Ajankohtaista

Ruoka vaarantaa terveytesi

torstai 26. lokakuu 2017

Syöminen on vaarallinen elämäntapa. Kun lukee lehtiä, kuuntelee radiota, katselee tv:tä tai risteilee netissä, huomaa, että kaikki ruuat ja niiden raaka-aineet jouduttavat ihmisen parasta ennen -päiväystä. Tässä muutama poiminta uskottavan, uskomattoman ja uskomustiedon virrasta.
Voi vaarantaa terveytesi, siitä kertyy tulppa veriputkistoon. Margariini vaarantaa terveytesi, tulpan lisäksi se saa solut kasvamaan miten sattuu. Puhdistamattomat kasviöljyt vaarantavat terveytesi, sillä niistä tulee epäpuhtauksia elimistöön.
Juusto vaarantaa terveytesi, sillä se lisää kolesterolia ja voi aiheuttaa tukoksen suonistoon ja tulpan suolistoon. Kananmuna vaarantaa terveytesi, sillä se nostaa kolesterolia.

Sokeri vaarantaa terveytesi, sillä se on ”puhdasta, valkoista ja tappavaa”. Sokeri peräti tuplavaarantaa terveytesi, sillä se kokee elimistössä alkemiallisen muutoksen ja syntyy uudelleen rasvana.
Hedelmäsokeri vaarantaa terveytesi. Se laittaa maksan sanomaan poks alkoholin tavoin, vaikka onkin sokeri.
Hunaja vaarantaa terveytesi, koska se vioittaa hampaita ja voi aiheuttaa alle yksivuotiaille botuliinimyrkytyksen. Varoitus on oltava myös pakkauksessa.
Sokerin ja alkoholin liitto, sokerialkoholi, vaarantaa terveyden lisäksi ympäristön, koska se saa ruuansulatuksen kaasuntuotantomoodiin.
Maito vaarantaa terveytesi, sillä se muuttaa suoliston kaasua tuottavaksi bioreaktoriksi ja aiheuttaa allergioita.
Punainen liha vaarantaa terveytesi. Paksusuoli ärtyy siitä, ellei sitten peräti poksahda. Lihansyönti ylipäätään vaarantaa oman terveytesi ja ympäristösi.
Viljat vaarantavat terveytesi, sillä ne aiheuttavat keliakiaa. Myös kaura vaarantaa terveytesi, sillä se sisältää fytiinihappoa, joka tukkii munuaiset. Ruis vaarantaa terveytesi, sillä se sisältää fodmappeja.

Hedelmät ja marjat vaarantavat terveytesi, sillä ne aiheuttavat leukaluun korroosion ja hampaiden eroosion, jos hampaat ylipäätään pysyvät suussa. Raparperi sisältää oksaalihappoa ja vaarantaa munuaisten toiminnan.
Vihreiden kasvisten syönti vaarantaa terveytesi, sillä se voi saada veren ohenemaan liikaa. Kasvissyönti ylipäätään voi vaarantaa terveytesi, koska kasviksista puuttuu välttämättömiä aminohappoja. Erityisesti terveyttä vaarantavat pinaatti ja punajuuri, koska ne sisältävät nitraattia.
Lisä- ja apuaineet vaarantavat terveytesi, sillä ne aiheuttavat maailman kaikkeuden kaikkia sairauksia.
Vesi vaarantaa terveytesi, sillä aivot vahingoittuvat ylenmääräisestä vedestä: ne eivät osaa kellua.
Kaneli sisältää kumariinia ja vaarantaa terveytesi joulun aikaan, jolloin siitä muistutetaan vuosittain.

Kaiken ruuan ylensyönti vaarantaa terveytesi aiheuttamalla ylipainon. Ja ylipainohan vaarantaa terveytesi aiheuttamalla kaikki ne loput sairaudet, joita lisä- ja apuaineet eivät aiheuta. Kumma kyllä parasta ennen -päiväys on pidentynyt elintason nousun myötä.
Ruoka siis vaarantaa terveytesi; syöminen on vaarallista. Parhaimmin ja nopeimmin viimeisen käyttöpäivän saavuttaa kuitenkin lopettamalla syömisen ja juomisen tyystin kokonaan.

Heikki Manner
MMM



Biotalous on suuri mahdollisuus Suomelle

torstai 26. lokakuu 2017

Suomella on kaikki mahdollisuudet kehittyä biotalouden edelläkävijäksi. Biomassavarantomme per capita ovat Euroopan suurimmat. Suomessa on perinteisesti vahva metsä- ja konepajateollisuus, osaamme kehittää prosesseja biomassoille, ja meillä on tietotaitoa rakentaa prosessointiin tarvittavat laitteet ja laitokset. Suomella on kaikki tarvittavat tuotannontekijät: runsaasti maata, metsävaroja ja puhdasta vettä sekä vahva osaaminen ja vakaa toimintaympäristö. Nämä voimavarat tulee hyödyntää innovatiivisesti ja kestävästi ympäristö ja kansantalous huomioiden.

Biotalous on jo nyt tärkeä Suomelle: tuotoksestamme 16 prosenttia tulee biotaloudesta. Suomen kansallisen biotalousstrategian tavoitteena on saavuttaa uutta talouskasvua ja luoda uusia työpaikkoja biotalouden liiketoiminnan kasvulla sekä korkean arvonlisän tuotteilla ja palveluilla. On ensiarvoisen tärkeää, että raaka-aineemme jalostetaan mahdollisimman pitkälle arvotuotteiksi ja raaka-aineen kaikki komponentit hyödynnetään niin, että myös jäte- ja sivuvirrat otetaan hyötykäyttöön.
Meillä on parhaillaan hyvin vahva investointiaalto. Pitkäaikaiset tutkimushankkeet etenevät kohti teollista tuotanto esimerkkeinä lignoselluloosapohjainen etanoli ja ligniinisovellukset. Biotalous tarvitsee uusia tuoteideoita, teknologioita, uusia arvoketjuja ja ennen kaikkea yhteistyötä tutkijoiden ja elinkeinoelämän välillä. Teknologian tutkimuskeskus VTT on vahvasti mukana tässä kehityksessä. Vuoden alussa päättyneessä Tie Biotalouteen -kärkiohjelmassa on kehitetty lukuisia biopohjaisia tuotekonsepteja ja uusia teknologioita biomassoille.
Ohjelman keskeisenä tavoitteena on ollut tukea teollisuutta uudistumisprosessissa. On kehitetty muun muassa biokomposiitteja, pakkausmateriaaleja, nanoselluloosaa, tekstiilikuituja, biopolttoaineita, biokemikaaleja sekä ruoka- ja rehusovelluksia. Pilotointilaitteistot ovat eritysvahvuus: Pystymme ylöskaalaamaan kehitettäviä prosesseja muun muassa uudessa ja monipuolisessa Bioruukin pilotointikeskuksessa ja nopeuttamaan näin ideoiden kaupallistamista. Korkeatasoinen tiede antaa vankan pohjan teknologiselle osaamiselle. Tie Biotalouteen -ohjelmassa tuotettiin yli 1 200 vertaisarvioitua julkaisua, 140 patenttihakemusta ja 30 väitöskirjaa.

Elintarviketuotanto on keskeinen osa biotaloutta, ja sen taloudellinen merkitys on suuri: Ala työllistää EU:n alueella 4,3 miljoonaa ihmistä, ja sen bruttoarvo on 1089 miljardia euroa. Haasteina ovat väestönkasvu, kaupungistuminen, ilmastonmuutos ja puhtaan veden puute sekä samanaikaisesti tarve tuottaa terveellistä ja ravitsemuksellisesti korkea-arvoista ruokaa.
Tulevaisuudessa ruokavaliomme on nykyistä kasvipainotteisempi, ja ruokaa tehdään aivan uusistakin aineksista. Raaka-aineet hyödynnetään tehokkaammin, ja osa niistä tuotetaan uusilla tavoilla. Kuluttajalähtöinen liiketoiminta, älykäs nettikauppa, uudet palvelumallit ja uutta teknologiaa hyödyntävä valmistus lähellä ruuan käyttöpaikkaa ovat esimerkkejä käynnissä olevasta murroksesta. Avainasemassa on digitaalisten teknologioiden hyödyntäminen sekä prosessien, toimijoiden ja kuluttajien uudenlainen yhteistyö. Suomi voisi olla suunnannäyttäjä teknologia- ja elintarviketeollisuuden yhdistäjänä ja uusien teknologioiden soveltajana.
Tällä hetkellä tutkimus on erityisen aktiivista sivuvirtojen arvokomponenttien talteenotossa. Esimerkiksi VTT:llä on käynnissä sekä kansallisia että EU-tason hankkeita viljateollisuuden ja leipomojen sivuvirtojen jatkojalostukseen ja proteiinin talteenottoon. Hyönteiset kiinnostavat ravinnon proteiinilähteenä jo kuluttajia ja elintarviketeollisuutta. Niiden teollinen hyödyntäminen edellyttää kuitenkin, että hyönteisraaka-aineiden ominaisuudet tunnetaan ja niitä kehitetään elintarvikkeiden teolliseen tuotantoon soveltuviksi. Olemme kehittäneet kuivafraktiointimenetelmän proteiinirikkaan jakeen valmistamiseksi hyönteisjauhosta ja osoittaneet sen toimivuuden koetuotteissa.

Elintarvikeraaka-aineiden biotekninen tuotanto nähdään isona mahdollisuutena ruokaketjun muutoksessa. Tulevaisuuden proteiinituotanto voi tapahtua täysin päästöttömästi. VTT:n tutkijat ovat yhdessä Lappeenrannan teknillisen yliopiston kanssa tuottaneet yksisoluproteiinia sähkön ja hiilidioksidin avulla. Näin valmistettua proteiinia voidaan kehittää eläin- ja ihmisravinnoksi.
Perinteiseen maatalouteen verrattuna tämä tuotanto ei vaadi ympäristöltä maatalouden kasvuolosuhteita, kuten lämpötilaa, kosteutta tai tiettyä maaperän laatua. Kaikki raaka-aineet saadaan käytännössä ilmasta. Teknologia voidaan viedä esimerkiksi aavikoille tai muille nälänhätäalueille. Myös kotireaktori voisi olla yksi vaihtoehto, jolla kuluttaja voi valmistaa tarvitsemansa proteiinin. Toisena esimerkkinä kotireaktorista on ZellPod, joka mahdollistaa tuoreen, kasviperäisen ruuan kasvattamisen kotikeittiössä. Solulinjat tuottavat samoja terveyden ja ravitsemuksen kannalta tärkeitä biomolekyylejä kuin kasvi. Viikossa voidaan kasvattaa noin puolisen kiloa tuoreita kasvisoluja, esimerkiksi lakkaa, mesimarjaa tai puolukkaa.

Kristiina Kruus
tutkimusprofessori
VTT Oy



Kiertotalous on kokonaistehokkuutta

torstai 26. lokakuu 2017

Kiertotalousajattelun esikuvana tunnetaan filosofi ja tiedemies Kenneth E. Bouldingin vuonna 1966 lanseeraama Spaceship Earth -metafora − kuva maailmasta, jossa ihmisen on löydettävä paikkansa kiertävässä ja uusiutuvassa ekologisessa järjestelmässä. Viime vuosina kiertotalouden edistäminen on uudestaan nostettu esiin keskeisenä kestävyysongelmien ratkaisuna ja talouskasvun suuntana. Onko ongelmiin lopulta löytynyt ratkaisu?

Alun perin kestävä kehitys määritettiin olevan paikallista ja globaalia yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata tuleville sukupolville yhtä hyvät tai paremmat toimintamahdollisuudet kuin nykyisillä sukupolvilla on.
Tämä tulkinta on mahdollistanut erilaisten näkemysten esille tuomisen ja yhteensovittamisen, mutta toisaalta aiheuttanut kiusallisen inflaation: kestävyydellä on voinut tarkoittaa valikoivasti mitä tahansa taloudellisten, sosiaalisten ja ekologisten näkökulmien yhdistelmää. Vastuu on siirtynyt kuulijalle ja toimenpiteet jääneet tehottomiksi. Vaikka näennäisesti tiedostamme ympäristön tilan heikkenemisen, on luonnon tuottamat resurssit vuosittain käytetty elokuun alkuun mennessä, ja loppuvuoden kasvatamme ekologista velkaamme.
Alkuperäinen, niin sanottu heikko kestävyysmäärittely on jo korvattu uudella, vahvan kestävyyden käsitteellä. Vahva kestävyys tarkoittaa, että taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen pääoma ovat toisiaan täydentäviä, mutta ne eivät voi korvata toisiaan. Vahvan kestävyyden kolme pilaria ovat resilienssi (ekologian suhde ihmiseen), oikeudenmukaisuus (ihmisen suhde talouteen) ja kokonaistehokkuus (talouden suhde ekologiaan).
Lisäksi lähtökohta on hierarkkinen: ekologia ensin, ihminen toisena, talous kolmantena. Ihmislajin säilyminen ja talous ovat riippuvaisia luonnon tarjoamista ekosysteemipalveluista kuten hyönteisten suorittamasta kasvien pölytyksestä, vedenpuhdistuspalveluista, jätteiden maatumisesta, uv-säteilyltä suojaavasta otsonikerroksesta, luontaisesta tuholaistorjunnasta ja maaperän eroosion torjunnasta.

Kokonaistehokkuus on kiertotalouden keskeinen tehtävä ja mahdollisuus. Nykyinen lineaarinen ”ota, valmista, hävitä” -malli on tullut tiensä päähän. Kiertotalous pyrkii maksimoimaan tuotteiden, komponenttien ja materiaalien sekä niihin sitoutuneen arvon kiertoa taloudessa mahdollisimman pitkään. Kiertotaloudessa tuotanto ja kulutus synnyttävät mahdollisimman vähän hukkaa ja jätettä. Kiertotaloudessa kulutus usein perustuu omistamisen sijasta palveluiden käyttämiseen: jakamiseen, vuokraamiseen ja kierrättämiseen. Kiertotaloudessa sekä materiaali että arvo kiertävät.
Kiertotaloudella on kuitenkin yksi oleellinen ja nykyisessä keskustelussa sivuutettu rajoite: jatkuvaa talouskasvua kiertotalouskaan ei voi turvata. Vahvassa kestävyysajattelussa luonnonvarojen käytölle on asetettava määrällinen yläraja. Tällöin myös talouden määrällisellä kasvulla on yläraja, oli talousmalli lineaarinen tai kiertotalouteen perustuva. Ilman ylärajaa – kuten toistaiseksi vielä toimimme – niin sanottu bumerangiefekti johtaa siihen, että kiertotalouden tuomat säästöt lisäävät luonnonvarojen käyttöä toisaalla.

Elintarvikealalle kiertotalouteen siirtyminen tarkoittaa monien uusien toimintamallien käyttöönottoa ja vanhoista luopumista. Vuonna 2016 julkaistussa Suomen tiekartassa* kiertotaloudella on kestävässä ruokajärjestelmässä tärkeä rooli. Tiekartan mukaan alkutuotannon raaka-aineet ovat pääomaa, jonka hyvä huolenpito on kestävien ratkaisujen edellytys. Ruuan kasvatuksessa siirrytään kierrätyslannoitteisiin. Tuotantoprosessien suunnittelu vaikuttaa energiantarpeeseen, ylijäävän materiaalin määrään ja sivuvirtojen hyödyntämismahdollisuuksiin.
Kun raaka-aineista tehdään ruokatuotteita, niiden ravintoarvot säilytetään mahdollisimman hyvin. Kauppa omilla toimillaan minimoi ruokahävikkiä. Kuluttajan rooli kiertotaloudessa on keskeinen. Jokainen kulutuspäätös vie joko kohti kiertotaloutta tai poispäin. Kiertotaloutta edistävän ruokavalion perustana ovat ekologisesti kestävämmät vaihtoehdot, esimerkiksi sesonki- ja kasvisruoka sekä villikala. Ruokajätettä syntyy mahdollisimman vähän. Tuotantoketjun ja kulutuksen biojäte saa uuden elämän biopolttoaineissa ja -lannoitteissa.
Tarvittava systeeminen muutos nykyisestä lineaarisesta talousmallista kiertotalouteen on valtava. Olemme vielä kaukana tavoitteesta. Globaalilla tasolla on arvioitu, että nykyinen kiertotalouden taso on noin seitsemän prosenttia. Toisin sanoen vain seitsemän prosenttia taloudessa käytetyistä materiaalivirroista päätyy uudelleenkäyttöön. Kiertotalouden tarjoama kokonaistehokkuus näyttäisi selvästi olevan osa ratkaisua − mutta matka on vasta alussa.

Lassi Linnanen
professori
ympäristötalous ja -johtaminen
Lappeenranta teknillinen yliopisto

  • Kierrolla kärkeen – Suomen tiekartta kiertotalouteen 2016−2025


Kiertotalouden koko keinovalikoima käyttöön

torstai 26. lokakuu 2017

Elinkeinoelämän kasvua ja yhteiskunnallista hyvinvointia haetaan nyt biotalouden, alustatalouden, jakamistalouden, digitalouden ja kiertotalouden avulla. Kiertotalous on talouden malli, joka nousee vahvasti esiin kansallisilla ja Europan unionin agendoilla. Sen tarjoamia liiketoimintamahdollisuuksia ei tosin osata hyödyntää vielä riittävästi.
Kun tarkastelemme ihmiskunnan ja omaa lähihistoriaamme, kiertotalous on ollut itsestään selvä tapa selviytyä niukoista ajoista ja vähistä resursseista. Kyse ei ole uudesta ilmiöstä. Maapallon kasvava väestö tarvitsee yhä enemmän ruokaa, energiaa, vettä ja materiaaleja. Maapallon kantokyky ei riitä kattamaan näitä tarpeita. Kiertotalous on talousmallin lisäksi myös ajatusmalli − ja se on tullut jäädäkseen.

Pakon lisäksi kiertotalous on mahdollisuus luoda uudenlaista, kestävän kehityksen mukaista liiketoimintaa kasvavan kysynnän tarpeisiin. Se tuottaa arvoa, työpaikkoja ja veroeuroja kestävästi. Tulevaisuudessa ei ole enää jätteitä, vaan ne ovat kallisarvoisia raaka-aineita, joita hyödynnetään yhä udelleen.
Kiertotalouden keinovalikoima mahdollistaa uusien logististen ja palveluratkaisujen myötä tehokkaan materiaalivirtojen seurannan, jäljitettävyyden ja uusiokäytön. Kiertotalouden liiketoiminnan syntymiseen tarvitaan uskallusta, idearikkaita ihmisiä, uusia toimijoita ja jakeluverkostoja. Meillä kuluttajilla ja kulutustavoillamme sekä valinnoillamme on suuri merkitys siihen, miten kiertotalouden keinovalikoima otetaan käyttöön.
Maailman ravinnon tarve kasvaa, mutta samalla ruokaa tuhlataan suuria määriä heittämällä sitä roskiin. EU-alueen vuosittainen ruokahävikki on arviolta 89 miljoonaa tonnia, joka vastaa kustannuksiltaan lähes 143 miljardia euroa. Yksistään Suomessa ruokaa heitetään roskiin 340−460 miljoonaa kiloa vuodessa eli noin 60–80 kiloa henkeä kohti. Suomalainen kuluttaa keskimäärin 540 kiloa elintarvikkeita vuodessa. Tarvitsemme jämeriä keinoja siihen, miten jätteen määrä minimoidaan ja syntyvä jäte hyödynnetään uudestaan.

Kiertotalous mahdollistaa bisneksen luomisen siitä, mitä on ennen pidetty päätepisteenä. Elintarvikeketju ja elintarviketuotannon sivuvirrat ovat hyvä esimerkki. Elintarvikeketju, alkutuotannosta aina kuluttajan pöytään saakka, tarjoaa hyviä mahdollisuuksia raaka-aineiden ja syntyvien sivuvirtojen tehokkaaseen hyödyntämiseen ja innovatiivisen ruokatuotannon edistämiseen kestävän kiertotalouden hengessä.
Esimerkiksi suomalainen leipäketju sisältää mahdollisuuksia. Kotimainen vilja ja siitä valmistetut elintarvikkeet ovat laadukkaita ja terveellisiä. Yksistään leipäketjun osissa haaskaamme tätä arvokasta raaka-ainetta lähes 30 miljoonaa kiloa vuosittain pelloille jäävän raaka-aineen, teollisuuden prosessien sivuvirtojen, kaupan tuotehävikin ja kuluttajilta syntyvän biojätteen muodossa. Hukkaamme siis melkoisen määrän ravintoarvoltaan hyvää raaka-ainetta, jolle voisi olla käyttöä esimerkiksi uutena proteiinin lähteenä tai eläinten rehuna.
Samanaikaisesti tuomme Suomeen 200 miljoonaa kiloa soijaa, josta 90 prosenttia käytetään rehun proteiinilähteenä. Suomen rehuproteiinin omavaraisuusaste on pieni, noin kymmenen prosenttia. Kiertotalous mahdollistaisi soijan korvaamisen viljaketjun sivuvirroilla ja nostaisi samalla rehuproteiinin omavaraisuusastetta merkittävästi. Jos jatkamme hävikin jalostusta ja kierrätystä vielä ihmisravinnoksi, sen arvo nousee kymmeniin miljooniin euroihin. Näin syntyy liiketoimintamahdollisuuksia lukuisille uusille ja olemassa oleville toimijoille.

Kiertotalous on hiomaton timantti, joka sisältää suuria liiketoimintalupauksia. Tarvitsemme radikaaleja tuote- ja ratkaisuinnovaatioita edistämään resurssiviisasta talouskasvua. Turhaa hävikkiä voi estää vaikkapa syömäkelpoisuuden osoittavien pakkausten avulla. Räätälöidyt ruokapalvelut puolestaan tarjoavat alustan raaka-aineiden maksimaaliseen hyödyntämisen ja hävikin vähentämiseen.
Elintarvikeketju voi siirtyä massatuotannosta yksilöllisiin ratkaisuihin ja palveluihin. Äly tulee myös ruokaketjuun, jolloin ruokakauppa ja kotitaloudet vähentävät hävikkiä ja kuluttajan arki helpottuu. Mitäpä jos sinullakin olisi napostelunseuraaja kännykässä huolehtimassa terveellisestä ja tarpeellisesta ruokailustasi? Kiireisenä päivänä personoiva ruoka-automaatti voisi valmistaa terveellisen aterian tuoreista raaka-aineista vaikkapa bussiasemalla.
Kiertotalouden innovaatiot eivät synny tyhjästä, vaan niihin tarvitaan hyviä ideoita, tutkimusta, kehitystyötä ja ennakkoluulottomia kokeiluita. Ennen kaikkea tarvitsemme asennetta, ja siihen voi jokainen vaikuttaa omilla valinnoillaan.

Anne-Christine Ritschkoff
tieteellinen johtaja
VTT Oy



Pääkirjoitus 5/2017: Ruuanpuute aiheuttaa ihmismassojen liikehdintää

torstai 26. lokakuu 2017

Unicefin ja Maailman terveysjärjestö WHO:n syyskuussa julkaiseman The State of Food Security and Nutrition in the World -raportin mukaan 815 miljoonaa ihmistä kärsii nälästä, eli joka yhdeksäs ihminen. Aliravittujen määrä on ollut pitkään laskussa, mutta tämä hyvä kehitys näyttää hiipuneen.

Sanotaan, että täysimetys on paras alku elämälle. Se on tärkein yksittäinen tekijä, joka tukee lapsen hengissä pysymistä. Viimeisen vuosikymmenen aikana kuusi kuukautta täysimetettyjen vauvojen määrä on maailmanlaajuisesti kasvanut 36:sta 43 prosenttiin.

Joka viides lapsi kärsii fyysisestä ja psyykkisestä alikehittymisestä (stunting), kahdeksan prosenttia kuihtumisesta (wasting) ja kuusi prosenttia ylipainosta. Kriisit ja ilmastonmuutos säämullistuksineen runtelevat lasten ja aikuisten kehoa ja mieltä, koulut ja työt loppuvat, sairaudet iskevät. Siirtolaisuus on monelle ainoa vaihtoehto.

Ruokaa menee sekä kolmansissa maissa että länsimaissa hävettävän paljon hukkaan. Kiertotaloustutkimuksen avulla voidaan ratkoa ekologista velkaamme. Esimerkiksi sivuvirroista voidaan eristää tärkeitä jakeita lääkkeiksi, ihmisten ja eläinten ruuaksi, lannoitteiksi, energiaksi ja moniksi muiksi tuotteiksi. Toisen sivuvirrasta tulee toisen pääraaka-aine. Vastuulliselle pohjalle rakennettu liiketoiminta luo hyvinvointia.

Sijoittajat katsovat, mihin rahansa laittavat. Vastuulliset päätökset edistävät yhteistä hyvää. Sijoitukset vastuullisiin yrityksiin ovat pieniriskisempiä, ja niissä on pitkällä aikavälillä paremmat tuotto-odotukset. Biotalous on yksi Suomen hallituksen kärkihankkeista. Kiertotaloudessa nähdään olevan miljardien lisäpotentiaali Suomen kansantaloudelle.

Hiilidioksidista on jo onnistuttu sähköllä tuottamaan yksisoluproteiinia. Niistä voidaan kehittää proteiinia ihmisille, vaikka nälänhätäalueille. Paremmissa kotioloissa voidaan kasvattaa esimerkiksi kasviperäisiä, mesimarjan makuisia solulinjoja reaktoripöntöissä.

Uusien liiketoimintojen pohjaksi tarvitaan varoja ja halua tutkia ja kehittää raaka-aineita, prosesseja, teknologioita ja toimintamalleja. Potentiaali tuntuu äärettömältä, sillä vasta seitsemän prosenttia teollisuudessa käytetyistä materiaalivirroista palaa uusiokäyttöön globaalilla tasolla.

Ympäristötalouden ja -johtamisen professori Lassi Linnanen kirjoittaa, että vahva kestävyys perustuu ekologiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen pääomaan, ja ne tulee laittaa tähän tärkeysjärjestykseen ihmislajin säilyttämiseksi.

Tarvitsemme vastuulliseen elämään oikeaa asennetta. Siihen voi jokainen vaikuttaa omilla valinnoillaan: se on meidän tehtävämme.

Tämän numeron välissä on Elintarviketieteiden Seura ry:n 70-vuotisjuhlaliite. Varsinaista juhlaa vietämme 2.11. Espoossa. Juhlaseminaarissa kuulemme puheenvuoroja muuttuvasta toimintaympäristöstä, ruokaketjun huoltovarmuudesta, tulevaisuuden ruuasta, tämän päivän elintarviketehtaasta ja suoliston vaikutuksesta terveyteen.

Laura Hyvärinen
päätoimittaja, ETM