Ajankohtaista

Materiaalitehokkuudesta vauhtia elintarvikealalle

perjantai 28. huhtikuu 2017

Raaka-aine- ja materiaalikustannukset muodostavat elintarvikealan kustannusrakenteesta huomattavan osan. Materiaalitehokkuuden tarkastelulle pitäisikin antaa vähintään vastaava painoarvo kuin energia- tai työvoimakustannuksille.
Tosin monille elintarvikealalla toimiville on tutumpaa puhua hävikinhallinnasta. Yrityksen investoidessa elintarvikehävikin vähentämiseen rahat palautuvat takaisin tyypillisesti 14-kertaisesti tai jopa enemmän.
Globaalisti elintarvikehävikki aiheuttaa kahdeksan prosenttia vuotuisista kasvihuonekaasupäästöistä. Jos elintarvikehävikki olisi maa, se olisi kolmanneksi suurin päästöjen aiheuttaja heti Yhdysvaltojen ja Kiinan jälkeen. YK tavoitteleekin ruokahävikin puolittamista koko elintarvikeketjussa.

recensione broker opzioni binarie Materiaalitehokkuuden vapaaehtoista sitoumusta valmistellaan parhaillaan elintarvikealalle. Elintarviketeollisuus ja päivittäistavarakauppa pohtivat yhdessä sen sisältöä.
Mitä hyötyä sitoumuksesta olisi yksittäiselle yritykselle? Yhteiset tavoitteet ja keinot tuovat systematiikkaa omien materiaalivirtojen tehostamiseen. On myös asioita, jotka syntyvät vain riittävän suurella joukolla, kun toimintaa ohjaavat selkeät tavoitteet, yhdenmukaiset mittarit ja yhteinen raportointi siitä, mitä on yhteenlaskettuna saatu aikaan. Yksittäiset teot eivät välttämättä ylitä uutiskynnystä, mutta yhteenlaskettuna niiden merkitys saadaan näkyväksi. Edistykselliseen joukkoon kuuluminen vahvistaa yrityskuvaa.
Materiaalitehokkuudessa päähuomio kannattaa kohdistaa itse tuotteeseen ja soveltaa elinkaariajattelua. Resurssien käyttö kumuloituu elintarvikeketjussa. Tunnettu tosiasia on, että pakkaaminen suojaa monin verroin enemmän luonnonresursseja kuin käyttää niitä. Materiaalitehokkuuden tarkastelu tuotteen kautta on hyödyllistä monella tapaa. Kuluttaja valitsee ja ostaa tuotteita, ja kauppakin tarkastelee menekkiä sekä hävikkiään juuri tuoteriveittäin. Tuotenäkökulma yhdistettynä elinkaariajatteluun avaa mahdollisuuden materiaalitehokkuuden kokonaisoptimoinnille yhteistyössä koko elintarvikeketjussa.
Tulevaisuudessa huomio kiinnittyy yhä enemmän myös siihen, kuinka kuluttamisen valinnat vaikuttavat koko elintarvikeketjussa luonnonresurssien käyttöön ja ympäristöön. Tuoreen ruokapoliittisen selonteon mukaan ruuan kulutusta on tulevaisuudessa suunnattava vähän kuormittaviin tuotteisiin, ja syötäväksi kasvatetun ruuan pitää päätyä ravinnoksi ja syödyksi.

k  ‚¶p Viagra Norrk  ‚¶ping (Kungs  ‚¤ngen) Olemassa olevan tuotantolaitoksen tehostamismahdollisuudet saadaan esiin Motivan mallin mukaisella materiaalikatselmuksella, johon yritys voi hakea 40 prosentin katselmustuen työ- ja elinkeinoministeriöltä.
Jalotofu-tuotteita valmistavan Oy Soya Ab:n materiaalikatselmuksella löytämät vuotuiset taloudelliset hyödyt olivat noin viisi prosenttia yrityksen liikevaihdosta. Materiaalikatselmus hahmotti tuotantoon liittyviä kustannuksia uudella tavalla, ja käytännön ratkaisuja lähdettiin toteuttamaan jo katselmuksen aikana.
Olen nähnyt samanlaisen menestystarinan toistuvan kaikissa materiaalikatselmuksissa, joita on toteutettu eri toimialoja edustavissa yrityksissä. Katselmuksia on sen vuoksi helppo suositella materiaalitehokkuuden vapaaehtoisten sitoumusten yhdeksi konkreettiseksi välineeksi elintarvikealalla.

billig Viagra sverige Sivuvirtojen kaupallistaminen on yksi tapa luoda uutta arvoa ja parantaa materiaalitehokkuutta. Elintarviketeollisuusliiton jäte- ja sivuvirtaselvitys vuonna 2016 tunnisti tässä mahdollisuuksia ja kehitystarpeita, jotka sopivat mielestäni hyvin elintarvikealan vapaaehtoisten sitoumusten keinovalikoimaan. Rahallinen hyöty omista sivuvirroista pitäisi olla alalla nykyistä huomattavasti yleisempää.
Elintarvikeketju on ratkaisevassa roolissa kiertotaloutta kehitettäessä. Samaan aikaan on vähennettävä riippuvuutta fossiilista raaka-aineista lisäämällä bioenergian ja muun uusiutuvan energian käyttöä. Kiertotalouden laajamittainen kehittyminen onnistuu vain systemaattisella ja käytännön läheisellä materiaalitehokkuuden eteen tehtävällä pohjatyöllä.
Kiertotalouteen oleellisesti kuuluvien teollisten symbioosien kehittämiseksi on tutkittava eri toimijoiden keskinäisiä riippuvuuksia. Teolliset Symbioosit Suomessa (FISS) -toimintamalli auttaa yrityksiä löytämään kumppaneita ja keksimään uusia tapoja hyödyntää sivuvirtojaan. Hyvään vauhtiin päästään, kun samalla lisätään tutkimusta ja tuotekehitystä elintarvikevalmistuksen sivuvirtojen hyödyntämiseksi, kuten tuore luonnonvaraselonteko esittää.

http://www.mylifept.com/?refriwerator=bin%C3%A4re-optionen-verdoppeln&ba6=cc binäre optionen verdoppeln Kiteytettynä viestini on, että elintarvikealan materiaalitehokkuudella ja hävikinhallinnalla on edelleen tehtävissä selvää rahaa. Uskon, että materiaalitehokkuuden vapaaehtoisten sitoumuksien avulla hyvät, olemassa olevat systemaattiset toimintamallit ja työkalut voidaan tuoda useimpien alan yritysten tietoon ja saataville.

handelsstategien für binäreoptinen 60 sekunden trads Henrik Österlund
http://sensuousmuse.com/?tormozok=per-opzioni-binarie-serve-per-forza-un-broker&083=c0 per opzioni binarie serve per forza un broker johtava asiantuntija
trading opzioni binarie cos////\\\'è Materiaalitehokkuus
Tadalafil Tastylia orally disintegrating strips Motiva
ip option trading commenti blogger henrik.osterlund(at)motiva.fi



Pääkirjoitus 2/2017: Vastuullisesti ja kestävästi eteenpäin

torstai 27. huhtikuu 2017

Kotimaista vai ulkomaista, luomua vai tavanomaisesti tuotettua, teollisesti vai kotona valmistettua, lisäaineettomia vai lisäaineilla, sokeria vai makeutusaineita, kasvi- vai lihaproteiinia, siipikarjaa, possua vai nautaa, soijaa vai härkäpapua, muovia vai kartonkia, pakkauksia vai omat astiat… Tätä keskustelua käydään jatkuvasti, välillä kiihkeäänkin sävyyn.

Arvelen sen jatkuvan hamaan maailman tappiin asti. Hyvä niin. Vastakkainasettelut auttavat miettimään asioita uudesta näkökulmasta.

Uskon kuitenkin, että kaikkia edellä listaamiani tarvitaan tasapainoisen ruokavalion varmistamiseksi kaikissa olosuhteissa eri kuluttajaryhmille, mielihyvää unohtamatta. Monella eri tavalla tuotetuille ruuille on tilausta, kunhan ne ovat turvallisia, kestävän kehityksen mukaisia ja vastuullisia periaatteella ”en tarjoa toisille, jos en söisi itsekään”.

Köp Strattera Malmö (svävare Harbour Terminal) Viimeaikaiset skandaalit, uusimpana pilaantuneen lihan tuonti Brasiliasta Eurooppaan, herätti taas pohtimaan, mikä on tärkeintä. Suurin ongelma lienee, että maailma on täynnä huijauksia, petoksia ja aidan alituksia, eikä niinkään kyky valita oikein listaamistani asioista.

Siksi tarvitaan omavalvontaa, riippumatonta viranomaisvalvontaa ja erilaisia hälytysjärjestelmiä, viime kädessä valveutuneita kuluttajia. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira kertoi tiedotteessaan 20.3.2017, että ”Osa yrityksistä on lopettanut lihantuonnin Brasiliasta jo aiemmin tuotteissa havaitsemiensa laatuongelmien vuoksi tai kuluttajapalautteen pohjalta.” Kuluttajapalautetta kannattaa siis aina antaa, jos huomaa jotain epäilyttävää!

binär optionen tipps Kuluttajilla on jatkossa entistäkin suurempi merkitys sille, mitä markkinoille kannattaa tuoda. Kuluttajan valintojen helpottamiseksi WWF on julkaissut useita keskusteluakin herättäneitä oppaita. Kalaopas julkaistiin ensimmäisen kerran Suomessa vuonna 2006. Oppaan suosio ja käyttö – ja sitä myötä sen vaikuttavuus – ovat kasvaneet tasaisesti. Jo kolmannes suomalaisista sanoo käyttävänsä opasta.

Ruokaopas ilmestyi 2013 ja helmikuussa tänä vuonna Lihaopas. Se julistaa ”vähemmän ja parempaa”.

Näissä oppaissa on osviittaa myös koko elintarvikeketjulle, kuten myös YK:n kestävän kehityksen ohjelman tavoitteissa.

*Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT*



Pakina 1/2017: Turvallista hygieniaa

tiistai 28. helmikuu 2017

Hygieniavaatimukset ovat kuin se lorun kasvain, joka sanoi kas vain ja kasvoi vain. Lakien ja standardien rustaajat ovat viime vuosikymmenten ajan todenneet ”kas vain, puuttuu hygieniaa” – ja kasvattaneet vain lain vaatimuksia. Tuntuu peräti luonnonlailta, että elämä sen kuin hygienisoituu hygienisoitumistaan.
Rakenteellinen hygienia rakentuu nyt niin, että ennen seinissä ja lattioissa olleet keraamiset laatat tai sadan vuoden takaiset valurautalevyt saumoineen rakennetaan nyt saumattomiksi, ruostumattomiksi seiniksi ja lattiat yhtenäiseksi akryylibetoniksi (siitä muuten varmasti vielä löydetään akryyliamidia!). Kaikki tämä siitäkin huolimatta, että harvaa elintarviketta heitellään seinille tai valmistetaan lattialla. Tuotantotilan sisäänkäynnissä pitää nykyään olla tuulikaappi, yleensä niin ahdas, että siellä salaattitehtaan kaalit tuuppivat toisiaan.

http://www.selectservices.co.uk/?propeler=scommesse-binarie-borsa&594=2a scommesse binarie borsa Listeria on aiheuttanut enemmän ja vähemmän hysteriaa viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana. Liekö koko listeriaa muuten ollut olemassa, kun maito kerättiin lypsylämpimänä lähimeijeriin päivittäin tai jopa kahdesti, kuten Sveitsissä? Herää epäilys, että kylmennettynä hygienisoiminen kaukomeijeriin toi esille koko listerian. Niinpä meijereihin rakennettiin vastaanottohalleja, ja pesukeskukset piti jakaa kahtia, jotta listeria saa lillua rauhassa omassa raakamaitopuolen osastossa. Osastokohtainen hygienia-ajattelu on ulotettu työmaaruokaloihinkin, likaisen puolen väki murkinoi puhtaasta erillään. Ja ruoka pysyy puhtaana.

luigi riva opzioni binarie Panimoteollisuudessa kierrätettävät, pestävät lasipullot alkavat olla museoon joutava harvinaisuus. Niiden pesu vaarantaa hygienian, vaikkei erityistä pullonpesudirektiiviä olekaan säädetty. Toki likaisissa pulloissa voi palautua inhimillisenkin elämän koko kirjo, muusta roinasta puhumattakaan. Eikä pullonpesukoneen lipeä ole mitään jätevedenpuhdistamon toivelientä. Puhtaasta lasista vain ei liukene juomaan mitään.
Suurkeittiöissä ei enää pestä juureksia, ehkei pian pienissäkään. Juuresten käsittely on ulkoistettu kuorimoihin, kun keittiöt ovat sisäistäneet uuden hygieenisen maailmanjärjestyksen. Multa tietysti kuuluu pellolle, ei jätevedenpuhdistamoille, mutta näin tehdään ultrapuhdasta ruokaa, joka yhtä kaikki sairastuttaa, hitaammin vain. Mutta siitä nykyiset hygienisoijat eivät kanna vastuuta, kun eivät enää ole sitä näkemässä.
Työvaatteita pidettiin ennen sen vuoksi, etteivät omat vaatteet likaannu. Nyt on semmoiset aatteet, että omat vaatteet likaavat työvaatteet. Nämä aatteet ovat taanneet pukukaappien lisääntymisen, kun molemmat vaatteet eivät enää saa tulla ulos samasta kaapista. Yötyöntekijöiden yötyövaatteet pitää nekin pitää omassa eriöyösäilössä päiväsaikaan. Alusvaatteet ovat kuitenkin saaneet olla rauhassa näiltä vaihtovaateilta ‒ vielä.
Kovin kauan ei ole siitä, kun Suomessakin syötiin ruokaa sormin. Nyt elintarviketeollisuudessa ruokaan ei enää voi koskea avosormin, jos meinaa saada sertifioidun toimintojärjestelmän. Seurauksena on syntynyt järjetön käsineiden kertakäyttökulttuuri, mikä käsinemyyjien kannalta on vähintään järjellinen.
Nykyisillä analyysimenetelmillä voidaan todeta mikrobien määrä jo elintarvikkeen raaka-aineen raaka-aineessakin. Leivästä saadaan selville, jos viljan tähkissä on ollut hometta jo pellolla.

kan man köpa Sildenafil Citrate receptfritt i danmark Yksi asia hygienisaattoreilta ja standardisaattoreilta on vielä huomaamatta: kotieläimet ja niiden turvat. Niissä pöpöt ovat yhä saaneet olla turvassa, vaikka olot ovat kaikkea muuta kuin hygieenisesti turvallisia. Laitumella tulee multaa turpaan, hampaankolossa voi oleilla turvallisesti ainakin kaksi pöpöä, ruokintapöydästä puhumattakaan. Pöytätavatkin ovat kyseenalaiset, kun vieruskaverilta yritetään turvalla rohmuta minkä ehditään.
Kun miettii lehmiä ja lampaita, eivät ne harjaa hampaita, eivät käytä hammastahnaa, eivät suuvettäkään, vaikka suussa on kaiken maailman tahmaa. Vähemmälläkin tänä päivänä pääsee hygieenisesti lainsuojattomaksi!
Kalakukkokin yritettiin taannoin hygienisoida, mutta suukovun jälkeen järki onneksi voitti. Sitten kun kotieläinten suuhygieniakin ollaan muuttamassa turvalliseksi, myös sitä koskevia erimielisyyksiä ratkotaan varmasti turpakäräjillä.

opcje binarne system Heikki Manner
سوق الخيارات الثنائية MMM



Puheenvuoro 1/2017: Tähtäimessä tulevaisuuden ruoka

tiistai 28. helmikuu 2017

Syödähän meidän kaikkien täytyy – niin tänään kuin tulevaisuudessakin. Tarvitsemme ravintoa pysyäksemme hengissä, mutta olemme oppineet myös syömään itsemme hengiltä. Yltäkylläisyydessä ruoka on usein paljon muutakin kuin pelkkää ravintoa: nautinto, ajanvietto, juhla, palkinto, lohdutus… Ajattelemme usein elämäämme ruuan kautta, jolloin ajaudumme kuluttamaan ja syömään yhä enemmän.
Terveytemme ei kestä tätä kehitystä, eikä maapallokaan itsekeskeistä kulutuskierrettä. Puhutaan ruokakriisistä. Sanotaan, että ruuantuotantoa pitää muuttaa, jotta ruokaa riittää tulevaisuudessa.
Paljon vouhkataan, että tulemme syömään esimerkiksi hyönteisiä – sellaista ”Tulevaisuuden Ruokaa”. Pelkäämme kuitenkin hyönteisiä, tulevaisuutta ylipäätään ja sitä, että meidän pitää syödä sahanpuruun verrattavaa biomassaa. Pelkäämme, että joudumme palamaan yksioikoiseen ”Ruoka ravintona” -ajatteluun ja unohtamaan nautinnon.
Ei siis ihme, että muutosvastarintaa löytyy. Jos tosin olemme oikein rehellisiä itsellemme, olemme varmasti kaikki yhtä mieltä siitä, että ruuantuotantomme ei ole oikeudenmukainen, tasapuolinen eikä kestävällä pohjalla. Tulevaisuudessa ruokaa on oikeastaan pakko tuottaa eri tavalla, mutta mistä siinä tulevaisuuden ruuassa on oikeastaan kysymys?

forum opzioni binarie Tehokas tuotanto on keskeistä tulevaisuuden ruoassa. Tehokkuuden määritelmä on kuitenkin eri kuin nykyisessä tuotannossa.
Tehokkuuden on tarkoitettava tulevaisuudessa sitä, että panoksiin verrattuna koko ruokaketju tuottaa mahdollisimman paljon tuotoksia. Parempi kokonaistehokkuus tarkoittaa esimerkiksi vähemmän lihansyöntiä, koska ei ole tehokasta osaoptimoida ketjua tuottamaan halpaa lihaa. Yksinkertaisesti koska se ei ole kokonaisuuden kannalta tehokasta panoksien käyttöä, eikä edes halpaa, jos todelliset kustannukset huomioidaan.
Lihaa tuotetaan tulevaisuudessa kokonaisuuden ehdoilla, eli tuotetaan vähemmän mutta parempilaatuista lihaa. Systeemiajattelu ja kokonaisuuden optimointi – nämä ajatukset pitäisi tulla meille kaikille tutuiksi. Näin teemme tulevaisuudessa vähemmästä enemmän ruokaa.

Tulevaisuuden ruoka on kannattavampaa bisnestä. Kannattavuus perustuu sille, että tulevaisuuden tuottoa ei syödä tekemällä lyhytjänteistä kvartaalitaloutta. Raaka-aineen ja muiden panoksien saatavuus huomenna on pitkäjänteisen kannattavuuden kannalta tärkeämpää kuin niiden alin mahdollinen kustannus tänään.
Tulevaisuuden ruuassa on oleellista, että jokainen ruokaketjun toimija on kannattava. Parempi ketjun kannattavuus luodaan osaltaan poistamalla turhia välikäsiä. Toisaalta kustannuksia vältetään minimoimalla muun muassa jätteiden määrä. Kokonaiskannattavuus on parempi, kun jätevirrat hyödynnetään uudestaan ruuantuotantoon.
Kiertotalous, uudenlaiset ruokaketjut ja liiketoimintamallit ovat tulevaisuuden ruuan ja taloudellisen kannattavuuden rakennuspalikoita.

Tulevaisuuden ruoka on arvostettua. Suhtautuminen ruokaan on avaintekijä, jotta voimme siirtyä tuottamaan tätä tulevaisuuden ruokaa.
Silloin kun todella arvostamme jokaista ruoka-annosta ja syömäämme suupalaa, teemme luonnostaan parempia valintoja itsemme ja maapallon kannalta. Arvostus herättää kiinnostuksen ruokaa, sen alkuperää, tuotantotapaa ja kulutuksen vaikutuksia kohtaan. Se ajaa meitä syömään paremmin itsemme kannalta ja valitsemaan eettisemmin ja kestävämmin tuotettuja vaihtoehtoja.
Arvostus ajaa meidät elintarvikeketjun toimijoina välittämään enemmän päätöksistämme ja niiden laajemmista vaikutuksista ketjun muihin toimijoihin, kuluttajiin ja ympäristöön. Tuottamalla arvostuksen arvoista ruokaa teemme jotain, mistä voimme olla myös aidosti ylpeitä.

Mitä sitten syömme tulevaisuudessa? Kukaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ehkäpä tosiaan hyönteisiä. Ehkä jotain muuta. Tulevaisuuden ruuan tuottamisessa kaikki mahdollisuudet kannattaa pitää kuitenkin avoimina. Ajatuksemme muuttuvat, niin myös arvostamamme asiat. Joka tapauksessa tulevaisuuden ruuassa on edelleen kysymys maittavasta ja herkullisesta ruuasta.
Tehdään siis ruokaa paremmalle tulevaisuudelle ‒ oikeudenmukaisesti, eettisesti ja ympäristöystävällisesti. Tuotetaan ruokaa, joka ansaitsee arvostuksen. Juuri tämä on käytännössä sitä paljon puhuttua vastuullisuutta.

Virpi Varjonen
Strategist
Invenire Market Intelligence Oy



Puheenvuoro 1/2017: Onko jo aktiivisen ruokapolitiikan aika?

tiistai 28. helmikuu 2017

Kestävän ruokaturvan tuottaminen tulisi asettaa ruokajärjestelmän ensisijaiseksi tavoitteeksi voiton tuottamisen sijasta. Vallitseva globaali ruokajärjestelmä ei ole kestävä. Se kuluttaa kohtuuttomasti ympäristöä, on sosiaalisesti epäoikeudenmukainen ja tuottaa ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta liian paljon epäsopivaa ruokaa.
Harjoittamalla aktiivista ruokapolitiikkaa ruokajärjestelmää voidaan muuttaa. Ruokapolitiikalla tarkoitetaan politiikan alaa, jonka kehyksessä hallitukset esittävät ruokaan, sen tuottamiseen, jalostamiseen, jakeluun ja kuluttamiseen kytkeytyvät tavoitteensa ja niiden tärkeysjärjestyksen. Ruokapolitiikka koskee sitä, mitä ihmiset syövät, miten ruoka on tuotettu, miten sitä on käsitelty, kenen saavutettavissa ruokaa on ja millä keinoin sitä on saatavissa.

Eurooppalaisesta ruokaturvasta puhuttaessa on todettava kaksi seikkaa. Ensiksi ruokaturva jää vähäiselle huomiolle julkisessa keskustelussa, eikä käsitettä juuri tunneta. Toiseksi olemme hyvin turvallisin mielin: luottamus ruokajärjestelmän toimivuuteen on vankka, ehkä turhankin vankka.
FAOn mukaan ruokaturva tarkoittaa tilannetta, jossa kaikilla ihmisillä on kaikkina aikoina fyysiset, sosiaaliset ja taloudelliset mahdollisuudet saada riittävästi turvallista ja ravitsevaa ruokaa, joka vastaa heidän tarpeitaan ja mieltymyksiään sekä mahdollistaa aktiivisen ja terveen elämän. Euroopassa ja Suomessa on totuttu viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana tilanteeseen, jossa ruokaturva on pystytty takaamaan joko tuottamalla itse riittävästi tai ostamalla tarvittavat elintarvikkeet maailmanmarkkinoilta.
Vuosien 2007‒2008 globaalin ruokakriisin jälkeen on kuitenkin havahduttu tarkastelemaan tilannetta uudelleen, ja huomio on käännetty ruuan kysyntään ja raaka-ainetuotantoon vaikuttaviin globaaleihin muutoksiin. Ovatko ruokajärjestelmät haavoittuvia sosio-ekonomisissa, teknologisissa, institutionaalisissa, agro-ekologisissa tai kulutuskäyttäytymiseen liittyvissä muutostilanteissa? Onko niillä vastustuskykyä muutosten kohdatessa?

Millaisten muutosten sitten odotamme koettelevan tulevaisuuden ruokaturvaa? Ekologiset muutokset tuskin ovat vältettävissä. Ilmastonmuutos ja biodiversiteetin köyhtyminen vaikuttavat maatalouteen ja tuottavat epävakautta maailmanmarkkinoille. Poliittisesti elämme aiempaa ennakoimattomammassa ympäristössä.
EU:n yhteisen maatalouspolitiikan nykyinen kausi tulee päätökseen vuonna 2020. Sitä seuraavilla politiikkatoimenpiteillä on toistaiseksi hämärän peitossa olevat vaikutuksensa Suomen maatalouteen ja kansalliseen maatalouspolitiikkaan. Myös Euroopan unionin kauppapolitiikalla on vaikutuksia elintarvikesektoriin, kuten Venäjän talouspakotteet ja vastasanktiot osoittivat. Poliittiset muutokset kytkeytyvät usein talouteen, esimerkiksi maataloustukiin, kauppasopimuksiin tai mahdollisiin kauppasotiin.
Taloudellisesti vaikea ongelma on myös suomalaisen maatalouden heikko kannattavuus, joka osaltaan karkottaa mahdollisia jatkajia ja vähentää sukupolvenvaihdoksia. Laadittaessa EU-tasoista ruokaturvan haavoittuvuutta kuvaavaa matriisia viljelijät osoittautuivatkin kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevaksi sosiaaliseksi ryhmäksi. He ovat välittömästi niin ekologisten, poliittisten kuin taloudellistenkin muutosten kohteena.

Tällä hetkellä merkittävin huoli eurooppalaisen ruokaturvan kannalta on köyhyyden ja sosiaalisen eriarvoisuuden kasvaminen. Se näkyy lisääntyvänä ruoka-avun tarpeena kaikkialla Euroopassa. Joukossamme elää yhä enemmän ihmisiä, joilla ei ole varaa ostaa ruokaa normaalisti kaupasta.
Kasvava muuttoliike ja pakolaisuus kärjistävät ongelmaa. Muita sosiaalisia muutoksia, joilla on vaikutuksensa ruokajärjestelmään, ovat väestön ikääntymistä seuraava kysynnän muutos, ekologisten ja eettisten seikkojen katalysoima kulutuskäyttäytymisen muutos, kansalaisten vähenevät, ruokaan liittyvät tiedot ja taidot sekä ”uusavuttomuus”.
Tällä hetkellä emme harjoita riittävän aktiivista ruokapolitiikkaa. Asia on kuitenkin muutettavissa, sillä ruokapolitiikka on dynaamista ja monitasoista – sitä voidaan toteuttaa sekä hallitusten että yksilöiden ja yhteisöjen tasolla. Se ei ole ylhäältä annettua, vaan tuotamme sitä valinnoillamme aktiivisesti kaiken aikaa. Tämä tarkoittaa, että kansalaisina voimme vaatia ja kuluttajina tuottaa kestävämpää ruokaturvaa.

Tiina Silvasti
professori
yhteiskuntapolitiikka
Jyväskylän yliopisto

Puheenvuoro perustuu EU:n rahoittaman TRANSMANGO -tutkimusprojektin tuloksiin, joista löytyy lisätietoja osoitteesta http://www.transmango.eu/