Ajankohtaista

Eettistä logiikkaa ja epäloogista etikkaa

torstai 15. joulukuu 2016

Kymmenisen vuotta sitten ruotsalainen toimittaja Mats-Eric Nilsson närkästyi, kun hän oli syönyt ”jäätelöksi kutsuttua kemiallista moskaa”. Kyseessä oli pistaasijäätelö, joka ei ollut nähnytkään pistaasipähkinöitä, väri kun oli pinaatin klorofyllistä ja maku aromista, jonka taannehtivaan sukupuuhun ei kuulunut aito pistaasi. Nilssonin kirja Den hemlige kocken (suom. Petos lautasella) oli yksi lisä ikuiseen lisäainekeskusteluun ja kiihdytti lisäaineiden muuttamista vähennysaineiksi.
Kirjan sanoma oli, että lisäaineita käytetään ruokien väärentämiseen taloudellisen edun vuoksi, ei suinkaan kuluttajan suojelemiseksi. Monet tuoteselosteiden E-koodit ovatkin sittemmin muuttuneet ei-koodeiksi, jotka ovat varsin eettisiä, jos ne ovat syntyneet fermentaatiolla tai raaka-aineiden ominaisuuksien, kuten entsyymiaktiivisuuden paremmalla hyödyntämisellä. Eettisesti tarkastellen kokki on kuitenkin muuttunut entistä salaisemmaksi.

Pohjois-Karjalan maa- ja kotitalousnaiset hakivat vuosituhannen alkupuolella karjalanpiirakalle Aito Perinteinen Tuote (ATP) -nimisuojaa, kun markkinoille oli ilmestynyt kurjalanpiirakoita, joissa käytettiin muun muassa perinneraaka-aineena natriumkaseinaattia ja voiaromiöljyä. Aito karjalanpiirakka haluttiin suojata nimellisesti, jotta se ei katoaisi maailmankartalta. Suojahakemuksessa määritellyn piirakan täytteessä ei ole kuitenkaan suolaa, liekö tuima vahinko vai kansanterveydellisen eettinen suolaton kannanotto.
Sittemmin monet entiset karjalanpiirakat muuttuivat riisipiirakoiksi, mikä on varsin eettistä, koska se antaa aiempaa todellisemman kuvan piirakan aineksista. Nyt kuitenkin puuhataan vielä etnistä karjalanpiirakkaa. Sen täytyy tulla Karjalasta, mikä tarkoittanee myös uusia vientimahdollisuuksia Venäjän Karjalaan.
Maitovalmisteet nauttivat EU:ssa erityissuojaa. Voiksi saa sanoa vain kermasta tehtyä tuotetta, tosin valmistusmenetelmään tässä nimisuojassa ei oteta kantaa. Onko eettistä, että suomalaisen voin maku tulee luomuvoita lukuun ottamatta ulkomaisesta aromivalmisteesta eikä perinteisestä kerman hapattamisesta?
Miksi joitakin maidottomia valmisteita saa sanoa nimellä ”juuston kaltainen valmiste” tai ”kasvirasvakerma”, kun ei saa sanoa voivalmiste, vaan täytyy olla jokin mariini, jolla taas ei ole meren sinisen värin kanssa mitään tekemistä? Tämä vaikuttaa jo melkein lainkirjoittajan eettiseltä huijaukselta – rasvainen juttu.

Pensasmustikka on semmoinen etäisten leveysasteiden runsasmustikka, kooltaan ja näöltään. Vaan silkkoa on sisältä tämä muun maan marja, ei maistu miltään, ei värjää mitään, eikä edes pidä sisällään siemeniä. Onko eettistä käyttää siitä suomeksi mustikka -nimeä, kun englanniksi mustikka (bilberry) ja pensasmustikka (blueberry) ovat kuin kaksi eri marjaa?
Kuidun määritelmää muutettiin taannoin. Nyt analyysituloksissa on kuitua sekin, mikä ennen ei ollut. Onko se eettistä, ja saammeko ruuasta nyt valekuitua – valohoitoa valokuidulla kuidun tarpeeseen?
Ruisleivässä pitää Eviran suosituksen mukaisesti olla vähintään 50 prosenttia ruista viljaraaka-aineesta. Miksi kaura- tai ohraleivässä ei tarvitse? Joskus muinoin oli 25 prosentin sääntö, mutta nykyään tätä ei taideta pitää edes eettisesti oikeana tulkintana. Vai ovatko muut viljat kuin ruis ”mausteen kaltaisesti käytettyjä valmisteita”?
Runsassatoisesta hybridirukiista suunnitellaan Suomen rukiinviljelyn pelastajaa. Vaan epäilijät epäilevät sen olevan kansanterveyden pelästäjä, kun nopean kasvun vuoksi hivenaineet, mineraalit ja rukiin terveysvaikutteiset aineet putoavat isoksi paisuvan jyvän kyydistä. Etiikan periaatteiden mukaan maaperään voisi laittaa etikkaa ja hidastaa hybridikasvua, jolloin jyvästäkin voisi tulla ravintorikkaampi, monet mineraalit kun ovat liukoisempia happamassa maassa.

Etikkaa voidaan valmistaa käymistietä ja petrokemiallista tietä polkien, jolloin voidaan saada aikaan myös jääetikkaa. Mutta miten siitä saa käyttää jää -nimeä, kun se ei ole nähnytkään jäätä? Savuava typpihappo sentään savuaa, eettisesti tälle väkevälle etikalle kuuluisikin nimi liekkietikka, se kun voi leimahtaa jo +40 °C:ssa.
Samaan happamien huijausten sarjaan kuuluu myös balsamiviinietikka. Alkuperäinen balsamico ei ole eettisesti ottaen (ja italialaisten balsamicon tuottajien mukaan) etikkaa ollenkaan, vaan balsamicoa, jonka joku fiksu on joskus tulkannut etikaksi.
Kovin vähän loogista etiikkaa, enemmänkin etikkaista logiikkaa!

Heikki Manner
MMM