Ajankohtaista

KE 3/2016, kolumni: Elintarvikealan resurssitehokkuus vaatii kiertotalouden laajempaa soveltamista

perjantai 17. kesäkuu 2016

Vuonna 2013 minua ja silloisia kollegoitani pyydettiin visioimaan Kehittävä Elintarvike-lehden numerossa 3/2013, miltä elintarviketehdas näyttää 20 vuoden kuluttua. Ennustimme kasviproteiinien käytön lisääntyvän merkittävästi ja uusia tuotteita, joissa on yhdistetty kasvi- ja eläinproteiineja.
Nyt kolme vuotta myöhemmin kasviproteiinit alkavat vihdoin päästä myös muiden kuin vegaanien ja vegetaristien lautaselle, mutta valtaväestö tuskin siirtyy eläinperäisestä ruuasta täysin kasviperäiseen seuraavan 20 vuoden aikana.
Maapallon luonnonvarojen kuormituksen vähentämiseksi suunta on kuitenkin väistämättä kasvisten suuntaan. Tämä on helpompi toteuttaa pienin askelin, esimerkiksi tarjoamalla yksi kasvislounas viikossa ja asteittain lisäämällä kasvisten määrää koulu- ja työpaikka-aterioissa.
Keski-Euroopassa monet kuluttajat ovat korvanneet osan eläinperäisistä ruuista kasviksilla. Suomessa tämä trendi nähdään varmasti lähivuosina, ja nyhtökauran sekä ruotsalaisen Oumphin tapaisille tuotteille voidaan ennustaa kovaa kasvupotentiaalia. Toivon näkeväni myös innovatiivisia kasvi- ja eläinproteiinien yhdistelmiä.

Ravinnekierron tehostaminen ja hiilen peltoon varastoiminen ovat tärkeitä askeleita kohti resurssitehokasta tuotantoa, jotta ruokaa riittää myös tuleville sukupolville. Huhtikuun lopulla Tekniikka & Talous -lehdessä oli juttu Suomen suurimmasta biokaasuntuottajasta Gasumista. Se alkaa jalostaa start-up -yhtiö Soilfoodin kanssa orgaanisia lannoitteita. Biokaasu on jo sinänsä kiertotaloutta, koska sitä tehdään lietteestä ja jätteistä, mutta nyt laitoksen ravinnejäänteitä kehitetään edelleen viljelijöiden käyttöön. Tavoitteena on kierrättää typpi ja fosfori entistä tehokkaammin.
Soilfoodin bisnesmalli ei jää tähän, vaan he tarjoavat viljelijöille täsmäytystä, jossa optimoidaan maan pääravinteet, hivenaineet ja mikrobitoiminnan olosuhteet. Ravinteet menevät kasvuun eikä päästöihin, kun maaperää hoidetaan oikein. Visioissa on niin sanottu ravinteiden Tinder, jossa maatilan lähistöltä katsotaan suurimmat ravinteiden lähteet ja sopivimmat kumppanit niiden hyödyntämiseen. Digitaalisesti toteutettuna tällainen palvelu voidaan skaalata mahdollisesti maailmanlaajuiseksi eli vientipotentiaali on suuri.

Monet kiertotalouden esimerkit osoittavat, että arvo syntyy yleensä palveluiden ja digitalisaation avulla tuotteen käytöstä, ei omistamisesta.
Koneteollisuudessa muutoksen arvioidaan ravisuttavan koko suunnittelu- ja tuotekehitysprosessia. Kone kannattaa suunnitella niin energiatehokkaaksi ja kestäväksi kuin mahdollista, koska se jää valmistajansa omaisuudeksi. Komponentit on voitava päivittää, ja kone on saatava uusiokäyttöön seuraavalle asiakkaalle.
Elintarviketeollisuudessa tämä voisi tarkoittaa laitteiden vuokraamista leasing-sopimuksilla, joka vähentää erityisesti pk-yrityksien riskejä uusien prosessien kehittämisessä, koska ei tarvitse tehdä isoja investointeja.

Ellen MacArthur -säätiön tuoreen kirjan Effective Systems in Circular Economy mukaan vuonna 2050 eurooppalaisten ruokavalio voisi olla monipuolinen ja sisältää jopa 40 prosenttia vähemmän kaloreita kuin tällä hetkellä, jos he vähentäisivät kulutusta ja ruokahävikkiä sekä siirtyisivät optimaaliseen päivittäiseen kalorimäärään.
Ihmisten muuttuvat ruokailutottumukset luovat mahdollisuuksia täysin uusille bisnesmalleille, kuten päivittäisen tai viikoittaisen ruokatarpeen ja juuri oikeat raaka-ainemäärät huomioivien reseptien jakelulle. Kullekin kuluttajalle voidaan määrittää makuprofiilin mukaiset raaka-aineet ja reseptit, joissa on optimaalinen ravitsemuksellinen koostumus. Ruokahävikki pienenee oleellisesti, kun ihmiset eivät osta turhaan liian isoja määriä, eikä ruokaa jää pilaantumaan, kun jokainen annos syödään kokonaan.
Fazer Food Servicen toiminnassa tavoitteena on vähentää hävikkiä tämän vuoden aikana 10 g/annos, mikä tarkoittaa vuositasolla noin miljoonaa kiloa. Tavoitteen saavuttamiseen tarvitaan motivoitunut keittiöhenkilökunta ja hävikkiä vähentävien toimintatapojen ohjeistus, mutta asiakashävikin minimointi vaatii tehokkaiden digitaalisten ennustusmallien lisäksi myös asenteiden muutoksen.
Elintarvikesektorille olisi hyödyllistä tehdä uudenlaista tutkimusta ja yhteistyötä, joilla vaikutetaan kuluttajien suhtautumiseen ruokahävikkiin. Tällöin tuotteiden laatu menisi edullisen hinnan ja määrän edelle, kun kuluttaja ei maksa syömättä jäävästä osuudesta ekstraa.

Juhani Sibakov
Senior Manager, Research
Fazer Group
Elintarviketieteiden Seuran (ETS) hallituksen jäsen
ETS:n Prosessiteknisen jaoston puheenjohtaja