Ajankohtaista

Robotit korjaavat sadon

torstai 14. joulukuu 2017

Robotiikasta ja robotisaatiosta on keskusteltu viimeisen parin vuoden aikana erittäin aktiivisesti useammassakin mediassa. Mistä tässä kaikessa on kyse: mikä ihmeen robotisaatio?
Määritelmiä tuntuu olevan useita. Robotisaatiosta puhutaan usein siinä valossa, joka tukee parhaiten omia tarkoitusperiä. Itse näen robotisaation olevat fyysisessä maailmassa tapahtuvaa kehitystä, jossa erilaiset koneet ja automaatit, sanotaan niitä vaikkapa roboteiksi, ottavat tehtäviä hoitaakseen.
Näillä automaateilla pyritään korvaamaan ihmistyötä toistuvissa, yksinkertaisissa, raskaissa ja rutiininomaisissa töissä. Kaikin puolin suotavaa kehitystä ihmisten näkökulmasta. Tuotantoketjun loppupää onkin jo pitkälle automatisoitu, ja kehitystä tapahtuu myös alkutuotannossa.

Maanviljelys on ala, jonka robotisoinnissa tehdään tutkimusta ympäri maailmaa. On kehitetty robotteja poimimaan omenoita, viinirypäleitä ja mansikoita. Ruiskutukset, kyntäminen ja kylväminen ovat myös toimenpiteitä, joihin kehitellään erilaisia miehittämättömiä robotteja.
Maanviljelijöitä ei siis enää tarvita lainkaan? Ei, koneet eivät uhkaa maanviljelijöiden ammattia, mutta saattavat tehdä siitä hieman kevyempää ja tehokkaampaa. Suomen yli tuhat lypsyrobottia tulevat varmasti saamaan lähiaikoina muitakin tilan tehtäviä hoitavia työkavereita. Ilman ihmistä eivät uudetkaan robotit pärjää. Jonkun pitää kuitenkin arvioida, milloin vilja on tuleentunut puintikuntoon ja takapellot ovat riittävän kuivia kevätkylvöön tai sää sopiva ruiskutuksiin.
Sadonkorjuu on varmasti mieluinen aika monelle maanviljelijälle, mutta myös kiireisin. Tänä vuonna huonot säät tekivät puimisesta erityisen haastavaa, mutta sadonkorjuu voi olla stressaavaa hyvienkin säiden vallitessa: Ympäripyöreitä päiviä puimurin ohjaamossa, ongelmia itäeurooppalaisten kaalinpoimijoiden saatavuudessa, ja uutisia thaimaalaisten marjanpoimijoiden kehnoista työoloista. Kärjistettyjä esimerkkejä, mutta todellisia.

Olisiko robotiikasta tähän ratkaisua? Olisi, ja melko monessakin kohtaa. Isännällä voisi olla apunaan miehittämätön traktori, joka pyynnöstä ajaa puimurin rinnalla, kunnes säiliö on tyhjennetty, käy tyhjentämässä kärryn kuivuriin ja palaa emännältä haettujen eväiden kanssa takaisin pellolle. Tekniikka on jo olemassa, mutta toistaiseksi se on melko kallista.
Viljelyn lisäksi tilalla voitaisiin robottien avulla hyödyntää myös laadukkaita suomalaisia metsämarjoja entistä enemmän. Kun emäntä on käynyt merkitsemässä parhaat marjapaikat puhelimella, hän lähettää pihasta dronen kuljettamaan pienet poimintarobotit parhaille apajille. Kerättyään marjat nämä pikkumönkijät tilaavat kuljetuskopterin keräämään sadon ja kuljettamaan itsensä seuraavaan marjapaikkaan.
Toistaiseksi kokonainen järjestelmä on tieteisfantasiaa, mutta kaikki yksittäiset osat ovat jo olemassa. Tosin suomalaisessa metsässä selviävää, marjat poimivaa robottia ei vielä ole olemassa. Olisiko siinä jollekin tulevaisuuden robottiosaajalle sopiva bisnes? Saataisiin mukaan kansantalouteen ne miljoonat metsiin mätänevät marjakilot.

Pelko työpaikkojen menetyksestä kulkee kuitenkin usein robotisaatioon liittyvissä keskusteluissa mukana, ja siitä onkin revitty melko raflaavia otsikoita. Sinällään tässä ei pitäisi olla mitään uutta, sillä automaation perimmäinen tarkoitus on juuri ihmistyön vähentäminen. Pankkiautomaatti, peliautomaatti, pakettiautomaatti… Listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin.
Harvoin tulee edes ajatelleeksi, että kaikki automaateilla hoidettavat tehtävät ovat aikanaan olleet ihmisvoimin hoidettuja. Nykyisellään monet näistä automaateista ovat robotteja. Mikä on muuttunut? Käytännössä ei kovinkaan moni asia. Itse uskon, että robotti sanaa käytetään monessa kohtaa vain sen julkisuusarvon vuoksi. Kuulostaa esimerkiksi huomattavasti jännittävämmältä asioida palvelurobotin kuin palveluautomaatin kanssa. Hölmöksihän ihminen itsensä tuntee, jos automaatin kanssa keskustelee!

Robotti-sanalla on vahva tulevaisuutta ja edistyneisyyttä kuvastava kaiku, ja sitä hyödynnetään laajalti useissa eri merkityksissä. Mielikuvilla on robotiikasta puhuttaessakin suuri merkitys. Uudelle toimialalle haetaan huomiota ja hyväksyntää monelta suunnalta. Kärjistetysti sanottuna kaikki, mitkä liikkuvat, ovat robotteja, ja niitä tuntuu olevan kaikkialla. Robotiikasta luodut mielikuvat kuitenkin vaikuttavat suuresti myös pelkoon robottien työvoimavaikutuksista. Tämä on sinällään mielenkiintoista, koska automaation kohdalla moista kohua ei ainakaan nykypäivänä enää näe. Vai oletteko nähneet otsikkoa, jossa ihmiset pelkäävät automaatin vievän heidän työpaikkansa?
Teknologia kehittyy huimaa vauhtia, ja uusia robottisovelluksia julkaistaan viikoittain. Työpaikkojen katoamisesta ei kuitenkaan kannata suuremmin huolestua, mutta työtehtävien muuttumiseen on syytä varautua. Tulevaisuudessa ihmisten tehtäväksi jää päätösten tekeminen ja itselleen mieluisien työtehtävien hoitaminen. Kaikki ikävät ja raskaat hommat voi laittaa robottien tehtäväksi.
Uskon vahvasti, että roboteilla on tulevaisuudessa merkittävä rooli siinä, että pystymme jatkossakin kasvattamaan ja syömään suomalaista ruokaa. On tulossa aika, jolloin robotit tuovat ruokamme pelloilta pöytään asti.

Jyrki Latokartano
puheenjohtaja
Suomen Robotiikkayhdistys ry



Pääkirjoitus 6/2017: Työkulttuuriin panostaminen kannattaa

torstai 14. joulukuu 2017

Digitalisaatio, innovaatiot ja tuottavuus olivat FutureForumin teemoina lokakuussa Espoon Hanasaaressa. Yksi puhujista oli Massachusetts Institute of Technologyn (MIT) professori Bengt Holmström, ainoa suomalainen taloustieteen Nobel-palkinnon saaja. MIT:ssä vierailleet suomalaiset yritysjohtajat ihmettelivät, miksi Aalto-yliopistossa ei opeteta innovaatioita. Holmström oli käskenyt kysyjien tulla valittamaan, jos joku estää tekemästä sitä.

MIT ohjaa opiskelijoita oikeiden vastauksien sijaan etsimään oikeita kysymyksiä. Suomalaiset oppilaitokset voisivat oppia matkimalla MIT:n parhaita käytäntöjä. Samaan aikaan Google tuottaa enemmän tekoälytutkimusta kuin kaikki yliopistot yhteensä!

Ihmiset, joilla ei ole ajatuksia, tekevät jotain saadakseen rahaa. He ovat kauppamatkustajia, eivät intellektuelleja tai yrittäjiä. Puolet Fortune 500 -listan yrityksistä on syntynyt huonoina aikoina. Pitää löytää oikea puute, tiivisti Holmström puhuessaan rahan tavoitteista.

Jos resursseja on ylen määrin, keksijät ovat laiskoja. Suomella on mahdollisuuksia pärjätä, koska täältä puutuu rahaa. Alle kouluikäiset lapset oppivat imitoimalla, ja noin seitsemän vuoden iässä he oppivat päättelemään. Menestyjät oppivat soveltamaan keksintöjä omassa ympäristössään muita paremmin.

Koneiden ja työntekijöiden toimintaa mitataan jatkuvasti enemmän. Itsensä johtaminen ja tietoperustainen kokeilu- ja tuotantokulttuuri vaativat monilta osaamisen päivittämistä. Puhutaan itse ajavien autojen tulemisesta. Jos ne lyövät Amerikan markkinoilla läpi, USA:n bruttokansantuote laskee viisi prosenttia. Tavallisten autojen myynti laskee, ja onnettomuudet vähenevät. Tämä on yhteiskunnalle hyvä, mutta ei BKT:n kertavaikutuksena. Mittaammeko oikeita asioita?

IoT on tätä päivää. Lassila & Tikanojan digimentalisti Ville Simola kehittää ketteriä asiointitapoja tiiminsä ja yhteistyökumppaneidensa kanssa. Ymmärrys omasta toiminnasta kasvaa mittaustulosten analyysissa. Mittari voi olla älykello, ruokahävikkivaaka, lämpötilalähetin tai ohjelmistojen seurantalaitteisto työkoneessa. Liiketoimintaan voi tehdä muutoksia, kun ymmärtää, mitä oikeasti kannattaa kehittää. Mistä tuotantohäiriöt oikeasti johtuvat, ja mihin työntekijöiden aika oikeasti menee?

Yrityksissä tarvitaan erikoisosaamista, ja siihen pitää investoida. Ne, jotka onnistuvat koko ajan kehityksessä, automatisoituvat ensimmäisenä, ja myös työtekijät kehittyvät etukenossa.

Suurin ero menestyjien ja ei-menestyjien välillä löytyy työkulttuurista. Yksilöitä tulee tuoda eri toiminnoista yhteen. Näin tiimiin saadaan ihmisiä, jotka osaavat eri asioita. Uusien tuotteiden kehittäminen onnistuu entistä nopeammin. Joka viikko pitää tehdä suunnitelmia ja tarkistaa, tekeekö oikeita asioita juuri nyt.

Suomessa on sekä elintarvike- että ITC-alan osaajia. Tätä erikoisosaamista kannattaa törmäyttää. Elintarviketeollisuudessa on pitkään keskitytty tuotteiden valmistamiseen, mutta alalla on potentiaalia myös tietointensiivisten palveluiden tuotteistamiseen globaalisti.

Laura Hyvärinen
päätoimittaja, ETM



Ruoka vaarantaa terveytesi

torstai 26. lokakuu 2017

Syöminen on vaarallinen elämäntapa. Kun lukee lehtiä, kuuntelee radiota, katselee tv:tä tai risteilee netissä, huomaa, että kaikki ruuat ja niiden raaka-aineet jouduttavat ihmisen parasta ennen -päiväystä. Tässä muutama poiminta uskottavan, uskomattoman ja uskomustiedon virrasta.
Voi vaarantaa terveytesi, siitä kertyy tulppa veriputkistoon. Margariini vaarantaa terveytesi, tulpan lisäksi se saa solut kasvamaan miten sattuu. Puhdistamattomat kasviöljyt vaarantavat terveytesi, sillä niistä tulee epäpuhtauksia elimistöön.
Juusto vaarantaa terveytesi, sillä se lisää kolesterolia ja voi aiheuttaa tukoksen suonistoon ja tulpan suolistoon. Kananmuna vaarantaa terveytesi, sillä se nostaa kolesterolia.

Sokeri vaarantaa terveytesi, sillä se on ”puhdasta, valkoista ja tappavaa”. Sokeri peräti tuplavaarantaa terveytesi, sillä se kokee elimistössä alkemiallisen muutoksen ja syntyy uudelleen rasvana.
Hedelmäsokeri vaarantaa terveytesi. Se laittaa maksan sanomaan poks alkoholin tavoin, vaikka onkin sokeri.
Hunaja vaarantaa terveytesi, koska se vioittaa hampaita ja voi aiheuttaa alle yksivuotiaille botuliinimyrkytyksen. Varoitus on oltava myös pakkauksessa.
Sokerin ja alkoholin liitto, sokerialkoholi, vaarantaa terveyden lisäksi ympäristön, koska se saa ruuansulatuksen kaasuntuotantomoodiin.
Maito vaarantaa terveytesi, sillä se muuttaa suoliston kaasua tuottavaksi bioreaktoriksi ja aiheuttaa allergioita.
Punainen liha vaarantaa terveytesi. Paksusuoli ärtyy siitä, ellei sitten peräti poksahda. Lihansyönti ylipäätään vaarantaa oman terveytesi ja ympäristösi.
Viljat vaarantavat terveytesi, sillä ne aiheuttavat keliakiaa. Myös kaura vaarantaa terveytesi, sillä se sisältää fytiinihappoa, joka tukkii munuaiset. Ruis vaarantaa terveytesi, sillä se sisältää fodmappeja.

Hedelmät ja marjat vaarantavat terveytesi, sillä ne aiheuttavat leukaluun korroosion ja hampaiden eroosion, jos hampaat ylipäätään pysyvät suussa. Raparperi sisältää oksaalihappoa ja vaarantaa munuaisten toiminnan.
Vihreiden kasvisten syönti vaarantaa terveytesi, sillä se voi saada veren ohenemaan liikaa. Kasvissyönti ylipäätään voi vaarantaa terveytesi, koska kasviksista puuttuu välttämättömiä aminohappoja. Erityisesti terveyttä vaarantavat pinaatti ja punajuuri, koska ne sisältävät nitraattia.
Lisä- ja apuaineet vaarantavat terveytesi, sillä ne aiheuttavat maailman kaikkeuden kaikkia sairauksia.
Vesi vaarantaa terveytesi, sillä aivot vahingoittuvat ylenmääräisestä vedestä: ne eivät osaa kellua.
Kaneli sisältää kumariinia ja vaarantaa terveytesi joulun aikaan, jolloin siitä muistutetaan vuosittain.

Kaiken ruuan ylensyönti vaarantaa terveytesi aiheuttamalla ylipainon. Ja ylipainohan vaarantaa terveytesi aiheuttamalla kaikki ne loput sairaudet, joita lisä- ja apuaineet eivät aiheuta. Kumma kyllä parasta ennen -päiväys on pidentynyt elintason nousun myötä.
Ruoka siis vaarantaa terveytesi; syöminen on vaarallista. Parhaimmin ja nopeimmin viimeisen käyttöpäivän saavuttaa kuitenkin lopettamalla syömisen ja juomisen tyystin kokonaan.

Heikki Manner
MMM



Biotalous on suuri mahdollisuus Suomelle

torstai 26. lokakuu 2017

Suomella on kaikki mahdollisuudet kehittyä biotalouden edelläkävijäksi. Biomassavarantomme per capita ovat Euroopan suurimmat. Suomessa on perinteisesti vahva metsä- ja konepajateollisuus, osaamme kehittää prosesseja biomassoille, ja meillä on tietotaitoa rakentaa prosessointiin tarvittavat laitteet ja laitokset. Suomella on kaikki tarvittavat tuotannontekijät: runsaasti maata, metsävaroja ja puhdasta vettä sekä vahva osaaminen ja vakaa toimintaympäristö. Nämä voimavarat tulee hyödyntää innovatiivisesti ja kestävästi ympäristö ja kansantalous huomioiden.

Biotalous on jo nyt tärkeä Suomelle: tuotoksestamme 16 prosenttia tulee biotaloudesta. Suomen kansallisen biotalousstrategian tavoitteena on saavuttaa uutta talouskasvua ja luoda uusia työpaikkoja biotalouden liiketoiminnan kasvulla sekä korkean arvonlisän tuotteilla ja palveluilla. On ensiarvoisen tärkeää, että raaka-aineemme jalostetaan mahdollisimman pitkälle arvotuotteiksi ja raaka-aineen kaikki komponentit hyödynnetään niin, että myös jäte- ja sivuvirrat otetaan hyötykäyttöön.
Meillä on parhaillaan hyvin vahva investointiaalto. Pitkäaikaiset tutkimushankkeet etenevät kohti teollista tuotanto esimerkkeinä lignoselluloosapohjainen etanoli ja ligniinisovellukset. Biotalous tarvitsee uusia tuoteideoita, teknologioita, uusia arvoketjuja ja ennen kaikkea yhteistyötä tutkijoiden ja elinkeinoelämän välillä. Teknologian tutkimuskeskus VTT on vahvasti mukana tässä kehityksessä. Vuoden alussa päättyneessä Tie Biotalouteen -kärkiohjelmassa on kehitetty lukuisia biopohjaisia tuotekonsepteja ja uusia teknologioita biomassoille.
Ohjelman keskeisenä tavoitteena on ollut tukea teollisuutta uudistumisprosessissa. On kehitetty muun muassa biokomposiitteja, pakkausmateriaaleja, nanoselluloosaa, tekstiilikuituja, biopolttoaineita, biokemikaaleja sekä ruoka- ja rehusovelluksia. Pilotointilaitteistot ovat eritysvahvuus: Pystymme ylöskaalaamaan kehitettäviä prosesseja muun muassa uudessa ja monipuolisessa Bioruukin pilotointikeskuksessa ja nopeuttamaan näin ideoiden kaupallistamista. Korkeatasoinen tiede antaa vankan pohjan teknologiselle osaamiselle. Tie Biotalouteen -ohjelmassa tuotettiin yli 1 200 vertaisarvioitua julkaisua, 140 patenttihakemusta ja 30 väitöskirjaa.

Elintarviketuotanto on keskeinen osa biotaloutta, ja sen taloudellinen merkitys on suuri: Ala työllistää EU:n alueella 4,3 miljoonaa ihmistä, ja sen bruttoarvo on 1089 miljardia euroa. Haasteina ovat väestönkasvu, kaupungistuminen, ilmastonmuutos ja puhtaan veden puute sekä samanaikaisesti tarve tuottaa terveellistä ja ravitsemuksellisesti korkea-arvoista ruokaa.
Tulevaisuudessa ruokavaliomme on nykyistä kasvipainotteisempi, ja ruokaa tehdään aivan uusistakin aineksista. Raaka-aineet hyödynnetään tehokkaammin, ja osa niistä tuotetaan uusilla tavoilla. Kuluttajalähtöinen liiketoiminta, älykäs nettikauppa, uudet palvelumallit ja uutta teknologiaa hyödyntävä valmistus lähellä ruuan käyttöpaikkaa ovat esimerkkejä käynnissä olevasta murroksesta. Avainasemassa on digitaalisten teknologioiden hyödyntäminen sekä prosessien, toimijoiden ja kuluttajien uudenlainen yhteistyö. Suomi voisi olla suunnannäyttäjä teknologia- ja elintarviketeollisuuden yhdistäjänä ja uusien teknologioiden soveltajana.
Tällä hetkellä tutkimus on erityisen aktiivista sivuvirtojen arvokomponenttien talteenotossa. Esimerkiksi VTT:llä on käynnissä sekä kansallisia että EU-tason hankkeita viljateollisuuden ja leipomojen sivuvirtojen jatkojalostukseen ja proteiinin talteenottoon. Hyönteiset kiinnostavat ravinnon proteiinilähteenä jo kuluttajia ja elintarviketeollisuutta. Niiden teollinen hyödyntäminen edellyttää kuitenkin, että hyönteisraaka-aineiden ominaisuudet tunnetaan ja niitä kehitetään elintarvikkeiden teolliseen tuotantoon soveltuviksi. Olemme kehittäneet kuivafraktiointimenetelmän proteiinirikkaan jakeen valmistamiseksi hyönteisjauhosta ja osoittaneet sen toimivuuden koetuotteissa.

Elintarvikeraaka-aineiden biotekninen tuotanto nähdään isona mahdollisuutena ruokaketjun muutoksessa. Tulevaisuuden proteiinituotanto voi tapahtua täysin päästöttömästi. VTT:n tutkijat ovat yhdessä Lappeenrannan teknillisen yliopiston kanssa tuottaneet yksisoluproteiinia sähkön ja hiilidioksidin avulla. Näin valmistettua proteiinia voidaan kehittää eläin- ja ihmisravinnoksi.
Perinteiseen maatalouteen verrattuna tämä tuotanto ei vaadi ympäristöltä maatalouden kasvuolosuhteita, kuten lämpötilaa, kosteutta tai tiettyä maaperän laatua. Kaikki raaka-aineet saadaan käytännössä ilmasta. Teknologia voidaan viedä esimerkiksi aavikoille tai muille nälänhätäalueille. Myös kotireaktori voisi olla yksi vaihtoehto, jolla kuluttaja voi valmistaa tarvitsemansa proteiinin. Toisena esimerkkinä kotireaktorista on ZellPod, joka mahdollistaa tuoreen, kasviperäisen ruuan kasvattamisen kotikeittiössä. Solulinjat tuottavat samoja terveyden ja ravitsemuksen kannalta tärkeitä biomolekyylejä kuin kasvi. Viikossa voidaan kasvattaa noin puolisen kiloa tuoreita kasvisoluja, esimerkiksi lakkaa, mesimarjaa tai puolukkaa.

Kristiina Kruus
tutkimusprofessori
VTT Oy



Kiertotalous on kokonaistehokkuutta

torstai 26. lokakuu 2017

Kiertotalousajattelun esikuvana tunnetaan filosofi ja tiedemies Kenneth E. Bouldingin vuonna 1966 lanseeraama Spaceship Earth -metafora − kuva maailmasta, jossa ihmisen on löydettävä paikkansa kiertävässä ja uusiutuvassa ekologisessa järjestelmässä. Viime vuosina kiertotalouden edistäminen on uudestaan nostettu esiin keskeisenä kestävyysongelmien ratkaisuna ja talouskasvun suuntana. Onko ongelmiin lopulta löytynyt ratkaisu?

Alun perin kestävä kehitys määritettiin olevan paikallista ja globaalia yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata tuleville sukupolville yhtä hyvät tai paremmat toimintamahdollisuudet kuin nykyisillä sukupolvilla on.
Tämä tulkinta on mahdollistanut erilaisten näkemysten esille tuomisen ja yhteensovittamisen, mutta toisaalta aiheuttanut kiusallisen inflaation: kestävyydellä on voinut tarkoittaa valikoivasti mitä tahansa taloudellisten, sosiaalisten ja ekologisten näkökulmien yhdistelmää. Vastuu on siirtynyt kuulijalle ja toimenpiteet jääneet tehottomiksi. Vaikka näennäisesti tiedostamme ympäristön tilan heikkenemisen, on luonnon tuottamat resurssit vuosittain käytetty elokuun alkuun mennessä, ja loppuvuoden kasvatamme ekologista velkaamme.
Alkuperäinen, niin sanottu heikko kestävyysmäärittely on jo korvattu uudella, vahvan kestävyyden käsitteellä. Vahva kestävyys tarkoittaa, että taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen pääoma ovat toisiaan täydentäviä, mutta ne eivät voi korvata toisiaan. Vahvan kestävyyden kolme pilaria ovat resilienssi (ekologian suhde ihmiseen), oikeudenmukaisuus (ihmisen suhde talouteen) ja kokonaistehokkuus (talouden suhde ekologiaan).
Lisäksi lähtökohta on hierarkkinen: ekologia ensin, ihminen toisena, talous kolmantena. Ihmislajin säilyminen ja talous ovat riippuvaisia luonnon tarjoamista ekosysteemipalveluista kuten hyönteisten suorittamasta kasvien pölytyksestä, vedenpuhdistuspalveluista, jätteiden maatumisesta, uv-säteilyltä suojaavasta otsonikerroksesta, luontaisesta tuholaistorjunnasta ja maaperän eroosion torjunnasta.

Kokonaistehokkuus on kiertotalouden keskeinen tehtävä ja mahdollisuus. Nykyinen lineaarinen ”ota, valmista, hävitä” -malli on tullut tiensä päähän. Kiertotalous pyrkii maksimoimaan tuotteiden, komponenttien ja materiaalien sekä niihin sitoutuneen arvon kiertoa taloudessa mahdollisimman pitkään. Kiertotaloudessa tuotanto ja kulutus synnyttävät mahdollisimman vähän hukkaa ja jätettä. Kiertotaloudessa kulutus usein perustuu omistamisen sijasta palveluiden käyttämiseen: jakamiseen, vuokraamiseen ja kierrättämiseen. Kiertotaloudessa sekä materiaali että arvo kiertävät.
Kiertotaloudella on kuitenkin yksi oleellinen ja nykyisessä keskustelussa sivuutettu rajoite: jatkuvaa talouskasvua kiertotalouskaan ei voi turvata. Vahvassa kestävyysajattelussa luonnonvarojen käytölle on asetettava määrällinen yläraja. Tällöin myös talouden määrällisellä kasvulla on yläraja, oli talousmalli lineaarinen tai kiertotalouteen perustuva. Ilman ylärajaa – kuten toistaiseksi vielä toimimme – niin sanottu bumerangiefekti johtaa siihen, että kiertotalouden tuomat säästöt lisäävät luonnonvarojen käyttöä toisaalla.

Elintarvikealalle kiertotalouteen siirtyminen tarkoittaa monien uusien toimintamallien käyttöönottoa ja vanhoista luopumista. Vuonna 2016 julkaistussa Suomen tiekartassa* kiertotaloudella on kestävässä ruokajärjestelmässä tärkeä rooli. Tiekartan mukaan alkutuotannon raaka-aineet ovat pääomaa, jonka hyvä huolenpito on kestävien ratkaisujen edellytys. Ruuan kasvatuksessa siirrytään kierrätyslannoitteisiin. Tuotantoprosessien suunnittelu vaikuttaa energiantarpeeseen, ylijäävän materiaalin määrään ja sivuvirtojen hyödyntämismahdollisuuksiin.
Kun raaka-aineista tehdään ruokatuotteita, niiden ravintoarvot säilytetään mahdollisimman hyvin. Kauppa omilla toimillaan minimoi ruokahävikkiä. Kuluttajan rooli kiertotaloudessa on keskeinen. Jokainen kulutuspäätös vie joko kohti kiertotaloutta tai poispäin. Kiertotaloutta edistävän ruokavalion perustana ovat ekologisesti kestävämmät vaihtoehdot, esimerkiksi sesonki- ja kasvisruoka sekä villikala. Ruokajätettä syntyy mahdollisimman vähän. Tuotantoketjun ja kulutuksen biojäte saa uuden elämän biopolttoaineissa ja -lannoitteissa.
Tarvittava systeeminen muutos nykyisestä lineaarisesta talousmallista kiertotalouteen on valtava. Olemme vielä kaukana tavoitteesta. Globaalilla tasolla on arvioitu, että nykyinen kiertotalouden taso on noin seitsemän prosenttia. Toisin sanoen vain seitsemän prosenttia taloudessa käytetyistä materiaalivirroista päätyy uudelleenkäyttöön. Kiertotalouden tarjoama kokonaistehokkuus näyttäisi selvästi olevan osa ratkaisua − mutta matka on vasta alussa.

Lassi Linnanen
professori
ympäristötalous ja -johtaminen
Lappeenranta teknillinen yliopisto

  • Kierrolla kärkeen – Suomen tiekartta kiertotalouteen 2016−2025