Ajankohtaista

KE 1/2019, Tiede & Tutkimus, Ruokajärjestelmän tutkimus- ja kehittämisrahoitukseen murusia vuosina 2011−2016

torstai 28. helmikuu 2019

TEKSTI: neuvotteleva virkamies, ETT Suvi Ryynänen, maa- ja metsätalousministeriön tieto- ja tutkimusyksikkö
elintarvikeylitarkastaja, ETT Minna Huttunen, maa- ja metsätalousministeriön ruokaosaston elintarviketurvallisuusyksikkö

Suomen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksen kehitys on ollut laskusuunnassa 2010-luvulla. Tämä on osunut kipeästi ruokajärjestelmän tutkimus- ja kehittämisrahoitukseen, selviää Luonnonvarakeskuksen tekemästä selvityksestä.

Tekesin (nyk. Business Finland) rahoitusta on leikattu todella huomattavasti, mutta esimerkiksi yliopistojen rahoitus ei ole itse asiassa vähentynyt juurikaan. Sen sijaan valtion tutkimuslaitosten budjettia on leikattu rajusti: noin kolmanneksella. Samaan aikaan Suomen Akatemian rahoitus on kasvanut, kun suurin osa tutkimuslaitoksilta leikatusta rahoituksesta kanavoitiin Suomen Akatemian perustettuun Strategisen rahoituksen neuvottelukuntaan.
Tämä on osaltaan vaikuttanut myös ruokajärjestelmän rahoitukseen, sillä alan tutkimuslaitoksiin kohdistettu leikkaus ei ole suinkaan palautunut samalle sektorille. Osasyynä on ollut se, että Strategisen tutkimuksen neuvoston aiheissa on ollut varsin vähän ruokajärjestelmään liittyviä tutkimusaiheita hakukuulutuksissa.
Tähän on onneksi tulossa muutos, sillä valtioneuvosto päätti, että yksi vuoden 2019 teema-alueista on Kohti kestävää, terveellistä ja ilmastoneutraalia ruokajärjestelmää. Toisena on Innovatiiviset materiaalit ja palvelut resurssiviisauden ja kestävän kehityksen edistäjinä, mikä sopii esimerkiksi pakkaus- ja logistiikka-alalle.
Tilastokeskuksen mukaan (https://findikaattori.fi/fi/90) vuonna 2017 tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot nousivat ensimmäisen kerran vuoden 2011 jälkeen. Kasvua oli niin julkisella sektorilla (8 %) kuin yrityksissä (3 %) ja korkeakoulusektorillakin (5 %).

Ruoka-alan tutkimusrahoituksen osuus pieni
Suomessa ruokajärjestelmän tutkimukseen, kehittämiseen ja innovaatioihin käytetty julkinen rahoitus on ollut vuosina 2011−2016 yhteensä noin 162 miljoonaa euroa, jolla on rahoitettu lähes 930 hanketta. Alkutuotanto ja elintarvikkeet -osien rahoitukset ovat olleet suurimmat (alkutuotanto 32 % ja elintarvikkeet 46 %), muiden osuudet selvästi pienemmät. Tutkimusaloista Innovaatiot ja yhteistyö -osuus kokonaisrahoituksesta on ollut 50 prosenttia, seuraavina Ravitsemus ja terveys sekä Ilmasto ja kestävyys, joiden molempien osuus on ollut 21 prosenttia (taulukko1−2, kuva 1). Kuvissa 2 ja 3 on kuvattu rahoituksen jakautuminen ruokajärjestelmän osittain ja aloittain.
Ruokajärjestelmän rahoitus on vaihdellut vuosien 2011 ja 2016 aikana noin 20 ja 37 miljoonan euron välillä (kuva 4). Keskimäärin vuosittainen panostus on ollut 27 miljoonan euron tasoa. Erityisen suuria rahoitustason heilahduksia on ollut alkutuotannon tutkimuksessa, jossa erot ovat olleet jopa kolminkertaisia noin kuudesta lähes 20 miljoonaa euroon, sekä jätevirtojen tutkimuksessa, jossa erot ovat olleet rahallisesti pienempiä, mutta silti yli 20-kertaisia. Trendi on näkynyt myös aluerahoittajien panostuksissa. EU:n rahoituskauden vaihtuminen (uusi kausi 2014−2020) näkyy selvästi rahoituksessa.
Tekes (nyk. Business Finland) on ollut selvästi suurin ruokajärjestelmän rahoittaja: sen osuus on lähes 51 prosenttia kokonaisrahoituksesta. Maaseutuviraston osuus on noin 19 prosenttia ja Suomen Akatemian vajaat 14 prosenttia. Ministeriöistä suurin rahoittaja on ollut maa- ja metsätalousnimisteriö noin 12 prosentin osuudella. Muiden rahoittajien osuudet ovat olleet selvästi pienempiä.
Suomen suurimpien tutkimusrahoittajien eli Tekesin ja Suomen Akatemian rahoitus ruokajärjestelmään on ollut masentavan pieni kaikesta tutkimusrahoituksesta: Tekes käytti vuosien 2011−2016 välisenä aikana alle kolme prosenttia ja Suomen Akatemia vain noin prosentin hankerahoituksestaan ruokajärjestelmän tutkimushankkeisiin.

Rahoitus vaihtelee EU-maiden kesken
EU:n Jäsenmaissa tehdyn selvityksessä on kvalitatiivinen osuus, jossa on kartoitettu, millaisia ruokaan liittyviä politiikka- ja strategiadokumentteja jäsenmailla on, onko kansallista biotalousstrategiaa, ja millaisia ovat kansallinen tutkimusrahoitus, tutkimuspolitiikka ja -ohjelmat.
Vastauksia saatiin 17 maasta. Kaikilla vastanneilla mailla on maatalouspolitiikka, mutta ruoka- ja ravitsemusturvan huomioiva terveyspolitiikka vain 13 vastanneella maalla ja ruoka- ja ravitsemusturvan huomioiva ilmastopolitiikka 14 maalla. Monet dokumentit ovat maan omalla kielellä, ja englanninkielistä materiaalia ei ole saatavilla. Lisäksi selvityksessä on jouduttu pohtimaan, miten vastauksia saadaan yhteismitallisiksi.
Kvantitatiivisen osuuden ensi vaiheen kyselyyn ehti mukaan 11 maata: Suomen lisäksi mukana olivat Belgia, Espanja, Irlanti, Itävalta, Liettua, Romania, Ruotsi, Tanska, Unkari ja Viro. Muut työryhmässä mukana olevat maat vielä keräävät tuloksiaan niin, että vuoden 2019 alkupuolella saadaan laajempi kuva.
Vaihtelu eri maiden kokonaisrahoituksen välillä on suurta. Painotukset eroavat niin ruokajärjestelmän osien kuin tutkimusalojen välillä. Lisäksi eri maiden jaottelut eivät kaikista yrityksistä huolimatta menneet samalla tavoin. Esimerkiksi Suomi oli kartoituksen ensimmäinen pilottimaa. Suomen vastauksissa elintarviketurvallisuutta ei ole jaoteltu erikseen, joten se ei nouse esille samoin kuin toisilla mailla.
Useimmiten alkutuotanto on suurin rahoituksen saaja kaikista ruokajärjestelmän osioista, mutta Suomessa prosessointi nousee suurimmaksi. Mielenkiintoista on kuitenkin huomata, että Tanska käytti ruokajärjestelmän tutkimusrahoittamiseen yhdessä vuodessa (2014) jonkin verran enemmän (noin 176 miljoonaa euroa) kuin Suomi kuudessa vuodessa! Tämä näkyykin muun muassa siinä, miten suuri ruoka-alan viejämaa Tanska on Suomeen verrattuna. Sen sijaan Ruotsin rahoitus ei suuresti poikkea suomalaisesta.

Artikkeli perustuu Luonnonvarakeskuksen selvitykseen Ruokajärjestelmän tutkimukseen, kehittämiseen ja innovaatioihin käytetty rahoitus ja sen jakautuminen ruokajärjestelmän eri osiin Suomessa, jonka Luke teki vuonna 2017.

*****************************
Ruokajärjestelmän tutkimus- ja kehittämisrahoitus Suomessa 2011−2016

Luonnonvarakeskus (Luke) selvitti maa- ja metsätalousministeriön pyynnöstä vuosien 2011−2016 ruokajärjestelmän kansallisen tutkimusrahoituksen suuruuden ja jakauman järjestelmän eri osille. Työn taustalla oli maataloustutkimuksen pysyvän komitean SCAR:n (Standing Committee on Agricultural Research) strategisen Food Systems -työryhmän alkuun panema selvitys eri maiden ruokajärjestelmän t&k-rahoituksesta.
Selvitystä varten kerättiin julkisia rahoitustietoja Tekesiltä (nyk. Business Finland), Suomen Akatemialta mukaan lukien Strategisen tutkimusneuvoston rahoittamat hankkeet, maa- ja metsätalous-, sosiaali- ja terveys- sekä ympäristöministeriöltä, aluerahoittajilta (ELY-keskukset, Maaseutuvirasto, Euroopan aluekehitysrahasto EAKR ja Euroopan sosiaalirahasto ESR), Raision tutkimussäätiöltä ja Sitralta.
Hankkeet on jaoteltu ruokajärjestelmän eri osiin: alkutuotanto, elintarviketeollisuus/ prosessointi/elintarvikkeiden laatu, pakkaus, logistiikka, jakelu (kauppa), kuluttajat ja jätevirrat mukaan lukien ruokahävikki. Ruokajärjestelmän hankkeet on jaoteltu myös tutkimusaloittain, jotka ovat: ravitsemus ja terveys, innovaatiot ja yhteistyö, ilmasto ja kestävyys sekä kiertotalous ja resurssitehokkuus. Taulukoissa ja kuvissa elintarviketeollisuus/prosessointi/laatu ym. ovat nimellä elintarvikkeet.
Hankkeiden luokittelu ruokajärjestelmän eri osiin ja tutkimusaloihin ei ollut kaikkien hankkeiden kohdalla helppoa, sillä etenkin suuret hankkeet kattavat monta ruokajärjestelmän osaa. Useissa aluekehityksen hankkeissa taas oli tavoitteena useamman ruokaketjun osa-alueen kehittäminen. Nämä hankkeet on luokiteltu pääasiassa elintarvikeosioon. Osa hankkeista on jäänyt myös luokittelematta. Hankkeet on luokiteltu rahoituspäätösvuoden mukaan.
Selvitys on luettavissa SCAR:n sivuilta osoitteessa https://scar-europe.org/index.php/food-main-actions/mapping
******************
Kommentti:
Suomen ruokajärjestelmän t&k -rahoitus näivettyy ilman muutoksia

Suomen ruokajärjestelmän t&k -rahoitus on ollut varsin pientä, kun verrataan sen osuutta suurten tutkimusrahoittajien kokonaisrahoitukseen. Rahoitus on ollut vähäistä myös siihen nähden, että ruokajärjestelmä tuottaa tällä hetkellä Suomen kansantalouteen yhdeksän prosenttia arvonlisäyksestä, maksaa noin kymmenen prosenttia kaikista veroista ja veroluonteisista maksuista ja on merkittävä investoija. Suomalainen elintarviketeollisuus nojaa vahvasti kotimaiseen raaka-aineeseen, ja ruokajärjestelmä työllistää noin 340 000 henkilöä (13 % maan työllisistä).
Tutkimus- ja kehittämisrahoitus parantaa kilpailukykyä ja Suomen kansantaloutta muun muassa kauppatasapainoa kohentamalla. Tällä hetkellä ruokaketjuun liittyvä tuonti on paljon vientiä suurempaa. Vuonna 2017 Suomen elintarvikeviennin arvo oli 1,621 miljardia euroa ja elintarviketuonti 4,688 miljardia euroa.
Suomessa on potentiaalia nykyistä suurempaan vientiin, etenkin kun vertaa tilannetta esimerkiksi Ruotsiin tai Tanskaan. Kansainvälistyvä kauppa ja digitalisaatio muuttavat perinteisiä malleja, ja kuluttajalle moni tuote on parin klikkauksen päässä. Suomen ruokajärjestelmän pitäisi pysyä mukana tässä kilpailussa, ja siihen tarvitaan t&k -panostuksia.

Ruotsin malli Suomeen?
Ruokajärjestelmässä tarvitaan monenlaista t&k -rahoitusta perustutkimuksellisesta omaan tuotekehitykseen asti. Mitä soveltavampiin hankkeisiin mennään, sitä enemmän pitäisi mukaan saada myös elinkeinoa. Koska kestävän ruuantuotannon ongelmat ovat hyvin moninaisia, tarvitaan myös monitieteistä tutkimusta, johon tarvitaan mukaan ”perinteisten” alan tutkijoiden lisäksi muiden alojen osaajia.
Kuinka tällaisia monitieteisiä hankkeita voisi rahoittaa, kun ne putoavat herkästi eri sektoreiden väleihin? Voisiko Suomeen sopia Ruotsin malli, jossa elinkeinolta kerätään pientä rahoitusta, ja sitä kautta saadaan alalle t&k-rahoitusta?
Ruotsissa myös valtio tukee tätä elinkeinolta kerättyä ruokajärjestelmätutkimusrahoitusta omalla osuudellaan. Näin on saatu koottua jopa kymmenen miljoonan euron potti, jonka jakamisessa elinkeino on mukana. Hankehakemukset osoitetaan Ruotsissa Stiftelsen Lantbruksforskning -säätiölle. Rahoittajat valitsevat aiehakemuksista ne, jotka vaikuttavat lupaavimmilta ruokajärjestelmän kannalta. Jatkoon päässeistä hankkeista tehdään varsinaiset hankehakemukset, joista valitaan parhaat. Näin varmistetaan sekä hankkeiden merkityksellisyys ja käyttökelpoisuus että taso.
Tällä hetkellä Suomen soveltavammassa rahoituksessa, esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön t&k rahoituksessa vaaditaan, että yritykset ovat mukana rahoittajana. Ruotsin mallin mukaisella järjestelyllä yritykset ovat jo antaneet panostuksensa. Tämän rahoitusjärjestelmän luominen voi tulla ajankohtaiseksi hyvinkin pian, sillä maa- ja metsätalousministeriön ruokajärjestelmään suuntaama rahoitus (noin 12 % koko ruokajärjestelmän rahoituksesta) voi vähentyä hyvinkin radikaalisti, jos Maatilatalouden kehittämisrahasto Makeran pääoma vähenee nykyistä tahtia. Silloin nykyisenkaltainen, nimenomaan käytäntöön suuntaava t&k rahoitus pienenee entisestään, mikä varmasti vaikeuttaa alan kehittämistä.
Kestävän ruokajärjestelmän kehittäminen ja ruoka-alaan liittyvien innovaatioiden ja työpaikkojen täysimääräinen hyödyntäminen vaativat tuekseen tutkimusta. Tutkimus- ja kehittämispanostusten tulee olla laaja-alaisia ja kattaa koko ruokajärjestelmä. Laaja-alaiseen lähestymiseen tarvitaan yhteiskunnan monien toimijoiden panosta ja kaikkien hallinnonalojen yhteistyötä.

Suvi Ryynänen
Minna Huttunen
******************************
Mikä on SCAR ja Food Systems?

SCAR (Standing Committee on Agricultural Research) on EU:n pysyvä maataloustutkimuksen komitea, jonka tehtäväkenttä on nykyisin laajentunut kattamaan käytännöllisesti katsoen koko biotalouden sektorit.
Komissio kuuntelee SCAR:n kantoja erityisesti kaikissa biotalouden tutkimukseen liittyvissä asioissa, mutta myös mm. komission biotalousstrategian päivityksessä.
SCAR:n työ näkyy parhaiten tulevaisuuskatsauksissa sekä erilaisten työryhmien kautta. Yksi strategisista työryhmistä on Food Systems, jossa on mukana 21 EU:n tutkimusalueen maata.

Lisätietoja:
https://scar-europe.org/
https://mmm.fi/tutkimus/scar-suomi