Ajankohtaista

Pääkirjoitus 2/2018: Pakkaus on mahdollisuus

torstai 26. huhtikuu 2018

Kehittyvä Elintarvike -lehden numerossa 4/2016 Suomen Pakkausyhdistyksen toimitusjohtaja Antro Säilä kiteytti puheenvuorossaan hyvin pakkauksen tehtäviä ja haasteita. Pakkaus on välttämätön hyvä. Ensisijainen tehtävä on suojata tuotetta ympäristöltä (tai ympäristöä tuotteelta). Pakkaus myös mahdollistaa kuljettamisen ja logistiikan. Se informoi sisällöstä, säilyttämisestä ja kierrättämisestä sekä toimii markkinointiviestinnän välineenä.

Tässä numerossa asiantuntijat kertovat käytännön esimerkkejä pakkausten lisääntyvästä merkityksestä informaation välineenä ja uusista ratkaisuista. Mikromuovit ovat lisäksi nousseet raflaaviin otsikoihin: ”Tiesitkö, että juot pulloveden mukana muovia”, luki vastoittain Ylen sivuilla. Tutkimustuloksia mikromuovien merkityksestä tarvitaan kuitenkin lisää, jotta niiden vaikutukset pystytään arvioimaan.

PAKKAUS ON TÄRKEÄ OSA kylmäketjusta kerättävää informaatiota, josta kauppaketju Lidlin käyttöönottama älytarra on hyvä esimerkki. Lidlin omien merkkien alla myytäviin kalapakkauksiin on tulossa älytarroja, joiden avulla voi varmistua tuotteiden katkeamattomasta kylmäketjusta. Älytarrat parantavat tuoteturvallisuutta ja kylmäketjun varmistamista entistä läpinäkyvämmin.

Tuotetiedon antamista selvittää myös Eläinten hyvinvointimerkintä suomalaisen eläintuotannon kilpailukyvyn ja laadun edistäjänä -hanke, jonka toteuttavat Luonnonvarakeskus Luke ja Pellervon taloustutkimus PTT ry Maatilatalouden kehittämisrahaston rahoituksella.

Hyvinvointimerkinnän tavoitteena on edistää tuotantoeläinten hyvinvointia kautta tuotantoketjun ja parantaa kuluttajien valinnanmahdollisuuksia hyvinvointimyönteisen tuotannon tukemisessa. Merkintä auttaa myös julkisten hankintojen vaatimusten suunnittelua sekä suomalaisten, laadukkaasti ja eettisesti tuotettujen, eläinperäisten tuotteiden vientimarkkinointia.

RUOKAHÄVIKKIÄ VOIDAAN VÄHENTÄÄ ja materiaalitehokkuutta parantaa myös pakkaamisella. Sinällään pakkauksen ja logistiikan osuus elintarvikkeiden ympäristövaikutusten synnyssä on usein pieni, noin 5−15 prosenttia.

Pakkaus on ekologinen silloin, kun se suojaa tuotetta mahdollisimman hyvin. Mikään pakkausmateriaali ei automaattisesti ole ympäristövaikutuksiltaan parempi tai huonompi. Hyvin tuotetta suojaava pakkausmateriaali on paras. Pakkausmateriaalin vähentäminen tai keventäminen on hyvästä vain silloin, jos se ei lisää hävikkiä yhtään missään logistiikkaketjun kohdassa tai kotitaloudessa.

Vierailin maaliskuussa Anuga FoodTec -tapahtumassa. Esimerkiksi hollantilainen pakkausyhdistys (NVC) näkee ”paremmat” pakkaukset keskeisenä keinona vähentää ruokahävikkiä. Innova Market Insightsin puheenvuoroissa muistutettiin, että kuluttajat ovat yhä kiinnostuneempia kierrätysmateriaaleista valmistetuista pakkauksista ja niiden merkityksestä materiaalitehokkuudelle.

HYVÄ PAKKAUS ON ”tylsien” teknisten, logististen ja lainsäädännöllisten seikkojen lisäksi hauska ja oivaltava. Lehden lukijat muistavat varmasti Kanniston Leipomon designpiparkakun vuosikymmenen alusta. Kolmeen sydämenmuotoiseen osaan halkeava piparkakku pakattiin tyylikkääseen pakkaukseen. Innovatiivinen tuote hyvin suunnitellulla pakkausratkaisulla niitti mainetta ja kunniaa kotimaassa ja sai palkintoja sekä Lontoossa että New Yorkissa. Lisää oivallusta peliin!

Erkki Vasara

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Luonnonvarakeskus Lukessa ja on toiminut pitkään Elintarviketieteiden Seuran hallituksessa. Hän on myös seuran kunniajäsen.



Kehittyvä Elintarvike -lehden lehtiarkisto uudistuu

keskiviikko 07. maaliskuu 2018

Kehittyvä Elintarvike -lehden sähköinen lehtiarkisto modernisoituu.

Tule mukaan tukemaan uudistusta rahalahjoituksella, jotta saamme muokattua lehtiarkiston uuteen eloon.

Miksi mukaan?
*Käyttäjä- ja lukukokemus parantuu
*Sivuston löydettävyys paranee ja entistä useammat löytävät tietoa ruoka-alasta
*Tuet ETS ry:n roolia elintarvikealan aktiivisena toimijana
*Halutessasi saat yrityksesi logon Kehittyvä Elintarvike -nettisivun tukijoihin määräajaksi.

Haluan auttaa, miten menettelen?
Ota yhteyttä meihin sopiaksesi lahjoituksen summasta ja yrityksesi logon näkyvyydestä info@ets.fi tai p. 040 153 4842.

Lahjoituksen voi myös tehdä suoraan Seuran tilille:
ETS ry, tili: FI86 8000 1802 1790 94, viitenumero: 2018304

Kiitos tuestasi!



Luomu on periaatteita, tunteita ja mielikuvia

keskiviikko 28. helmikuu 2018

Kansainvälisesti luomukategoria on yksi nopeimmin kasvavista ruoka- ja juomakategorioista Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Monessa Euroopan maassa markkinoiden vuosittaiset kasvuluvut ovat yli 10 prosenttia. Globaalimarkkina lähestyy 90 miljardin dollarin arvoa, mutta mikä on tämän kasvun takana? Mikä vie luomua eteenpäin?¹

Luomu on periaatteita. Tanskassa luomu on iso juttu. Luomun osuus elintarvikemarkkinasta on korkein koko maailmassa: 8,2 prosenttia. Kööpenhaminassa luku on varmasti korkeampi, jos sellainen olisi saatavilla. Luomu on yksinkertaisesti arkipäivää. Tanskalainen haluaa luomua, mutta edulliseen hintaan: ”Periaatteeni on ostaa ainoastaan luomua”, sanoi eräs rouva olleessaan ostoksilla Aldi -halpahallissa. Päiväkodissa ruoka pitää olla täysin luomua. Periaatteesta on vaan kivampi mennä kahvilaan, joka tarjoaa pelkkää luomua.
Luomu on periaate, josta monet eivät tingi. Miksi? Tähän kysymykseen saakin sitten hyvin erilaisia vastauksia, ja näkemykset ovat varsin henkilökohtaisia: Luomu on parempi, puhtaampi, terveellisempi, ympäristöystävällisempi, parempi eläimille ja paljon muuta. Tanskassa(kin) on myös niitä, jotka ihan vain periaatteesta ovat luomua vastaan, koska se on ”huijausta” tai ”samaa, mutta kalliimpaa”. Oli periaate mikä tahansa, siitä pidetään tiukasti kiinni – periaatteesta.

Luomu on vahvoja tunteita. Tanskassa julkinen keskustelu luomusta on ollut viime aikoina myös täynnä tunteita. Sosiaalinen media kävi kuumana, kun media nosti esille, kuinka monen perinteisin menetelmin tuotetun tanskalaisen vihanneksen ja hedelmän kohdalla torjunta-ainejäämät ovat nousseet viime vuosina. Puhumattakaan ulkomailta tuotujen ruokien torjunta-ainejäämien noususta! Tiedot perustuivat Tanskan elintarvikeviraston vuosittaiseen tutkimukseen ruuan torjunta-ainejäämistä.
Kuvaavaa on se, että Politiken -lehden vuoden 2017 luetuin nettiartikkeli oli ”Osta 10 yleisintä ruoka-ainetta luomuna ja vähennä torjunta-ainejäämien saamista 75 %. Tämä maksaa vain kolme latte-kahvia kuussa eli 100 kruunua”. Tietysti perinteisessä maatalousmaassa myös vastavoimien tunteet kuohuivat. Luomutuotteissa on vaarallisia toksiineja. Luomu ei ole terveellisempää. Luomu on vain egoistinen valinta. Tunne ohjaa vahvasti niin luomun kannattajia kuin vastustajiakin.

Luomu on mielikuvia. Euromonitorin Internationalin globaalin kuluttajakyselyn mukaan ihmiset mieltävät luomun erityisesti luonnolliseksi ja kemikaalivapaaksi. Luomuun yhdistyykin moni tämän hetken kuuma kuluttajatrendi kuten puhtaus ja luonnollisuus.²
Ruotsalainen Paradiset -päivittäistavarakauppaketju on rakentanut näiden mielikuvien varaan ja määritellyt oman ”mustan listansa”. Asiakas voi olla siten varma, että tuotteissa ei ole mitään ”pahaa”, ja ne ovat puhtaita, luonnollisia ja eettisesti tuotettuja.
Ihmisten mielissä luomuun yhdistyvät luonnollisuus ja puhtaus siten, että tuotteissa ei ole mitään haitallisia tai turhia ainesosia, joten ei ole siten yllättävää, että Paradiset -kaupoissa 70 prosenttia tuotteista on luomusertifioituja. Luomun valinta perustuukin usein mielikuviin eikä todellisiin argumentteihin.

Mikä on lopulta totta, kun luomu on tiukkoja periaatteita, suuria tunteita ja mielikuvia? Mitkä tosiasiat puoltavat luomutuotantoa ja -tuotteita? Ja mikä on markkinointihöttöä? En tiedä vastausta, mutta luomu ei suoraan takaa terveellisyyttä, ympäristöystävällisyyttä ja sosiaalista vastuuta eikä estä ruokahuijauksia. Oma mielikuvani on, että luomu voi edistää esimerkiksi viljelymaan monipuolista käyttöä ja taata, että vain tiettyjä lisäaineita on käytetty tuotteissa.
”Luomu on vain lähtökohta”, tiivisti ruotsalainen vastuullisen ruuan edelläkävijä ja entinen Saltå Kvarnin toimitusjohtaja Johan Ununger. Viisas ajatus! Ehkä meidän tulisikin elintarvikealan ammattilaisina nähdä luomu laajemmin: ymmärtää periaatteet, tunteet ja mielikuvat, mutta tietää myös faktat ja luomun todelliset hyödyt ja haitat. Ihan vain periaatteesta, koska se tuntuu oikealta ja antaa mielikuvan alasta, joka ottaa liiketoiminnassaan huomioon ihmisten ja ympäristön tarpeet. Niin nyt kuin tulevaisuudessakin!

Virpi Varjonen
strategia
Invenire Market Intelligence
virpi.varjonen(at)invenire.fi

Lähteitä:
¹ Organic Monitor 2017, BIOFACH lehdistötilaisuus Tukholma 25.10.2017
² Euromonitor International Consumer Trends Survey 2016

Kirjoittaja on Kehittyvä Elintarvike -lehden vakituinen avustaja, joka on asunut Tanskassa vuodesta 2007 lähtien.

Julkaistu Kehittyvä Elintarvike -lehdessä 1/2018



Hygienian ja puhtaanapidon onnistumisessa monia edellytyksiä

keskiviikko 28. helmikuu 2018

Riittävällä hygienialla ja puhtaanapidolla luodaan edellytykset ruuan säilymiseen, asiakasturvallisuuteen, työturvallisuuteen ja myynnin edistämiseen. Elintarvikealan toimijalla on vastuu hygienian toteutumisesta. Työntekijöiden on ymmärrettävä puhtaanapidon merkitys, toimittava hyvien hygieniakäytäntöjen mukaisesti ja osattava arvioida siivouksen riittävyyttä. Oli kyseessä elintarviketeollisuus, kauppa, ammattikeittiö tai elintarvikkeiden kuljetukseen käytettävä kuljetuskalusto, hygienian ylläpitäminen edellyttää osaamista, jatkuvia toimenpiteitä ja hyvää seurantaa.
Tilojen siivous on määritelty omavalvonnan siivoussuunnitelmassa, joka huomioidaan palvelusopimuksissa. Vastuu eri siivoustehtävistä voidaan jakaa eri henkilöille. Osassa kohteissa siivous voidaan tehdä muiden töiden ohessa, osassa siivous on ulkoistettu joko kokonaan tai osittain. Siivous ei ole ainoastaan työpäivän päätteeksi tapahtuvaa toimintaa, vaan se rytmitetään muiden tehtävien lomaan. Omasta työympäristöstä huolehtimisen pitäisi olla itsestään selvää.
Alalla työskentelevien on hallittava elintarvikehygienian perusasiat. Monesti toiminnan harjoittaja edellyttää siivoushenkilöstöltä hygieniapassin suorittamista. Pelkkä passi ei kuitenkaan riitä. Onnistunut siivous edellyttää siivoustyön hyvää hallintaa sekä työntekijän perehdyttämistä tehtäviinsä, siivoussuunnitelmaan ja kohteen hygieniavaatimuksiin.

Hyvä siivoussuunnitelma on välttämätön. Puhtaanapidon tehtävät taajuuksineen määritellään siivottavan kohteen hygieniavaatimusten, likaantumisen ja riskienarvioinnin mukaisesti. Elintarvike- ja tuoteturvallisuus ovat ensisijaisia tiloissa, joissa säilytetään, käsitellään ja valmistetaan elintarvikkeita. Asiakastiloissa kosketuspintojen puhtaus ja asiakkaiden viihtyvyys ovat tärkeitä. Parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi on tärkeää määritellä siivouksen ajankohdat, vastuut ja toteutuksen seuranta.
Puhdistettavista pinnoista, koneista ja laitteista tulee olla selkeät siivous- ja puhdistusohjeet työntekijän saatavilla. Esimerkiksi QR-koodin käyttö mahdollistaa sen, että ohje voi olla esimerkiksi video. Suunnitellut tehtävät tulee toteuttaa ajallaan. Merkinnät siitä, että työ on tehty, on tärkeä tieto onnistumisen seurannassa.
Siivouksessa hyödynnetään koneita aina, kun se on mahdollista. Siivouksessa tulee välttää liiallisen veden käyttöä ja puhdistusaineiden yliannostelua. Desinfioivia aineita käytetään ainoastaan puhtaille pinnoille ja vain tarvittaessa. Niiden käytön tulee perustua pintahygienian mittaustuloksiin. Siivous aloitetaan aina puhtailla siivousvälineillä ja koneilla ja lopetetaan niiden puhdistamiseen. Tämä tulee muistaa myös siivouspyyhkeiden käytössä. Siivoustilojen puhtaus kertoo koko kohteen puhtaudentuottokyvystä.

Tilojen ja pintojen tulee olla silmin nähden siistejä ja puhtaita. Elintarviketilojen pintapuhtauden valvonta on osa omavalvontaa. Laadunvalvontaan liittyvä pintahygienianäytteiden otto on usein ulkoistettu. Tällöin on ensiarvoisen tärkeää käydä saadut tulokset läpi ja pohtia tarvittavia toimenpiteitä yhdessä henkilöstön kanssa. Parhaimmillaan pintapuhtauden arviointi on säännöllistä oman työn lopputuloksen seurantaa ja kehittämistä.
Helpoin tapa estää likaantumista on hygieeninen työskentelytapa, siistit ja hyvässä järjestyksessä olevat tilat sekä säilytettävän tavaran minimointi. Ulko-alueiden, lastauslaitureiden ja jätepisteiden puhtaus sekä kosketusvapaat ratkaisut ja onnistunut tuholaistorjunta ovat osa likaantumisen ehkäisemistä.
Ulkoa tulevan lian kulkeutumista tilaan estetään sisäänkäyntimattojen avulla, ja ulkopuolisten tarpeetonta liikkumista tuotantotiloissa tulee rajoittaa. On hyvä ohjeistaa, ketkä tiloissa saavat liikkua ja miten heidän tulee suojautua tiloissa liikkuessaan.

Elintarvikkeiden ja muun kappaletavaran yhteiskuljetukset ovat yleistyneet. Ivalossa rekka vie ruokaa mennessään ja tuo puuta tullessaan. Kuormatilan puhtaudella estetään lian kulkeutuminen sisätiloihin tavaran toimitusten yhteydessä. Ammattisiivouksessa käytettävät menetelmät koneineen ja välineineen helpottavat kuormatilan siivousta ja parantavat siivouksen lopputulosta.
Elintarvikealalla hygieniaketju on niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Onnistuminen edellyttää kokonaisuuden hahmottamista ja yhteistyötä sopimuskumppaneiden kanssa.

Marita Koskinen
projektipäällikkö
Sastamalan Ruoka- ja Puhtauspalvelut Oy

Julkaistu Kehittyvä Elintarvike -lehdessä 1/2018



Trotyyliamidia ja dynamiittialdehydia

keskiviikko 28. helmikuu 2018

Lainsäädäntö on parhaimmillaan silloin, kun se on ennakoivaa. Nyt EU-kabineteissa on ennakoitu ilmastonmuutosta oikein kunnolla. Huhtikuun alussa voimaan tulevaan akryyliamidiasetukseen sisältyy suositus välttää leivonnassa ruista ja vehnää ja korvata ne riisillä ja maissilla. Riisin viljelystä on saatu viime syksynä hyvää esimakua. Toki viljelytekniikassa on vielä vähän kehittämistä, kun vesi lainehti pelloilla väärään aikaan kasvukautta. Mutta sekin varmaan järjestyy, kunhan saadaan jalostetuksi talvella kasvavia riisilajikkeita.
Rukiille on nyt hyväksytty akryyliamidiväittämä, ja se on muuttumassa varsinaiseksi trotyyliksi. Täytyy ihmetellä, miten ruis ei ole nuijinut Suomen riihiruiskansaa jo ammoisina aikoina sukupuuttoon, vaan väki on selvinnyt hengissä ruisleipää ja -puuroa ja mämmiä syömällä näihin aikoihin asti.

Akryyliamidiasetuksella haluttaneen edistää uutta biobisnestä, koska siinä on suositus asparaginaasi-entsyymin käytöstä leivonnassa. Suomessa ei vielä ole tiedossa, josko tätä entsyymiä tuottavia tehtaita nousee tuhkatiheään kuten lastujen lipeäkeittämöitä. Niitä nimitetään nykyisenä totuuden jälkeisenä aikana biojalostamoiksi. Ennen ne olivat kemiallista metsäteollisuutta.
Näistä ”biojalostamoista” tulee olemaan hyötyä etanolin vapauttamalle kansalle. Niiden myötä täällä raukoilla rajoillakin voidaan alkaa keittää tyypillistä dortmundilaisolutta: se kun tarvitsee mäskäysveteen korkean sulfaattipitoisuuden. Saimaan, Päijänteen ja Nuasjärven rannoille on odotettavissa ihka oikeita biojalostamoita: uusia panimoita.

Asetaldehydiäkin on jahdattu tovi, vaikkei jahti ole vielä asetukseksi johtanut. Sen väitetään aiheuttavan syöpää ja olevan vähintään yhtä vaarallista kuin dynamiitti. Pikemminkin se aiheuttaa juopaa, sillä alkoholi muuttuu elimistössä asetaldehydiksi, joka on yksi seuraavan päivän autuaan olon aiheuttajista. Asetaldehydiä on myös aromeissa ja fermentoimalla tehdyissä maitovalmisteissa, kuten jogurtissa, etikassa ja soijakastikkeessa.
Tämän ajan hengessä herääkin epäilys: entäpä jos ihminen tarvitseekin näitä amideja ja aldehydeja puolustusjärjestelmän aktiivisena pitämiseen? Suomalaisten keski-iän nousun taitaakin selittää savusaunojen lisääntynyt suosio, koska savusaunasta saa välttämättömän akryyliamidin ja siinä sivussa PAH-yhdisteet, jotka eivät ehkä olekaan niin pahoja. Mämmi on varmasti myös yksi selittävä tekijä.
Savusaunaan ja mämmiin direktiivinikkarit eivät vielä ole keksineet koskea. Entäpä jos Kaukasuksen kansojen pitkäikäisyys selittyykin sillä, että he saavat jogurtista (välttämättömän) päivittäisen, pienen asetaldehydiannoksen?

Koska ruis on nyt akryyliamidin lähde, tätä ominaisuutta pitää hyödyntää. Kasvinjalostuksella pitää kehittää lajike, jossa sitä on niin paljon, että rukiista voidaan ryhtyä valmistamaan akryylimuovia. Silloin päästään rakentamaan ihan oikeita biojalostamoita. Vastaavasti jogurtista kannattaisi valmistaa asetaattisilkkiä, kunhan sekin luokitellaan asetaldehydin lähteeksi. Näin syntyy Suomeen uutta, oikeaa bioteollisuutta.

Heikki Manner
MMM

Julkaistu Kehittyvä Elintarvike -lehdessä 1/2018