin tarpeisiin. Sen myötä myös elintarvikepakkaaminen muuttuu. Visionääri miettii jo miten.