Ajankohtaista

KE 3/2019, pakina, PÄTÖTEHOLLA JA LOISENERGIALLA OMAVARAISEKSI

torstai 06. kesäkuu 2019

TEKSTI: Heikki Manner

Koko ruuan tuotantoketju vaatii energiaa. Alkutuotannon alkuvoima ja varsinkin viimekesäinen lämpö ovat ihan nykyauringosta, mutta suurin osa traktoreista, puimureista ja kuivureista käy yhä kerran säilötyllä muinaisauringolla, öljyllä.
Raaka-aineiden jalostus syötäviksi tuotteiksi vaatii energiaa; kasvikunnan vihannestuotteita lukuun ottamatta harvaa alkutuotannon tuotosta syödään sellaisenaan. Kahvikunnan pavutkin tarvitsevat käymis-, paahto- ja keittoenergiaa. Paleo-oliot toki suosivat jyvien rouskuttamista sellaisenaan, mutta heille ei ole kukaan tainnut kertoa fytiinista, enemmän ja vähemmän härskeistä rasvoista tai ilma- ja ilmastovaivoja aiheuttavista fodmapeista. Kivikauden elinajanodote oli kovin lyhyt nykyiseen verrattuna. Epäilys on, ettei sekään pitene muinaisella ruokavaliolla. Ääridieetit eivät edistä terveyttä.

Mistä elintarviketeollisuus saa vastaisuudessa energiaa prosessiensa pyörittämiseen ja erilaisten raaka-aineiden muuttamiseen syömiskelvolliseen muotoon, kun nykyisen öljy- ja hiilikauden loppu alkaa nyt häämöttää? Alkutuotannossa ratkaisu voisi olla vanha ja koeteltu kauramoottori uudella polttoaineella, ohra- tai nyt niin suositulla kukkakaalipirtelöllä.
Kovasti muotiin tullut ötökkäaate voisi suunnata katseensa kiiltomatoihin ja niiden mahdollisuuteen tuottaa energiaa, ainakin valaistukseen, jota ötököidenkin kasvatus tarvitsee.
Kalankasvatuksessa kiertovesitekniikka mahdollistaa vähemmän ympäristöä kuormittavan tuotantotavan kuin avovesiviljely. Jos vielä siirrytään kasvattamaan sähköankeriaita, energian saanti on turvattu. Kaloilla on myös loisia, tunnetuin lienee lapamato. Ne synnyttävät loisenergiaa, joka täydentää ankeriaiden sähköntuotantoa niiden lakisääteisten taukojen ja vuosilomien aikana.
Maidon ja lihan tuotanto voisi pyöriä muuenergialla. Siipikarjatalous sen sijaan tarvitsee uusia kotkotuksia, kun ei vieläkään ole selvinnyt, kumpi tarvitsi ensin energiaa, muna vai kana. Metsästäjät voivat käyttää saaliin kypsennykseen sähköjänisten tuottamaa energiaa.
Elintarviketeollisuudessa, varsinkin leipomoissa on silloin tällöin ammattitautiepäilyjä. Parhaiten pärjäävissä yrityksissä on myös ammattitaitoepäilyjä. Kun niihin luodaan erityisen sähköinen ilmapiiri, siitä saadaan riittävästi energiaa prosessien pyörittämiseen. Jännitteen on kuitenkin oltava siniaallon muotoista. Joskus nykyäänkin vielä maanantaisin ilmenevä ginimuoto voi aiheuttaa energiantuotannon häiriöitä. Yrityksissä, joissa työntekijöillä on erityistä kanttia, voi myös syntyä kanttiaallon muotoista jännitettä.

Yritysyhteisöissä on aina niitä, joilla on pätemisen tarve. Jotta tämä varmistetaan, rekrytoinnissa on siirryttävä valitsemaan erityisen päteviä työntekijöitä. Elintarvikeyrityksissä siten syntyvä pätöteho voi tuottaa valmistuksen tarvitsemaa energiaa. Koska sähkö syntyy varattujen hiukkasten liikkeestä, parisuhteessa olemattomia työntekijöitä ei voida pestata. Staattista sähköä syntyy kappaleiden hankauksesta. Työyhteisöt, joissa esiintyy erityisen paljon hankauksia, voivat tuottaa riittävästi energiaa. Yhdistämällä nämä kaikki elintarviketeollisuudesta voi tulla energiaomavarainen.
Termodynamiikan pääsäännötkin tukevat näitä vaihtoehtoisia energiamuotoja. Ensimmäisen mukaan energiaa ei voi luoda eikä hävittää, se vain muuttaa muotoaan. Toisen mukaan entropia eli epäjärjestys kasvaa, mutta se on pientä tässä muutenkin sotkuisessa maailmassa. Lohdullista on myös, että vaikka kolmannen pääsäännön mukaisesti kaikki toiminta lakkaa absoluuttisessa nollapisteessä, niin kaikki toiminta ei lakkaa koskaan, koska sitä pistettä ei voi saavuttaa.

Kirjoittaja on Kehittyvä Elintarvike -lehden vakituinen avustaja ja Elintarviketieteiden Seuran kunniajäsen.