Ajankohtaista

Holipompelipolitiikkaa

torstai 14. joulukuu 2017

Elimistö ei tarvitse etanolia. Sen oivalsi Aldous Huxley kirjassaan Uusi uljas maailma. Siinä ihmisten lisääminen on ulkoistettu kasvattamoihin, joissa sikiöt lilluvat etanoliliuoksessa. Liuoksen väkevyyden perusteella saadaan yhteiskunnan eri tehtäviin sopivia ihmisiä niin kuin mehiläispesässä. Työläisille ja yhteiskunnan pohjasakaksi tarkoitetuille annetaan vahvaa alkoholia ja johtajiksi kasvatettaville laimeaa tai ei ollenkaan. Mitä enemmän olet sikiövaiheessa saanut alkoholia, sitä tyhmempi ja auktoriteetteja tottelevaisempi olet.
Alkoholilain ”uudistajilla” on selvä taka-ajatus. Lainsäädäntöä halutaan väljentää siten, että vahvempaa etanolia saa laillisesti kohta joka niemen notkosta ja saarelmasta. Alkoholi tehdään niin helposti saataviksi, että janoiset suomalaiset varmasti juovat – ja tyhmien alamaisten määrä sen kuin lisääntyy. Siten saamme karsituksi yhteiskunnasta ensin kaikki sellaiset, joiden geenit eivät kestä alkoholia. Sen jälkeen yhteiskuntaan tulee tottelevaisten tollojen armeija, jota viinaa sietävä, kohtuudella saanut ja kohtuudella tai ei ollenkaan käyttävät johtavat.

Näin toimi taannoinen hallitus, joka teki edellisen alkoholilain ”uudistuksen”, alensi roimasti alkoholiveroa, ja kulutus saatiin nousuun. Toteutui suunnitelman ensimmäinen vaihe, ja monta suurkuluttajaa poistui keskuudestamme. Pitääkö juoppogeenin omaavalle kansanosalle tosiaan oikein hallituksen ja eduskunnan turvata mahdollisimman runsas ja helppo alkoholin saanti?
Maamme on vielä toistaiseksi kylmä, ja siksi täällä ei käy – käyminen ei itsestään käynnisty, kuten etelän mailla. Kun meillä ei tapahdu spontaania käymistä, suomalaisille ei ole kehittynyt etanolia sietävää geenistöä. Lämpimämmissä maissa itsestään alkanut käyminen on antanut alkoholin siedätyshoitoa jo liki kehdosta alkaen vuosituhansien ajan, ja prosentteja sietämättömät ovat aikoja sitten kuolleet sukupuuttoon. Monessa ranskalaisessa koulussakin on tarjolla viiniä tai siideriä – tosin vain opettajille. Koululaiset näkevät alkoholin kuuluvan ruokakulttuuriin.
Suomessakin spontaanikäyminen tulee hiljalleen käynnistymään ilmastonmuutoksen myötä. Kotimaan ilmastonmuutoksen kieltäjillä on myös selvä alkoholipoliittinen suunnitelma: edistetään itsestään käymisen yleistymistä, jolloin marjamaat ja hedelmätarhat muuttuvat viinijärviksi. Spontaanikäyminen yleistyy, marjat ja omenat käyvät viinilätäköiksi, ja suomalaiset tyhjentävät niitä sienten lailla. Saavutetaan sama tavoite kuin alkoholin saantia vapauttamalla.

Eivät arvanneet muinaiset tislaustaidon keksijät, minkä pullon hengen päästivät valloilleen, kun alkoivat väkevöidä alkoholia. Kun suomalaiset oppivat tislaamaan, he tekivät mahdollisimman väkevää ja puhdasta tislettä, eivät sekalaista sikunasoppaa ja asetaldehydiapetta kuten eteläisemmät tislaajahenkilöt. Mitä nyt joskus unohtivat metanolin mukaan.
Mutta jolleivat olisi keksineet, mistä me nyt keskustelisimme, mitä arvostelisimme, mitä verottaisimme ja mitä lukisimmekaan, kun maailman ja kansallisenkin kirjallisuuden klassikot olisivat alkoholin puutteessa jääneet kirjoittamatta, Hemingwaysta Leinoon. Kroppa ei tarvitse alkoholia, mutta henki taitaa saada voimaa pullon hengestä.

Heikki Manner
MMM



Miten teollinen internet parantaa pääoman tuottoa?

torstai 14. joulukuu 2017

Internet of Things (IoT) on muotitermi, jonka nimiin monet vannovat. Kannattaako siihen investoida, ja millainen on näiden investointien rooli? IoT-ratkaisuihin sisältyy suuri lupaus tuottavammasta tulevaisuudesta.
Neljännen teollisen vallankumouksen pitäisi vapauttaa työntekijöiden aivot raskaasta raadannasta ja tarjota kansakunnille mahdollisuus älykkäämpien ratkaisujen kehittämiseen. Kun keskustelee esimerkiksi saksalaisten ja kiinalaisten kanssa IoT:stä, voi nähdä, että suomalaisten on erikoistuttava tälläkin sektorilla asioihin, joissa meillä on eniten osaamista tai IoT-teknologioilla tuettavia menestystuotteita.
On melko varmaa, että vain parhaat IoT:hen satsaavat yritykset onnistuvat parantamaan kannattavuuttaan sen avulla. Ongelma on sama kuin aikanaan IT-investointien kohdalla. Näiden hankkeiden kannattavuutta ei osattu tai haluttu laskea. Koska hanke on loistava ja koska kaikki muutkin ovat siitä innostuneita, projekti toteutetaan hatarien mielipiteiden siivittämänä. Näinhän asia ei saisi olla, vaan tarvitaan faktoja ja tavoitteellista toimintaa.

Automaatioon investoiminen on ollut Suomessa kannattavaa pitkällä aikavälillä. Työn korkea hinta on pitänyt siitä huolen. Lisääntyvän älykkyyden avulla voidaan parantaa eri omaisuuserien tuottavuutta, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Pääsääntöisesti IoT-investointien kustannukset on helppo laskea, mutta ongelma onkin hyötyjen arvioinnissa ja niiden saavuttamisen aikajänteessä. Teknologian vanhetessa tai markkinan muuttuessa hyödytkin happanevat nopeasti.
Matti Harju kirjoitti tämän lehden numerossa 4/2016, että korvausinvestointi-sana pitäisi kieltää ja nosti samassa yhteydessä valokeilaan korjausinvestointien tärkeyden. Tämä on totta, sillä investointien teoria tuntuu unohtaneen yrityksille elintärkeät perusparannus- tai modernisointi-investoinnit. Niiden teorianmuodostus on puutteellista, sillä teoria keskittyy laajennus- ja korvausinvestointeihin. Nyt näemme hälyttäviä havaintoja koneista, rakennuksista ja verkostoista, joissa perusparannusinvestointien lykkääminen on nostanut käyttö- ja kunnossapitokustannuksia sekä luonut korjausvelkaa. Sama syndrooma vaivaa sekä teollisia että julkisen sektorin kohteita.

Teollisen internetin teknologiat voivat parantaa tuottavuutta sekä asennetun että uuden laitekannan osalta. IoT-investointeihin pätee vanhan laitekannan osalta perusparannusinvestoinneille tyypillinen tavoiteasettelu eli järkevin kustannuksin paljon hyötyä.
Vanhojen laitteiden osalta voidaan toteuttaa mittausteknologian parantaminen välttämättömän tiedon saamiseksi sekä määritellä pilveen siirrettävän tarpeellisen ”small datan” käyttöperiaatteet täsmällisesti. Uuden laitekannan osalta voidaan realisoida ”big datan” koko potentiaali. Tärkeintä omaisuuseriin vaikuttamisen kannalta on, että päätöstilanteet tunnistetaan ja niissä tarvittava data määritellään ja jalostetaan yhdenmukaisesti koko konekannan tasolla. Systemaattinen ja reaaliaikainen laitteiden elinkaaren hallinta vaatii nykyistä laadukkaampaa tietoa.
Myös elintarviketeollisuuden yritykset tuntevat liian heikosti käytettävien koneiden ja tuotantolinjojen todelliset teknistaloudelliset pitoajat ja ajotavat. Yhä useampi kone voisi tulevaisuudessa kertoa oman ja keskeisten komponenttiensa jäljellä olevan elinikätiedon ja kuormitusasteen reaaliajassa. Nykyäänhän koneet kertovat käyttäjälle lähinnä käytönaikaisista ongelmista ja virhetilanteista. Tieto tulee liian myöhään ajatellen ennakoivaa kunnossapitoa ja koneiden maksimaalista käytettävyyttä. On myös huomattava, että IoT ei yhdistä ainoastaan älykkäitä tai autonomisia koneita verkoksi, vaan myös ihmisen ja koneen suhde sekä vuorovaikutustapa muuttuvat.

Tutkimushankkeissa DIMECC S4Fleet ja LUT MaiSeMa on todettu, että yritykset voisivat saavuttaa merkittäviä hyötyjä parantamalla laajojen laitekantojen hallintaa ja ekosysteemiensä johtamista. Näissä tutkimushankkeissa on kehitetty malleja IoT-investointien kannattavuuden arviointiin, verkostojen elinkaarilaskentaan ja IoT-palveluiden hinnoitteluun.
Laitemyyjät ja palveluntarjoajat ovat IoT-palveluista innostuneita, koska ne tuovat vakaata kassavirtaa, hyvää kannattavuutta ja mittakaavaetuja. Myös omistajalla tulee olla selkeä näkemys saavutettavista hyödyistä ja kilpailueduista. IoT-investoinnit voivat oikein suunniteltuina ja toteutettuina parantaa sekä työntekijän, koneen, konekannan, yrityksen ja jopa yritysten muodostaman ekosysteemin tuottavuutta. Koska laitteita, niiden toimintaa ja käyttötapaa koskeva elinkaaritieto on hajallaan ekosysteemin eri yrityksissä, tarvitaan yhteisiä, tietoturvallisia pelisääntöjä tiedon keräämiseksi, jakamiseksi, jalostamiseksi ja käyttämiseksi.
Parhaimmillaan teollisen internetin investoinnit avaavat uusia kasvu- ja työmahdollisuuksia sekä parantavat pääoman tuottoa. Tuottopotentiaali olisi myös saatava näkyviin mittaamalla IoT-investointien kannattavuutta järkevästi.

Timo Kärri
professori
School of Business and Management
Lappeenrannan teknillinen yliopisto



Robotit korjaavat sadon

torstai 14. joulukuu 2017

Robotiikasta ja robotisaatiosta on keskusteltu viimeisen parin vuoden aikana erittäin aktiivisesti useammassakin mediassa. Mistä tässä kaikessa on kyse: mikä ihmeen robotisaatio?
Määritelmiä tuntuu olevan useita. Robotisaatiosta puhutaan usein siinä valossa, joka tukee parhaiten omia tarkoitusperiä. Itse näen robotisaation olevat fyysisessä maailmassa tapahtuvaa kehitystä, jossa erilaiset koneet ja automaatit, sanotaan niitä vaikkapa roboteiksi, ottavat tehtäviä hoitaakseen.
Näillä automaateilla pyritään korvaamaan ihmistyötä toistuvissa, yksinkertaisissa, raskaissa ja rutiininomaisissa töissä. Kaikin puolin suotavaa kehitystä ihmisten näkökulmasta. Tuotantoketjun loppupää onkin jo pitkälle automatisoitu, ja kehitystä tapahtuu myös alkutuotannossa.

Maanviljelys on ala, jonka robotisoinnissa tehdään tutkimusta ympäri maailmaa. On kehitetty robotteja poimimaan omenoita, viinirypäleitä ja mansikoita. Ruiskutukset, kyntäminen ja kylväminen ovat myös toimenpiteitä, joihin kehitellään erilaisia miehittämättömiä robotteja.
Maanviljelijöitä ei siis enää tarvita lainkaan? Ei, koneet eivät uhkaa maanviljelijöiden ammattia, mutta saattavat tehdä siitä hieman kevyempää ja tehokkaampaa. Suomen yli tuhat lypsyrobottia tulevat varmasti saamaan lähiaikoina muitakin tilan tehtäviä hoitavia työkavereita. Ilman ihmistä eivät uudetkaan robotit pärjää. Jonkun pitää kuitenkin arvioida, milloin vilja on tuleentunut puintikuntoon ja takapellot ovat riittävän kuivia kevätkylvöön tai sää sopiva ruiskutuksiin.
Sadonkorjuu on varmasti mieluinen aika monelle maanviljelijälle, mutta myös kiireisin. Tänä vuonna huonot säät tekivät puimisesta erityisen haastavaa, mutta sadonkorjuu voi olla stressaavaa hyvienkin säiden vallitessa: Ympäripyöreitä päiviä puimurin ohjaamossa, ongelmia itäeurooppalaisten kaalinpoimijoiden saatavuudessa, ja uutisia thaimaalaisten marjanpoimijoiden kehnoista työoloista. Kärjistettyjä esimerkkejä, mutta todellisia.

Olisiko robotiikasta tähän ratkaisua? Olisi, ja melko monessakin kohtaa. Isännällä voisi olla apunaan miehittämätön traktori, joka pyynnöstä ajaa puimurin rinnalla, kunnes säiliö on tyhjennetty, käy tyhjentämässä kärryn kuivuriin ja palaa emännältä haettujen eväiden kanssa takaisin pellolle. Tekniikka on jo olemassa, mutta toistaiseksi se on melko kallista.
Viljelyn lisäksi tilalla voitaisiin robottien avulla hyödyntää myös laadukkaita suomalaisia metsämarjoja entistä enemmän. Kun emäntä on käynyt merkitsemässä parhaat marjapaikat puhelimella, hän lähettää pihasta dronen kuljettamaan pienet poimintarobotit parhaille apajille. Kerättyään marjat nämä pikkumönkijät tilaavat kuljetuskopterin keräämään sadon ja kuljettamaan itsensä seuraavaan marjapaikkaan.
Toistaiseksi kokonainen järjestelmä on tieteisfantasiaa, mutta kaikki yksittäiset osat ovat jo olemassa. Tosin suomalaisessa metsässä selviävää, marjat poimivaa robottia ei vielä ole olemassa. Olisiko siinä jollekin tulevaisuuden robottiosaajalle sopiva bisnes? Saataisiin mukaan kansantalouteen ne miljoonat metsiin mätänevät marjakilot.

Pelko työpaikkojen menetyksestä kulkee kuitenkin usein robotisaatioon liittyvissä keskusteluissa mukana, ja siitä onkin revitty melko raflaavia otsikoita. Sinällään tässä ei pitäisi olla mitään uutta, sillä automaation perimmäinen tarkoitus on juuri ihmistyön vähentäminen. Pankkiautomaatti, peliautomaatti, pakettiautomaatti… Listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin.
Harvoin tulee edes ajatelleeksi, että kaikki automaateilla hoidettavat tehtävät ovat aikanaan olleet ihmisvoimin hoidettuja. Nykyisellään monet näistä automaateista ovat robotteja. Mikä on muuttunut? Käytännössä ei kovinkaan moni asia. Itse uskon, että robotti sanaa käytetään monessa kohtaa vain sen julkisuusarvon vuoksi. Kuulostaa esimerkiksi huomattavasti jännittävämmältä asioida palvelurobotin kuin palveluautomaatin kanssa. Hölmöksihän ihminen itsensä tuntee, jos automaatin kanssa keskustelee!

Robotti-sanalla on vahva tulevaisuutta ja edistyneisyyttä kuvastava kaiku, ja sitä hyödynnetään laajalti useissa eri merkityksissä. Mielikuvilla on robotiikasta puhuttaessakin suuri merkitys. Uudelle toimialalle haetaan huomiota ja hyväksyntää monelta suunnalta. Kärjistetysti sanottuna kaikki, mitkä liikkuvat, ovat robotteja, ja niitä tuntuu olevan kaikkialla. Robotiikasta luodut mielikuvat kuitenkin vaikuttavat suuresti myös pelkoon robottien työvoimavaikutuksista. Tämä on sinällään mielenkiintoista, koska automaation kohdalla moista kohua ei ainakaan nykypäivänä enää näe. Vai oletteko nähneet otsikkoa, jossa ihmiset pelkäävät automaatin vievän heidän työpaikkansa?
Teknologia kehittyy huimaa vauhtia, ja uusia robottisovelluksia julkaistaan viikoittain. Työpaikkojen katoamisesta ei kuitenkaan kannata suuremmin huolestua, mutta työtehtävien muuttumiseen on syytä varautua. Tulevaisuudessa ihmisten tehtäväksi jää päätösten tekeminen ja itselleen mieluisien työtehtävien hoitaminen. Kaikki ikävät ja raskaat hommat voi laittaa robottien tehtäväksi.
Uskon vahvasti, että roboteilla on tulevaisuudessa merkittävä rooli siinä, että pystymme jatkossakin kasvattamaan ja syömään suomalaista ruokaa. On tulossa aika, jolloin robotit tuovat ruokamme pelloilta pöytään asti.

Jyrki Latokartano
puheenjohtaja
Suomen Robotiikkayhdistys ry



Pääkirjoitus 6/2017: Työkulttuuriin panostaminen kannattaa

torstai 14. joulukuu 2017

Digitalisaatio, innovaatiot ja tuottavuus olivat FutureForumin teemoina lokakuussa Espoon Hanasaaressa. Yksi puhujista oli Massachusetts Institute of Technologyn (MIT) professori Bengt Holmström, ainoa suomalainen taloustieteen Nobel-palkinnon saaja. MIT:ssä vierailleet suomalaiset yritysjohtajat ihmettelivät, miksi Aalto-yliopistossa ei opeteta innovaatioita. Holmström oli käskenyt kysyjien tulla valittamaan, jos joku estää tekemästä sitä.

MIT ohjaa opiskelijoita oikeiden vastauksien sijaan etsimään oikeita kysymyksiä. Suomalaiset oppilaitokset voisivat oppia matkimalla MIT:n parhaita käytäntöjä. Samaan aikaan Google tuottaa enemmän tekoälytutkimusta kuin kaikki yliopistot yhteensä!

Ihmiset, joilla ei ole ajatuksia, tekevät jotain saadakseen rahaa. He ovat kauppamatkustajia, eivät intellektuelleja tai yrittäjiä. Puolet Fortune 500 -listan yrityksistä on syntynyt huonoina aikoina. Pitää löytää oikea puute, tiivisti Holmström puhuessaan rahan tavoitteista.

Jos resursseja on ylen määrin, keksijät ovat laiskoja. Suomella on mahdollisuuksia pärjätä, koska täältä puutuu rahaa. Alle kouluikäiset lapset oppivat imitoimalla, ja noin seitsemän vuoden iässä he oppivat päättelemään. Menestyjät oppivat soveltamaan keksintöjä omassa ympäristössään muita paremmin.

Koneiden ja työntekijöiden toimintaa mitataan jatkuvasti enemmän. Itsensä johtaminen ja tietoperustainen kokeilu- ja tuotantokulttuuri vaativat monilta osaamisen päivittämistä. Puhutaan itse ajavien autojen tulemisesta. Jos ne lyövät Amerikan markkinoilla läpi, USA:n bruttokansantuote laskee viisi prosenttia. Tavallisten autojen myynti laskee, ja onnettomuudet vähenevät. Tämä on yhteiskunnalle hyvä, mutta ei BKT:n kertavaikutuksena. Mittaammeko oikeita asioita?

IoT on tätä päivää. Lassila & Tikanojan digimentalisti Ville Simola kehittää ketteriä asiointitapoja tiiminsä ja yhteistyökumppaneidensa kanssa. Ymmärrys omasta toiminnasta kasvaa mittaustulosten analyysissa. Mittari voi olla älykello, ruokahävikkivaaka, lämpötilalähetin tai ohjelmistojen seurantalaitteisto työkoneessa. Liiketoimintaan voi tehdä muutoksia, kun ymmärtää, mitä oikeasti kannattaa kehittää. Mistä tuotantohäiriöt oikeasti johtuvat, ja mihin työntekijöiden aika oikeasti menee?

Yrityksissä tarvitaan erikoisosaamista, ja siihen pitää investoida. Ne, jotka onnistuvat koko ajan kehityksessä, automatisoituvat ensimmäisenä, ja myös työtekijät kehittyvät etukenossa.

Suurin ero menestyjien ja ei-menestyjien välillä löytyy työkulttuurista. Yksilöitä tulee tuoda eri toiminnoista yhteen. Näin tiimiin saadaan ihmisiä, jotka osaavat eri asioita. Uusien tuotteiden kehittäminen onnistuu entistä nopeammin. Joka viikko pitää tehdä suunnitelmia ja tarkistaa, tekeekö oikeita asioita juuri nyt.

Suomessa on sekä elintarvike- että ITC-alan osaajia. Tätä erikoisosaamista kannattaa törmäyttää. Elintarviketeollisuudessa on pitkään keskitytty tuotteiden valmistamiseen, mutta alalla on potentiaalia myös tietointensiivisten palveluiden tuotteistamiseen globaalisti.

Laura Hyvärinen
päätoimittaja, ETM



Ruoka vaarantaa terveytesi

torstai 26. lokakuu 2017

Syöminen on vaarallinen elämäntapa. Kun lukee lehtiä, kuuntelee radiota, katselee tv:tä tai risteilee netissä, huomaa, että kaikki ruuat ja niiden raaka-aineet jouduttavat ihmisen parasta ennen -päiväystä. Tässä muutama poiminta uskottavan, uskomattoman ja uskomustiedon virrasta.
Voi vaarantaa terveytesi, siitä kertyy tulppa veriputkistoon. Margariini vaarantaa terveytesi, tulpan lisäksi se saa solut kasvamaan miten sattuu. Puhdistamattomat kasviöljyt vaarantavat terveytesi, sillä niistä tulee epäpuhtauksia elimistöön.
Juusto vaarantaa terveytesi, sillä se lisää kolesterolia ja voi aiheuttaa tukoksen suonistoon ja tulpan suolistoon. Kananmuna vaarantaa terveytesi, sillä se nostaa kolesterolia.

Sokeri vaarantaa terveytesi, sillä se on ”puhdasta, valkoista ja tappavaa”. Sokeri peräti tuplavaarantaa terveytesi, sillä se kokee elimistössä alkemiallisen muutoksen ja syntyy uudelleen rasvana.
Hedelmäsokeri vaarantaa terveytesi. Se laittaa maksan sanomaan poks alkoholin tavoin, vaikka onkin sokeri.
Hunaja vaarantaa terveytesi, koska se vioittaa hampaita ja voi aiheuttaa alle yksivuotiaille botuliinimyrkytyksen. Varoitus on oltava myös pakkauksessa.
Sokerin ja alkoholin liitto, sokerialkoholi, vaarantaa terveyden lisäksi ympäristön, koska se saa ruuansulatuksen kaasuntuotantomoodiin.
Maito vaarantaa terveytesi, sillä se muuttaa suoliston kaasua tuottavaksi bioreaktoriksi ja aiheuttaa allergioita.
Punainen liha vaarantaa terveytesi. Paksusuoli ärtyy siitä, ellei sitten peräti poksahda. Lihansyönti ylipäätään vaarantaa oman terveytesi ja ympäristösi.
Viljat vaarantavat terveytesi, sillä ne aiheuttavat keliakiaa. Myös kaura vaarantaa terveytesi, sillä se sisältää fytiinihappoa, joka tukkii munuaiset. Ruis vaarantaa terveytesi, sillä se sisältää fodmappeja.

Hedelmät ja marjat vaarantavat terveytesi, sillä ne aiheuttavat leukaluun korroosion ja hampaiden eroosion, jos hampaat ylipäätään pysyvät suussa. Raparperi sisältää oksaalihappoa ja vaarantaa munuaisten toiminnan.
Vihreiden kasvisten syönti vaarantaa terveytesi, sillä se voi saada veren ohenemaan liikaa. Kasvissyönti ylipäätään voi vaarantaa terveytesi, koska kasviksista puuttuu välttämättömiä aminohappoja. Erityisesti terveyttä vaarantavat pinaatti ja punajuuri, koska ne sisältävät nitraattia.
Lisä- ja apuaineet vaarantavat terveytesi, sillä ne aiheuttavat maailman kaikkeuden kaikkia sairauksia.
Vesi vaarantaa terveytesi, sillä aivot vahingoittuvat ylenmääräisestä vedestä: ne eivät osaa kellua.
Kaneli sisältää kumariinia ja vaarantaa terveytesi joulun aikaan, jolloin siitä muistutetaan vuosittain.

Kaiken ruuan ylensyönti vaarantaa terveytesi aiheuttamalla ylipainon. Ja ylipainohan vaarantaa terveytesi aiheuttamalla kaikki ne loput sairaudet, joita lisä- ja apuaineet eivät aiheuta. Kumma kyllä parasta ennen -päiväys on pidentynyt elintason nousun myötä.
Ruoka siis vaarantaa terveytesi; syöminen on vaarallista. Parhaimmin ja nopeimmin viimeisen käyttöpäivän saavuttaa kuitenkin lopettamalla syömisen ja juomisen tyystin kokonaan.

Heikki Manner
MMM