Ajankohtaista

KE 4/2018, pakina, KEINOÄLYN KÄYTTÖASTE

maanantai 08. lokakuu 2018

Ruokaketjun koneiden käyttöaste on alhainen. Ne käyvät harvoin edes kahdessa, saati kolmessa vuorossa – ja vielä vähemmän 24/7. Alkutuotannon kylvökoneet kylvävät pari viikkoa, leikkuupuimurit syksyisin parin viikon ajan. Sen jälkeen ne ovat lopun vuotta tyhjän panttina, jos niitä edes siihen voi käyttää.
Viljankuivurit kuivaavat puintiajan, muun huilaavat parhaassa tapauksessa viljavarastona. Heinän ja rehun korjuukoneet ovat nekin toimettomina suuren osan vuotta. Älykkäitä nämä koneet eivät ole, laiskoja lähinnä.

Elintarviketehtaiden varsinainen tuotteita tuottava käyntiaika on usein vain muutaman tunnin. Ensin valmistellaan valmistus, sitten oikeasti valmistetaan, lopuksi pestään ja puleerataan. Jos joku muu teollisuudenala investoisi moiseen käyttöasteeseen, sitä pidettäisiin hölmöläisten hommana.
Toki muutamia poikkeuksiakin on. Vielä 30 vuotta sitten meijereitä oli joka niemen notkossa ja saarelmassa, teurastamoitakin kaikissa suurimmissa kaupungeissa. Maitoautot keräsivät raaka-aineen aamupäivällä ja ajoivat sen meijeriin. Tuoretuotteet tehtiin illan aikana jaettavaksi seuraavana päivänä.
Nyt meijereitä on parikymmentä, maitoautot kulkevat tiloilla ympäri vuorokauden, ja meijerit pyörivät 24 tuntia vuorokaudessa seitsemän päivää viikossa vuoden ympäri. Lehmätkin on saatu poikimaan ja lypsämään aiempaa tasaisemmin eri vuodenaikoina. Lihanjalostus on keskittynyt Länsi-Suomeen.
Panimoita suljettiin 1960−1990 välisenä aikana niin, että EU:hun liityttäessä oli jäljellä vain muutama suuri ja tehokas. Nyt niitä on sen sijaan kohta joka kylässä kuin 1950-luvulla meijereitä. Käyttöastetta, tehokkuutta ja oluen kulutusta arvioitaessa käynnistymässä on pudotuspeli, ilman keinoälyäkin arvioituna.

Voisivatko koneäly ja älykkäät koneet tuoda helpotusta elintarviketeollisuuden ahdinkoon? IBM:n Watsonia on kokeiltu reseptien laadinnassa. Tuloksena on ollut yllättäviä makuyhdistelmiä. Robotteja on ilmestynyt vähitellen pakkaustehtäviin ja automaattikoneita pullapitkon letitykseenkin. Suurkeittiöiden ohjelmoitavat uunit ja padat tekevät ruuan valmiiksi ilman, että ihminen häärää ja hyörii ympärillä.
Keinoälystä ja itseoppivista käyttöjärjestelmistä toivotaan apua prosessien ohjaukseen. Metsäpuolella Finnpulpin Kuopioon suunnittelema sellutehdas ”tulee olemaan maailman ensimmäinen, alusta alkaen älykkäät menetelmät ja keinoälyä hyödyntävä biotuotetehdas”. Osaakohan se olla laskematta Kallaveteen samaa määrää sulfaattia kuin Äänekosken vastaava tehdas Päijänteeseen, pääkaupunkiseudun juomavesialtaaseen?

Mitä älykkäät koneet, ohjausjärjestelmät ja prosessit sitten voisivat olla?
Juomien ja jäätelön tekijöille olisi viime keväänä ollut korvaamattomana apuna säätä ennustavat koneet, eivätkä grillimakkaran menekkiä oikein ennakoivat koneet olisi tehneet pahaa lihateollisuudellekaan. Siinä tosin nautojen kohdalla äly pitäisi viedä lehmien geeneihin, jotta ne jo edellisenä vuonna tuottaisivat riittävän määrän vasikoita seuraavan vuoden makkaroihin.
Leivän menekki voi olla perjantaina tupla tiistaihin verrattuna. Sen ennustamiseen on joitakin historiatietoon perustuvia ohjelmia, mutta parhaiten menekin osaavat edelleen arvioida leipomoiden ennustajahenkilöt. Koteihinkin takavuosina ostetut leipäkoneet ovat vähitellen unohtuneet − älyttöminä.
Älyllä varustetut koneet voisivat tietysti olla niin fiksuja, että valmistaisivat vain ravitsemuksellisesti oikeaoppisia tuotteita, päästäisivät viemäriin vain puhtaita jätevesiä, eivätkä hönkäilisi ilmoillekaan mitään ylimääräistä. Einesteollisuudessa koneet kieltäytyisivät pakkaamasta mikrobiologiset raja-arvot ylittäviä tuotteita. Vielä kun ne ennakoisivat tulevat menestystuotteet.

Elintarviketeollisuuden koneet eivät ole olleet tyhmiä tähänkään asti. Älykkäitä on ollut olemassa jo iät ajat: Niitä, jotka eivät maanantaisin käynnisty, oikuttelevat silloin, kun on vuoden kiireisin aika ja menevät epäkuntoon juuri, kun takuuaika on päättynyt. Vaikka muu käyttöaste on voinut olla alhainen, niissä näennäinen keinoälyn käyttöaste on ollut 100 prosenttia.

Teksti: Heikki Manner

MMM Heikki Manner on Kehittyvä Elintarvike -lehden vakituinen avustaja ja Elintarviketieteiden Seuran kunniajäsen.