Ajankohtaista

Pääkirjoitus 3/2018: Tiedolla vauhtia liiketoimintaan

torstai 07. kesäkuu 2018

Järjestelmät jauhavat dataa koko ajan kiihtyvällä vauhdilla, mutta osaammeko muokata ja hyödyntää etenkin asiakastietoa arkipäivän työssä ja liiketoiminnassa? Syytä olisi, sillä tieto on arvokasta vasta sitten, kun sitä ymmärtää ja käyttää apuna päätöksenteossa.

Liike-elämä on matkalla uudella tavalla verkottuneeseen maailmaan. Iso murros tapahtuu, kun kokonaiset arvo- ja toimitusketjut digitalisoituvat ja yhdistävät ihmisiä, laitteita, palveluja ja yhteisöjä. Toimitusjohtajien tehtävänä on varmistaa, että yrityksillä on tekoälyn hyödyntämistä varten tarpeeksi rahaa ja työntekijöillä aikaa perehtyä uusiin työkaluihin.

Elintarvikepäivässä toukokuussa puhunut Head of OP Lab Kristian Luoma kertoi, että OP seuraa kilpailijoiden sijasta omia asiakkaitaan; kisan voittaa se, joka ymmärtää asiakasta ja tuntee teknologian. Kuluttajat alkavat olla oikeasti kuninkaita, vaatia heille sopivia palveluja ja vahtia yritysten tekemisiä tiiviisti. Jos palvelut eivät toimi toivotulla tavalla, hinta ole kohdallaan tai arvomaailmat kohtaa, ihmiset vaihtavat palveluntarjoajaa entistä herkemmin.

Suomen elintarviketeollisuuden toimijoilla ovat kaikki olennaiset tiedot käsissään, mutta he eivät tiedä sitä, koska tiedot ovat hajallaan, sanoo Houston Analytics Oy:n toimitusjohtaja Antti Syväniemi. Suomessa on paljon myös verovaroin kerättyä tietoa sekä markkina- ja kulutustietoja. Keinoälyn avulla tietokokonaisuuksista saadaan luotua ennuste- ja optimointinäkymiä eri tarkoituksiin.

Teollisuuden digitaalinen murros -tutkimusohjelman asian­tuntijat hoputtavat elintarvikealaa tarttumaan alustatalouden ohjaksiin: Ruuan arvoketjun toimijoilla on korkea aika miettiä asemaansa mahdollisesti syntyvässä elintarviketeollisuuden alustataloudessa, jottei Amazon tai joku muu toimija ota tilaa haltuunsa. Kauppaketjujen kintereillä kirittäjiä -jutussa kerrotaan, millaisilla strategioilla kauppa vastaa verkkokauppajättien paineeseen.

MTK pilotoi lohkoketjuteknologiaa, joka yleistyessään muuttaa lainsäädännön vanhentuneeksi. Lohkoketjut tuovat päätösvallan tiedon omistajalle, joka voi jakaa pääsyn tietoihinsa, olipa se missä tahansa. Tällöin ei tarvita erillisiä rekistereitä, ja muun muassa sopimusten tekeminen ja varmentaminen siirtyvät verkkoon. Mihin isoa hallintokoneistoa sitten tarvitaan?

Mutta mikä on työntekijän osa tekoälyn maailmassa? #Tietotyö2018 -raportin mukaan digitalisaatio, automatiikka ja robotiikka muuttavat pian valtaosan kaikesta työstä tietotyöksi. Tietoa tuotetaan, muokataan, analysoidaan, ja siitä viestitään. Tiedon kiteyttämisen ja tulkitsemisen taidot korostuvat. Laajan Osaamisen vallankumous 2.0 -kyselyn mukaan monilla aloilla on vaikea saada henkilöstöä, jolla olisi sekä riittävää ”digiymmärrystä” että ”pehmeää” osaamista: monipuolisia viestintätaitoja.

Markkinointi- ja viestintäjohtaja Mika Wilén ManpowerGoupista sanoo, että työelämässä tarvitaan edelleen ominaisuuksia, jotka ovat ihmiselle tyypillisiä ja joita ei toistaiseksi pystytä korvaamaan roboteilla ja tekoälyllä. Niitä ovat muun muassa kriittinen ajattelu, luovuus, tunneäly, ihmisten johtaminen, päätöksentekokyky ja palveluhenkisyys.

Pirjo Huhtakangas

PS. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan raportti Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018−2037 on 445-sivuinen järkäle. Tavoitteena oli löytää 100 lupaavinta teknologiaa, 100 uutta tulevaisuuden ammattia ja 100 lainsäädäntötavoitetta, jolla teknologioiden käyttöönotto saadaan sujuvaksi. Uusia ammatteja löytyi 200. Kannattaa tutustua.

Kirjoittaja on Kehittyvä Elintarvike -lehden toimituspäällikkö ja 
vt. päätoimittaja sekä Elintarviketieteiden Seuran kunniajäsen.



Kuusi askelta kestävään elintarvikepakkaukseen

torstai 26. huhtikuu 2018

Hyvä pakkaus on muutakin kuin kestävä ja myyvä suoja tuotteelle – hyvä pakkaus suojaa myös sitä ympäröivää maailmaa. Pakkausta suunniteltaessa on tärkeää huomioida pakkauksen ekologiset vaikutukset läpi koko arvoketjun ja tuotteen elinkaaren.
Pakkausten ekologisuudesta puhutaan paljon, mutta valitettavasti kaupoista löytyy liian paljon esimerkkejä huonosti suunnitelluista pakkauksista. Esimerkiksi eri pakkausmateriaaleja yhdistetään, ja samalla vaikeutetaan kierrättämistä. Ovatko esimerkiksi muovi-ikkunat aina välttämättömiä elintarvikepakkauksissa? Voisiko tuotteen kuvan painaa pakkaukseen, ja näin käyttää vain kartonkia pakkauksen valmistuksessa?

Jotkut tuotteet puolestaan ovat räikeästi ylipakattuja, ja joissakin tapauksissa pakkaus painaa enemmän kuin itse pakattu tuote. Hulluimpia esimerkkejä, joita olen nähnyt, on yksittäin pakattu banaani polystyreenialustalla ja muovikalvolla päällystettynä. Banaanillahan on luonnon oma, erinomainen pakkaus. Se on täysin orgaaninen, se suojaa hyvin tuotetta, ja banaanin kuoriminen on oiva esimerkki kuluttajaa miellyttävästä avaamiskokemuksesta.
Kasvava kiinnostus luonnonmukaiseen ja terveelliseen ruokaan vaikuttaa myös suhtautumiseen pakkauksiin ja pakkausmateriaalien valintaan. Myös pakkaukselta odotetaan ekologisuutta ja jopa orgaanista tuntua. Brändinomistajat käyttävät yhä useammin elinkaarianalyyseja ja valitsevat pakkauksen myös pitäen silmällä ekologisuutta koko arvoketjussa. Esimerkiksi pakkausmateriaalin painolla on huomattava vaikutus. Mitä kevyempi tuote on, sitä vähemmän sen valmistamiseen kuluu raaka-ainetta, energiaa ja vettä ja sitä vähemmän on kuljetettavaa painoa. Ja elinkaarensa lopussa kevyestä pakkauksesta tulee vähemmän jätettä.

Elintarvikepakkauksen on oltava myös turvallinen kuluttajalle. Pakkauksesta ei saa irrota haitallisia aineita pakattuun ruokaan, eikä myöskään ylimääräisiä hajuja tai makuja. Euroopassa on jo vuosia keskusteltu pakkausmateriaalin roolista terveydelle haitallisten mineraaliöljyjen välittymisessä elintarvikkeisiin. Myös tavalliset kuluttajat ovat heränneet siihen, ettei kaikki materiaali ole välttämättä turvallista. Puhtaasta ensikuidusta tehtyä kartonkia on erityisen turvallista käyttää ruuan pakkaamiseen ja tarjoiluun.
Pakkaussuunnittelulla on tärkeä lähtökohta materiaalien optimaalisessa hyödyntämisessä, kierrättämisessä ja keventämisessä. Hyvä esimerkki on Hersheyn Kiinassa lanseeraama suklaapatukkapakkaus, jonka rakenteen Metsä Boardin suunnittelutiimi mietti uusiksi. Aiempi pakkaus koostui viidestä erillisestä osasta. Kun pakkaus tehtiin viiden erillisen osan sijaan yhdestä osasta, sen painosta pystyttiin vähentämään yli 40 prosenttia. Lisäksi pakkauksen kokoaminen helpottui merkittävästi.

Kuuden kohdan tarkistuslista auttaa suunnittelemaan kestävän pakkauksen:
1. Suunnittele pakkaus kierrätettäväksi.
2. Arvioi jokainen pakkauskomponentti. Voiko komponenttien määrää vähentää? Onko pakkausta mahdollista keventää?
3. Analysoi pakkauksen koko ja tutki tilaa säästäviä vaihtoehtoja.
4. Mikäli mahdollista ja järkevää, tee pakkauksesta uudelleen käytettävä.
5. Suunnittele tarkoituksenmukainen pakkaus, joka miellyttää kuluttajaa, mutta tee se lisäämättä ylimääräisiä materiaaleja.
6. Mieti, miten voit parantaa kuluttajan kokemusta ilman ylipakkaamista.

Uskon, että ympäristöystävällinen design tulee vain vahvistumaan tulevaisuudessa. Kuluttajat ovat tietoisia jätteen määrästä ja muoviongelmista ja pohtivat valintojaan entistä tarkemmin. Pakkaussuunnittelijan ja brändinomistajan haasteena on miettiä, miten pakkaus jatkossa toteutetaan ekologisesti, tehokkaasti ja toimivasti. On tärkeää käydä tätä keskustelua koko pakkausketjussa ja jakaa ideoita ja kokemuksia, ja jatkuvasti kehittää materiaaleja.
Metsä Board käynnisti viime marraskuussa kansainvälisen pakkaussuunnittelukilpailun Better with Less – Design Challenge, jossa etsittiin uusia, ympäristöystävällisiä pakkausratkaisuja tyypillisimmille kuluttajapakkauksille, kuten takeaway-ruoka-, verkkokauppa-, terveystuote-, kosmetiikka- ja kuivaruokapakkauksille. Kilpailuun osallistui yli 300 työtä ympäri maailman. Kilpailun voittaja julkistetaan kevään aikana, ja finalistitöitä esitellään kilpailun sivuilla (http://www.betterwithless.org/) kevään ja kesän aikana.

Cyril Drouet
Design- ja innovaatiojohtaja, Metsä Board

Julkaistu Kehittyvä Elintarvike -lehdessä 2/2018



VASTUSTUSKYKYÄ PURKISTA

torstai 26. huhtikuu 2018

Todennäköisesti suurin osa meistä on syönyt ravintolisiä purkista elämänsä aikana. Ne ovat suun kautta otettavia elintarvikkeita, kuten vitamiini- ja kivennäisainevalmisteita ja probiootteja. Jotkut ottavat ison annoksen C-vitamiinia ensimmäisten flunssaoireiden ilmestyttyä, toiset syövät ravintolisiä säännöllisesti. Vaikka moni kokee valmisteiden olevan hyödyksi vastustuskyvylle, niiden vaikutusta on vaikea mitata. Henkilökohtaiset kokemukset ovat joskus myös ristiriidassa tieteellisen näytön kanssa.

Elintarvikkeiden markkinoinnissa saa käyttää ainoastaan Euroopan elintarviketeollisuusviranomaisen EFSAn puoltamia ja komission hyväksymiä terveysväitteitä. Terveysväitteet perustuvat vahvaan tieteellisen näyttöön elintarvikkeen ja terveyden välisestä yhteydestä.
Ravintolisien terveysvaikutuksia ei saa mainostaa yhden henkilön omakohtaisten kokemusten perusteella, vaikka näin joskus tehdään. Harhauttavaa mainontaa esiintyy paljon, ja rajoja koetellaan epämääräisten mainoslauseiden avulla. Vastustuskykyyn liittyviä, hyväksyttyjä terveysväitteitä on ainoastaan A, B, C ja D-vitamiinilla sekä sinkillä ja magnesiumilla. Myös näiden kohdalla terveysväitteet on ilmaistu yleisellä tasolla, esimerkiksi ravintoaine edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa.

Ihmisen omalla suolistomikrobistolla on merkittävä rooli immuunipuolustuksessamme. Suoliston limakalvoilla on oltava riittävä ravintoaineiden läpäisevyys (imeytyminen), mutta samalla haitalliset tekijät on tunnistettava ja estettävä niiden pääsy elimistöön.
Suolistomikrobisto ylläpitää suoliston limakalvojen ja immuunisolujen toimintaa ja estää haitallisten bakteerien ja virusten pesiytymistä suolistoon. Yksipuolinen ravinto, tietyt lääkkeet ja luonnosta vieraantuminen vähentävät mikrobiston monimuotoisuutta, mikä taas voi johtaa immuunipuolustuksen epätasapainoon. Pystyäkseen erottelemaan vaarattomat mikrobit vaarallisilta immuunipuolustuksen pitää altistua erilaisille mikrobeille. Kaikkia niitä ei siis kannata pelätä.

Terveysväite ei ole takuu tuotteen terveydellisestä hyödystä, mutta vastaavasti moni voi saada apua elintarvikkeista, joille ei ole myönnetty terveysväitettä, kuten probiooteista. Probiootit ovat eläviä mikrobiviljelmiä, jotka suun kautta käytettyinä ovat terveydelle hyödyllisiä.
Elintarviketeollisuudessa yleisesti käytettäviä probiootteja ovat maitohappobakteerit ja bifidobakteerit. Probiootteja suositellaan usein otettavaksi antibioottikuurien aikana, sillä antibiootit köyhdyttävät suolistomikrobistoa ja hävittävät etenkin bifidobakteerien määrää. Jo sanaa ”probiootti” on tulkittu terveysväitteenä, minkä takia sitä ei saa käyttää elintarvikkeiden markkinoinnissa.
Suomessa ravintolisiä syödään paljon ottaen huomioon, ettei meillä keskimäärin ole puutosta vitamiineista ja kivennäisaineista folaattia ja naisten tarvitsemaa rautaa lukuun ottamatta. Maitotuotteiden ja rasvalevitteiden vitaminoinnin ansiosta myös D-vitamiinin saantitilanne on parantunut.
FinRavinto 2012 -tutkimuksen mukaan ravintolisien käyttäjät saavat jo ruuasta enemmän vitamiineja ja kivennäisaineita kuin ei-käyttäjät. Ravintolisien käyttö ei siis aina ole niin perusteltua, kuin mainokset antavat ymmärtää.

Elimistön vastustuskyky on monen tekijän summa, ja ravitsemus vain pieni osa siitä. Samanlaisia elintapoja noudattavien ihmisten joukossa on niitä, jotka ovat pysyvästi flunssakierteessä ja niitä, jotka eivät ikinä sairastu. On selvää, että myös geeniperimämme vaikuttaa vastustuskykyymme.
Terveelliset elämäntavat, joihin kuuluu monipuolinen ravinto, luovat jokaisen vastustuskyvylle puitteet toimia mahdollisimman tehokkaasti. Kuluttajina meidän kannattaa suhtautua kriittisesti liian helpoilta kuulostaviin ratkaisuihin. Purkista saadut ravintolisät ovat harvoin oikotie terveyteen.

Charlotta Rosas & Karin Adlercreutz

Kirjoittajat ovat professori Mikael Fogelholmin ohjauksessa olevia maisterivaiheen ravitsemustieteen opiskelijoita Helsingin yliopistosta.

Julkaistu Kehittyvä Elintarvike -lehdessä 2/2018



MAHDOLLINEN MATERIAALIMAHDOTTOMUUS

torstai 26. huhtikuu 2018

Kotitalouksien jätteistä iso osa on mitä monimuotoisimpia pakkauksia. Siinä missä kananmunan kuori oli kehityksen alkuaikoina maailman vanhin kierrätyspakkaus, nyt on paperia, pahvia ja kartonkia pinnoitettuna ja ilman. On sen seitsemän sortin muovia, laminaattia, nano-, mikro- ja makroreiällistä, läpäisevää ja läpäisemätöntä kalvoa. Mahdollisuuksia, saatikka pakkausmateriaaleja on mahdottoman monta.
Kierrättäminen vaatii korkeampaa koulutusta, kun ruokapakkaukseen tyhjentymättä jäävä sisältö on biojätettä, ruokaa lähinnä oleva kuori energiajätettä, väli muovijätettä, kääre kartonkia ja sinettinä metallia, kenties keraamiakin koristeena. Kartonki ja pahvi laitetaan kyseiseen keräykseen, metalli metallinkeräykseen. Muovin keräys yleistyy markkinoiden tukkoisuudesta huolimatta. Keraami on lajiteltava poltettavaksi, sille ei ole omaa kierrätystä.
Alumiinilaminoidun kartongin kenties tunnistaa, mutta metalloitujen materiaalien lajittelu kierrätysjakeisiin tuottaa jo päänvaivaa. Etiketit, värit ja painomusteet lisäävät vielä oman mausteensa materiaalisoppaan, joka useimmiten hyödynnetään energiaksi, kuten keräyspaperista tuleva siistausjäte.

Muovinkierrättäjät tuskailevat mahdottoman kanssa: ihmisen kerran yhdistämää materiaalia ei saa erotetuksi. Pakkaussuunnittelijasta on namia laatia kerroslaminaatti, mutta niiden erottaminen toisistaan vaatii paljon mania. Kierrätysyhtiöille se ei ole nami laati, vaikka minkälaisen erotusyhtälön laatisi.
Nanomateriaalien erottamismahdollisuus toisistaan on nanoluokkaa. Moni pakkausmateriaali on rakennettu sillä periaatteella, että mikä kerran on yhdistetty, sitä älköön kukaan enää erottako. Muovia oli ennen vain kääreenä, nyt sitä on jo kääreen sisään käärittävissä elintarvikkeissakin.
Tutkimusartikkelit todistavat, että luonnossa muovista tulee luonnoton ja holtiton partikkeli. Syntyy muovinkappaleita, mikromuovista mikrokokoisia ja nanomuovista nanokokoisia. Tärkkelyksellä heikennetty polyeteeni tuottaa pölyeteenikappaleita. Valtamerissä uiskentelee ennusteiden mukaan muutaman vuoden kuluttua enemmän muovinkappaleita kuin kaloja.
Biohajoava muovi biovajoaa vesistöjen pohjaan. Meriin heitetty muovi päätyy lopulta ihmisten veriin, kun alkueläimet syövät sen ravintoketjun alkupäässä ja ihmiset syövät alkueläimiä syöneet välieläimet ja seuraavat eläimet, kalat. Maatalousmuovit kokevat uudelleen synnyn – maasta tulet sinä ruuaksi. Muoveista liukenee sitä sun tätä, kuten pehmitinaine ftalaattia pehmentäen syöjien lisääntymisen. Päivä onneksi paistaa roskakasaan; nykymuovien raaka-aine öljy loppuu jonakin kauniina tulevaisuuden päivänä.

Muovin kiertokulusta ravintoketjussa on nyt tulossa ihmisten välinpitämättömyyden vuoksi luonnonlaki. Mutta ei niin mahdotonta, ettei siinä ole mahdollisuuksia: materiaalien mahdottomuudesta voidaan tehdä mahdollista.
Kananmunan kuori on kierrätettävissä loputtomasti uudelleen. Kun kana syö sen, siitä muodostuu munalle aina uusi pakkaus, vieläpä tehokkaammin kuin kalkista. Tässä haaste pakkausmateriaalien kehittäjille: samaan tapaan voitaisiin kehittää ihan oikeasti kiertävä pakkausmateriaali, joka on syötävä ja pystyy kiertämään ravintoketjussa ikuisesti.
Jäteveden puhdistuksessa se aktivoituisi pakkausmateriaalin esiasteeksi, monomeeriksi, joka polymeroituisi joko kasveissa, eläimissä tai viimeistään elintarviketta valmistettaessa muodostaen suojaavan kerroksen. Se olisi syötävä. Vähintään eläimet voivat sen syödä – tai vielä mieluummin ihmiset. Se olisi oikeaa kierrätystä, ei mitään maailman meriin biovajoavaa saastaa.

Heikki Manner

MMM Heikki Manner on Kehittyvä Elintarvike -lehden vakituinen avustaja ja Elintarviketieteiden Seuran kunniajäsen.

Julkaistu Kehittyvä Elintarvike -lehdessä 2/2018



Pakkaukset ja resurssitehokkuus

torstai 26. huhtikuu 2018

Hävikki on kallista elintarviketuotantoketjun jokaisessa vaiheessa. Teollisuus, kauppa ja kuluttajat ovat halukkaita pienentämään sitä. Yksinkertaista se ei ole, sillä ketjussa on monia toimijoita, ja esimerkiksi tuoreleipä säilyy vain noin päivän ilman pakkausta.
Oikeanlaisella pakkauksella voidaan pidentää leivän säilyvyysaikaa ja vähentää hävikkiä. Yritysvastuu on osa liiketoimintaamme: olemme sitoutuneet vähentämään jätettä noin kymmenellä prosentilla vuoteen 2020 mennessä.
Tuoreleipä säilyy pakkauksessa noin 5–11 vuorokautta ja suojakaasuun pakattuna jopa useita kuukausia. Pakkaus ei välttämättä näyttele kovin suurta osaa tuotteen hiilijalanjäljestä. Luonnonvarakeskus Luken laskelman mukaan yhdellä ruisleipäviipaleella on paljon suurempi hiilijalanjälki kuin viipaleitten pakkaamisen käytetyllä muovipussilla.¹

Toimiva pakkaus suojaa tuotetta mekaanisesti ja hygieenisesti. Myös käyttäjäkokemus on tärkeä. Pakkaus on itsessäänkin merkittävä osa elintarvikkeen resurssitehokkuutta. Hyvin suunniteltu pakkaus antaa riittävän suojan, mutta tuote ei ole ylipakattu. Se rakentaa myös luottamusta ja luo laadukasta mielikuvaa tuotteesta ja brändistä.
Fazerilla on tehty pitkäjänteistä työtä, jotta kuluttaja- ja kuljetuspakkaukset olisivat mahdollisimman materiaalitehokkaita. Käynnissä on muun muassa lisäarvontuottamishanke, jonka tavoitteena on haastaa olemassa olevia ja uusia pakkausratkaisuja, jotta ne olisivat materiaalitehokkaampia.
Pakkauksen visuaalisuus ja tekniset ominaisuudet (fyysinen kestävyys sekä suojaus hapelta, kosteudelta ja rasvalta) eivät saa kärsiä tehokkuuden kustannuksella. Tarkastelun kohteita ovat painovärien määrä, laatu ja painopinta. Pakkausmateriaalia voidaan vähentää esimerkiksi optimoimalla pakkausmuotoja ja materiaaleja sekä yhdenmukaistamalla pakkausnimikkeitä.

Yli 70 prosenttia kuljetuspakkauksistamme on kiertäviä muovilaatikoita, jotka palautuvat asiakkailta takaisin pestäväksi ja uudelleen käytettäväksi. Aaltopahvisten kuljetuslaatikoiden ja -alustojen koko ja muoto on harmonisoitu materiaalihävikin minimoimiseksi ja kuljetustehokkuuden lisäämiseksi.
Teemme erilaisia kuljetuspakkaus- ja lavaustestejä varmistaaksemme tuotteiden tehokkaan ja kestävän kuljetuksen. On tärkeää, että kuluttajapakkausten ryhmäkoko on sopiva suhteessa kuljetuspakkaukseen ja lavalle, jotta ilmaa kuljetetaan mahdollisimman vähän.
Tuotepakkauksen tulee säilyä muuttumattomana läpi elintarvikeketjun. Rikkoutunut pakkaus ketjun loppupäässä merkitsee moninkertaista hävikkiä ja kulua, kun raaka-aineiden ja lopputuotteen valmistukseen, kuljetukseen ja myymiseen käytetyt materiaalit sekä työ menetetään.

Poliittiset päätökset, kuten hiljattain ehdotettu muovivero, johtavat pakkausmuovien uusiokäytön lisäämiseen. Kierrätettävyys tulee olemaan toinen pääkriteereistä ruuan säilyvyyden rinnalla pakkausmateriaaleja valittaessa. On tärkeää, että alan toimijat sitoutuvat lisäämään kuluttajaymmärrystä ja mahdollistavat paremmin kierrätettävyyden.
Tulevaisuudessa käytössä on todennäköisesti kokonaan uudentyyppisiä pakkausmateriaaleja, joissa yhdistyvät kuitupakkausten ja muovien hyvät ominaisuudet, kuten biopohjaisuus ja -hajoavuus, muovattavuus, saumautuvuus ja kierrätettävyys.

Muokattua selluloosaa tullaan näkemään muovin raaka-aineena. Iso läpimurto tulee olemaan, kun pakkausmateriaalivalmistajat löytävät teknologian, jolla kuitupohjaiset pakkaukset saadaan kuumasaumattaviksi ja täysin kierrätettäviksi. Pakkausten kehittyminen voi tuoda uudenlaisia kierrätysvaihtoehtoja, ja pakkauksilla voi olla elintarvikekäytön jälkeen täysin uusia käyttökohteita esimerkiksi biojätteen kompostoinnissa tai erilaisina suodattimina.
Pakkausten resurssitehokkuudessa voittavat kaikki: kukkaro ja ympäristö kiittävät.

¹ Silvenius ym. 2014. The role of household food waste in comparing environmental impacts of packaging alternatives. Pack. Tech. Sci. 27:4, 277−292.

Piia Soininen-Tengvall pakkauskehityspäällikkö, Fazer Leipomot Oy
Juhani Sibakov Innovaatio- ja tuotekehitysjohtaja, Fazer Leipomot Oy

Julkaistu Kehittyvä Elintarvike -lehdessä 2/2018