Ajankohtaista

KE 3/2016, pääkirjoitus: Kunnossapidolla resurssitehokkuutta

perjantai 17. kesäkuu 2016

Kaikki on rajallista: luonnonvarat, maaperän tuottokyky, ihmisten ja eläinten voimavarat, koneitten, laitteiden, rakennusten ja infrastruktuurin käyttöikä.
Luonnonvaroja ei voida käyttää loputtomasti, jos uutta ei synny tilalle. Maaperä ei tuota, jos sitä ei kunnosteta ja ravita. Ihmiset eivät jaksa ilman lepoa, oikeaa ravintoa ja kuntoutusta. Koneet eivät toimi ikuisesti ilman huoltoa. Rakennukset ja tiet kuluvat ja hajoavat, jos niitä ei korjata.

Vuosikymmeniä on tuhlattu kaikkea: luontoa, ruokaa, energiaa, materiaa ja ihmisiä. Terveystalon tuoreen kyselyn mukaan ikäsyrjintä alkaa jo 48-vuotiaana (Talouselämä 16/2016). Onneksi herääminen on alkanut. Näin ei voi enää jatkua.
Veikkaan, että hyvän ja ennakoivan kunnossapidon merkitys koko yhteiskunnassa tulee kasvamaan. Henkilöstön, laitteiden, rakennusten ja ympäristön oikea kunnossapito on resurssitehokkuutta parhaimmillaan ja säästää luonnonvaroja. Aina ei tarvita uutta, jos nykyinen remppaa. Korjauksella ja huollolla vanhakin nuortuu, saadaan lisää käyttöikää. Tämä pätee niin ihmisiin kuin rautaankin.

Kunnossapito ja työturvallisuus kulkevat käsi kädessä. Tapaturmiin johtavia virheitä syntyy enemmän, jos ihminen väsyy, ylirasittuu tai sairastuu. Turvallisuusriskit kasvavat väistämättä, jos koneet, rakennukset tai ympäristö ovat epäkunnossa. Kunnossapito ja varsinkin ennakoiva kunnossapito minimoi riskit.
Ennakoivaan ja nopeasti reagoivaan kunnossapitoon päästään, kun apuriksi otetaan digitalisaatio.
Digitalisaatio tarkoittaa digitaalitekniikan integrointia osaksi elämän jokapäiväisiä toimintoja hyödyntämällä kokonaisvaltaisesti digitoinnin mahdollisuuksia. Näin määrittelee sosiologian dosentti Timo Alasoini Työpoliittisessa Aikakauskirjassa 2/2015.
Digitointi puolestaan tarkoittaa analogisen informaation muuttamista digitaaliseen muotoon elektronisten välineiden avulla siten, että informaatiota voidaan käsitellä, varastoida ja siirtää digitaalipiirien sekä digitaalisten laitteiden ja tietoverkkojen avulla.
Alasoini toteaa myös, että digitalisaatiossa on kyse yhteiskunnallisesta prosessista, jossa hyödynnetään teknologisen kehityksen uusia mahdollisuuksia.

Digitalisaatio mahdollistaa puolestaan teollisen internetin, jossa laitteet ja järjestelmät vaihtavat keskenään tietoa reaaliaikaisesti.
Parhaimmillaan teollinen internet säästää resursseja ja vähentää hässäkkää. Rahaa riittää uuden kehittämiseen. Ihmiset voivat paremmin. Vähenevillä resursseilla saadaan enemmän aikaan. Ehkä sittenkin meillä on toivoa.

Hyvää kesää!

Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT