Ajankohtaista

Robottien tekemää ruokaa

keskiviikko 06. syyskuu 2017

Niin kauan kuin ihminen on tarvinnut ravintoa, syömien ja juomien valmistamista on helpotettu keinolla jos toisella. Luolahenkilöt kehittivät aseita ja työkaluja, joilla saaliin sai kiinni helpommin kuin juoksemalla ja pilkotuksi kätevämmin kuin pelkin käsin.
Muinaiset egyptiläiset teettivät ruuan orjilla, roomalaiset orja- ja hevosvetoisilla vempeleillä. Suomessakin on aikoinaan ollut hevosvedolla toimivia meijereitä. Höyrykoneen keksimisen jälkeen ruuan valmistuksen koneellistumisesta on kerrottu yrityksen nimiä myöten, on ollut höyrymyllyä, -panimoa ja -leipomoa.

http://smwidubai.com/?arfos=%D9%83%D9%8A%D9%81%D9%8A%D8%A9-%D8%B1%D8%A8%D8%AD-%D8%A7%D9%84%D9%85%D8%A7%D9%84-%D9%85%D9%86-%D8%AA%D8%AF%D8%A7%D9%88%D9%84-%D8%A7%D9%84%D8%A3%D8%B3%D9%87%D9%85&cb5=64 Suomen halutaan olevan tulevaisuudessa tekoälyn ja robotiikan mallimaa. Mekanisaation ja automaation edetessä voisi olettaa, että se jo nyt olevaisuudessa tulisi jotenkin yritysten ja tuotteiden nimiin. Mutta ei, elintarvikeala haluaa palata kivikaudelle: kaiken pitää olla käsin tehtyä. Markkinoinnissa ja mainoksissa ruuan valmistus alkukantaistetaan niin, että se on vähintäänkin ihmisten, äitien, leipurien, panimo- ja erilaisten muiden mestarien tekemää, ellei sitten peräti ihan heidän omin käsin vääntämäänsä.
Ihmisten tekemää ruokaa pidetään parempana kuin koneiden tekemää. Todellisuudessa ruuan teossa koneet vähintään avustavat, jolleivät tee kokonaan. Oletteko kuulleet leipomosta, jossa taikina vaivataan käsin tai meijeristä, jossa maito separoidaan ja voi kirnutaan käsin? Vallitsee ruuan valmistamisen paradoksi, käsin tekemisen illuusio, mittakaavaharha.
Ravintoloissa ruoka väitetään tehtävän käsin; ainakin avo- ja näytöskeittiöissä näyttää olevan monta ruokaa siirtelevää ja asettelevaa henkilöä. Mutta niissäkin varsinaisen ruuanlaiton tekevät prosessori- tai tietokoneohjatut yli- ja alipainekypsentimet, asteen kymmenesosan tarkkuudella toimivat lämpöhauteet ynnä erilaiset silputtimet ja mössentimet. Toki kaikki keittiömasiinat vaativat sormia tai peräti käsiä ohjelmoimaan, käynnistämään ja sammuttamaan.

lavorare on line con yves rocher Käsin tekemisen ihanuus ei kuitenkaan ulotu ihan kaikkeen: maito- ja mehupurkkeja tai juomapulloja ei näe mainostettavan käsin täytettyinä. Lihateollisuuskaan ei markkinoi, että teurastaja olisi ottanut eläimiltä nirrin pois ihan omin käsin, vaikka luodaan vaikutelma, että mestarien kädet ovat olleet makkaramassassa kyynärpäitä myöten ja suolet on täytetty käsin.
Tarkemmin ajateltuna koko ruokaketjussa on käsin tekemistä kovin vähän. Alkutuotanto on ollut mekanisaation ja automaation alku. Maataloudessa on viimeisen 50 vuoden aikana koneellistunut lähes kaikki työ (ja sillä se ylpeilee): pellot käännellään, väännellään ja kylvetään nyt satelliittiohjatuilla koneilla, ja säilörehu niitettiin jo AIV:n aikaan koneilla.
Sittemmin mukaan ovat tulleet talonkokoisten traktorien vetämät silppurit, pöyhentimet ja ”lehmänmunia” munivat paalaimet. Kolontakaiset myyrät vain ihmettelevät monta kertaa kesässä tapahtuvaa maanjäristystä. Kuiva heinä on haasialle tai seipäille laiton sijaan heivattu jo melkein museoon. Jyviä korkeintaan katsellaan kämmenellä, josko ne ovat hyviä, mutta senkin hoitaa analysaattori paremmin.
Lehmät, siat ja kanat eivät tiettävästi ole vielä vaatineet käsin tehtyä rehua; ruokinnan, munien lajittelun ja lypsynkin hoitaa robotti – työ, jota vain muutama kymmenen vuotta sitten pidettiin mahdottomana automatisoida. Kolhoosin paras lypsäjä tuskin osasi villeimmissä unelmissaankaan moista kuvitella.

wo optionen handeln On myös kuluttajia, joita tieto käsin tehdystä ruuasta etoo. Kaikki eivät voi ymmärtää sitä, että ruokaan on joku koskenut rähmäisine, likaisine tai noroviruksisine käsineen. Aasialaiset pitävät yököttävänä sitä, että joku on käsin poiminut heidän marjansa käyden siinä sivussa tarpeillaan ilman käymälää. Ilmankos ulkomaalaiset poimijat menevät metsässä kuin robotit!
Muuten, kun ruokaa mainostetaan käsin tehtynä, käsin tekemisen aste pitää pakkausmerkintäsäädösten mukaisesti ilmoittaa, muutoin kuluttajaa johdetaan harhaan.
Ihmisellä ei ole ylenmääräisiä työhaluja ruuan tekoon, kun se jo pitää syödäkin otsa hiessä. Pohjanmaalla oli taannoin hanke ”mat som hantverk”. Monelle pienelle valmistajalle ruuan tekemisestä käsin ilman työtä helpottavia koneita tuli kuitenkin ”mat som huvudvärk”.
Rehellisyyden ja Suomen tekoälytavoitteiden nimissä ruokaa kannattaisi markkinoida älykkäimpien koneiden, parhaan automaation tai edes tarkimpien lämpötilansäätimien avulla tehtynä täsmäherkkuna.

http://aea.esperanto.org.au/?politexnika=free-real-time-forex-chart&c28=ec Heikki Manner



Oikeaa asennetta elintarvikevientiin

keskiviikko 06. syyskuu 2017

Suomalaisen elintarvikeviennin tila on heikko. Vientiaste jää vajaaseen viiteentoista prosenttiin, kun Ruotsi vie yli viidenneksen ja Tanska miltei puolet elintarviketuotannostaan.
Kyse ei ole viimeisimmän kansallisen talouskurimuksen aiheuttamasta väliaikaisesta laskusta vaan rakenteellisesta ilmiöstä, joka kumpuaa alan historiasta. Ennen Euroopan Unioniin liittymistä oli helppo tyytyä palvelemaan vain kotimaata. Kysyntä ja tarjonta saatiin kohtaamaan hyvin maatalouden tukipoliittisin ratkaisuin.
Julkinen valta ei panostanut vientiin; saihan ala jo tarpeeksi tuotantotukia. Ei ollut painetta satsata vientikanavien rakentamiseen tai osaamisen kehittämiseen. Alalla toimiva yritysjohtaja totesi hiljattain: ”Suomessa elettiin kuin lintukodossa. Syntyi asennevamma, jota podetaan edelleen.”

Otc stock options Iso osa viedyimmistä elintarvikkeista on raaka-aineita ja puolivalmisteita kuten maito- ja kermapulvereita, pakastettua sianlihaa ja viljaa. Korkeakatteisia kuluttajatuotteita on vähän.
Kuluttajatuotteistus ja -viestintä ovat huippulaatua kotimaassa, mutta ulkomailla niitä ei ole osattu toteuttaa. Suomi johtaa Pohjoismaita elintarvikealan tuotekehitysinvestoinneissa, mutta jää selkeästi jälkeen markkinoinnissa ja organisaatiokehityksessä. Kumpaakin tarvitaan vientikanavien avaamiseen. Varaa panostuksiin olisi, sillä suomalainen elintarviketeollisuus on suhteellisen kannattavaa.
Muutoksiin ei osata reagoida niiden vaatimalla kiireellisyydellä, kun asenne ja osaaminen puuttuvat. Vuosituhannen vaihteesta elintarviketuonnin ja -viennin välinen ero on kasvanut muita Pohjoismaita nopeammin. Tuonti on kasvanut kahdesta miljardista eurosta viiteen miljardiin euroon. Sen sijaan vienti on kitkutellut vajaassa kahdessa miljardissa eurossa.

click Menestys ulkomarkkinoilla edellyttää yhtä vahvaa läsnäoloa kuin kotimarkkinoilla: erottuvaa kuluttajabrändiä, ymmärrettävää tuotekonseptia, osuvaa markkinointia ja sopivaa hinta-laatusuhdetta. Kotimaassa asiat ovat reilassa, mutta vientimarkkinoilla suomalaisyrityksillä ei ole näistä vielä mitään käsitystä.
Nokian hiipumisen myötä menetimme yhden kallisarvoisimmista kosketuspinnoista kuluttajabrändäykseen. Suomalainen insinööri on hyvä myymään koneita bisnesasiakkaille, mutta elintarvikkeet vaativat paikallista kuluttajaymmärrystä ja räätälöityä markkinointia. Rovio vihaisine lintuineen on tällä hetkellä ehkä paras esimerkki siitä, millainen kansainvälinen brändääminen toimii.
On vaikea nähdä, miten esimerkiksi joulu- tai mökkiteemoitetut lanttulaatikot, rosvopaistit ja lenkkimakkarat saadaan myytyä Etelä-Koreassa, Japanissa tai Kiinassa, missä kyseisiä teemoja ei tunneta. Konseptia rakennettaessa tulee puhutella maiden omia, elintarvikkeisiin liittyviä ilmiöitä.
Jos kuluttaja hädin tuskin tietää, missä Suomi sijaitsee, on turha tyrkyttää arktista suomalaisuutta ja sen hyveitä, kuten puhtautta, turvallisuutta, ravitsevuutta ja terveyttä. Viesti täytyy vääntää rautalangasta markkinoinnin työkaluin yksi hyve ja yksi kohdemarkkina kerrallaan. Eri markkinoilla arvostetaan erilaisia asioita. Afrikassa se on tällä hetkellä ravitsevuus, Kiinassa tuoteturvallisuus, Etelä-Amerikassa hyvinvointi ja terveys. Tarpeet täytyy selvittää ensin, jotta markkinointi olisi tehokasta.
Myös hinnan täytyy vastata kuluttajien tottumuksia. Rintafile on Suomessa broilerin arvostetuin osa. Monessa maailman kolkassa rintaa pidetään kuivana ja liian vähärasvaisena. Siitä ei olla valmiita maksamaan premium-hintaa.

http://docimages.fi/?dereter=binary-option-no-deposit-demo&e26=14 Mitä sitten tulisi tehdä? Koulutuksen pääpainon tulisi levätä liiketoimintaosaamisen kasvattamisessa. Koulutukseen kohdistuvien leikkausten myötä myös tekninen osaaminen on kärsimässä. Parhaillaan roihuavaa tulipaloa koulutuspanostukset eivät tosin ehdi sammuttamaan. Tarvitaan nopeita ratkaisuja, esimerkiksi alan ulkopuolisilla, kuluttajavientiin erikoistuneilla rekrytoinneilla. Osaajia on vaikea löytää Suomesta. Katse tulisi kääntää ulkomaille.
Viranomaisneuvontaa kaivataan myös kipeästi. Erityisesti pk-yritykset tarvitsevat opastusta muun muassa vientilupa-asioissa.
Finpron Food from Finland -ohjelma on saanut erinomaisen lähdön ja auttanut onnistuneesti yrityksiä avaamaan merkittäviä kasvumarkkinoita Kauko-Idässä. Tämänkaltaiset avaukset eivät saa tyrehtyä poliittiseen ailahteluun. Jatkuvuus on menestyksen avain osaamista rakennettaessa. Ruotsissa vastaavaa ohjelmaa on pyöritetty yli 20 vuotta.

http://www.cam-adventures.com/?dawaderen=uk-viagra-200-mg&0da=84 Lopullinen vastuu on yrityksillä. Tarvitaan radikaali asennemuutos, jonka keskiössä on rohkeus sijoittaa ulkomaiseen kasvuun. Tässä kohtaa ei saa huijata itseään. Vientialoitteet eivät ole rinnastettavissa kotimaan myyntiponnisteluihin ja vuosineljänneksittäin seurattaviin kustannusvaikutuksiin. Niitä tulee verrata raskaan sarjan laiteinvestointeihin. Ne ovat ehdottomia, jotta voidaan pitää yllä pitkän aikavälin kilpailukyky ja kasvattaa aidosti liiketoimintaa.
Vientiin panostaminen on myös tie ulos kotimarkkinoiden nollasummapelistä. Toimikoot härkäpavut, suklaat, nyhtökaurat ja vodkat rohkaisevina esimerkkeinä koko alalle.

http://www.soundofthesirens.net/?delimeres=bin%C3%A4re-optionen-wann-einsteigen&c58=43 Antti-Jussi Tahvanainen
how dating has changed since the 1950s tutkimuspäällikkö
check my reference ETLA



Tuotannon digitalisaatio ja kyberturvallisuus

keskiviikko 06. syyskuu 2017

Kaikki me olemme haasteiden edessä, kun uusien teknologioiden sykli koko ajan kiihtyy. Automaatiopuolella on käytetty hyvän aikaa TCP/IP-pohjaista tiedonsiirtoa vanhojen kenttäväylien asemesta, mutta organisaatioiden ajattelu on tietyiltä osin edelleen menneessä maailmassa. Nyt on tulossa uusi mullistus: digitalisoituminen ja erilaiset IoT-pohjaiset ratkaisut. Niissä on käytössä uusia teknologioita ja käytäntöjä, joiden kaikki kerrannaisvaikutukset ovat vielä tuntemattomia.
IoT-laitteiden perinteisempiä teollisuuslaitteita halvempi hinta perustuu niissä käytettyyn kuluttajatekniikkaan sekä ohjelmistojen että komponenttien osalta. Samalla eri toimijat ovat entistä riippuvaisempia toisistaan, varastot pienenevät tai keskittyvät, ja toimitusketjut ovat hyvin pitkiä. Tietoverkkojen ja -järjestelmien sekä toimitusten ja logistiikan kansainvälistyminen vaatii suurempien ja monimutkaisempien kokonaisuuksien hallintaa esimerkiksi riskienarvioinnissa. Pilvipalvelut ja virtualisointi hyvin toteutettuina lisäävät toimintavarmuutta, kunhan arvioi niiden etuja ja rajoituksia kylmäpäisesti.

http://www.boligsalg-spanien.dk/?nlnl=binaire-opties-minimale-inleg&eb6=7f binaire opties minimale inleg Uhkia elintarvikealalle aiheuttavat esimerkiksi erilaiset kiristykset. Tiedot salakirjoittavia haittaohjelmia on jatkuvasti liikkeellä, eikä niiltä voi suojautua aukottomasti. Myös tuotteiden ominaisuuksien pilaaminen ja esimerkiksi allergeenien päätyminen tuotteisiin voisi johtaa kalliisiin takaisinvetoihin. Bitcoin-virtuaalivaluutta mahdollistaa kiristyksen vähäisellä kiinnijäämisen riskillä. Ensimmäiset pyysivät kirityshaittaohjelma-aalloissa yrityksiltä saman verran kuin tavallisten ihmisten lomakuvista. Nykyään kiristäjät ovat tietoisempia ympäristöistä, joissa he ovat, ja sitä myötä vaaditut lunnassummat ovat kasvaneet moninkertaisiksi.
Tietoja voidaan myös varastaa haittaohjelmien avulla, vaikkapa reseptiikkaa erityistuotteisiin. Epärehellinen kilpailija mistä maasta hyvänsä voi ostaa joko tietoja tai pääsyn yrityksen järjestelmiin kyberrikollisilta. Verkon hämärällä puolella on myös myynnissä kaikenlaisia palveluja haittaohjelmista kokonaiseen haittaohjelman keräämiä tietoja vastaanottavaan ja päivityksiä tarjoavaan infrastruktuuriin. Joskus kuulee, ettei yrityksellä ole mitään tietoa, jonka ulkopuolinen haluaisi saada käsiinsä. Herää kysymys, miksi yritys on ylipäänsä olemassa, jos sillä ei ole muka mitään kilpailuetua?

http://www.segway.fi/?kastoto=unterschied-zwischen-optionen-und-bin%C3%A4re-optionen&7ae=16 Moneen kyberturvallisuusuhkaan auttaa onneksi perusasioiden kunnollinen hoitaminen. Verkkojen eriyttäminen auttaa myös muissa verkkojen virhetilanteissa, ja estää niiden vaikutusten leviämistä. Etäyhteydet tarjoavat usein suoran yhteyden alimman tason laitteisiin. Koska automaatioprotokollat ovat pääosin todentamattomia eli viestin lähettäjää ei tunnisteta, pääsy näihin verkkoihin on suojattava huolella.
USB-tikut ja siirrettävät kovalevyt ovat olleet usein haittaohjelmatartuntojen lähteitä, joten niiden tulisi käydä puhdistusaseman kautta ennen liittämistä laitteisiin. Oikein asetetut tiedostojen ja järjestelmien käyttöoikeudet voivat estää hyökkäyksen kokonaan tai johtaa sen havaitsemiseen. Varmuuskopioiden on syytä olla kunnossa, jos ja kun esimerkiksi salakirjoittava haittaohjelma on suojakeinoista huolimatta päässyt tarttumaan ympäristöön.

binaire opties gratis proberen Automaatioverkoissa on mahdollista toteuttaa monia sellaisia tietoturvaratkaisuja, jotka toimistoverkoissa olisivat liian työläitä. Järjestelmien kovennukset, vain sallittujen sovellusten ajon salliminen ja epätavallisen liikenteen valvonta ovat huomattavasti helpompia automaatioverkoissa, joissa ei tapahdu niin paljon muutoksia ja joiden liikenne on ennustettavampaa. Tietoturvatuotteiden toimittajat valitettavasti vielä harvoin tuntevat automaatioverkkojen erityispiirteitä ja tarjoavat näihin toimistoverkkoihin suunniteltuja ratkaisuja.
Onko digitalisaatio sitten mörkö, jota pitäisi pelätä? Hyvin suunniteltuna se antaa joustavuutta toimintaan, mutta voi samalla myös parantaa jatkuvuutta. Jos ei ole selvää, mistä aloittaa, voi vyyhtiä alkaa purkaa esimerkiksi tunnistamalla tärkeimmät tiedot ja järjestelmät ja suojata ne. Uusia ratkaisuja käyttöönotettaessa kyberturvallisuus pitää ottaa huomioon heti kättelyssä, koska sen toteuttaminen jälkikäteen on vähintäänkin työlästä ja kallista ja joskus jopa mahdotonta. Kyberturvallisuus tulisi riisua turhasta mystiikasta osaksi normaalia toimintaa ja riskienarviointia ja -hallintaa.

http://www.satamanrontgen.fi/?difiram=bin%C3%A4re-optionen-demokonto-test&016=7e Erika Suortti-Myyry
click to read tietoturva-asiantuntija
http://revedecabane.com/?ower=ez-trade4r&b7e=6d Kyberturvallisuuskeskus
Viestintävirasto



Kohti parempaa kunnossapitoa – datasta päätöksentekoon

keskiviikko 06. syyskuu 2017

Datan avulla voidaan parantaa teollisen omaisuuden ja prosessien tuottavuutta, mikä perustuu suurelta osin koneiden ja laitteiden kunnossapidon tehostumiseen. Kunnossapito voidaan nähdä tasapainotteluna kustannusten, laitteiden käytettävyyden ja monimuotoisten riskien välillä. Oikean datan avulla kunnossapitotyöt voidaan ajoittaa ja kohdentaa entistä paremmin ja kasvattaa kunnossapidon arvoa.
Millainen prosessi vaaditaan, jotta datasta saadaan jalostettua entistä parempaa kunnossapitoa? Käytännössä tässä prosessissa tulisi siirtyä datan keräämisestä mallinnuksen ja analyysin kautta päätöksentekoon. Huomionarvoista on, että kaikki prosessin vaiheet tarvitaan todellisten hyötyjen saavuttamiseksi. Datalla ei ole itseisarvoa, jollei sitä jalosteta päätöksentekijälle arvokkaaseen muotoon.
Dataa syntyy yleensä monesta eri lähteestä ja useissa eri muodoissa. Esimerkkeinä ovat sensoreilla laitteilta kerättävä tekninen data, euromääräisenä kerättävä taloudellinen data ja kunnossapitoinsinööreille kokemuksen kautta kertynyt hiljainen tieto. Datan keräämisessä voidaan hyödyntää automaatiota, mutta se voidaan kerätä myös manuaalisesti. Olennaista on varmistaa, että kerätty data on riittävän laadukasta oikeiden johtopäätösten tekemiseksi.

Kunnossapidon ulkoistuskehityksen myötä koneiden ja laitteiden kunnossapitoon osallistuu usein monia organisaatioita. Tällöin myös laitteiden kunnossapidon kannalta hyödyllinen data on helposti sirpaloitunut eri yritysten työntekijöille ja tietokantoihin. Dataa ja siitä jalostettua tietoa ostetaankin paljon myös ulkopuolisina palveluina. Tällöin datan keräämisen haasteet ulottuvat yli organisaatiorajojen. On ratkaistava, miten dataa pitäisi jakaa, kuka sen omistaa sekä miten datan luottamuksellisuus ja tietoturva kyetään takaamaan.
Kerätyn datan määrä on nykyään useimmissa yrityksissä vähintäänkin riittävän suuri. Erityisesti pienet yritykset saattavat ajautua keräämään mahdollisimman paljon dataa miettimättä, mitä sillä oikeastaan halutaan tehdä. Kunnossapidon päätöksentekijät saattavat hämmentyä valtavasta tietomassasta, josta suurinta osaa ei välttämättä koskaan hyödynnetä. Siksi datan keräämistä kannattaisi pohjustaa pohtimalla, mitä dataa kunnossapidossa ja sen optimoinnissa todella tarvitaan.

Datan mallinnuksen ja analyysin yksityiskohdat riippuvat pitkälti siitä, mitä datalla pyritään tekemään. Monenlaisia malleja, algoritmeja ja työkaluja voidaan käyttää koneiden ja laitteiden toiminnan ennustamiseen kerätyn datan avulla. Nyrkkisääntönä on, että monimutkaiset prosessit vaativat yleensä monimutkaisia malleja, jotta ennusteissa päästään riittävän tarkalle tasolle. Yksinkertaisimmillaan analyysivaihe voi koostua esimerkiksi siitä, että laitteen käyttäjä pystyy tekemään laitteen käyntiääntä kuunnellessaan kokemusperusteisen päätöksen tietyn varaosan tilaamisesta ja vaihtamisesta.
Mallinnuksen tuloksena voi syntyä esimerkiksi arvio siitä, milloin tietty kone tai laite tulee vikaantumaan ja mikä on optimaalinen huoltoväli tai ennuste laitteen jäljellä olevasta elinajasta. Lisähaasteen kunnossapitäjille luo se, että nämä tulokset pitäisi kyetä esittämään yritysten päätöksentekijöille liiketoiminnan kannalta mielenkiintoisimmassa muodossa: euroissa. Jos kunnossapito ja yrityksen johto puhuvat eri kieltä, lopputuloksena on liian usein lyhytnäköisiä päätöksiä, jotka johtavat pidemmällä aikajänteellä väistämättä vikaantumisiin, tuotantokatkoksiin ja laatuongelmiin.
Parhaimmillaan dataa voidaan hyödyntää kunnossapidossa koneiden ja laitteiden entistä parempaan seuraamiseen, hallintaan ja huoltamiseen. Kustannussäästöjen ja korkeamman käytettävyyden lisäksi voidaan saavuttaa parempaa turvallisuutta ja laatua. Tämä olisi erityisen arvokasta suomalaisille yrityksille, sillä korkeahko kustannustaso ja pääomien niukkuus merkitsevät myös tulevaisuudessa moniin kilpailijamaihin verrattuna varsin rajallisia investointeja koneisiin ja laitteisiin. Yritykset johtavat prosessejaan ikääntyvällä laitekannalla ja kasvavalla korjausvelalla, jolloin älykkään kunnossapidon merkitys korostuu entisestään.

Salla Marttonen-Arola
Research Fellow
Faculty of Engineering and Advanced Manufacturing
University of Sunderland



Pääkirjoitus 4/2017: Toimivat koneet ja laitteet tuotannon perustana

keskiviikko 06. syyskuu 2017

Koneet ja laitteet ovat olleet lehden teemoina useana vuonna. Teemakokonaisuus on nähty hyvänä. Kärjistetysti voidaan sanoa, että ilman toimivia koneita, laitteita ja prosesseja Suomessa ei olisi elintarviketeollisuutta sellaisena kuin se länsimaissa tunnetaan, tuskinpa edes korkeatasoista elintarviketutkimusta ja tuotekehitystäkään.

Tämän vuoden teemanumerossa on useita kirjoituksia digitalisaation tuomista hyödyistä ja uhista. Erityishuomion ansaitsevat kaksi kyberturvallisuutta käsittelevää artikkelia ja juttu tietosuojalainsäädännöstä. Tuoreessa muistissa on Ruotsissa jopa hallituskriisiin johtanut tietovuoto. Suurimpana syynä vuotoon on pidetty huolimattomasti tehtyä ja huonosti määriteltyä ulkoistusta. Myös ulkoistuksessa ja alihankkijoita käytettäessä täytyy varmistaa tietojen käsittelyn luottamuksellisuus.

Elinkeinoelämä on viestinyt pitkään, että lukiolaisten ainevalinnat eivät kohtaa työelämän tarpeita. Matemaattisia aineita valitaan ja kirjoitetaan liian vähän. Tämä on jo uhka Suomen teollisuuden hyvälle maineelle ja markkina-asemalle. Matemaattinen ymmärrys ei ole vähäpätöinen seikka esimerkiksi kunnossapidossa ja materiaalivirtojen tarkastelussa.

Vientiteollisuus tarvitsee osaajia. Usea lehden kirjoittaja ja haastateltu kiinnittää tähän huomiota. Tieto- ja viestintätekniikan ammattilaiset ry TIVIA on laskenut, että vuonna 2020 Suomesta puuttuu ainakin 15 000 ohjelmistoammattilaista. Tämä ei tule helpottamaan kyberuhkien hallintaa ja torjuntaa tai parantamaan tuotantoprosessien virtaviivaistamista.

Kotimaiset marjat ovat hyvä esimerkki suomalaisesta tiedeosaamisesta. Marjoista löytyy jatkuvasti uusia hyviä puolia ja soveltamismahdollisuuksia. TkT Leenamaija Mäkilä on kirjoittanut lehteen jutun mustaherukan prosessoinnista, josta hän teki väitöskirjansa. Toukokuussa väitteli ETM Essi Päivärinta lakan komponenttien vaikutuksista paksusuolisyöpään.

Hiljattain emännöin amerikkalaisia vieraita. Vein heidät kauppatorille. He innostuivat suuresti marjahilloista, joita oli sateisessa säässä tarjolla yhdessä kojussa.

Kotimaiset marjat ovat hyvänmakuisia ja terveellisiä. Niiden säilöntäkin on melko yksinkertaista. Meidän tulisi osata tuotteistaa ne niin, että niitä olisi helposti saatavilla nykyaikaisia jakelukanavia pitkin kaikkialla maailmassa. Esimerkiksi Amazonin nettikaupassa Yhdysvalloissa ei ollut ainakaan viime keväänä tarjolla suomalaisia hilloja tai mehuja, ruotsalaisia marjatuotteita sen sijaan runsaasti.

*Laila Seppä
päätoimittaja, ETT, DI*