Ajankohtaista

KE 6/2018, pakina, RUOKAA JA OSAAMISTA 10 MILJARDILLE

torstai 13. joulukuu 2018

Suomalaisia on jo nyt liian vähän ja tulevaisuudessa vielä vähemmän; syntyvyys putoaa tänä vuonna kaikkien aikojen pienimmäksi. Aasiassa ja Afrikassa syöjien määrä sen sijaan lisii niin, että koko maailman väkiluvun kymmenen miljardin rajan ylitys alkaa jo häämöttää.
EAT Forumin perustaneet tutkijat kirjoittavat äskettäin Nature-lehdessä* julkaistussa artikkelissa, että maapallo voi tuottaa syötävää kymmenellekin miljardille ihmiselle, jos osaamme elää viisaammin: Siirrymme lihan sijasta syömään yhä enemmän kasviksia, siirrymme viisaampaan maanviljelyyn ja vähintään puolitamme ruokahävikin, joka on nykyisin kolmannes tuotetusta.

Lihan kokonaiskulutus ei meidän raukoilla rajoilla ole vielä pienentynyt, kasvisten sen sijaan on jo noussut. Lihan syönnissä on tapahtunut siirtymää nelijalkaisista kaksijalkaisiin, ja nyt proteiinin saannin suunta on tuhatjalkaisiin siivekkäisiin.
Tässä kohtaa on pakko ihmetellä lainsäädännön muutoksen nopeutta. Monet muut kiireisemmät lakimuutokset ovat junnanneet ministeriöissä aikakausia, mutta ötököiden syönti muuttui mahdolliseksi melkein vaivihkaa ja liki käden käänteessä.
Siivettömien lihaeläinten syönti kasvaa siellä, missä väestö lisääntyy ja sen keskipaino nousee. Eläinten elimistä saatavien elintarvikkeiden syönti vähenee vasta sitten, kun tuotanto siirtyy laajamittaisesti reaktoreihin. Silloin on toivoa sen tehostumisesta niin, että alun perin eläinperäisiä eväitä riittää suuremmallekin populaatiolle, vaikka ne eivät enää tulekaan eläimen perästä.

Hävikin pienentäminen tarkoittaa, että ruuan pilaantuminen vähenee etenkin kehittyvissä maissa, joissa se on suurinta. Tuntematonta se ei ole Suomessakaan. Leikkuupuimurin jälki vihertää pian puinnin jälkeen viljan laihoa, ja jyrsijät ottavat oman osansa sadosta. Perunannostokone edesauttaa viljelijänkin perunan ostoa jättämällä peltoon siemenperunat tulevillekin sukupolville.
Parempi maanviljely tarkoittaa ravinteiden kestävää käyttöä. Mineraalilannoitteiden käyttöä vähennetään ja siirrytään kierrättämään keskeiset tuottamamme ravinteet, typpi ja fosfori. Nyt niitä valuu puhdistamoiksi sanotuista laitoksista vesistöihin, piilotetaan viherrakentamiseen ja haudataan erilaisiin jätekätkemöihin, kuten hautausmaille. Kaatopaikkojakin on edelleen. Nyt niille viedään jätteenpolttolaitosten tuhkaa ja pilaamalla pilattuja maita. Kaikkea ei siis vieläkään kierrätetä.

Suomalaisten syöjien vähetessä myös kotimaista ruokaa ja ruuan tuotantoa tarvitaan vähemmän, vaikka nykyisistäkin suomalaisista puolet syö liikaa. Jos puolet söisi vain tarvettaan vastaavasti, ylituotantoa olisi vielä enemmän. Niinpä odotettavissa on, että Suomen elintarvikeala vastaisuudessa kutistuu ja alan ammattilaisiakin tarvitaan vähemmän. Viikissä tätä taidetaan jo ennakoida, kun joihinkin suuntautumisvaihtoehtoihin ei viime syksynä ollut enää edes hakijoita.
Entäpä jos koulutettaisiinkin vientiin? Onhan suomalainen elintarviketuotanto ollut menestystarina viimeisen reilun sadan vuoden aikana. Karuissa Pohjolan olosuhteissa olemme nousseet nälkävuosien nääntyjistä ylituotannon valtiaiksi. Siinä on mallia monelle ruuan tuotannon riittämättömyyden kourissa kärvistelevälle maalle.
Itse asiassa vientikoulutus on taidettu jo aloittaakin, kun EU:n ulkopuolelta tulevien opinnot muuttuivat maksulliseksi. Harmi, sillä suomalaista osaamista maailmalle vievien opiskelijoiden määrä on pudonnut murto-osaan aiemmasta. Jos suomalaisten opiskelijoiden sisäänotto säilyy ennallaan, monen on lähdettävä ulkomaille, kun kotimaassa syötävää tarvitsee valmistaa yhä vähemmän. Vientiä sekin tietty on, suomalaista osaamista saadaan siten maailmalle.

Teksti: MMM Heikki Manner

Kirjoittaja on Kehittyvä Elintarvike -lehden vakituinen avustaja ja Elintarviketieteiden Seuran kunniajäsen.