Ajankohtaista

KE 2/2019, kolumni, Onko Suomi suunnannäyttäjä vai ajelehtija?

perjantai 26. huhtikuu 2019

TEKSTI: vuorineuvos, työelämäprofessori Reijo Karhinen

Ruoka yhdistää perheitä. Perheiden puitteissa on tavanomaista kokoontua yhteiseen ruokailuhetkeen. Kansallisen ruokaketjun tasolla sana yhdessä ei sen sijaan ole luonteva ilmaisu. Mieluimmin juuri päinvastoin, jopa riidellen. Ainakin sellainen kuva välittyy julkisuuteen ja kyllä myös minulle tehdessäni pääministeri Sipilän antamaa selvitystyötä maataloutemme kannattavuuden parantamismahdollisuuksista. Moititaan ja syyllistetään, vastakkainasettelu korostuu.

Tunnistan yhdeksi juurisyyksi sisäiseen kyräilyyn sen, että ruokaketjullamme ei ole tunnistettavaa yhteistä ja yhtenäistä tulevaisuudenkuvaa eikä sen pohjalta laadittua kansallista tahtotilaa ja strategiaa. Yhteisen ymmärryksen puuttuminen johtaa sitoutumisen puutteeseen. Tällainen näköalattomuus yhdessä tuotannon kannattavuuskriisin kanssa on johtanut tilanteeseen, jossa monet vahvuutemme jäävät hyödyntämättä.
Puhdas, turvallinen ja ainutlaatuisissa olosuhteissa tuotettu suomalainen ruoka ansaitsisi paremman yhteistyön hengen. Tavoitteinamme tulisi olla ylpeys tästä hienosta tuotteesta ja yhtenäinen ruokaketju. Emme saa olla itsekkäitä, meidän on tehtävä enemmän yhdessä.
Meidän on oltava rehellisiä itsellemme ja tunnustettava, että toimintaympäristömme muuttuu vauhdilla. Päivän päätteeksi muutosta johtaa kuluttaja. Kulutuskäyttäytymisen muutos ja globaalisti kasvava ruuan kysyntä ovat valtavan voimakkaita megatrendejä. Tässä muuttuvassakin viitekehyksessä Suomi voi olla aiempaa selvästi parempi menestyjä. Ruuantuotantomme tuleva suunta huutaa vastuunkantajia, näkemyksellistä johtajuutta ja positiivisempaa ilmapiiriä. Vaativia haasteita, mutta eivät kuitenkaan ylivoimaisia.

Ruokaketjun toimintaympäristö on muun ohessa myös valtavan voimakkaassa teknologisessa murroksessa, mikä tulee sekä avaamaan alan toimijoille uusia ansaintamahdollisuuksia että pakottamaan koko ketjun uudistumiseen. Teknologian ohella digitalisaatiossa on kyse myös tiedon hallinnasta ja sovitusta tiedon vaihdannasta. Pohdittavaksi tulevat erityisesti tiedonkeruu ja varastointi, tietovirrat ja vaihdanta, tiedon käytön oikeus sekä tiedon uudenlaiset käyttötavat.
On varmaa, että uudet, globaalit innovaatiot tulevat haastamaan myös suomalaisen ruokaketjun toimintatavat ja ansainnan. Tahdonvaltaiseksi kysymykseksi jää, onko suomalaisen ruokaketjun rooli tässä kehityksessä suunnannäyttäjä vai pelkkä ajelehtija.
Koko kansakunnan tasolla vienti on hyvinvointimme yksi keskeinen kivijalka. Olemme myös globaalisti tunnettu teknologisesta osaamisestamme. Mutta kumpikaan näistä kansakunnan vahvuuksista ei korostu ruokaketjussamme. Olemme todellinen alisuoriutuja elintarvikeviennissä. Kannan myös syvää huolta digitalisaation, tekoälyn, alustatalouden ja avoimen datan tarjoamiin mahdollisuuksiin liittyvän osaamisemme tasosta ruokaketjussamme kokonaisuutena. Meidän on ryhdistäydyttävä.

Maailman väestön kasvu ja ilmastonmuutoksen vaikutukset luovat painetta ruuantuotannon uudistumiselle. Niin alkutuotannon, jalostuksen kuin ruuan jakelun tulee kehittyä, jotta voimme vastata kasvavaan kysyntään kestävästi ja turvallisesti. Innovaatiot ja erikoistuminen eivät yksinään ratkaise suomalaisen maatalouden kannattavuusongelmaa.
Silti riittävä rohkeus, ennakkoluulottomuus ja oma-aloitteisuus voivat tarjota yrittäjäperhekohtaisesti paljon − niin toimeentuloa kuin onnistumisen iloa. Foodtech ja Agritech ovat nimityksiä uusille toimialoille, jotka mullistavat ruuantuotantoa. Vertikaaliviljelmien kehittyminen, maatalouden robotisaatio ja lihan korvaavat proteiinivalmisteet ovat seurausta kehittyneistä teknologioista.
Suomella ei ole varaa jäädä kehityksen jalkoihin. Monet ruokaketjun sisälle syntyneet rakenteet ovat suosineet tuotantolähtöistä toimintaa. Nykyisen tukijärjestelmän koetaan keskittyvän nykyisen tuotannon ylläpitämiseen, eikä niinkään kannustavan uusien toimintatapojen kokeiluun. Meillä tehdään hyvää perustutkimusta, joka luo pohjan Foodtech- ja Agritech -alojen kehitykselle, mutta tutkimuskokeiluihin, tutkimuksen kaupallistamiseen ja uusien yritysten pääomittamiseen tarvitaan lisäpotkua ja yhteistyötä.

Jotta alkutuotannossa voidaan siirtyä tuotantolähtöisyydestä kuluttajalähtöisyyteen, on tiedettävä, mitä nykyiset kuluttajat haluavat. Tämän tueksi tarvitaan dataa ja näkemystä kulutuskäyttäytymisestä. Itseasiassa, kiitos päivittäistavarakauppamme, Suomi lukeutuu maailman kärkimaihin kerätyn asiakastiedon määrässä ja laadussa. Valitettavasti tätä dataa jaetaan vähän ruuan arvoketjussa muille toimijoille.
Asiakastieto olisi arvokas lisä alkutuottajille ja tavarantoimittajille niin tuote- kuin palvelukehityksessä. Viime kädessä poliittisten päättäjien tulisi luoda riittävä paine, jotta nämä asiakastiedot saataisiin laajemmin hyödyntämään ruokaketjumme liiketoimintapohjan laajentamista.