Ajankohtaista

KE 1/2019, teeman puheenvuoro, Analytiikka ja tutkimus kiinteä osa yhteiskuntaa

torstai 28. helmikuu 2019

Teksti: laboratorio- ja tutkimuslinjan ylijohtaja Janne Nieminen, Ruokavirasto

Elintarviketuotannossa on raaka-aineiden ja tuotannon lisäksi taustalla valtava määrä tietoa, tutkimusta ja testausta. Elintarviketurvallisuuden ja elintarviketuotannon turvaamiseksi tarvitaan jatkuvasti tietoa niin eläin- ja kasvitautitilanteesta, hygieniasta tuotannossa kuin esimerkiksi siementen itävyydestä ja raaka-aineiden laadusta ja koostumuksesta. Turvallisuuden lisäksi tarvitaan tietoa muun muassa ravitsemuksellisesta koostumuksesta, tuotannon eettisyydestä, ympäristövaikutuksista ja alkuperästä.
Laboratorioilta vaaditaan entistä luotettavampaa, nopeampaa ja herkempää analytiikkaa, spesifimpiä tuloksia, monen asian samanaikaista analytiikkaa ja asiantuntemusta tulosten tulkinnassa samanaikaisesti, kun osa seurannasta voidaan automatisoida tai tehdä kentällä. Myös uudet tuotteet kuten hyönteiset tai uusien aineiden ja taudinaiheuttajien seuranta ja monitorointivaatimukset edellyttävät jatkuvaa menetelmänkehitystä.

Teknologian kehitys ja digitalisaatio näkyvät sekä elintarvikeketjussa että laboratorioanalytiikassa. Muutos tekniikassa on parantanut analytiikan herkkyyttä ja tarkkuutta sekä lisännyt tuotetun mittaustiedon määrää. Tästä hyvä esimerkki on kemiallisessa analytiikassa HR-MS -tekniikka (korkean erotuskyvyn massaspektrometria), jossa voidaan mitata tuhansia aineita samanaikaisesti. Myös DNA -analytiikassa kehitys on ollut nopeaa. PCR -tekniikka mullisti geenianalytiikan monella sektorilla 1980-luvulla. Sillä voidaan tunnistaa nopeasti taudinaiheuttaja ja selvittää myös esimerkiksi bakteerin tyyppi. Nyt käyttöön otettava kokogenomisekvensointitekniikka (WGS) tuo jälleen uusia ulottuvuuksia esimerkiksi elintarvikevälitteisten epidemioiden selvitykseen ja torjuntaan.
Yhteistä näille molemmille uusille analyysimenetelmille (HR-MS ja WGS) on mittausdatan valtava määrä. Tieto voidaan myös tallentaa, ja siihen voidaan palata myöhemmin. Tiedon tuottamisen lisäksi sen oikea analysointi, tulkinta ja niin sanotun big datan hyödyntäminen on muodostumassa entistä tärkeämmäksi. Samalla muun muassa paikkatiedon liittäminen analyysitulokseen luo uusia ulottuvuuksia. Tätä tarvitaan esimerkiksi tuholaisten tai tautien leviämisen ennustamiseen ja tehokkaaseen torjuntaan. Erilaisen tiedon älykäs yhdistely tuleekin jatkossa entistä tärkeämmäksi koko sektorille.

Elintarvikepetosskandaalien jälkeen EU:ssa on lisätty vaatimuksia toimista elintarvikepetosten torjuntaan. Laboratoriossa PCR tekniikan ja DNA viivakoodauksen avulla voidaan tunnistaa prosessoiduissa tuotteissa käytetty raaka-aine, kuten eläin- tai kasvilaji.
Metagenomiikka ja sen myötä metaviivakoodaus mahdollistavat myös monimutkaisten elintarvikkeiden tutkimisen ja lähes kaikkien niissä käytettyjen eläin- tai kasviperäisten ainesosien tunnistamisen. Elintarvikkeiden maantieteellisen alkuperän tunnistamiseen voidaan käyttää stabiilien isotooppien suhteiden mittausta. Samoja tutkimusmenetelmiä voidaan käyttää luomun ”luomuisuuden varmistamiseen”.

Laboratorioalalla tapahtuu jatkuvasti keskittymistä kansainvälisiin jätteihin. Tässä on paljon tehokkuusetuja. Kansallisen kriisivalmiuden, turvallisuuden ja riittävän ja ajantasaisen kansallisen asiantuntemuksen kannalta on tärkeää huolehtia suomalaisen ja Suomessa olevan infrastruktuurin ja osaamisen ylläpidosta ja kehittymisestä.
Se on myös suomalaisen elintarviketurvallisuuden, tuotannon, teollisuuden ja viennin etu. Tämä edellyttää olemassa olevaa kapasiteettia, joka voidaan skaalata tarvittaessa. Kriisitilanteessa sitä ei enää pystytä luomaan.
Kansalliset lakisääteiset valvonta- ja vertailulaboratoriot ovat osa kansallista infraa. Lainsäädäntö edellyttää kansallisilta vertailulaboratorioilta osaamista ja vertailumittausmenetelmien ylläpitoa. Ruokaviraston laboratoriotoiminta ja tutkimus ovat osa kansallista infrastruktuuria ja pyrkivät yhdessä koko alan kanssa edistämään ruokasektorin kehitystä.