Ajankohtaista

KE 5/2018, Talous & Markkina, puheenvuoro, Treffeille kuluttajan kanssa?

torstai 25. lokakuu 2018

Ruokakaupan hyllyn äärellä kuluttaja on kuin deittisivuston profiileja tarkasteleva treffiseuran etsijä, ehdottaa William J. McEwen kirjassaan Married to the Brand. Mielikuvan mukaisesti voimme ajatella valitsevamme treffeille vaikkapa lapsuuden ystävän tai vakinaisen kumppanin tai tehdä syrjähypyn tuntemattoman brändin kanssa.
Professori Susan Fournierin 1990-luvulla aloittama tutkimussuuntaus brändistä monimuotoisena ja ajassa muuttuvana suhteena herättää hyviä kysymyksiä brändin suunnitteluun. Brändiä synnyttämässä ovat molemmat, brändi ja kuluttaja, omine toimintaympäristöineen. Ja aivan kuin ihmisten keskinäinen suhde, myös brändi on dynaaminen – jotta se säilyisi, sen tulee elää ajassa.

Bränditutkimus ehdottaa, että brändin inhimillistäminen edistää brändisuhteen syntymistä. Signaalit brändin inhimillisistä piirteistä, pyrkimyksistä ja kuluttajan minää heijastavasta symboliarvosta voivat vahvistaa samankaltaisuuden ja läheisyyden kokemusta, toki myös kokemusta etäisyydestä. Inhimillisyyden kokemus luo toisaalta myös vaatimuksia. Kuluttaja odottaa brändiltä, joka koetaan inhimillisenä, esimerkiksi luotettavuutta enemmän kuin muilta brändeiltä.
Professori Deborah McInnis ja professori Valerie Folkes jäsensivät asioita, joista kuluttaja tekee päätelmiä brändin inhimillisyydestä. Inhimillisiä piirteitä on mahdollista rakentaa ensinnä visuaalisin ja sanallisin keinoin. Niinkin pieni muutos pakkauksessa kuin suoran viivan muokkaaminen kaarevaksi hymyksi vaikuttaa Oxfordin yliopistossa tehdyn kokeellisen tutkimuksen mukaan kuluttajan valintoihin. ID Organic’sin kahvibrändin kysyntä nousi 50 prosentilla, kun pakkauksiin lisättiin hyväntuulisten keräilijöiden kuvia.
Brändi voi myös osoittaa, että sillä on oma mieli; se voi ilmentää erilaisia pyrkimyksiä ja tunteita. Brändi voi esimerkiksi viestittää eettisiä tavoitteita, kuten suklaabrändi Goodio tekee kertomalla pyrkimyksestään tehdä maailmasta parempi paikka. Toiminnallisia piirteitä voidaan myös viestittää tunteita herättäen. Esimerkiksi kuvaus organisaation intohimoisesta paneutumisesta tuotteen kehitysprosessiin ja sen tavoitteisiin on keino viestittää aitoudesta.
Kolmanneksi brändi voi näyttäytyä inhimillisten persoonallisuustyyppien kautta. Brändi voi ilmentää esimerkiksi lämpöä tai pätevyyttä − tai parhaimmillaan näitä molempia. Ben and Jerry’s jäätelöbrändin perustajien näkyvyys julkisuudessa ja Red Bull -energiajuoman humoristiset sarjakuvat ovat esimerkkejä persoonallisuuden liittämisestä brändiin esikuvien tai hahmojen kautta.
Oulun yliopistossa kesäkuussa esitettiin väitös¹ (Tan, Teck Ming, 2018), jossa tarkasteltiin erityisesti brändin symboliarvon vaikutuksia eli brändin kykyä kertoa siitä, millainen kuluttaja on. Tutkimus vahvistaa, että inhimillistämisellä on merkitystä, ja tulokset suosittelevat kuluttajan minän sisällyttämistä brändäykseen.

Yksi brändijohtamisen paradoksi on, että kuluttaja odottaa brändiltä johdonmukaisuutta, ja silti brändin on ajoittain uudistuttava ja oltava jopa yllättävä. Uudistusten tulisi olla riittävän poikkeavia, jotta ne herättävät kiinnostuksen ja toisaalta sopivia, jotta luottamus säilyy.
Ajoittain on siis määriteltävä se, mitkä asiat brändissä tulee säilyttää ja mitä voi muuttaa. Ritva Vuori kirjoitti gradussaan (2003) Fazerin teettäneen jo 1980-luvulla tutkimuksen tekijöistä, jotka olivat keskeisiä Domino-brändin identiteetille. Domino-keksi on hyvä esimerkki brändistä, jonka historiassa on tapahtunut paljon muutoksia ja joka on edelleen vahva brändi tunnistettavine, muistoja ja tunteita herättävine piirteineen.
Brändi on parhaimmillaan luotettava ja kiinnostava kuin uskollinen ystävä, joka ymmärtää kuluttajaa ja jonka kanssa haluaa jatkaa suhdetta. Suhde kestää pienet kolhutkin, ja ystävän kanssa haluaa treffeille aina uudestaan.
Perusta tällaiselle brändille luodaan jo paljon ennen markkinointiviestinnän suunnittelua. Tiivis yhteistyö tuotekehityksen ja markkinoinnin välillä, mieluiten alusta alkaen, auttaa luomaan brändistä kokonaisuuden, jossa eri aistien synnyttämät kokemukset toimivat sekä tunteen että järjen tasolla. Tavoitteena on luoda vahvat ja harkitut signaalit, jotka synnyttävät ja ylläpitävät yhteyden kuluttajan ja brändin välillä.

¹ Tan, T. Ming. 2018. Humanizing brands: the investigation of brand favorability, brand betrayal, temporal focus, and temporal distance. University of Oulu.

Teksti: tutkija, luennoitsija, KTT Eiren Tuusjärvi, BrändiAkatemia



Pääkirjoitus 5/2018: Tutkimus ja tuotekehitys kulkevat käsi kädessä

torstai 25. lokakuu 2018

Suomessa on osaavia tutkijoita yliopistoissa, tutkimuslaitoksissa ja yrityksissä. Elintarvikealalla he ratkovat muun muassa, mitä uutta tutuista raaka-aineista saadaan valmistettua uudella tavalla tai mitä hyödynnettävää löytyy sivuvirroista joko omalle alalle tai esimerkiksi lääke- ja kosmetiikkateollisuudelle.

Tässä lehdessä kerrotaan elintarvikealan osaajista, jotka pureutuvat työssään kehittämään hyvistä, suomalaisista raaka-aineista uudenlaisia tuotteita tai ainesosia tai auttavat tutkimuksillaan muita. Yhteisenä nimittäjänä heissä on into oppia uutta, ratkaista visaisia pulmia sekä aito kiinnostus ruokaan ja ihmisten hyvinvointiin. Lisäksi heillä on laaja yhteistyöverkosto Suomessa ja ulkomailla sekä avoin mieli. Monet tutkijat ovat myös yrittäjiä tai ainakin yrittäjähenkisiä.

PITKÄN TYÖURAN elintarvikkeiden raaka-, lisä- ja apuaineiden parissa tehnyt elintarvikeinsinööri Satu Hongell puurtaa start up yrityksen toimitusjohtajana. Hänen unelmansa on jalostaa luonnonmarjoista hyviä ainesosia vientiin. Tässä työssä tarvitaan sekä vahvaa tutkimus ja raaka-aineosaamista että hyvää yhteistyöverkostoa.

Eduskunnan 110 000 euron innovaatiopalkinnon saanut Valion vastaava tutkija, ETT Päivi Myllärinen on monipuolinen tutkija, jota kiinnostavat niin raaka-aineet, teknologia kuin ihmisten terveys. Hän on ollut mukana keksijänä 17 patentissa tai patenttihakemuksessa, joiden ansiosta Valiolle on syntynyt uutta liikevaihtoa yli 100 miljoonaa euroa.

Akatemiatutkija, FT Kati Hanhineva on elintarvike- ja ravitsemustieteen metabolomiikkasovellusten uranuurtaja ja yliopistotaustaisen spin off -yrityksen perustajajäsen ja toimitusjohtaja. Hän selvittää muun muassa viljan yhdisteitä ja sitä, miten ne muokkaavat ihmisen suolistoflooraa ja vaikuttavat sitä kautta ihmisten terveydentilaan. Itä-Suomen yliopiston johtamassa tutkimuksessa Hanhinevan tutkimusryhmä on vastikään löytänyt uusia yhdisteitä, jotka voivat selittää täysjyväviljojen terveyshyötyjä.

SUOMEN KAURAYHDISTYS on valmistellut kevään 2018 aikana yhdessä kaura-alan toimijoiden kanssa kauran tutkimus- ja kehitysohjelmaa. Kaurayhdistyksen puheenjohtaja, tutkija, FT Veli Hietaniemi perää alalle yksittäisten projektien sijaan tutkimusohjelmaa, johon sisältyy sekä nopeita kehitysprojekteja että kunnianhimoista perustutkimusta.

Elintarvikealan tutkimukseen kaivataan laajemminkin pitkäjänteisyyttä. Uutta ja mullistavaa syntyy varmemmin, kun voi uppoutua tutkimustyöhön jatkuvan rahoitushakurallin sijasta. Kentältä kuuluu, että elintarvikealan tutkimusrahoitus on tiukassa ja rahoitushakemusten teko osin turhauttavaa.

METSIEN, PELTOJEN JA VESIEN luonnonantimet tarjoavat hyviä raaka-aineita, mutta hyödynnetäänkö niitä nyt järkevästi? Pidämmekö marjojamme, riistaa, järvikaloja ja sieniä liian tavanomaisina ja itsestään selvinä? Pohjoinen sijainti vaikuttaa aromeihin, ja arktisuus on myös myyntivaltti maailmalla.

Luonnonvarakeskus on julkaissut suositukset biotalouden edistämisestä arktisella alueella. Julkaisu tiivistää Suomen arktisen osaamisen ja hyödyntämisen mahdollisuudet. Tutkimusprofessori Sirpa Kurpan mukaan arktisen ruuan jalostusasteen nostamisessa kannattaa hyödyntää kaikkien suomalaisten asiantuntijoiden osaamista ja teknologiaa eri puolilla maata.

Puhdas ruuantuotanto on ehdoton vahvuus, kun se yhdistetään arktisen raikkaisiin mielikuviin ja pohjoisen valkeisiin kesäöihin.

Pirjo Huhtakangas

Kirjoittaja on Kehittyvä Elintarvike -lehden toimituspäällikkö ja
vt. päätoimittaja sekä Elintarviketieteiden Seuran kunniajäsen.



Väitöksiä kesä-lokakuu 2018

keskiviikko 10. lokakuu 2018

Tyrnin makuun vaikuttavia tekijöitä

MSc Xueying Ma väitteli lokakuussa aiheesta Non-volatile Bioactive and Sensory Compounds in Berries and Leaves of Sea Buckthorn (Hippophaë rhamnoides). Xueying Ma tutki Turun yliopistoon tekemässään elintarvikekehityksen alan väitöskirjassa tyrnin marjojen ja lehtien laatuun, erityisesti makuun, vaikuttavia tekijöitä, mikä parantaa marjan hyödyntämismahdollisuuksia tulevaisuudessa.
Tyrni sisältää paljon fenolisia yhdisteitä, erityisesti flavonoleja. Flavonolien pitoisuudet ja koostumukset vaihtelevat kuitenkin tyrnin lajikkeen ja kasvupaikan mukaan, Ma kertoo. Man tutkimuksessa selvisi, että kiinalaista alkuperää olevat tyrnimarjat sisältävät enemmän flavonoleja kuin Suomessa tai Kanadassa kasvatetut. Flavonolit ja muut fenoliset yhdisteet, kuten tanniinit, lisäävät marjojen terveellisyyttä, mutta ne aiheuttavat elintarvikkeisiin myös suuta kuivattavan tuntuman.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että tyrnin hapot, erityisesti omenahappo, on flavonolien ja etyyliglukosidin lisäksi erittäin merkittävä yhdiste tyrnin maun kannalta.
Marjojen lisäksi myös tyrnin lehtiä voidaan hyödyntää elintarvikkeina. Lehdissä on paljon erilaisia bioaktiivisia yhdisteitä, joita voidaan esimerkiksi uuttaa teenkaltaisiin juomiin. Väitöstutkimuksessaan Ma kuivasi tyrnin lehtiä erilaisin menetelmin ja valmisti lehdistä yrttiteetä. Lopuksi hän tarkasteli yhdisteiden, flavonolien ja ellagitanniinien, pitoisuuksia ja bioaktiivisuuksia.
Tutkimuksen mukaan lehdistä voidaan valmistaa paljon fenolisia yhdisteitä sisältäviä ja hyvin antioksidatiivisia juomia. Tyrnin lajike vaikutti lopputuotteen pitoisuuksiin enemmän kuin juomien valmistusmenetelmät. Teen valmistuksen jälkeen lehtiin jää vielä paljon fenolisia yhdisteitä, mikä tarjoaa jäännösten lisähyödyntämismahdollisuuksia, Ma huomauttaa.
********************************’
Epäterveelliset ruuat lapsiperheissä

Henna Vepsäläinen väitteli kesäkuussa Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Food environment and whole-diet in children: Studies on parental role modelling and food availability”.
Väitöstutkimus painottaa epäterveellisten ruokien saatavuuden rajoittamista kotona. Lasten ja perheiden kannustaminen terveellisiin ruokatottumuksiin on tärkeää, koska lapsuudessa kehittyneet ruokatottumukset voivat jatkua myös aikuisiässä.
Väitöstutkimuksen mukaan näyttää siltä, että epäterveellisten ruokien saatavuus kotona ja yleisesti epäterveellisinä pidetyt ruokavaliotyylit liittyvät toisiinsa. Kiinnostava havainto oli se, ettei epäterveellisten ruokien vaikutus kumoudu täysin edes sillä, että saatavilla on terveellisiä ruokia.
Tulokset painottavat epäterveellisten ruokien saatavuuden rajoittamista. Kodeissa kannattaa panostaa esimerkiksi värikkäisiin kasviksiin, hedelmiin ja marjoihin. Lisäksi myös isät pitää huomioida paremmin perheiden ruuankäyttötutkimuksissa, jolloin sosiaalinen ruokaympäristö kyetään kuvaamaan kokonaisvaltaisemmin.
****************************
Rakenne vaikuttaa viljatuotteiden ravitsemuksellisiin ominaisuuksiin

VTT:n tutkija, terveystieteiden maisteri Saara Pentikäinen väitteli kesäkuussa Itä-Suomen yliopistossa aiheesta How does cereal food structure influence digestion and satiety – In vitro and in vivo approaches.
Pentikäinen tutki väitöstyössään, miten rakenteeltaan erilaiset leivät hajoavat pureskelussa, millaisia yhdisteitä leivistä liukenee sylkeen ja miten viljatuotteiden rakenne vaikuttaa aterianjälkeiseen kylläisyyteen.
Pentikäisen väitöskirjatyössä havaittiin, että ruisleivät hajosivat pureskelun myötä pienemmiksi kappaleiksi vehnäleipään verrattuna. Ruisleivän sisältämä tärkkelys kuitenkin hajosi syljen amylaasientsyymin vaikutuksesta vehnäleivän tärkkelystä hitaammin. Tutkimuksessa saatiin uutta tietoa yhdisteistä, joita liukeni sylkeen jo pureskelun aikana. Ruisleivistä liukeni erityisesti peptidejä ja aminohappoja ja vehnäleivästä sokereita.
Rakenteeltaan erilaisista, mutta ainesosiltaan toisiaan vastaavista täysjyväruistuotteista huokoiset tuotteet – täysjyväruisleipä ja ekstruusiomenetelmällä valmistetut naksut – nautittuina mehun kanssa ylläpitivät kylläisyyttä joiltain osin paremmin kuin rakenteeltaan tiiviit täysjyväruislastut mehun kanssa nautittuina. Tuotteiden rakenteellisten eroavaisuuksien johdosta vaihdellut pureskelun intensiteetti ei vaikuttanut kylläisyyteen. Sen sijaan koettu miellyttävyys ja ennakkokäsitykset kylläisyysvaikutuksista vaikuttivat aterianjälkeiseen kylläisyyden tunteeseen. Todennäköisesti myös ruokasulan sakeus mahassa vaikutti kylläisyyden tunteen muodostumiseen.
Viljatuotteiden rakenteen vaikutukset kylläisyyteen välittyvät siis sekä aistikokemusten että fysiologisten prosessien kautta. Näitä näkökulmia tulee ottaa huomioon, kun kehitetään miellyttäviä ja terveydelle edullisia elintarvikkeita.
Runsaasti täysjyväviljaa ja ravintokuitua sisältävän ruokavalion on havaittu olevan yhteydessä pienentyneeseen riskiin sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin, tyypin 2 diabetekseen ja syöpään.
Koostumuksen lisäksi ruoan rakenne vaikuttaa sen ravitsemuksellisiin ominaisuuksiin. Esimerkiksi huokoisen vehnäleivän hiilihydraatit hajoavat ruoansulatuksessa huomattavasti nopeammin kuin tiiviin pastan hiilihydraatit ja aiheuttaa nopean verensokeriarvojen heilahduksen. Puuro, joka sisältää kokonaisia rukiin jyviä, pitää yllä kylläisyyttä paremmin kuin jauhetuista jyvistä valmistettu puuro.
*******************************
Määräykset ja kiellot tärkeä osa elintarviketurvallisuuden valvontaa

ELL Karoliina Kettunen väitteli kesäkuussa Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Food safety enforcement at the local level in Finland: risk-basis, efficacy and consistency.
Kettusen tutkimuksen mukaan hallinnolliset pakkokeinot osoittautuivat tärkeiksi valvontakeinoiksi, joiden avulla toimijat saadaan korjaamaan toistuvat ja vakavat epäkohdat. Monesti pakkokeinojen käyttöä edelsivät kuitenkin toistuvat kehotukset korjata epäkohdat, ja pakkokeinoprosessi oli usein melko pitkä.
Suurin osa toimijoista hoitaa asiansa hyvin. Pienellä osalla on toiminnassaan kuitenkin toistuvia tai vakavia puutteita, joiden korjaamiseksi tarvitaan pakkokeinoja. Valvojat kokivat pakkokeinoprosessin työlääksi ja hitaaksi. Pakkokeinojen käyttö myös vaihteli paikallisten valvontayksiköiden välillä ja sisällä. Joillakin yksiköillä oli vahva rutiini pakkokeinojen käyttöön, kun taas jotkin yksiköt eivät käyttäneet pakkokeinoja lainkaan, Karoliina Kettunen toteaa.
Epäselvät linjaukset ja epävarmuus pakkokeinojen käytössä voivat heikentää valvonnan tehokkuutta ja yhdenmukaisuutta. Monet valvojat kokivat valvontatietojen julkistamisjärjestelmän, Oivan, edistävän pakkokeinojen käytön yhdenmukaisuutta.
Tutkimukseen osallistuneet maito-, kala- ja liha-alan toimijat kokivat viranomaisvalvonnan tärkeäksi elintarviketurvallisuudelle. He vaikuttivat olevan pääsääntöisesti tyytyväisiä sen laatuun. Monet toimijat kokivat kuitenkin, ettei valvonta ole yhdenmukaista. Varsinkin pienet toimijat suhtautuivat kriittisesti valvontatoimenpiteiden merkitykseen.



KE 4/2018, pakina, KEINOÄLYN KÄYTTÖASTE

maanantai 08. lokakuu 2018

Ruokaketjun koneiden käyttöaste on alhainen. Ne käyvät harvoin edes kahdessa, saati kolmessa vuorossa – ja vielä vähemmän 24/7. Alkutuotannon kylvökoneet kylvävät pari viikkoa, leikkuupuimurit syksyisin parin viikon ajan. Sen jälkeen ne ovat lopun vuotta tyhjän panttina, jos niitä edes siihen voi käyttää.
Viljankuivurit kuivaavat puintiajan, muun huilaavat parhaassa tapauksessa viljavarastona. Heinän ja rehun korjuukoneet ovat nekin toimettomina suuren osan vuotta. Älykkäitä nämä koneet eivät ole, laiskoja lähinnä.

Elintarviketehtaiden varsinainen tuotteita tuottava käyntiaika on usein vain muutaman tunnin. Ensin valmistellaan valmistus, sitten oikeasti valmistetaan, lopuksi pestään ja puleerataan. Jos joku muu teollisuudenala investoisi moiseen käyttöasteeseen, sitä pidettäisiin hölmöläisten hommana.
Toki muutamia poikkeuksiakin on. Vielä 30 vuotta sitten meijereitä oli joka niemen notkossa ja saarelmassa, teurastamoitakin kaikissa suurimmissa kaupungeissa. Maitoautot keräsivät raaka-aineen aamupäivällä ja ajoivat sen meijeriin. Tuoretuotteet tehtiin illan aikana jaettavaksi seuraavana päivänä.
Nyt meijereitä on parikymmentä, maitoautot kulkevat tiloilla ympäri vuorokauden, ja meijerit pyörivät 24 tuntia vuorokaudessa seitsemän päivää viikossa vuoden ympäri. Lehmätkin on saatu poikimaan ja lypsämään aiempaa tasaisemmin eri vuodenaikoina. Lihanjalostus on keskittynyt Länsi-Suomeen.
Panimoita suljettiin 1960−1990 välisenä aikana niin, että EU:hun liityttäessä oli jäljellä vain muutama suuri ja tehokas. Nyt niitä on sen sijaan kohta joka kylässä kuin 1950-luvulla meijereitä. Käyttöastetta, tehokkuutta ja oluen kulutusta arvioitaessa käynnistymässä on pudotuspeli, ilman keinoälyäkin arvioituna.

Voisivatko koneäly ja älykkäät koneet tuoda helpotusta elintarviketeollisuuden ahdinkoon? IBM:n Watsonia on kokeiltu reseptien laadinnassa. Tuloksena on ollut yllättäviä makuyhdistelmiä. Robotteja on ilmestynyt vähitellen pakkaustehtäviin ja automaattikoneita pullapitkon letitykseenkin. Suurkeittiöiden ohjelmoitavat uunit ja padat tekevät ruuan valmiiksi ilman, että ihminen häärää ja hyörii ympärillä.
Keinoälystä ja itseoppivista käyttöjärjestelmistä toivotaan apua prosessien ohjaukseen. Metsäpuolella Finnpulpin Kuopioon suunnittelema sellutehdas ”tulee olemaan maailman ensimmäinen, alusta alkaen älykkäät menetelmät ja keinoälyä hyödyntävä biotuotetehdas”. Osaakohan se olla laskematta Kallaveteen samaa määrää sulfaattia kuin Äänekosken vastaava tehdas Päijänteeseen, pääkaupunkiseudun juomavesialtaaseen?

Mitä älykkäät koneet, ohjausjärjestelmät ja prosessit sitten voisivat olla?
Juomien ja jäätelön tekijöille olisi viime keväänä ollut korvaamattomana apuna säätä ennustavat koneet, eivätkä grillimakkaran menekkiä oikein ennakoivat koneet olisi tehneet pahaa lihateollisuudellekaan. Siinä tosin nautojen kohdalla äly pitäisi viedä lehmien geeneihin, jotta ne jo edellisenä vuonna tuottaisivat riittävän määrän vasikoita seuraavan vuoden makkaroihin.
Leivän menekki voi olla perjantaina tupla tiistaihin verrattuna. Sen ennustamiseen on joitakin historiatietoon perustuvia ohjelmia, mutta parhaiten menekin osaavat edelleen arvioida leipomoiden ennustajahenkilöt. Koteihinkin takavuosina ostetut leipäkoneet ovat vähitellen unohtuneet − älyttöminä.
Älyllä varustetut koneet voisivat tietysti olla niin fiksuja, että valmistaisivat vain ravitsemuksellisesti oikeaoppisia tuotteita, päästäisivät viemäriin vain puhtaita jätevesiä, eivätkä hönkäilisi ilmoillekaan mitään ylimääräistä. Einesteollisuudessa koneet kieltäytyisivät pakkaamasta mikrobiologiset raja-arvot ylittäviä tuotteita. Vielä kun ne ennakoisivat tulevat menestystuotteet.

Elintarviketeollisuuden koneet eivät ole olleet tyhmiä tähänkään asti. Älykkäitä on ollut olemassa jo iät ajat: Niitä, jotka eivät maanantaisin käynnisty, oikuttelevat silloin, kun on vuoden kiireisin aika ja menevät epäkuntoon juuri, kun takuuaika on päättynyt. Vaikka muu käyttöaste on voinut olla alhainen, niissä näennäinen keinoälyn käyttöaste on ollut 100 prosenttia.

Teksti: Heikki Manner

MMM Heikki Manner on Kehittyvä Elintarvike -lehden vakituinen avustaja ja Elintarviketieteiden Seuran kunniajäsen.



KE 4/2018, Talous & markkina, puheenvuoro, Paikallinen yhteisöllisyys Helsingin startup -yhteisön vahvuus

maanantai 08. lokakuu 2018

Pääkaupunkiseudun startup-yhteisö koki merkittävän kasvupyrähdyksen 2000-luvun puolivälin jälkeen. Kun vuonna 2006 perustettiin noin 60 korkeaan teknologiaan ja sen hyödyntämiseen nojaavaa uutta startupia, oli määrä vuonna 2016 jo 261. Viime vuonna kasvu on hieman taittunut, mutta edelleen vuodessa perustettiin 136 uutta startupia.
Kasvupyrähdyksen taustalla on IT-alan murros, erityisesti Nokian liiketoimintojen uudelleenorganisointi. Nokia tarjosikin henkilöstölleen erityisiä tukiohjelmia oman yritystoiminnan käynnistämiseen. Lisäksi kasvua vauhdittivat korkeakoulujen koulutusohjelmat, Slush sekä Aalto-yliopiston opiskelijayhteisön merkittävät startup-aktiviteetit.

Piilaaksossa, Yhdysvalloissa sijaitseva startup-ekosysteemien kehittämiseen erikoistunut Startup Genome on vertaillut Helsingin startup-ekosysteemiä maailmanlaajuisesti kahtena peräkkäisenä vuotena. Arvion mukaan Helsingin startup-yhteisö on globalisaation varhaisvaiheessa. Jotta Helsingin ekosysteemi kehittyisi maailman kilpailukykyisimpien startup-ekosysteemien suuntaisesti, yhteisön toimijoiden tulisi olla vielä paremmin globaalisti verkottuneita.
Meidän pitäisi pystyä houkuttelemaan resursseja, niin rahaa kuin osaajia, maailmanlaajuisesti entistä paremmin. Lisäksi Helsingin startupien tulisi yksinkertaisesti menestyä paremmin kasvussaan. Kasvua vauhdittaisi erityisesti se, että yhä useampi startup kykenisi myymään ratkaisujaan Euroopan ulkopuolelle.
Tämän vuoden raportissa Helsinki oli maailman johtava ekosysteemi paikallisessa yhteisöllisyydessä jättäen taakseen muun muassa Piilaakson ja Lontoon. Yhteisöllisyys on selvityksen mukaan yksi merkittävä menestystekijä. Sen on todettu vaikuttavan positiivisesti ekosysteemin suorituskykyyn, kun tarkastellaan esimerkiksi yritysten tuottoa, irtautumisia sekä startupien ja ekosysteemin arvoa.
Tiivis yhteisö mahdollistaa tiedon, osaamisen ja kontaktien vaihdon tehokkaasti. Erityisen hyvä esimerkki tästä on pelialamme sisäinen organisoituminen. Se osittain selittänee alan erinomaisen kansainvälisen menestyksen. Kilpailija nurkan takana ei olekaan kilpailijasi, vaan parhain kirittäjäsi ja sparraajasi.

Rahoituksen saatavuudessa pääkaupunkiseudun startupit menestyvät saman kehitysvaiheen kaupunkiseutujen kasvuyrityksiä paremmin. Tästä on osoituksena muun muassa se, että Suomi on Euroopan pääomasijoitustilastojen kärkimaa. Vuosien 2013−2017 välillä, vuosittaisten keskiarvojen perusteella suomalaiset startupit ja aikaisen vaiheen kasvuyritykset ovat keränneet bruttokansantuotteeseen suhteutettuna eniten pääomasijoituksia.
Hyvät edellytykset Helsingin startup-ekosyteemin kehittymiselle antaa myös se, että startupien perustajat ovat täällä verrokkikaupunkejaan kunnianhimoisempia. Tavoitteet osataan asettaa riittävän korkealle. Startup Genomen arvion mukaan yrittäjämäinen ajattelutapa on helsinkiläisten startupien perustajilla kohdillaan, mutta he voisivat parantaa osaamistaan liiketoiminnan johtamisesta.
Raportti mainitsee yhdeksi kehityskohteeksi osaajien saatavuuden. Tämä puute on hyvin tunnistettu, ja toimenpiteisiin on ryhdytty. Työ- ja elinkeinoministeriö käynnisti vuonna 2017 Talent Boost -ohjelman ja pääkaupunkiseudun kaupungit tänä vuonna osaajien houkuttelun pilottihankkeen, jota Helsinki Business Hub toteuttaa.
Haasteena osaajien houkuttelussa on Helsingin kansainvälinen tunnettuus. Startup Genomen arvion mukaan Helsingin ekosysteemin houkuttelevuus kasvaisi sillä, että startupit kykenisivät nopeampaan kasvuun ja arvonnousuun siten, että 100 miljoonan dollarin arvoisten irtautumisten määrä lisääntyisi.

Kaupunkiseudun koko huomioon ottaen meidän on helppo olla ylpeitä startup -ekosysteemistämme. On hienoa, että nojaamme omiin vahvuuksiimme ja rakennamme omannäköistämme toimintaympäristöä. Kilpailu kuitenkin kovenee, emmekä pärjää siinä ilman jatkuvaa kehittämistä.
Yhteistyö ekosysteemin toimijoiden välillä sekä kansainvälisesti ekosysteemien kesken on avainasemassa. Onneksi meillä on todistetusti hyvä yhteisöllinen pohja, jolle tulevaisuutta voidaan rakentaa.

Teksti: toimitusjohtaja Marja-Liisa Niinikoski, Helsinki Business Hub Ltd Oy