Ajankohtaista

KE 3/2018, teeman puheenvuoro, Digitalisaatio muokkaa yritysten arvoketjut uusiksi

tiistai 12. kesäkuu 2018

Digitalisaatio ja digitaalinen murros muokkaavat parhaillaan teollisuusyritystenkin arvoketjuja. Niistä tulee yrityskohtaisesti lyhyempiä, mutta enemmän integroituneempia arvoketjun muiden toimijoiden kanssa. Uudet teknologiat, toimialarajojen hämärtyminen, muuttuvat liiketoimintamallit ja asiakasodotukset sekä uudet, ketterät digitalisaatiota hyödyntävät kilpailijat muokkaavat teollisuutemme toimintaympäristöä ennennäkemättömällä tavalla. Yrityksille haasteena on, että tämä kaikki tapahtuu yhtäaikaisesti.
Uudet ideat jalostuvat uusiksi tuotteiksi ja palveluiksi yhä useammin verkostomaisesti monen eri toimijan vuorovaikutuksessa, mikä tarkoittaa yhteistyön ja avoimuuden merkityksen korostumista innovaatiotoiminnassa. Näitä eri toimijoiden muodostamia tiiviitä, keskinäisiin riippuvuuksiin perustuvia yhteistyöverkostoja kutsutaan ekosysteemeiksi.
Teollisuudessa ensimmäisen vaiheen toimenpiteet ovat keskittyneet pääosin nykyisten toimintojen tehokkuuden lisäämiseen. Varsinainen murros tapahtuu, kun digitalisoidaan kokonaisia arvo- ja toimitusketjuja yhdistäen ihmisiä, laitteita, palveluita ja yhteisöjä. Tällöin siirrytään ns. systeemiseen arvontuottoon, jossa eri toimijat luovat arvoa yhdistämällä palveluresurssejaan vastaten joustavasti asiakkaan ainutkertaiseen tarpeeseen.

Suomessa tähän ollaan vähitellen heräämässä, ja digitalisaatiossa teollisuusyritykset ovat siirtymässä etsimään uutta liiketoimintaa ja asiakasarvoa kustannussäästöjen sijaan. DIMECC Oy:n Intelligent Industry -ekosysteemissä Suomen perusteollisuuden johtavat toimijat ovat yhdistäneet voimansa digitaalisen murroksen edistämiseksi. Ekosysteemissä ovat mukana Cargotec älykkään lastinkäsittelyn kehittäjänä, Fastems robotisaation ratkaisutoimittajana, HT Laser komponenttivalmistuksen edelläkävijänä, Konecranes logistisen lisäarvon luojana, Nokia kommunikaatiopalvelujen kehittäjänä, Ponsse puunkorjuuratkaisujen teknologiajohtajana, Prima Power levyntyöstöteknologian innovoijana, Raute puutuotteiden teknologiajohtajana, SSAB terästuotannon digitalisoijana ja Tieto datapalvelujen tarjoajana.
Intelligent Industry-ekosysteemissä on tarkoituksena luoda kansallisesti ja kansainvälisesti tunnustettu yhteisen vision jakava verkosto, johon kuuluu johtavien suuryritysten lisäksi tutkimuslaitoksia, Business Finland, pk-yrityksiä sekä visionäärisiä start up -toimijoita.
DIMECC johtaa myös teollisen Internetin soveltamisen yhteisöä nimeltään Finnish Industrial Internet Forum (FIIF) sekä Demoboosteria. FIIF-yhteisössä digitalisaatiota edistetään yhteistyössä muiden kanssa yhdessä pohtien ja kokeillen. FIIF ei ole toimialarajattu, joten se edistää ymmärryksen lisäämistä yli toimialarajojen. Demobooster puolestaan tuo yhteen soveltajayritykset haasteineen ja ohjelmistoyritykset demoineen eli ratkaisuehdotuksineen.
Digitalisaation haasteissa on paljon samankaltaisuuksia toimialasta riippumatta. Elintarviketeollisuuden toimijoille uusia ratkaisuja voisi löytyä mukavasti kuuntelemalla sellaisia yrityksiä, jotka painivat samojen ongelmien kesken aivan toisissa liiketoiminnoissa, eri aloilla ja omissa prosesseissaan.

Ekosysteemin voimaa voidaan hyödyntää sekä yleisten toimintaedellytysten parantamiseen, esimerkiksi vaikuttamalla datastandardeihin ja sääntelyyn, että tuottamaan arvoa yhdessä. Teollisuudessa nähdään esimerkiksi datan jalostamisen luovan täysin uutta liiketoimintaa ja tuovan asiakkaille radikaalia lisäarvoa.
Tulevaisuudessa tieto liikkuu saumattomasti läpi dynaamisen valmistusverkoston, jossa eri toimijat tekevät yhteistyössä, jaetussa arvoketjussa asiakkaan tarvitseman tuloksen. Tämä mahdollistaa ketterät, läpinäkyvät ja muuttuviin tilanteisiin mukautuvat tilaus- ja toimitusprosessit, resurssien jakamisen, personoinnin, jäljitettävyyden ja näkyvyyden materiaalin käyttöön läpi tuotteen elinkaaren.
Teollisuuden tuotantoprosessit ovat jo kovassa muutoksessa ja vauhti kiihtyy, mikä johtuu muun muassa lisääntyvästä automaatiosta, sensoreista, robotiikasta, 3D-tulostuksesta, keinoälystä ja koko ympäröivän yhteiskunnan digitalisoitumisesta. Digitalisaation myötä uudenlaista osaamista tarvitaan yrityksen kaikilla tasoilla, ja digiosaajista käydään ankaraa kilpailua. Yhä useammasta yrityksestä tulee teknologiayritys.

Monen työtehtävän luonne tulee muuttumaan. Osa työtehtävistä katoaa, mutta uusia mielekkäämpiä tehtäviä syntyy tilalle. Rutiinitöitä poistuu ihmisiltä, ja monia nykyisiä töitä tehdään aiempaa järkevämmin. Tuottavuus kasvaa, yrityskulttuurit muuttuvat ja muutosjohtamisen rooli korostuu.
Yhdessä miettimällä, kokeilemalla ja tekemällä tulevaisuus on kirkkaampi

Antti Karjaluoto, Disruptive Renewal Officer, DIMECC Oy



KE 3/2018, kolumni, Ei isäntä, mutta välttämätön renki

tiistai 12. kesäkuu 2018

Valtiovarainministeriö on yrittänyt määritellä digitalisaation kansankielellä. Digitalisaatio on ”toimintatapojen uudistamista ja palveluiden sähköistämistä. Kyse on isosta oivalluksesta, miten omaa toimintaa voidaan muuttaa jopa radikaalisti toisenlaiseksi tietotekniikan avulla”. Tekoäly, teollinen internet, modernit tiedonkeruujärjestelmät ja koneoppiminen ovat kaikki osa digitalisaation isoa kuvaa.
Digitalisaatio vaatii hyvän infrastruktuurin ja pohjan, jolle sitä lähdetään rakentamaan. Niin sanottu viidennen sukupolven mobiiliverkko on keskeisin tiedon välityksen perusta. Ensimmäisen sukupolven mobiililaitteita olivat perusmatkapuhelimet. Toinen sukupolvi toi mukanaan lyhyet tekstiviestit ja kolmas lisäsi internet-yhteyden matkapuhelimeen. Neljäs sukupolvi lisäsi nettiyhteyteen merkittävästi nopeutta ja teki kännykästä mukana kulkevan tietotoimiston.

Nyt odotettavissa olevat viidennen sukupolven (5G) laitteet nopeuttavat käyttöliittymiä entisestään, mutta ennen kaikkea ne mahdollistavat erilaisten kuluttajalähtöisten ja teollisten palveluiden kehittymisen. Esineiden välinen internet tarvitsee riittävän määrän laajakaistaa. Perusinfran on oltava kunnossa Suomen kaltaisessa huippuosaamiseen maassa, jos haluamme pysyä kehityksen huipulla.
Digitalisaation suhteen Suomen syrjäinen sijainti on merkityksetön. Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner visioi perustellusti Suomea tietoliikenteen solmukohtana. Hyvän koulutusjärjestelmän ja vahvan telealan perintönä meiltä löytyy paljon osaamista.
Kukaan ei osaa tyhjentävästi ennakoida asioita, joita digikehitys tuo tullessaan muutaman vuoden päästä. Itseohjautuvat autot, puheella ohjattavat toiminnot ja robotiikka ovat kaikki oikeastaan jo käytössä. Ilmakuvantaminen hankalien laitteiden tai toimitilojen tarkistuksissa on myös jo käytössä olevaa teknologiaa. Todennäköistä kuitenkin on, että nyt julkisessa keskustelussa olevat esimerkit ovat vain pieni osa, jäävuoren huippu.

Elintarviketeollisuudessakin dataa kerätään valtavasti, niin prosesseista kuin tuotteiden kulutustavoista. Kerätyn tiedon arvo syntyy kuitenkin vasta, kun se voidaan hyödyntää, ymmärtää ja sen pohjalta tehdä parempia päätöksiä. Digitalisaatiota ohjaa aina ihminen. Liiketaloudellisten hyötyjen pitää olla selvillä; liiketoimintaa pitää pystyä tehostamaan ja kuluttajien kiinnostusta kasvattamaan.
Olvilla aloitettiin tuotannosta kerättävän tiedon digitalisointi viisi vuotta sitten. Paperimerkinnöistä luovuttiin ja hankittiin tiedonkeruujärjestelmä. Aluksi järjestelmään liitettiin kolme tuotantolinjaa laitteineen. Asteittain järjestelmä laajennettiin käsittämään kaikki panimosta varastokeräilyyn asti.
Täyttöosaston tuottavuus parani 15 prosenttia. Samalla nähtiin selvä parannus laadussa reklamaatioiden vähentyessä oleellisesti. Työntekijöiden rooli toiminnan aktiivisena kehittäjänä kasvoi, joka taas osaltaan lisää työntekijöiden motivaatioita ja sitoutuneisuutta työhönsä. Olvin hanke on oiva esimerkki datan hyödyntämisestä liiketoiminnassa.
Toinen panimoalaa koskeva esimerkki on Carlsbergin panimosta Kööpenhaminasta. Tutkimuslaboratorio käsittelee tuhat olutnäytettä päivittäin. Tutkimuksessa käytetään huipputarkkoja sensoreita, jotka mittaavat oluen vivahteita ja aromeja ja luovat lopulta oman sormenjäljen kullekin näytteelle. Carlsberg hyödyntää tiedon tutkimalla uusia oluthiivoja ja kehittämällä uusia oluita. Hanke yhdistää osaamista monelta toimialalta, ja sen toivotaan kehittävän ympärilleen uutta yritystoimintaa.

Keskustelu digitalisaatiosta johtaa helposti valtavaan termistöähkyyn, jota voi olla vaikea jäsentää yritystoiminnan kiireiden keskellä. Haastetta lisää kiihtyvä muutosvauhti. Digitalisaation murrosta käsittelevien artikkeleiden yksi yleinen ohje on verkostoidu. Etsi sparrauskumppania erilaisista ihmisistä ja eri aloilta, aloita pienin askelin, riko siilot ja pidä koko ajan mielessä oman liiketoiminnan tavoitteet.
Digitalisaatio, jos jokin, on hyvä renki. Kuluttajabisneksessä on hyvä muistaa, että lopullisen päätöksen tuotteen menestymisestä tekee kuitenkin tavallinen kuluttaja – ja ihan yhtä rationaalisesti tai epärationaalisesti kuin tähänkin asti.

Elina Ussa, toimitusjohtaja, Tietotekniikan ja tietoliikenteen keskusliitto FiCom ry

Kirjoittaja on työskennellyt aikaisemmin Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto ry:n toimitusjohtajana.



KE 3/2018, pakina, LOGISTIIKAN LOGIIKKAA

tiistai 12. kesäkuu 2018

Muinaisina aikoina jokainen vähänkään nykyaikaiseksi itsensä kuvitteleva suomalainen kunta halusi logistiikkakeskuksen. Sen kuviteltiin olevan yksi nykyajan sammoista ja antavan seutukunnalle yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, kun kaiken maailman tavara, ruoka mukaan luettuna, kulkee sen kautta. Siis ensin ruoka kerätään tuottajilta ja tehtaista maan ääristä yhteen paikkaan ja lähetetään sieltä takaisin maan ääriin isompiin ja pienempiin kauppoihin.
Näin matkaili taannoisen kesäpaikkamme naapurin viljelemä kiinankaali. Noston jälkeen se vietiin Savon perukoilta pääkaupunkiseudulle, josta se kävi ottamassa vauhtia ja tuli muutaman päivän kuluttua takaisin saman kylän paikalliseen markettiin. Ketjulla ohjattu kauppa ei voinut ottaa vastaan edes kerran viikossa tuoretta kaalia suoraan viljelijältä, vaan sitä tuli kerran pari viikossa muutama nahistunut keränen logistiikkakeskuksesta. Ostin joskus uteliaisuuttani maakuntamatkaillutta kiinankaalia ja vertasin sitä suoraan maasta nostettuun. Ero oli kuin yöllä ja päivällä, kuin naatilla naatilla ja tuoreella kaalilla, edellisestä ei paljon enää naatiskeltu.

Kauppojen yleinen vaatimus on, että tuotteella pitää olla vähintään 70 prosenttia myyntiajasta jäljellä, kun se tulee myytäväksi. Maapallon toisesta kolkasta tulevan ruuan pitää olla varsinaista kestoruokaa, jotta se tuon täyttää. Valmistaja jossain Karjalan tai Kainuun kylällä saa miettiä kerran jos toisenkin, että pakasteella tai kuivatuotteella on riittävästi päiväystä jäljellä maakuntamatkailun ja logistiikkakeskuksissa seikkailun jälkeen.
Nykyisten aikojen parempi tulokas, lähiruoka, ei kaukomatkaile muuttolintujen lailla, mutta yhä tarvitaan logistiikkakeskuksia kaukoruuan lähijakeluun − ja tavaroiden hävittämiseen. Yleistyvä kansanperinne näet kertoo, että jos jotain haluat hävittää, lähetä se logistiikkakeskukseen. Elintarvikkeitakin kuljettavalla Postilla tiedetään niitä olevan useita eri puolilla maata. Kun Fortumin jätteiden hävityslaitokselta Riihimäellä loppuu kapasiteetti, sen uumoillaan ostavan Postin logistiikkakeskukset.

Koneiden varaosat ovat lopettaneet varastossa lojumisen jo aikaa siten. Ne ovat aina matkalla, suunnittelijan pöydältä valmistukseen, tehtaalta tilaajalle, keräilykeskukselta jakelukeskukselle, tai lentämässä jossain pilvien katveessa. Varaosamaailmassa ei enää ole logistiikkakeskuksia, vaan tavarat valmistetaan tilausten mukaan ja kuljetetaan saman tien asiakkaille. Varaosat ovat varastossa ilmassa, mikä ei suinkaan ole ilmaista, kuten ei makuuttaminen logistiikkakeskuksessakaan. Nykyisinä ankeina aikoina ilmatie onkin ainoa kunnossa oleva tie Suomessa.

Kun ruokaa tuotetaan reaktoreilla ja tulostetaan täsmätuotantona siellä, missä sitä syödään ja ulostetaan, varastot voidaan museoida jälkipolville esimerkkinä tuottamattomista investoinneista. Osan ruuasta pitää kuitenkin kypsyä, kuten juustojen, viinien ja monien raakana poimittavien hedelmien. Suuri osa hedelmistä kypsyy jo nyt kulkiessaan, joten niin voisi tehdä myös muu ajan kanssa valmistuva eväs.
Ennen oli paimentolaisia, kulkukauppiaita ja kauppa-autoja, nyt voitaisiin perustaa kulkuteollisuutta. Lähiruokaa suoltavia 3D-tulostusasemia odotellessa tuotanto voitaisiin rakentaa lentokoneeseen, junaan tai laivaan. Rautatieliikenteen vapautuessa kilpailulle pitkän matkan elintarvikejuna voisi olla jonkin yhtiön erikoistumisvaltti.
Ruokaa suositellaan varastoitavaksi pahan päivän varalta, huoltovarmuuden vuoksi. Säilykkeet säilyvät toki riittävän kauan. Mutta jos huoltoepävarmuus kestää kauan, pelkästään säilykkeitä syövä syöjä ei säily kovin kauan. Paras tae huoltovarmuudelle on riittävästi hajautettu, toimiva ja ehkä myös sopivasti piilotettu tai kulkemaan luotu tuoretuotanto.

MMM Heikki Manner on Kehittyvä Elintarvike -lehden vakituinen avustaja ja Elintarviketieteiden Seuran kunniajäsen.



Pääkirjoitus 3/2018: Tiedolla vauhtia liiketoimintaan

torstai 07. kesäkuu 2018

Järjestelmät jauhavat dataa koko ajan kiihtyvällä vauhdilla, mutta osaammeko muokata ja hyödyntää etenkin asiakastietoa arkipäivän työssä ja liiketoiminnassa? Syytä olisi, sillä tieto on arvokasta vasta sitten, kun sitä ymmärtää ja käyttää apuna päätöksenteossa.

Liike-elämä on matkalla uudella tavalla verkottuneeseen maailmaan. Iso murros tapahtuu, kun kokonaiset arvo- ja toimitusketjut digitalisoituvat ja yhdistävät ihmisiä, laitteita, palveluja ja yhteisöjä. Toimitusjohtajien tehtävänä on varmistaa, että yrityksillä on tekoälyn hyödyntämistä varten tarpeeksi rahaa ja työntekijöillä aikaa perehtyä uusiin työkaluihin.

Elintarvikepäivässä toukokuussa puhunut Head of OP Lab Kristian Luoma kertoi, että OP seuraa kilpailijoiden sijasta omia asiakkaitaan; kisan voittaa se, joka ymmärtää asiakasta ja tuntee teknologian. Kuluttajat alkavat olla oikeasti kuninkaita, vaatia heille sopivia palveluja ja vahtia yritysten tekemisiä tiiviisti. Jos palvelut eivät toimi toivotulla tavalla, hinta ole kohdallaan tai arvomaailmat kohtaa, ihmiset vaihtavat palveluntarjoajaa entistä herkemmin.

Suomen elintarviketeollisuuden toimijoilla ovat kaikki olennaiset tiedot käsissään, mutta he eivät tiedä sitä, koska tiedot ovat hajallaan, sanoo Houston Analytics Oy:n toimitusjohtaja Antti Syväniemi. Suomessa on paljon myös verovaroin kerättyä tietoa sekä markkina- ja kulutustietoja. Keinoälyn avulla tietokokonaisuuksista saadaan luotua ennuste- ja optimointinäkymiä eri tarkoituksiin.

Teollisuuden digitaalinen murros -tutkimusohjelman asian­tuntijat hoputtavat elintarvikealaa tarttumaan alustatalouden ohjaksiin: Ruuan arvoketjun toimijoilla on korkea aika miettiä asemaansa mahdollisesti syntyvässä elintarviketeollisuuden alustataloudessa, jottei Amazon tai joku muu toimija ota tilaa haltuunsa. Kauppaketjujen kintereillä kirittäjiä -jutussa kerrotaan, millaisilla strategioilla kauppa vastaa verkkokauppajättien paineeseen.

MTK pilotoi lohkoketjuteknologiaa, joka yleistyessään muuttaa lainsäädännön vanhentuneeksi. Lohkoketjut tuovat päätösvallan tiedon omistajalle, joka voi jakaa pääsyn tietoihinsa, olipa se missä tahansa. Tällöin ei tarvita erillisiä rekistereitä, ja muun muassa sopimusten tekeminen ja varmentaminen siirtyvät verkkoon. Mihin isoa hallintokoneistoa sitten tarvitaan?

Mutta mikä on työntekijän osa tekoälyn maailmassa? #Tietotyö2018 -raportin mukaan digitalisaatio, automatiikka ja robotiikka muuttavat pian valtaosan kaikesta työstä tietotyöksi. Tietoa tuotetaan, muokataan, analysoidaan, ja siitä viestitään. Tiedon kiteyttämisen ja tulkitsemisen taidot korostuvat. Laajan Osaamisen vallankumous 2.0 -kyselyn mukaan monilla aloilla on vaikea saada henkilöstöä, jolla olisi sekä riittävää ”digiymmärrystä” että ”pehmeää” osaamista: monipuolisia viestintätaitoja.

Markkinointi- ja viestintäjohtaja Mika Wilén ManpowerGoupista sanoo, että työelämässä tarvitaan edelleen ominaisuuksia, jotka ovat ihmiselle tyypillisiä ja joita ei toistaiseksi pystytä korvaamaan roboteilla ja tekoälyllä. Niitä ovat muun muassa kriittinen ajattelu, luovuus, tunneäly, ihmisten johtaminen, päätöksentekokyky ja palveluhenkisyys.

Pirjo Huhtakangas

PS. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan raportti Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018−2037 on 445-sivuinen järkäle. Tavoitteena oli löytää 100 lupaavinta teknologiaa, 100 uutta tulevaisuuden ammattia ja 100 lainsäädäntötavoitetta, jolla teknologioiden käyttöönotto saadaan sujuvaksi. Uusia ammatteja löytyi 200. Kannattaa tutustua.

Kirjoittaja on Kehittyvä Elintarvike -lehden toimituspäällikkö ja 
vt. päätoimittaja sekä Elintarviketieteiden Seuran kunniajäsen.



Kuusi askelta kestävään elintarvikepakkaukseen

torstai 26. huhtikuu 2018

Hyvä pakkaus on muutakin kuin kestävä ja myyvä suoja tuotteelle – hyvä pakkaus suojaa myös sitä ympäröivää maailmaa. Pakkausta suunniteltaessa on tärkeää huomioida pakkauksen ekologiset vaikutukset läpi koko arvoketjun ja tuotteen elinkaaren.
Pakkausten ekologisuudesta puhutaan paljon, mutta valitettavasti kaupoista löytyy liian paljon esimerkkejä huonosti suunnitelluista pakkauksista. Esimerkiksi eri pakkausmateriaaleja yhdistetään, ja samalla vaikeutetaan kierrättämistä. Ovatko esimerkiksi muovi-ikkunat aina välttämättömiä elintarvikepakkauksissa? Voisiko tuotteen kuvan painaa pakkaukseen, ja näin käyttää vain kartonkia pakkauksen valmistuksessa?

Jotkut tuotteet puolestaan ovat räikeästi ylipakattuja, ja joissakin tapauksissa pakkaus painaa enemmän kuin itse pakattu tuote. Hulluimpia esimerkkejä, joita olen nähnyt, on yksittäin pakattu banaani polystyreenialustalla ja muovikalvolla päällystettynä. Banaanillahan on luonnon oma, erinomainen pakkaus. Se on täysin orgaaninen, se suojaa hyvin tuotetta, ja banaanin kuoriminen on oiva esimerkki kuluttajaa miellyttävästä avaamiskokemuksesta.
Kasvava kiinnostus luonnonmukaiseen ja terveelliseen ruokaan vaikuttaa myös suhtautumiseen pakkauksiin ja pakkausmateriaalien valintaan. Myös pakkaukselta odotetaan ekologisuutta ja jopa orgaanista tuntua. Brändinomistajat käyttävät yhä useammin elinkaarianalyyseja ja valitsevat pakkauksen myös pitäen silmällä ekologisuutta koko arvoketjussa. Esimerkiksi pakkausmateriaalin painolla on huomattava vaikutus. Mitä kevyempi tuote on, sitä vähemmän sen valmistamiseen kuluu raaka-ainetta, energiaa ja vettä ja sitä vähemmän on kuljetettavaa painoa. Ja elinkaarensa lopussa kevyestä pakkauksesta tulee vähemmän jätettä.

Elintarvikepakkauksen on oltava myös turvallinen kuluttajalle. Pakkauksesta ei saa irrota haitallisia aineita pakattuun ruokaan, eikä myöskään ylimääräisiä hajuja tai makuja. Euroopassa on jo vuosia keskusteltu pakkausmateriaalin roolista terveydelle haitallisten mineraaliöljyjen välittymisessä elintarvikkeisiin. Myös tavalliset kuluttajat ovat heränneet siihen, ettei kaikki materiaali ole välttämättä turvallista. Puhtaasta ensikuidusta tehtyä kartonkia on erityisen turvallista käyttää ruuan pakkaamiseen ja tarjoiluun.
Pakkaussuunnittelulla on tärkeä lähtökohta materiaalien optimaalisessa hyödyntämisessä, kierrättämisessä ja keventämisessä. Hyvä esimerkki on Hersheyn Kiinassa lanseeraama suklaapatukkapakkaus, jonka rakenteen Metsä Boardin suunnittelutiimi mietti uusiksi. Aiempi pakkaus koostui viidestä erillisestä osasta. Kun pakkaus tehtiin viiden erillisen osan sijaan yhdestä osasta, sen painosta pystyttiin vähentämään yli 40 prosenttia. Lisäksi pakkauksen kokoaminen helpottui merkittävästi.

Kuuden kohdan tarkistuslista auttaa suunnittelemaan kestävän pakkauksen:
1. Suunnittele pakkaus kierrätettäväksi.
2. Arvioi jokainen pakkauskomponentti. Voiko komponenttien määrää vähentää? Onko pakkausta mahdollista keventää?
3. Analysoi pakkauksen koko ja tutki tilaa säästäviä vaihtoehtoja.
4. Mikäli mahdollista ja järkevää, tee pakkauksesta uudelleen käytettävä.
5. Suunnittele tarkoituksenmukainen pakkaus, joka miellyttää kuluttajaa, mutta tee se lisäämättä ylimääräisiä materiaaleja.
6. Mieti, miten voit parantaa kuluttajan kokemusta ilman ylipakkaamista.

Uskon, että ympäristöystävällinen design tulee vain vahvistumaan tulevaisuudessa. Kuluttajat ovat tietoisia jätteen määrästä ja muoviongelmista ja pohtivat valintojaan entistä tarkemmin. Pakkaussuunnittelijan ja brändinomistajan haasteena on miettiä, miten pakkaus jatkossa toteutetaan ekologisesti, tehokkaasti ja toimivasti. On tärkeää käydä tätä keskustelua koko pakkausketjussa ja jakaa ideoita ja kokemuksia, ja jatkuvasti kehittää materiaaleja.
Metsä Board käynnisti viime marraskuussa kansainvälisen pakkaussuunnittelukilpailun Better with Less – Design Challenge, jossa etsittiin uusia, ympäristöystävällisiä pakkausratkaisuja tyypillisimmille kuluttajapakkauksille, kuten takeaway-ruoka-, verkkokauppa-, terveystuote-, kosmetiikka- ja kuivaruokapakkauksille. Kilpailuun osallistui yli 300 työtä ympäri maailman. Kilpailun voittaja julkistetaan kevään aikana, ja finalistitöitä esitellään kilpailun sivuilla (http://www.betterwithless.org/) kevään ja kesän aikana.

Cyril Drouet
Design- ja innovaatiojohtaja, Metsä Board

Julkaistu Kehittyvä Elintarvike -lehdessä 2/2018