Ajankohtaista

Puheenvuoro 1/2017: Tähtäimessä tulevaisuuden ruoka

tiistai 28. helmikuu 2017

Syödähän meidän kaikkien täytyy – niin tänään kuin tulevaisuudessakin. Tarvitsemme ravintoa pysyäksemme hengissä, mutta olemme oppineet myös syömään itsemme hengiltä. Yltäkylläisyydessä ruoka on usein paljon muutakin kuin pelkkää ravintoa: nautinto, ajanvietto, juhla, palkinto, lohdutus… Ajattelemme usein elämäämme ruuan kautta, jolloin ajaudumme kuluttamaan ja syömään yhä enemmän.
Terveytemme ei kestä tätä kehitystä, eikä maapallokaan itsekeskeistä kulutuskierrettä. Puhutaan ruokakriisistä. Sanotaan, että ruuantuotantoa pitää muuttaa, jotta ruokaa riittää tulevaisuudessa.
Paljon vouhkataan, että tulemme syömään esimerkiksi hyönteisiä – sellaista ”Tulevaisuuden Ruokaa”. Pelkäämme kuitenkin hyönteisiä, tulevaisuutta ylipäätään ja sitä, että meidän pitää syödä sahanpuruun verrattavaa biomassaa. Pelkäämme, että joudumme palamaan yksioikoiseen ”Ruoka ravintona” -ajatteluun ja unohtamaan nautinnon.
Ei siis ihme, että muutosvastarintaa löytyy. Jos tosin olemme oikein rehellisiä itsellemme, olemme varmasti kaikki yhtä mieltä siitä, että ruuantuotantomme ei ole oikeudenmukainen, tasapuolinen eikä kestävällä pohjalla. Tulevaisuudessa ruokaa on oikeastaan pakko tuottaa eri tavalla, mutta mistä siinä tulevaisuuden ruuassa on oikeastaan kysymys?

Tehokas tuotanto on keskeistä tulevaisuuden ruoassa. Tehokkuuden määritelmä on kuitenkin eri kuin nykyisessä tuotannossa.
Tehokkuuden on tarkoitettava tulevaisuudessa sitä, että panoksiin verrattuna koko ruokaketju tuottaa mahdollisimman paljon tuotoksia. Parempi kokonaistehokkuus tarkoittaa esimerkiksi vähemmän lihansyöntiä, koska ei ole tehokasta osaoptimoida ketjua tuottamaan halpaa lihaa. Yksinkertaisesti koska se ei ole kokonaisuuden kannalta tehokasta panoksien käyttöä, eikä edes halpaa, jos todelliset kustannukset huomioidaan.
Lihaa tuotetaan tulevaisuudessa kokonaisuuden ehdoilla, eli tuotetaan vähemmän mutta parempilaatuista lihaa. Systeemiajattelu ja kokonaisuuden optimointi – nämä ajatukset pitäisi tulla meille kaikille tutuiksi. Näin teemme tulevaisuudessa vähemmästä enemmän ruokaa.

Tulevaisuuden ruoka on kannattavampaa bisnestä. Kannattavuus perustuu sille, että tulevaisuuden tuottoa ei syödä tekemällä lyhytjänteistä kvartaalitaloutta. Raaka-aineen ja muiden panoksien saatavuus huomenna on pitkäjänteisen kannattavuuden kannalta tärkeämpää kuin niiden alin mahdollinen kustannus tänään.
Tulevaisuuden ruuassa on oleellista, että jokainen ruokaketjun toimija on kannattava. Parempi ketjun kannattavuus luodaan osaltaan poistamalla turhia välikäsiä. Toisaalta kustannuksia vältetään minimoimalla muun muassa jätteiden määrä. Kokonaiskannattavuus on parempi, kun jätevirrat hyödynnetään uudestaan ruuantuotantoon.
Kiertotalous, uudenlaiset ruokaketjut ja liiketoimintamallit ovat tulevaisuuden ruuan ja taloudellisen kannattavuuden rakennuspalikoita.

Tulevaisuuden ruoka on arvostettua. Suhtautuminen ruokaan on avaintekijä, jotta voimme siirtyä tuottamaan tätä tulevaisuuden ruokaa.
Silloin kun todella arvostamme jokaista ruoka-annosta ja syömäämme suupalaa, teemme luonnostaan parempia valintoja itsemme ja maapallon kannalta. Arvostus herättää kiinnostuksen ruokaa, sen alkuperää, tuotantotapaa ja kulutuksen vaikutuksia kohtaan. Se ajaa meitä syömään paremmin itsemme kannalta ja valitsemaan eettisemmin ja kestävämmin tuotettuja vaihtoehtoja.
Arvostus ajaa meidät elintarvikeketjun toimijoina välittämään enemmän päätöksistämme ja niiden laajemmista vaikutuksista ketjun muihin toimijoihin, kuluttajiin ja ympäristöön. Tuottamalla arvostuksen arvoista ruokaa teemme jotain, mistä voimme olla myös aidosti ylpeitä.

Mitä sitten syömme tulevaisuudessa? Kukaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ehkäpä tosiaan hyönteisiä. Ehkä jotain muuta. Tulevaisuuden ruuan tuottamisessa kaikki mahdollisuudet kannattaa pitää kuitenkin avoimina. Ajatuksemme muuttuvat, niin myös arvostamamme asiat. Joka tapauksessa tulevaisuuden ruuassa on edelleen kysymys maittavasta ja herkullisesta ruuasta.
Tehdään siis ruokaa paremmalle tulevaisuudelle ‒ oikeudenmukaisesti, eettisesti ja ympäristöystävällisesti. Tuotetaan ruokaa, joka ansaitsee arvostuksen. Juuri tämä on käytännössä sitä paljon puhuttua vastuullisuutta.

Virpi Varjonen
Strategist
Invenire Market Intelligence Oy



Puheenvuoro 1/2017: Onko jo aktiivisen ruokapolitiikan aika?

tiistai 28. helmikuu 2017

Kestävän ruokaturvan tuottaminen tulisi asettaa ruokajärjestelmän ensisijaiseksi tavoitteeksi voiton tuottamisen sijasta. Vallitseva globaali ruokajärjestelmä ei ole kestävä. Se kuluttaa kohtuuttomasti ympäristöä, on sosiaalisesti epäoikeudenmukainen ja tuottaa ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta liian paljon epäsopivaa ruokaa.
Harjoittamalla aktiivista ruokapolitiikkaa ruokajärjestelmää voidaan muuttaa. Ruokapolitiikalla tarkoitetaan politiikan alaa, jonka kehyksessä hallitukset esittävät ruokaan, sen tuottamiseen, jalostamiseen, jakeluun ja kuluttamiseen kytkeytyvät tavoitteensa ja niiden tärkeysjärjestyksen. Ruokapolitiikka koskee sitä, mitä ihmiset syövät, miten ruoka on tuotettu, miten sitä on käsitelty, kenen saavutettavissa ruokaa on ja millä keinoin sitä on saatavissa.

Eurooppalaisesta ruokaturvasta puhuttaessa on todettava kaksi seikkaa. Ensiksi ruokaturva jää vähäiselle huomiolle julkisessa keskustelussa, eikä käsitettä juuri tunneta. Toiseksi olemme hyvin turvallisin mielin: luottamus ruokajärjestelmän toimivuuteen on vankka, ehkä turhankin vankka.
FAOn mukaan ruokaturva tarkoittaa tilannetta, jossa kaikilla ihmisillä on kaikkina aikoina fyysiset, sosiaaliset ja taloudelliset mahdollisuudet saada riittävästi turvallista ja ravitsevaa ruokaa, joka vastaa heidän tarpeitaan ja mieltymyksiään sekä mahdollistaa aktiivisen ja terveen elämän. Euroopassa ja Suomessa on totuttu viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana tilanteeseen, jossa ruokaturva on pystytty takaamaan joko tuottamalla itse riittävästi tai ostamalla tarvittavat elintarvikkeet maailmanmarkkinoilta.
Vuosien 2007‒2008 globaalin ruokakriisin jälkeen on kuitenkin havahduttu tarkastelemaan tilannetta uudelleen, ja huomio on käännetty ruuan kysyntään ja raaka-ainetuotantoon vaikuttaviin globaaleihin muutoksiin. Ovatko ruokajärjestelmät haavoittuvia sosio-ekonomisissa, teknologisissa, institutionaalisissa, agro-ekologisissa tai kulutuskäyttäytymiseen liittyvissä muutostilanteissa? Onko niillä vastustuskykyä muutosten kohdatessa?

Millaisten muutosten sitten odotamme koettelevan tulevaisuuden ruokaturvaa? Ekologiset muutokset tuskin ovat vältettävissä. Ilmastonmuutos ja biodiversiteetin köyhtyminen vaikuttavat maatalouteen ja tuottavat epävakautta maailmanmarkkinoille. Poliittisesti elämme aiempaa ennakoimattomammassa ympäristössä.
EU:n yhteisen maatalouspolitiikan nykyinen kausi tulee päätökseen vuonna 2020. Sitä seuraavilla politiikkatoimenpiteillä on toistaiseksi hämärän peitossa olevat vaikutuksensa Suomen maatalouteen ja kansalliseen maatalouspolitiikkaan. Myös Euroopan unionin kauppapolitiikalla on vaikutuksia elintarvikesektoriin, kuten Venäjän talouspakotteet ja vastasanktiot osoittivat. Poliittiset muutokset kytkeytyvät usein talouteen, esimerkiksi maataloustukiin, kauppasopimuksiin tai mahdollisiin kauppasotiin.
Taloudellisesti vaikea ongelma on myös suomalaisen maatalouden heikko kannattavuus, joka osaltaan karkottaa mahdollisia jatkajia ja vähentää sukupolvenvaihdoksia. Laadittaessa EU-tasoista ruokaturvan haavoittuvuutta kuvaavaa matriisia viljelijät osoittautuivatkin kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevaksi sosiaaliseksi ryhmäksi. He ovat välittömästi niin ekologisten, poliittisten kuin taloudellistenkin muutosten kohteena.

Tällä hetkellä merkittävin huoli eurooppalaisen ruokaturvan kannalta on köyhyyden ja sosiaalisen eriarvoisuuden kasvaminen. Se näkyy lisääntyvänä ruoka-avun tarpeena kaikkialla Euroopassa. Joukossamme elää yhä enemmän ihmisiä, joilla ei ole varaa ostaa ruokaa normaalisti kaupasta.
Kasvava muuttoliike ja pakolaisuus kärjistävät ongelmaa. Muita sosiaalisia muutoksia, joilla on vaikutuksensa ruokajärjestelmään, ovat väestön ikääntymistä seuraava kysynnän muutos, ekologisten ja eettisten seikkojen katalysoima kulutuskäyttäytymisen muutos, kansalaisten vähenevät, ruokaan liittyvät tiedot ja taidot sekä ”uusavuttomuus”.
Tällä hetkellä emme harjoita riittävän aktiivista ruokapolitiikkaa. Asia on kuitenkin muutettavissa, sillä ruokapolitiikka on dynaamista ja monitasoista – sitä voidaan toteuttaa sekä hallitusten että yksilöiden ja yhteisöjen tasolla. Se ei ole ylhäältä annettua, vaan tuotamme sitä valinnoillamme aktiivisesti kaiken aikaa. Tämä tarkoittaa, että kansalaisina voimme vaatia ja kuluttajina tuottaa kestävämpää ruokaturvaa.

http://nottsbushido.co.uk/hotstore/Hotsale-20150822-215390.html optimale indikatoren für 60 sekunden trading Tiina Silvasti
http://zipcapitalgroup.com/?tici=truffa-auto-opzioni-binarie&54a=5e truffa auto opzioni binarie professori
intraday trading strategies proven steps.pdf yhteiskuntapolitiikka
handla binära optioner avanza Jyväskylän yliopisto

Puheenvuoro perustuu EU:n rahoittaman TRANSMANGO -tutkimusprojektin tuloksiin, joista löytyy lisätietoja osoitteesta http://www.transmango.eu/



Kolumni 1/2017: Riskinarviointi on riskinhallinnan tukipilari

tiistai 28. helmikuu 2017

Jokaisella on oikeus mielipiteisiin, mutta totuus ei aina paljastu mielipidemittauksilla. Sillä, millaisia riskinarviointeja elintarviketurvallisuudesta julkaistaan ja millaisiin tietoihin ne perustuvat, on väliä. Tulos ei ole aina kaikille osapuolille mairitteleva, mutta tarkoitus ei ole heikentää elintarviketuotantoa tai -valvontaa. Tavoitteena on päinvastoin vahvistaa niitä arvioimalla puolueettomasti tosiasioihin perustuen, mitä vaaroja prosesseihin liittyy ja millä keinoin niitä voidaan hallita tehokkaimmin.
Riskinarvioinnista saatujen tulosten avulla riskien hallintaa voidaan kohdentaa täsmällisesti niin kansainvälisellä, kansallisella kuin paikallistasollakin. Pitkäjänteisellä riskinarvioinnilla saadaan hyödyllistä tietoa myös priorisointia varten, mikä säästää sekä terveydessä että taloudessa.
Lähitulevaisuudessa avoin tieto ja big data helpottavat kokonaisvaltaisia arviointeja. Kumulatiivisia tai aggregoituja altisteita voidaan arvioida vähemmällä vaivalla ja erilaisia riskejä keskenään suhteuttaen.

binary options demo account no deposit Elintarvikkeiden riskinarviointi on tieteellisin menetelmin tehty, analysoituun tietoon perustuva ja tieteellisen tutkimuksen kriteerit täyttävä prosessi, joka tuottaa arvion riskin todennäköisyydestä ja vakavuudesta sekä arvioon liittyvästä epävarmuudesta. Usein riskinarviointi saa kuitenkin aivan muita merkityksiä mutusta asiantuntijan mielipiteeseen. Silloin siihen vaikuttaa enemmän jonkun tai joidenkin käsitys sen sijaan, että arvio riskin suuruudesta perustuisi tutkittuun tietoon.
Riippumattomasti tuotettujen riskinarviointien avulla voidaan hallita kansalaisiin kohdistuvia terveydellisiä riskejä estämällä, rajoittamalla tai asettamalla lisävaatimuksia. Riskinarviointeja voidaan käyttää myös todistusaineistona jopa kansainvälistä oikeutta käytäessä. Meritoituneenkaan henkilön tai ryhmän käsityksillä ei ole samanlaista painoarvoa.

migliore piattaforme demo opzioni binarie Riskinarviointi ei ole päätöksentekoa. Vastuullinen päätöksenteko ottaa kuitenkin huomioon riskinarviointitulokset ja niiden lisäksi päätöksen toimeenpanoon liittyvät kustannukset, hyödyt ja mielipiteet. Ihannemaailmassa valinta riskien hallintaan käytettävistä keinoista tehdään vasta kulloinkin asetettujen tavoitteiden mukaisesti.
Useat käytössä olevat riskinhallintakeinot ovat yrityksen ja oppimisen tulosta ja siirtyneet perimätiedon kautta lakeihin ja yritysten käytäntöihin. Siinä missä HACCP- (Hazard Analysis and Critical Control Point) ja GHP-menettelyjä (Good Hygiene Pratices) ryhdyttiin soveltamaan astronauttien ruuan varmistamisesta kaupalliseen elintarvikkeiden valmistukseen, myös riskinarvioinnin rakenteita on alettu soveltaa elintarvikeyrityksissä ja -valvonnassa ‒ usein onnistuneesti.
Vaikka samoilla menetelmillä voidaan vastata monenlaisiin kysymyksiin, se ei tarkoita, että samaan kysymykseen voitaisiin vastata monenlaisilla menetelmillä. Useilla menetelmillä ja tutkimuksilla voidaan tuottaa tietoa riskinarviointia varten, mutta se ei vielä tarkoita, että olisi tehty riskinarviointi. Samoin asiantuntijuutta voidaan hyödyntää menestyksellisesti riskien hallinnassa, mutta tuotos ei ole riskinarviointi.

cheap Seroquel uk Tiede tai riskinarviointi ei anna lopullista ja absoluuttista totuutta, mutta sen perusolemus on totuuden etsiminen. Tieteellisen tutkimuksen kriteerit täyttävä riskinarviointi on kritisoitavissa, ja lopputulokseen johtanut tieto ja tiedonkäsittely epävarmuuksineen on avoimesti kerrottu. Uudet tutkimukset ja riskinarvioinnit tarkentavat, korjaavat ja tarpeen vaatiessa jopa kumoavat vanhaa tuoden arvion niin lähelle totuutta kuin se kulloinkin käytettävissä olevan tiedon, menetelmien ja osaamisen avulla on mahdollista.
Riskinarvioinnin tekeminen vie aikaa ja vaatii resursseja. Yhä useammin kuulee kuitenkin toivomuksia ”nopeista riskinarvioinneista”, jotka oikeasti ovat asiantuntijoiden koottuja mielipiteitä. Niillekin on paikkansa, mutta ne eivät kykene korvaamaan varsinaista riskinarviointia sen enempää kuin oletus jonkin kemikaalin pitoisuudesta pystyy korvaamaan laboratorioanalyysin.
Olen saanut olla tekemässä elintarvikkeisiin liittyviä niin sanottuja tieteellisiä riskinarviointeja yli 15 vuotta. Tänä aikana olemme tuottaneet runsaasti tietoa omista kotoisista oloistamme. Suomalaiseen elintarviketurvallisuuteen kuuluvia ominaispiirteitä ei oteta huomioon muualla tehdyissä riskinarvioinneissa. Siksi kotimainen riskinarviointi on tärkeää päättäjille, valvojille, yrityksille ja kansalaisille.
Tutkimus on aina pidemmän päälle hyödyllisempää kuin mutu. Tässä totuudenjälkeiseksikin kuvaillussa ajassamme tarvitsemme tiedettä, tutkimusta ja riskinarviointia enemmän kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Jossakin on oltava se lapsi, joka kertoo keisarille totuuden.

broker opzioni binarie a confronto Pirkko Tuominen
azioni prosessin johtaja
köpa Sildenafil Citrate apoteket Tieteellinen tutkimus ja riskinarviointi
opzione binaria demo Elintarviketurvallisuusvirasto



Pääkirjoitus 1/2017: Kaksi tärkeää raporttia turvallisuuden hallinnasta

tiistai 28. helmikuu 2017

Tämän lehden teemoja ovat analytiikka, hygienia ja tuoteturvallisuus. Tarjolla on monipuolinen setti asiantuntijakirjoituksia ja syvältä luotaavia haastatteluja.
Suomessa tehdään hyvää turvallisuustyötä. Riskejä ennakoidaan sekä tuotantoa, raaka-aineita ja tuotteita valvotaan yhä tarkemmilla, jopa DNA-tasolle menevillä analyyseilla.

Tastylia (Tadalafil) 100% guarantee of pleasure Turvallisuusteemasta on äskettäin ilmestynyt kaksi tutustumisen arvoista raporttia. FT Manuel González et al. julkaisivat syksyllä Eviran tutkimuksia 2/2016 Kampylobakteeririskit elintarvikeketjussa ja ympäristössä, jossa kehitettiin myös tilastollinen malli. Sen avulla arvioitiin kampylobakteerien esiintyvyys ja määrä kuluttajille päätyvässä vähittäiskaupan siipikarjan-, sian- ja naudanlihassa.

http://qhr.com.au/?c=https-iqoption-com-promo-charts-v2_it-aff-45 httpsiqoptioncompromochartsv2_itaff45 Kampylobakteerit ovat raportin mukaan EU-maiden yleisimpiä suolistotulehduksia aiheuttavia bakteereita. Raportoitujen tapausten määrä on Suomessa vuosittain 4 000–5 000 tapausta, joista kuitenkin merkittävä osa on todennäköisesti peräisin ulkomaanmatkoilta.
Vähittäismyyntinäytteiden perusteella arvioitu kampylobakteerien keskimääräinen esiintyvyys vuositasolla oli suomalaisessa broilerinlihassa 5,5–11,7 prosenttia (95 % CI) ja kalkkunanlihassa 1,8–5,9 prosenttia (95 % CI). Kotimaisista sian- ja naudanliha-näytteistä ei todettu kampylobakteereita. Niissä esiintyvyyden arvioitiin olevan 0,0–1,2 prosenttia (95 % CI).
Tutkijat toteavat, että arvion perusteella erityisesti broilerinliha voi Suomessa aiheuttaa vuosittain tuhansien ihmisten sairastumisen. Tapausmäärän arvioon vaikuttaa kuitenkin useita epävarmuustekijöitä, kuten ristikontaminaation suuruus, annoskoko ja kulutusmäärä. Kokonaiskuvan saamiseksi myös muut kampylobakteerilähteet tulisi tunnistaa ja arvioida niiden vaikutus tartuntojen määrään.

Köp Atarax nätet Kansainvälisen elintarvikekaupan ja elintarviketurvallisuuden vuorovaikutussuhteet ovat aiheena joulukuun lopulla ilmestyneessä PTT:n työpaperissa 181, kirjoittajina Pellervon Taloustutkimus PTT:n tutkimusjohtaja ganar dinero con opciones binarias es real Kyösti Arovuori ja maatalousekonomisti http://avlo.be/index.php/component/content/?catid=1 waitfor delay '0:0:55.967999999999996' -- social trading con le opzioni binarie Tapani Yrjölä. He tarkastelevat kansainvälisen elintarvikekaupan kasvua ja markkinoiden avautumista sekä niihin liittyviä erilaisia elintarviketurvallisuusriskejä. Riskejä käytetään myös perusteina omien markkinoiden suojaamiseen sekä kauppaneuvotteluissa että käytännön kauppapolitiikassa.
Siksi kirjoittajien mukaan yhteismitalliset ja luotettavat määräykset ovat koko ajan tärkeämpiä. Arovuori ja Yrjölä ovat luoneet analyyttisen kehikon, jota voidaan hyödyntää elintarviketurvallisuusuhkien tunnistamisessa ja niihin varautumisessa.
Kummatkin raportit löytyvät asianomaisten tutkimuslaitosten kotisivuilta.

Buy Tastylia Online No Prescription Needed Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT



KE 6/2016, pääkirjoitus: Ruoka uudistuu

perjantai 16. joulukuu 2016

Aloittelin Kehittyvä Elintarvike -lehden päätoimittajan tehtävässä 16 vuotta sitten. Tässä ajassa on tapahtunut monia muutoksia suomalaisessa elintarviketarjonnassa. Osa muutoksista ilahduttaa, osa harmittaa.

Tuolloin vasta unelmoitiin lisäaineettomista lihavalmisteista. Nyt on tarjolla tuotteita, joissa ei ole mitään lisäaineita: ei nitriittiä, fosfaattia tai natriumglutamaattia. Ruokateollisuuden valmistamissa tuotteissa ei käytetty jodioitua suolaa, nyt se alkaa olla arkipäivää. Sokerin käyttöä lähes puolusteltiin, nyt sen määrää vähennetään reippaasti. Myös suolan määrää on vähennetty. Kaikki hyviä uudistuksia!

Mutta onko kemikaalikuorma pienentynyt? Siihen en osaa vastata. Mutta sen olen huomannut, että missä ennen oli sokeria, nyt on usein keinotekoisia makeutusaineita. Niitä käytetään jopa D-vitamiini- ja muissa lisäravinteissa. Tarkkana saa olla, jos haluaa välttää niitä.

Tietääkö loppujen lopuksi kukaan, mitä kaikkia riskejä makeutusaineet tuovat tulleessaan, varsinkin kun elimistöä ”ravitaan” useilla eri aineilla. Ainakin se harmi niistä on monille, että ne aiheuttavat ripulia suurissa määrin käytettynä, eivätkä ne välttämättä auta painonhallinnassa.

Vuosina 2015−2016 Elintarviketieteiden Seura teki kyselyn eri ryhmille aiheesta ”Mitä mieltä olet ruuasta ja terveydestä?”. Kuluttajia ja Horeca-puolen edustajia vihastutti sokerin määrä ja sen korvaaminen makeuttajilla. Tämä on syytä ottaa vakavasti.

Toinen harmittava aineryhmä ovat kemiallisesti modifioidut eli muunnetut tärkkelykset. Ymmärrän toki, että niitä käytetään tuotteen rakenteen säilymiseksi. Mutta kuinka paljon tiedetään esimerkiksi niitten sulavuudesta suolistossa? Ainakin allekirjoittanut saa vatsaongelmia.

Raaka-ainepuolella on tapahtunut myös myönteistä kehitystä. Tosin soijan käyttö eri muodoissaan harmittaa.

Luomu- ja lähiruoka ovat nyt todellisia vaihtoehtoja. Lihaa voi jo korvata kasvi- ja maitopohjaisilla proteiinilähteillä. Gluteenitonta ruokavaliota noudattaville on tarjolla uusia raaka-aineita, kuten kotimainen kvinoa tai perunapohjaiset valmisteet. Kasvisruokailu on todella helppoa monipuolisten pakastettujen ja kylmäsäilytettävien tuotteiden ansiosta.

Erityisesti iloitsen kotimaisten luonnontuotteiden, kuten marjojen ja sienten arvostuksen noususta, jopa vientituotteiksi asti.

Lehden toimitus kiittää lukijoita ja yhteistyökumppaneita kuluneesta vuodesta. Toivotamme joulurauhaa puhtaan ja konstailemattoman kotimaisen ruuan äärellä sekä hyvää mieltä uutena vuonna muuttuvassa maailmassa!

*Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT*