Ajankohtaista

VASTUSTUSKYKYÄ PURKISTA

torstai 26. huhtikuu 2018

Todennäköisesti suurin osa meistä on syönyt ravintolisiä purkista elämänsä aikana. Ne ovat suun kautta otettavia elintarvikkeita, kuten vitamiini- ja kivennäisainevalmisteita ja probiootteja. Jotkut ottavat ison annoksen C-vitamiinia ensimmäisten flunssaoireiden ilmestyttyä, toiset syövät ravintolisiä säännöllisesti. Vaikka moni kokee valmisteiden olevan hyödyksi vastustuskyvylle, niiden vaikutusta on vaikea mitata. Henkilökohtaiset kokemukset ovat joskus myös ristiriidassa tieteellisen näytön kanssa.

Elintarvikkeiden markkinoinnissa saa käyttää ainoastaan Euroopan elintarviketeollisuusviranomaisen EFSAn puoltamia ja komission hyväksymiä terveysväitteitä. Terveysväitteet perustuvat vahvaan tieteellisen näyttöön elintarvikkeen ja terveyden välisestä yhteydestä.
Ravintolisien terveysvaikutuksia ei saa mainostaa yhden henkilön omakohtaisten kokemusten perusteella, vaikka näin joskus tehdään. Harhauttavaa mainontaa esiintyy paljon, ja rajoja koetellaan epämääräisten mainoslauseiden avulla. Vastustuskykyyn liittyviä, hyväksyttyjä terveysväitteitä on ainoastaan A, B, C ja D-vitamiinilla sekä sinkillä ja magnesiumilla. Myös näiden kohdalla terveysväitteet on ilmaistu yleisellä tasolla, esimerkiksi ravintoaine edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa.

Ihmisen omalla suolistomikrobistolla on merkittävä rooli immuunipuolustuksessamme. Suoliston limakalvoilla on oltava riittävä ravintoaineiden läpäisevyys (imeytyminen), mutta samalla haitalliset tekijät on tunnistettava ja estettävä niiden pääsy elimistöön.
Suolistomikrobisto ylläpitää suoliston limakalvojen ja immuunisolujen toimintaa ja estää haitallisten bakteerien ja virusten pesiytymistä suolistoon. Yksipuolinen ravinto, tietyt lääkkeet ja luonnosta vieraantuminen vähentävät mikrobiston monimuotoisuutta, mikä taas voi johtaa immuunipuolustuksen epätasapainoon. Pystyäkseen erottelemaan vaarattomat mikrobit vaarallisilta immuunipuolustuksen pitää altistua erilaisille mikrobeille. Kaikkia niitä ei siis kannata pelätä.

Terveysväite ei ole takuu tuotteen terveydellisestä hyödystä, mutta vastaavasti moni voi saada apua elintarvikkeista, joille ei ole myönnetty terveysväitettä, kuten probiooteista. Probiootit ovat eläviä mikrobiviljelmiä, jotka suun kautta käytettyinä ovat terveydelle hyödyllisiä.
Elintarviketeollisuudessa yleisesti käytettäviä probiootteja ovat maitohappobakteerit ja bifidobakteerit. Probiootteja suositellaan usein otettavaksi antibioottikuurien aikana, sillä antibiootit köyhdyttävät suolistomikrobistoa ja hävittävät etenkin bifidobakteerien määrää. Jo sanaa ”probiootti” on tulkittu terveysväitteenä, minkä takia sitä ei saa käyttää elintarvikkeiden markkinoinnissa.
Suomessa ravintolisiä syödään paljon ottaen huomioon, ettei meillä keskimäärin ole puutosta vitamiineista ja kivennäisaineista folaattia ja naisten tarvitsemaa rautaa lukuun ottamatta. Maitotuotteiden ja rasvalevitteiden vitaminoinnin ansiosta myös D-vitamiinin saantitilanne on parantunut.
FinRavinto 2012 -tutkimuksen mukaan ravintolisien käyttäjät saavat jo ruuasta enemmän vitamiineja ja kivennäisaineita kuin ei-käyttäjät. Ravintolisien käyttö ei siis aina ole niin perusteltua, kuin mainokset antavat ymmärtää.

Elimistön vastustuskyky on monen tekijän summa, ja ravitsemus vain pieni osa siitä. Samanlaisia elintapoja noudattavien ihmisten joukossa on niitä, jotka ovat pysyvästi flunssakierteessä ja niitä, jotka eivät ikinä sairastu. On selvää, että myös geeniperimämme vaikuttaa vastustuskykyymme.
Terveelliset elämäntavat, joihin kuuluu monipuolinen ravinto, luovat jokaisen vastustuskyvylle puitteet toimia mahdollisimman tehokkaasti. Kuluttajina meidän kannattaa suhtautua kriittisesti liian helpoilta kuulostaviin ratkaisuihin. Purkista saadut ravintolisät ovat harvoin oikotie terveyteen.

Charlotta Rosas & Karin Adlercreutz

Kirjoittajat ovat professori Mikael Fogelholmin ohjauksessa olevia maisterivaiheen ravitsemustieteen opiskelijoita Helsingin yliopistosta.

Julkaistu Kehittyvä Elintarvike -lehdessä 2/2018



MAHDOLLINEN MATERIAALIMAHDOTTOMUUS

torstai 26. huhtikuu 2018

Kotitalouksien jätteistä iso osa on mitä monimuotoisimpia pakkauksia. Siinä missä kananmunan kuori oli kehityksen alkuaikoina maailman vanhin kierrätyspakkaus, nyt on paperia, pahvia ja kartonkia pinnoitettuna ja ilman. On sen seitsemän sortin muovia, laminaattia, nano-, mikro- ja makroreiällistä, läpäisevää ja läpäisemätöntä kalvoa. Mahdollisuuksia, saatikka pakkausmateriaaleja on mahdottoman monta.
Kierrättäminen vaatii korkeampaa koulutusta, kun ruokapakkaukseen tyhjentymättä jäävä sisältö on biojätettä, ruokaa lähinnä oleva kuori energiajätettä, väli muovijätettä, kääre kartonkia ja sinettinä metallia, kenties keraamiakin koristeena. Kartonki ja pahvi laitetaan kyseiseen keräykseen, metalli metallinkeräykseen. Muovin keräys yleistyy markkinoiden tukkoisuudesta huolimatta. Keraami on lajiteltava poltettavaksi, sille ei ole omaa kierrätystä.
Alumiinilaminoidun kartongin kenties tunnistaa, mutta metalloitujen materiaalien lajittelu kierrätysjakeisiin tuottaa jo päänvaivaa. Etiketit, värit ja painomusteet lisäävät vielä oman mausteensa materiaalisoppaan, joka useimmiten hyödynnetään energiaksi, kuten keräyspaperista tuleva siistausjäte.

Muovinkierrättäjät tuskailevat mahdottoman kanssa: ihmisen kerran yhdistämää materiaalia ei saa erotetuksi. Pakkaussuunnittelijasta on namia laatia kerroslaminaatti, mutta niiden erottaminen toisistaan vaatii paljon mania. Kierrätysyhtiöille se ei ole nami laati, vaikka minkälaisen erotusyhtälön laatisi.
Nanomateriaalien erottamismahdollisuus toisistaan on nanoluokkaa. Moni pakkausmateriaali on rakennettu sillä periaatteella, että mikä kerran on yhdistetty, sitä älköön kukaan enää erottako. Muovia oli ennen vain kääreenä, nyt sitä on jo kääreen sisään käärittävissä elintarvikkeissakin.
Tutkimusartikkelit todistavat, että luonnossa muovista tulee luonnoton ja holtiton partikkeli. Syntyy muovinkappaleita, mikromuovista mikrokokoisia ja nanomuovista nanokokoisia. Tärkkelyksellä heikennetty polyeteeni tuottaa pölyeteenikappaleita. Valtamerissä uiskentelee ennusteiden mukaan muutaman vuoden kuluttua enemmän muovinkappaleita kuin kaloja.
Biohajoava muovi biovajoaa vesistöjen pohjaan. Meriin heitetty muovi päätyy lopulta ihmisten veriin, kun alkueläimet syövät sen ravintoketjun alkupäässä ja ihmiset syövät alkueläimiä syöneet välieläimet ja seuraavat eläimet, kalat. Maatalousmuovit kokevat uudelleen synnyn – maasta tulet sinä ruuaksi. Muoveista liukenee sitä sun tätä, kuten pehmitinaine ftalaattia pehmentäen syöjien lisääntymisen. Päivä onneksi paistaa roskakasaan; nykymuovien raaka-aine öljy loppuu jonakin kauniina tulevaisuuden päivänä.

Muovin kiertokulusta ravintoketjussa on nyt tulossa ihmisten välinpitämättömyyden vuoksi luonnonlaki. Mutta ei niin mahdotonta, ettei siinä ole mahdollisuuksia: materiaalien mahdottomuudesta voidaan tehdä mahdollista.
Kananmunan kuori on kierrätettävissä loputtomasti uudelleen. Kun kana syö sen, siitä muodostuu munalle aina uusi pakkaus, vieläpä tehokkaammin kuin kalkista. Tässä haaste pakkausmateriaalien kehittäjille: samaan tapaan voitaisiin kehittää ihan oikeasti kiertävä pakkausmateriaali, joka on syötävä ja pystyy kiertämään ravintoketjussa ikuisesti.
Jäteveden puhdistuksessa se aktivoituisi pakkausmateriaalin esiasteeksi, monomeeriksi, joka polymeroituisi joko kasveissa, eläimissä tai viimeistään elintarviketta valmistettaessa muodostaen suojaavan kerroksen. Se olisi syötävä. Vähintään eläimet voivat sen syödä – tai vielä mieluummin ihmiset. Se olisi oikeaa kierrätystä, ei mitään maailman meriin biovajoavaa saastaa.

Heikki Manner

MMM Heikki Manner on Kehittyvä Elintarvike -lehden vakituinen avustaja ja Elintarviketieteiden Seuran kunniajäsen.

Julkaistu Kehittyvä Elintarvike -lehdessä 2/2018



Pakkaukset ja resurssitehokkuus

torstai 26. huhtikuu 2018

Hävikki on kallista elintarviketuotantoketjun jokaisessa vaiheessa. Teollisuus, kauppa ja kuluttajat ovat halukkaita pienentämään sitä. Yksinkertaista se ei ole, sillä ketjussa on monia toimijoita, ja esimerkiksi tuoreleipä säilyy vain noin päivän ilman pakkausta.
Oikeanlaisella pakkauksella voidaan pidentää leivän säilyvyysaikaa ja vähentää hävikkiä. Yritysvastuu on osa liiketoimintaamme: olemme sitoutuneet vähentämään jätettä noin kymmenellä prosentilla vuoteen 2020 mennessä.
Tuoreleipä säilyy pakkauksessa noin 5–11 vuorokautta ja suojakaasuun pakattuna jopa useita kuukausia. Pakkaus ei välttämättä näyttele kovin suurta osaa tuotteen hiilijalanjäljestä. Luonnonvarakeskus Luken laskelman mukaan yhdellä ruisleipäviipaleella on paljon suurempi hiilijalanjälki kuin viipaleitten pakkaamisen käytetyllä muovipussilla.¹

Toimiva pakkaus suojaa tuotetta mekaanisesti ja hygieenisesti. Myös käyttäjäkokemus on tärkeä. Pakkaus on itsessäänkin merkittävä osa elintarvikkeen resurssitehokkuutta. Hyvin suunniteltu pakkaus antaa riittävän suojan, mutta tuote ei ole ylipakattu. Se rakentaa myös luottamusta ja luo laadukasta mielikuvaa tuotteesta ja brändistä.
Fazerilla on tehty pitkäjänteistä työtä, jotta kuluttaja- ja kuljetuspakkaukset olisivat mahdollisimman materiaalitehokkaita. Käynnissä on muun muassa lisäarvontuottamishanke, jonka tavoitteena on haastaa olemassa olevia ja uusia pakkausratkaisuja, jotta ne olisivat materiaalitehokkaampia.
Pakkauksen visuaalisuus ja tekniset ominaisuudet (fyysinen kestävyys sekä suojaus hapelta, kosteudelta ja rasvalta) eivät saa kärsiä tehokkuuden kustannuksella. Tarkastelun kohteita ovat painovärien määrä, laatu ja painopinta. Pakkausmateriaalia voidaan vähentää esimerkiksi optimoimalla pakkausmuotoja ja materiaaleja sekä yhdenmukaistamalla pakkausnimikkeitä.

Yli 70 prosenttia kuljetuspakkauksistamme on kiertäviä muovilaatikoita, jotka palautuvat asiakkailta takaisin pestäväksi ja uudelleen käytettäväksi. Aaltopahvisten kuljetuslaatikoiden ja -alustojen koko ja muoto on harmonisoitu materiaalihävikin minimoimiseksi ja kuljetustehokkuuden lisäämiseksi.
Teemme erilaisia kuljetuspakkaus- ja lavaustestejä varmistaaksemme tuotteiden tehokkaan ja kestävän kuljetuksen. On tärkeää, että kuluttajapakkausten ryhmäkoko on sopiva suhteessa kuljetuspakkaukseen ja lavalle, jotta ilmaa kuljetetaan mahdollisimman vähän.
Tuotepakkauksen tulee säilyä muuttumattomana läpi elintarvikeketjun. Rikkoutunut pakkaus ketjun loppupäässä merkitsee moninkertaista hävikkiä ja kulua, kun raaka-aineiden ja lopputuotteen valmistukseen, kuljetukseen ja myymiseen käytetyt materiaalit sekä työ menetetään.

Poliittiset päätökset, kuten hiljattain ehdotettu muovivero, johtavat pakkausmuovien uusiokäytön lisäämiseen. Kierrätettävyys tulee olemaan toinen pääkriteereistä ruuan säilyvyyden rinnalla pakkausmateriaaleja valittaessa. On tärkeää, että alan toimijat sitoutuvat lisäämään kuluttajaymmärrystä ja mahdollistavat paremmin kierrätettävyyden.
Tulevaisuudessa käytössä on todennäköisesti kokonaan uudentyyppisiä pakkausmateriaaleja, joissa yhdistyvät kuitupakkausten ja muovien hyvät ominaisuudet, kuten biopohjaisuus ja -hajoavuus, muovattavuus, saumautuvuus ja kierrätettävyys.

Muokattua selluloosaa tullaan näkemään muovin raaka-aineena. Iso läpimurto tulee olemaan, kun pakkausmateriaalivalmistajat löytävät teknologian, jolla kuitupohjaiset pakkaukset saadaan kuumasaumattaviksi ja täysin kierrätettäviksi. Pakkausten kehittyminen voi tuoda uudenlaisia kierrätysvaihtoehtoja, ja pakkauksilla voi olla elintarvikekäytön jälkeen täysin uusia käyttökohteita esimerkiksi biojätteen kompostoinnissa tai erilaisina suodattimina.
Pakkausten resurssitehokkuudessa voittavat kaikki: kukkaro ja ympäristö kiittävät.

¹ Silvenius ym. 2014. The role of household food waste in comparing environmental impacts of packaging alternatives. Pack. Tech. Sci. 27:4, 277−292.

Piia Soininen-Tengvall pakkauskehityspäällikkö, Fazer Leipomot Oy
Juhani Sibakov Innovaatio- ja tuotekehitysjohtaja, Fazer Leipomot Oy

Julkaistu Kehittyvä Elintarvike -lehdessä 2/2018



Halal-sertifiointi on mahdollisuus

torstai 26. huhtikuu 2018

Vaimoni on suomalainen patenttiasiantuntija. Hänen ansiostaan olen oppinut arvostamaan suomalaista työetiikkaa ja paikallisten tuotteiden korkeaa laatua ja ymmärtämään paremmin innovatiivista henkeä, josta Suomi tunnetaan.
Muutaman viime vuoden aikana olen auttanut suomalaisia elintarvikevalmistajia heidän tuotteidensa viennissä Lähi-idän markkinoille ja luonut pohjaa hedelmälliselle viennille.

Kun näen potentiaalia suomalaisessa tuotteessa, suosittelen, että yrityksen päättäjät hankkisivat Halal-sertifikaatin, jos sitä pyydetään. Sertifikaatti on perusvaatimuksena Lähi-idän markkinoille mentäessä. Olen kuitenkin ajoittain huomannut monen yrityksen epäröivän asiaa ja valittavan suurista sertifikaattikuluista.
Olin yllättänyt, kun eräs suomalainen vegaani ja maitotuotteiden valmistaja, jonka koko tuotanto on Kosher -sertifioitu, vain harkitsi Halal-sertifiointia. Hän valitti Halal-sertifioinnin kolminkertaisia kustannuksia ja sitä, ettei sertifiointiorganisaatio hyväksynyt jo olemassa olevaa Kosher -sertifikaattia. Tämän takia hän ei ollut hankkinut Halalia.
Työskenneltyäni vuosikausia Pohjois-Amerikan, Israelin ja UAE:n (United Arab Emirates) elintarviketeollisuudessa minulle tarjoutui mahdollisuus tehdä töitä sekä Halal- että Kosher-asiantuntijoiden ja -organisaatioiden kanssa. Huomasin, että alalla on paljon kehittämispotentiaalia ja Kosherin ja Halalin uskonnollisissa ruokasäädöksissä ja tottumuksissa on paljon yhtäläisyyksiä.

Maailmassa on jo yli miljardi Halal-tuotteiden kuluttajaa. Jos tuote on varustettu Halal-merkillä, Halal-kuluttaja myös ostaa sen varmemmin. Uskon, että sertifioimalla tuotteitaan suomalaiset elintarvikevalmistajat avaavat uusia vientimahdollisuuksia Euroopan ja koko maailman elintarvikemarkkinoilla.
Sertifiointi antaa muslimikuluttajille mahdollisuuden ostaa kyseisiä tuotteita. Valtaväestön keskuudessa elävät muslimit ja heidän yhteisönsä voivat integroitua helpommin isäntämaan kulttuuriin, jos Halal-ruokaa on saatavissa kotona, työpaikoilla, kouluissa ja matkoilla.

Jamal Saleem
Founder & Certification Specialist, Halal Finland Oy

Julkaistu Kehittyvä Elintarvike -lehdessä 2/2018



Pääkirjoitus 2/2018: Pakkaus on mahdollisuus

torstai 26. huhtikuu 2018

Kehittyvä Elintarvike -lehden numerossa 4/2016 Suomen Pakkausyhdistyksen toimitusjohtaja Antro Säilä kiteytti puheenvuorossaan hyvin pakkauksen tehtäviä ja haasteita. Pakkaus on välttämätön hyvä. Ensisijainen tehtävä on suojata tuotetta ympäristöltä (tai ympäristöä tuotteelta). Pakkaus myös mahdollistaa kuljettamisen ja logistiikan. Se informoi sisällöstä, säilyttämisestä ja kierrättämisestä sekä toimii markkinointiviestinnän välineenä.

Tässä numerossa asiantuntijat kertovat käytännön esimerkkejä pakkausten lisääntyvästä merkityksestä informaation välineenä ja uusista ratkaisuista. Mikromuovit ovat lisäksi nousseet raflaaviin otsikoihin: ”Tiesitkö, että juot pulloveden mukana muovia”, luki vastoittain Ylen sivuilla. Tutkimustuloksia mikromuovien merkityksestä tarvitaan kuitenkin lisää, jotta niiden vaikutukset pystytään arvioimaan.

PAKKAUS ON TÄRKEÄ OSA kylmäketjusta kerättävää informaatiota, josta kauppaketju Lidlin käyttöönottama älytarra on hyvä esimerkki. Lidlin omien merkkien alla myytäviin kalapakkauksiin on tulossa älytarroja, joiden avulla voi varmistua tuotteiden katkeamattomasta kylmäketjusta. Älytarrat parantavat tuoteturvallisuutta ja kylmäketjun varmistamista entistä läpinäkyvämmin.

Tuotetiedon antamista selvittää myös Eläinten hyvinvointimerkintä suomalaisen eläintuotannon kilpailukyvyn ja laadun edistäjänä -hanke, jonka toteuttavat Luonnonvarakeskus Luke ja Pellervon taloustutkimus PTT ry Maatilatalouden kehittämisrahaston rahoituksella.

Hyvinvointimerkinnän tavoitteena on edistää tuotantoeläinten hyvinvointia kautta tuotantoketjun ja parantaa kuluttajien valinnanmahdollisuuksia hyvinvointimyönteisen tuotannon tukemisessa. Merkintä auttaa myös julkisten hankintojen vaatimusten suunnittelua sekä suomalaisten, laadukkaasti ja eettisesti tuotettujen, eläinperäisten tuotteiden vientimarkkinointia.

RUOKAHÄVIKKIÄ VOIDAAN VÄHENTÄÄ ja materiaalitehokkuutta parantaa myös pakkaamisella. Sinällään pakkauksen ja logistiikan osuus elintarvikkeiden ympäristövaikutusten synnyssä on usein pieni, noin 5−15 prosenttia.

Pakkaus on ekologinen silloin, kun se suojaa tuotetta mahdollisimman hyvin. Mikään pakkausmateriaali ei automaattisesti ole ympäristövaikutuksiltaan parempi tai huonompi. Hyvin tuotetta suojaava pakkausmateriaali on paras. Pakkausmateriaalin vähentäminen tai keventäminen on hyvästä vain silloin, jos se ei lisää hävikkiä yhtään missään logistiikkaketjun kohdassa tai kotitaloudessa.

Vierailin maaliskuussa Anuga FoodTec -tapahtumassa. Esimerkiksi hollantilainen pakkausyhdistys (NVC) näkee ”paremmat” pakkaukset keskeisenä keinona vähentää ruokahävikkiä. Innova Market Insightsin puheenvuoroissa muistutettiin, että kuluttajat ovat yhä kiinnostuneempia kierrätysmateriaaleista valmistetuista pakkauksista ja niiden merkityksestä materiaalitehokkuudelle.

HYVÄ PAKKAUS ON ”tylsien” teknisten, logististen ja lainsäädännöllisten seikkojen lisäksi hauska ja oivaltava. Lehden lukijat muistavat varmasti Kanniston Leipomon designpiparkakun vuosikymmenen alusta. Kolmeen sydämenmuotoiseen osaan halkeava piparkakku pakattiin tyylikkääseen pakkaukseen. Innovatiivinen tuote hyvin suunnitellulla pakkausratkaisulla niitti mainetta ja kunniaa kotimaassa ja sai palkintoja sekä Lontoossa että New Yorkissa. Lisää oivallusta peliin!

Erkki Vasara

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Luonnonvarakeskus Lukessa ja on toiminut pitkään Elintarviketieteiden Seuran hallituksessa. Hän on myös seuran kunniajäsen.